Puuttumattomuustodistus- ja poikkeuslupahakemus horisontaaliseen tuotanto- ja markkinointiyhteistyöhön kananmunien markkinoilla

Hakija

Kanatalouden tuki ry

Aikaisempi hakemus

Kanatalouden tuki ry:n edustajat informoivat Kilpailuvirastoa 16.12.1997 siitä, että kananmunantuottajat aikoivat ryhtyä vuoden 1998 aikana horisontaaliseen tuotannonrajoitusyhteistyöhön kananmunien viennin vähentämiseksi. Kanatalouden tuki ry:n mukaan viennin olennainen vähentäminen oli välttämätöntä, koska kananmunien tuottamisesta oli tullut kannattamatonta, kun maatalouspoliittisin perustein myönnetty kananmunien kansallinen vientituki loppui Suomen liityttyä 1.1.1995 Euroopan Yhteisöön.

Kanatalouden tuki ry:n edustajien esittämän selvityksen mukaan:

noin 15 % Suomessa tuotetuista kananmunista vietiin ulkomaille;
vientihintataso alitti selvästi hintatason Suomen markkinoilla ja
keskimääräiset tuottajahinnat jäivät alle keskimääräisten välittömien tuotantokustannusten.

Kanatalouden tuki ry:n edustajien mukaan suunniteltuun horisontaalisen yhteistoimintaan ryhdyttäisiin, jos järjestelyyn liittyy vähintään 80 % tuottajista. Suunnitelman mukaan yksittäinen tuottaja liittyisi mukaan yhteistoimintaan allekirjoittamalla ns. laatutuotantosopimuksen.

Laatutuotantosopimuksen mukaan tuottaja sitoutuisi viennin taloudellisten tappioiden vähentämiseksi joko
a) supistamaan omaa tuotantoaan noin 15 % (pitämällä ylimääräisen tuotantotauon tai vähentämällä kanojensa määrää) tai
b) maksamaan 15 %:n osuudelta tuotannostaan ns. markkinointimaksua hankkeen yhteydessä perustettavaan vientirahastoon (markkinointimaksu tulisi olemaan noin 2,30 mk/kg mainitun suuruiselta tuotanto-osuudelta.)

Hankkeen ei arvioitu vaikuttavan kananmunien tukku- tai kuluttajahintoihin Suomen markkinoilla.

Saamiensa tietojen perusteella Kilpailuvirasto katsoi, että hankkeessa oli ilmeisesti kysymys kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitetusta horisontaalisesta yhteistoiminnasta. Tällä perusteella virasto kehotti hakemaan järjestelylle kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Kanatalouden tuki ry toimitti virastolle poikkeuslupahakemuksen 17.4.1998. Poikkeuslupahakemuksen käsittely keskeytettiin 19.1.1999 hakijan ilmoitettua, että järjestely oli lopetettu 1.11.1998, koska mukaan ei saatu tavoiteltua määrää tuottajia.

Uusi hakemus ja sen täydentäminen

Kanatalouden tuki ry (myöhemmin hakija) toimitti Kilpailuvirastolle 3.5.1999 uuden puuttumattomuustodistus-/poikkeuslupahakemuksen, josta ilmeni, että kananmunantuottajat aikoivat ryhtyä 15.3.1999 alkaen uudelleen horisontaaliseen yhteistyöhön tuotannon ja tätä kautta tuottajille tappiollisen viennin vähentämiseksi.

Hakemuksen mukaisesti horisontaalisen yhteistyön oli tarkoitus jatkua 29.2.2000 saakka. Hakija ilmoitti kuitenkin Kilpailuvirastolle 18.1.2000, että markkinatilanteesta tarkemmin riippuen yhteistyö jatkuu tarvittaessa ainakin 31.12.2001 saakka.

Kilpailuvirasto on saanut hakijalta pyytämänsä lisäselvitykset 15.8.2000, 14.11.2000, 24.11.2000, 11.12.2000 ja 14.3.2001.

Hakijan esittämät tiedot

Tiedot hakijasta

Hakija on ensisijaisesti poikkeuslupahakemuksen kohteena olevan horisontaalisen yhteistyöhankkeen organisoimiseksi maaliskuussa vuonna 1998 perustettu yhdistys. Yhdistykseen kuuluu n. 1050 tuottajaa. Koko maassa on n. 1300 kananmunantuottajaa.

Yhteistoiminnan tavoite

Hakemuksen mukaan yhteistoiminnan tavoitteena on parantaa kananmunien tuotannon kannattavuutta supistamalla tuotantoa ja tätä kautta tuotannon näkökulmasta kannattamatonta kananmunien vientiä. Hakija pitää tavoitetta välttämättömänä, jotta kananmunien tuotanto voi jatkua Suomessa.

Järjestelyssä on tarkoitus vähentää kananmunien tuotantoa a) siten, että järjestelyyn osallistuvat yksittäiset tuottajat tekevät vapaaehtoisesti päätöksiä oman tuotantonsa supistamisesta tuotantotaukoja pitämällä ja b) siten, että järjestelyyn osallistuvat tuottajat velvoitetaan maksamaan ns. markkinointimaksua järjestelyn yhteydessä perustettavaan ns. vientirahastoon.

Yhteistoimintasopimukseen liittyminen

Järjestely käynnistyy tuottajakohtaisesti, kun järjestelyyn liittyvä tuottaja ja pakkaamo, jolle tuottaja myy tuottamansa kananmunat, allekirjoittavat ns. laatutuotantosopimuksen. Jokainen tuottaja päättää allekirjoituksellaan liittymisestään järjestelmään.

Hakemuksen mukaan laatutuotantosopimuksen allekirjoittaminen ei velvoita pakkaamoita kaupallisesti millään tavoin. Hakijan mukaan allekirjoittaessaan laatutuotantosopimuksen pakkaamot ainoastaan lupautuvat a) pidättämään tuottajalle maksamistaan hinnoista markkinointimaksun ja b) siirtämään markkinointimaksun hakijan valvonnassa toimivaan vientirahastoon.

Tuotannon määrästä sopiminen

Laatutuotantosopimuksen kohdassa 1 sopimuskauden pituudeksi määritellään 15 kuukautta. Tästä tuotantoa on sopimuksen mukaan 12 kuukautta ja tuotantotaukoa 3 kuukautta.

Hakemuksen mukaan laatutuotantosopimuksessa mainitun tuotantotauon pitäminen ei ole pakollista, koska järjestelyssä oletetaan, että markkinointimaksuvelvoite ohjaa tuottajia joka tapauksessa supistamaan tuotantoaan. Hakijan mukaan tuotantotauko on käytännössä ainoastaan suositus.

Laatutuotantosopimuksen kohdan 4 mukaan hakija ja pakkaamot neuvottelevat menettelytavasta tuotannon lisäämiseksi, jos järjestely johtaisi siihen, että maan kokonaistuotanto ei riitä kotimaan kulutukseen.

Virastolle 15.8.2000 toimittamassaan lisäselvityksessä hakija toteaa arvionaan, että tuottajien pitämät tuotantotauot ovat olleet noin 1–4 kuukauden pituisia. Hakija on arvioinut 14.11.2000, että tuottajien pitämät tuotantotauot ovat järjestelyn jatkuessa keskimäärin jonkin verran lyhentyneet. Hakijalla ei ole ilmoituksensa mukaan käytettävissään tarkkoja tietoja siitä, minkä verran kukin järjestelmässä mukana oleva tuottaja on pitänyt tuotantotaukoa.

Yksinmyynti- ja -ostovelvoite

Laatutuotantosopimuksen kohdan 2 mukaan a) tuottajan on myytävä koko tuotantonsa sopimuksen allekirjoittaneelle pakkaamolle ja b) pakkaamo ei ota välittääkseen järjestelyn ulkopuolella tuotettuja kananmunia.

Hakijan virastolle 15.8.2000 toimittaman lisäselvityksen mukaan yksikään pakkaamo ei ole käytännössä kieltäytynyt ottamasta vastaan kananmunia sillä perusteella, että tuottaja ei ole tehnyt laatutuotantosopimusta. Lisäksi hakija toteaa, että laatutuotantosopimuksen tarkoittamaa yksinoikeutta kananmunien myyntiin pakkaamoille ei käytännössä edellytetä tai valvota.

Markkinointimaksu

Laatutuotantosopimuksen kohdan 6 mukaan pakkaamo pidättää tuottajahinnoista 1.3.2000–28.2.2001 välisenä aikana markkinointimaksua enintään 50 p/kg ja siirtää markkinointimaksut hakijan hallinnoimalle vientirahastotilille. Saman sopimuskohdan mukaan hakijalla on oikeus a) päättää markkinatilanteen perusteella markkinointirahan suuruudesta ja b) jatkaa markkinointimaksun perintää tarvittaessa 31.12.2001 saakka.

Ilmoituksensa mukaan hakija käyttää vientirahastoon kertyneet varat ensisijaisesti viennin tukemiseen ja toisaalta järjestämiinsä erillisiin kannanmunakampanjoihin.

Hakijan antaman selvityksen mukaan suurin kananmunien viejä Scanegg Oy on pääosin joidenkin pakkaamoiden omistama vientiyritys.

Toimittamansa selvityksen mukaan hakija maksaa vientirahastosta Scannegg Oy:lle ja muille pienemmille viejille vientitukena määrittelemänsä korvauksen (p/kg). Vientiyritys ei käytä kuitenkaan saamaansa hintatukea omaan taloudelliseen toimintaansa, vaan siirtää hintatuen kokonaisuudessaan ostamistaan kananmunista pakkaamoille maksamiinsa hintoihin.

Hakijan mukaan vientirahastosta maksettava korvaus pyritään mitoittamaan siten, että pakkaamot saavat käytännössä vientiin (vientiä harjoittavalla yritykselle) myymistään kananmunista suunnilleen kotimaan markkinoilta keskimäärin saatavaa hintaa vastaavan hinnan.

Hakijalta saadun selvityksen mukaan myöskään pakkaamot eivät käytä viejältä saamaansa vientitukea omaan taloudelliseen toimintaansa, vaan siirtävät vientituen suoraan tuottajille maksamiinsa tuottajahintoihin. Näin ollen markkinarahan kierrättäminen johtaa siihen, että tuottaja saa pakkaamoltaan suunnilleen kotimaan markkinoiden hintatasoa vastaavan hinnan, vaikka pakkaamo olisikin toimittanut kananmunia myös vientimarkkinoille.

Hakijan mukaan markkinointimaksu ja sen kierrättäminen vientirahaston kautta takaisin tuottajille siirtää taloudellisen vastuun viennin tappiollisuudesta kaikille järjestelyyn liittyneille tuottajille. Hakijan mukaan markkinointimaksujen perintä ohjaa tuottajia tuotantonsa supistamiseen, koska tuotannon supistaminen pienentää tuottajan maksamien markkinointimaksujen määrä ja tätä kautta parantaa tuottajan tuotantotoiminnan kannattavuutta.

Tavoitteellinen minimituottajahinta

Laatutuotantosopimuksen kohdan 5 mukaan järjestelyssä on tavoitteena, että pakkaamo maksaa tuottajalle tältä vastaanottamistaan sopimuksen ehdot täyttävistä kananmunista vähintään munantuotannosta keskimäärin aiheutuvat välittömät kustannukset kattavan hinnan. Hinnan perusteena olevat keskimääräiskustannukset on ilmoitettu sopimuksen liitteenä olevassa (Siipikarjaliiton tekemässä) laskelmassa.

Sopimuskohdassa 5 todetaan, että hakija voi harkintansa mukaan muuttaa asetettua hintatavoitetta, jotta voitaisiin saavuttaa kananmunantuotannon kokonaiskustannuksia vastaava hintataso tai pystyttäisiin reagoimaan ennakoitua vaikeampaan markkinatilanteeseen.

Hakijan mukaan:

asetettu hintatavoite ei estä tuottajia ja pakkaamoita hinnoittelemasta tuotteita markkinahintaperusteisesti ja itsenäisesti;
järjestelyn aikana eri pakkaamojen maksamat tuottajahinnat tulevat poikkeamaan toisistaan, kuten tähänkin saakka ja
tuottajat tulevat käytännössä myymään tuotantonsa pakkaamoille avoimeen hintaan, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteen hintaa ei täsmällisesti sovita luovutuksen yhteydessä, vaan se määräytyy sen perusteella, millä hinnoilla kananmunia on myyty tukku- ja vähittäisportaissa.

Toimittamansa lisäselvityksen mukaan hakija seuraa järjestelyn aikana hintatavoitteen toteutumista. Hakija on pyytänyt kutakin tuottajaa raportoimaan, jos tälle ei ole maksettu vähintään tavoiteltua minimituottajahintaa vastaavaa tuottajahintaa. Jos pakkaamon maksama hinta on alle tavoitteen, on hakijan mukaan jokaisen tuottajan harkinnassa, jatkaako hän munien toimittamista kyseiseen pakkaamoon vai vaihtaako hän pakkaamoa. Mikäli järjestelyn puitteissa ei laajalti saavuteta vähintään tavoiteltua minimituottajahintaa vastaavaa tuottajahintatasoa, järjestely tullaan hakijan mukaan epäonnistuneena lopettamaan.

Sopimuksen voimassaolo ja valvonta sekä mahdolliset sanktiot

Järjestely jatkuu 31.12.2001 asti, mikäli tuottajahintataso nousee asetetun tavoitteen mukaisesti.

Hakija edustaa järjestelyyn liittyneitä tuottajia ja valvoo vientirahastoa.

Järjestelyyn ei liity sanktioita.

Järjestelyyn osallistuvien elinkeinonharjoittajien määrä

Hakijan toimittaman selvityksen mukaan kananmunia tuotetaan Suomessa tuottajahinnoin laskettuna noin 250 miljoonalla markalla. Hakija on ilmoittanut lisäselvityksessään, että hanke käynnistettiin 15.3.1999, kun noin 80 % tuottajista oli sitoutunut laatutuotantosopimukseen. Sopimukseen sitoutuneiden tuottajien tuottama kananmunamäärä on hakijan ilmoituksen mukaan lähes 70 % kananmunien kokonaistuotannosta Suomessa.

Järjestelyn ulkopuolella on hakijan mukaan noin 25 % kananmunien tuotannosta.

Toiminnan tehostuminen

Hakija toteaa, että järjestely varmistaa kotimaisen kananmunantuotannon jatkumisen ja antaa tuottajille taloudellisen mahdollisuuden alan rakenteen ja yksittäisten tuotantoyksikköjen kehittämiseen.

Hyödyn välittyminen kuluttajille

Hakijan mukaan järjestelyn välittömät hyödyt koituvat siitä, että tuottajien ei tarvitse rahoittaa kannattamatonta vientiä kotimaasta saatavalla tuloksella. Kun kotimaan kuluttajahintatasoa ei enää rasita ulkomaisten kuluttajien tukeminen, kuluttajahintataso kotimaassa voi tervehtyä.

Hakija pitää kotimaisen tuotannon säilymistä tavoiteltavana myös sen vuoksi, että kotimaassa tuotetut kananmunat ovat salmonellavapaita. Hakemuksen mukaan salmonella aiheuttaisi todennäköisesti lisääntyviä ongelmia Suomen markkinoilla, mikäli Suomi joutuisi olennaisesti lisäämään kananmunien tuontia. Hakijan esittämän selvityksen mukaan yhden salmonellaepidemian (n. 200 sairastunutta) kansantaloudellinen kustannus on yli 5 miljoonaa markkaa.

Järjestelyn tarpeellisuus

Hakija toteaa, että ilman ko. järjestelyä tuotanto uhkaa täysin kannattamattomana loppua.

Hakijan arvio kilpailunrajoituslain soveltumisesta kananmunantuottajien yhteistoimintaan

Hakijan käsityksen mukaan kyseinen yhteistoiminta kuuluu todennäköisesti niihin EU:n maatalouspolitiikan toteuttamiskeinoihin, joiden osalta maatalous muodostaa kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin tarkoittaman poikkeuksen kilpailusääntöihin.

Tiedot markkinoista

Hakijan ilmoituksen mukaan yhteistyö koskee kananmunien tuotantoa kokonaisuudessaan. Hakija toteaa, että kananmunissa voidaan silti erottaa muun muassa seuraavat tuotekohtaisesti eriytyneet markkinat:

kuorikananmunat;
teollisuusmunat;
luomukananmunat ja
lattiakananmunat.

Hakijan mukaan Suomessa tuotettiin vuonna 1999 noin 52 milj.kg kananmunia. Vienti oli samaan aikaan noin 6,5 milj.kg eli noin 15 % Suomen kananmunantuotannosta. Viennistä noin 6 milj. kg oli kuorikananmunia ja noin 0,5 milj.kg teollisuusmunia (eli munamassaa).

Hakijan käsityksen mukaan kuorikananmunan säilyvyys ja direktiivien sallima myyntiaika (3 viikkoa) mahdollistavat koko EU:n alueen muodostumisen kuorikananmunan yhdeksi markkina-alueeksi. Hakijan mukaan suomalaisia kananmunia on viety useisiin Euroopan maihin. Suomalaisten kananmunien osuus eri EU-maiden viennin yhteenlasketusta määrästä on hakijan esittämän selvityksen mukaan kuitenkin vähäinen (Hakijan esittämän liitetilaston mukaan noin 1–2% vuosina 1997–1998.).

Suomeen tuotiin vuonna 1999 noin 2 milj. kg kananmunia. Tästä suurin osa oli useista eri EU-maista tuotuja teollisuusmunia. Hakija toteaa, että kuumentamismahdollisuuden takia teollisuusmunien kohdalla salmonellavaara on pienempi kuin kuorikananmunan kohdalla ja tästä syystä teollisuusmunan osalta tuonnin lisääntymisen uhka on potentiaalinen. Paitsi teollisuusmunia, hakijan ilmoituksen mukaan Suomeen tuodaan myös vähäisiä määriä kuorikananmunia. Näitä tuodaan Norjasta ja Ruotsista.

Kananmunien ylituotanto ja vienti on yleistä sekä EU:n alueella että sen ulkopuolella. Koska Suomesta viedään kananmunia ulkomaille ja Suomeen tuodaan kananmunia (lähinnä siis teollisuusmunia) muista EU-maista, relevantit alueelliset markkinat ovat hakijan mielestä Suomea laajemmat.

Hakijan toimittamat lisäselvitykset järjestelyn vaikutuksista

Hakijan virastolle 14.11.2000 toimittaman lisäselvityksen mukaan tuotanto oli supistunut yhteistoiminnan aikana noin 10 % ja vienti noin 30 % verrattuna järjestelyä edeltäneeseen aikaan. Toisaalta kulutus oli vastaavasti alentunut noin 3 %.

Lisäselvityksen mukaan kananmunien kuluttajahinnat olivat nousseet vuoden 1999 alkupuolella keskimäärin noin 10 markasta/kg noin 13 markkaan/kg (ns. A-laatu). Tämän jälkeen kuluttajahinnat olivat säilyneet samalla tasolla. Hakijan mukaan kuluttajahintojen nousua oli estänyt se, että tuotanto ylitti edelleen kotimaisen kysynnän.

Lisäselvityksen mukaan tuottajahinnat olivat nousseet vuoden 1999 alkupuolella hieman keskimääräisiä muuttuvia kustannuksia korkeammalle tasolle (keskimääräiset muuttuvat kustannukset ovat Siipikarjaliiton laskelman mukaan noin 5 mk/kg). Tämän jälkeen keskimääräinen tuottajahintataso oli pysynyt suunnilleen samalla tasolla, käytännössä noin 5–5,50 mk/kg. Kananmunantuotannon keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat hakijan toimittaman selvityksen mukaan noin 6,50 mk/kg. Tuottajahintojen nousu johtui hakijan mukaan markkinointimaksujen käyttöönottamisesta.

Lisäselvityksissään hakija ilmoitti, että tuottajakohtaisesti tuotannon kannattavuus oli parantunut järjestelyn aikana, kun tuotanto ja vienti ja tätä kautta tuottajien maksamien markkinointimaksujen määrä oli pienentynyt. Toisaalta hakija totesi, että kotimaisen kulutuksen pienentyminen oli ongelmallista yhteistoiminnalle asetettujen tavoitteiden kannalta. Kun tuotantoa oli saatu supistettua ja tätä kautta vientiä pienennyttyä, kotimaisen kysynnän pienentyminen oli osaltaan lisäämässä tarvetta supistaa tuotantoa.

Hakija ilmoitti 14.11.2000 kysynnän pienentymisen aiheuttaneen epävarmuutta mahdollisuudesta ylläpitää yhteistyöjärjestelyä. Hakijan mukaan jonkin verran tuottajia oli siirtynyt järjestelmästä sen ulkopuolelle ja järjestelmän jatkuminen oli epävarmaa, jos tavoiteltu määrä tuottajia ei pysy järjestelyssä mukana.

Järjestelyn toimeenpanon keskeyttäminen

Hakija ilmoitti 14.3.2001, että markkinointimaksujen perintä ja tätä kautta myös järjestelyn toimeenpano sinällään oli keskeytetty, koska osa tuottajista oli irtaantunut järjestelystä.

Hakijan ilmoituksen ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuottajia oli siirtynyt järjestelmän ulkopuolelle, koska a) tuotanto ei ollut järjestelyn aikana supistunut tuottajien odotusten mukaisesti ja b) järjestelyn ulkopuolella olevien tuottajien oli koettu hyötyneen taloudellisesti siitä, että näillä ei ollut markkinointimaksuvelvollisuutta.

Pyydetyt lausunnot

Kilpailuvirasto on 8.5.2000 ja 30.6.2000 lähettämissään lausuntopyynnössä tiedustellut järjestelyssä mukana olevien pakkaamoiden, järjestelyn ulkopuolella olevien (tila)pakkaamoiden, kaupan portaassa toimivien yritysten, maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry:n sekä maa- ja metsätalousministeriön näkemystä järjestelystä ja sen mahdollisesti sisältämistä kilpailunrajoituksista.

Järjestelyssä mukana olevien pakkaamojen antamissa lausunnoista on tullut esiin mm. seuraavia yksittäisiä näkökohtia:

Järjestelmä ei käytännössä sido tuottajia tiettyyn pakkaamoon. Tuottajat vaihtavat käytännössä nopeasti parasta hintaa maksavaan pakkaamoon.
Järjestely ei sido pakkaamoja noudattamaan järjestelyn sisältämiä periaatteita.
Markkinointimaksu tulisi siirtää poikaskasvattamoiden maksettavaksi, koska ylitarjonta markkinoille tulee poikaskasvattamoista.
Järjestely on epäoikeudenmukainen, koska ne tuottajat, jotka eivät ole mukana järjestelmässä, vaativat pakkaamoita maksamaan näille saman hinnan kun järjestelyssä mukana oleville tuottajille.

Järjestelyn ulkopuolella toimivien tuottajien ja pakkaamoiden lausunnoissa on mm. todettu, että:

laatutuotantosopimuksessa korostetaan tuotannon laatua ja eettisyyttä väärin ja tarpeettomasti, koska myös järjestelyn ulkopuolella tuotetaan kanamunia yhtä laadukkaasti voimassaolevien elintarvikemääräysten mukaisesti.

Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto ry toteaa 12.6.2000 päivätyssä lausunnossaan, että

kyseinen yhteistyö on tarpeellista tarjonnan ja valtakunnallisen kysynnän kohtaamisen ennustettavuuden lisäämiseksi;
toimiala voi kehittyä ja rationalisoitua vain, jos sen kannattavuus on riittävän korkealla tasolla;
kysymyksessä on kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu järjestely, johon kilpailunrajoituslakia ei tule soveltaa;
markkinoilta löytyy kanavia myös niille tuottajille, jotka eivät ole järjestelyn piirissä, joten järjestely ei käytännössä sulje markkinoilta järjestelyn ulkopuolella olevia tuottajia, ja
määräys minimihinnasta ei käytännössä rajoita tervettä kilpailua, koska järjestely ei sisällä yhteistä hinnoittelua yrittäjätulon ja katteen osalta.

Päivittäistavarakauppa ry toteaa 7.9.2000 päivätyssä lausunnossaan, että

hakijoiden yhteistyö ei ole vähentänyt kilpailua kananmunien tarjonnassa kaupan portaalle
yhteistyö on johtanut positiiviseen hintojen vakautumiseen;
kananmunien sisäänostohinnat kaupan portaassa ja kuluttajahinnat ovat jonkin verran nousseet ja
kannattamattoman ulkomaanviennin vähentämisen tulisi olla selviö ilman hakemuksen kohteena olevaa tuottajayhteistyötä. Ylituotanto purkautuisi kilpailun kautta myös ilman hakemuksen kohteena olevaa yhteistyötä, joka ylläpitää kilpailullista korkeampaa hintatasoa.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta toteaa 10.5.2000 päivätyssä lausunnossaan, että

kysymys on munantuottajien omaehtoisesta tuotannonrajoituksesta elinkeinon kannattavuuden turvaamiseksi ja
järjestely ei saisi estää tuotannonalan sisäistä rakennekehitystä.

Maa- ja metsätalousministeriön 24.8.2000 antaman lausunnon mukaan;

kotimaisen kysynnän ylittävä tuotanto ja alhaiset hinnat ovat olleet kananmunamarkkinoiden ongelma;
yhteistyön tavoite tasapainottaa tuotantovolyymi kotimaista kysyntää vastaavaksi on koko kananmunasektorin etu;
yhteistyö on vaikuttanut positiivisesti kananmunantuottajien tulostasoon sekä tulo- ja hintatason vakauteen ja
yhteistyö on toteuttanut EU:n ja Suomen maatalouspolitiikan tavoitteita.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Relevantit tuotemarkkinat

Saadun selvityksen mukaan kananmunissa voidaan erotella erilaisia tuoteryhmiä. Erilaisia tuoteryhmiä ovat ainakin kuorikananmunat, teollisuusmunat, luomukananmunat ja lattiakananmunat. Hakemuksen kohteena oleva yhteistoiminta kohdistuu kaikkiin tiloilla tuotettuihin kananmuniin, eikä vain joihinkin edellä todetuista tuoteryhmistä.

Edellä selostetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että hakemuksen käsittelyä varten on riittävää määritellä relevanteiksi tuotemarkkinoiksi kananmunien tuotanto ja myynti erittelemättä tarkemmin erilaatuisten kananmunien tuotantoa tiloilla ja niiden myyntiä markkinointiketjun eri portaissa.

Relevantit alueelliset markkinat

Hakemuksen mukaan yhteistoimintaan on liittynyt noin 80 % Suomen alueella toimivista kananmunantuottajista.

Yhteistoiminnan vaikutukset ulottuvat kananmunien tuotantoon Suomen alueella sekä kanamunien tarjontaan Suomeen ja ulkomaille. Suomessa tuotetuista kananmunista noin 85 % on myyty Suomen alueelle. Järjestelyn tarkoituksena on supistaa vientiä. Vienti Suomesta muodostaa vain vähäisen osan kananmunien kokonaismyynnistä EU-alueella. Saadun selvityksen mukaan järjestelyllä ei ole välitöntä vaikutusta kananmunien suhteellisen pieneen tuontiin Suomen markkinoille.

Edellä selostetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että Suomen alue on hakemuksen kohteena olevan yhteistoiminnan ja sen vaikutusten arvioinnin kannalta relevantti maantieteellinen alue.

Asian ratkaisemisessa sovellettavat lainkohdat

Kilpailunrajoituslain (480/92) 6 § kieltää samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai näiden yhteenliittymien sopimukset ja päätökset, jotka koskevat hintojen määräämistä tai suosittamista, tuotannonrajoittamista sekä markkinoiden tai hankintalähteiden jakamista. Kielto koskee yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä samoin kuin yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan tai ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.

Kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei lain 6 §:n säännöstä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeen jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille ja kuluttajille.

Kilpailunrajoituslain 19 a §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta antaa päätöksen, jonka mukaan hakijan sopimus, päätös tai menettelytapa ei annettujen tietojen perusteella kuulu 4–6 §:ssä säädettyjen kieltojen piiriin (puuttumattomuustodistus).

Järjestelyssä on kysymys kananmunantuottajien horisontaalisesta yhteistoiminnasta. Kananmunien tuottaminen on EU:n ja Suomen maatalouspolitiikan piirissä harjoitettavaa maataloustuotantoa. Tämän vuoksi järjestelyä on arvioitava myös kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttien kannalta.

Kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukaan kilpailunrajoituslakia ei sovelleta maataloustuottajien tai heidän yhteisönsä tekemiin, maataloustuotteiden alkutuotantoa koskeviin sopimuksiin, päätöksiin tai näihin rinnastettaviin menettelyihin silloin, kun ne edistävät maatalouden tuottavuuden lisäämistä, markkinoiden toimivuutta, elintarvikkeiden saatavuutta ja kohtuullisten kuluttajahintojen saavuttamista sekä alentavat kustannustasoa.

Toisaalta kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentin mukaan kilpailunrajoituslakia sovelletaan sellaisiin kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin menettelyihin, jotka merkittävässä määrin estävät terveen ja toimivan kilpailun maataloustuotteiden markkinoilla tai johtavat määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Kilpailunrajoituslakiin 10.6.1994 lisätty lain 2 §:n 3 momentti (1994/447) perustuu hallituksen esityksen 275/93. Hallituksen esityksen mukaan kilpailunrajoituslakia voitaisiin soveltaa määräävän markkina-aseman väärinkäytön lisäksi muun muassa maataloustuottajien sopimuksiin tuotteiden hinnoista, joita tuottajat eivät saa alittaa ja joilla tuotteita myydään teollisuudelle ja kaupalle, tai sellaisiin terveen ja toimivan kilpailun vastaisiin toimenpiteisiin, joilla rajoitetaan maataloustuotteiden ostajien mahdollisuuksia käyttää vaihtoehtoisia hankintakanavia tai toisten tuottajien vapautta myydä tuotteita valitsemalleen ostajalle.

Kilpailunrajoituslain soveltaminen hakemuksen kohteena olevaan yhteistoimintaan

Puuttumattomuustodistus

Saamansa selvityksen perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että seuraavat kilpailunrajoitukset sisältyvät hakemuksen kohteena olevaan järjestelyyn:

Laatutuotantosopimuksen kohtien 1 ja 4 mukainen sopiminen tuotantomäärien rajoittamisesta on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua horisontaalista tuotannon rajoittamista.
Laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 mukainen tavoitehinnan asettaminen ja tavoitehinnan saavuttamisesta riippuva markkinointimaksun perintä ja kierrättäminen ovat kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua hintayhteistyötä.
Laatutuotantosopimuksen kohdan 2 mukainen yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien asettaminen on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettua järjestelyn ulkopuolella toimiviin kananmunien tuottajiin ja pakkaamoihin kohdistuvaa kollektiivisesta boikotointia.

Koska hakemuksen kohteena olevaan yhteistoimintaan sisältyy kilpailunrajoituslain 6 §:n tarkoittamaa hintayhteistyötä ja kollektiivista boikotointia, puuttumattomuustodistusta ei voida myöntää. Järjestelyyn sisältyviä kilpailunrajoituksia on sen sijaan tarkasteltava kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttien sekä 19 §:n kannalta.

Kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 ja 3 momenttien soveltaminen

Kilpailuvirasto on pyytänyt maa- ja metsätalousministeriöltä lausunnon hakemuksen kohteena olevan yhteistoiminnan tavoitteista ja vaikutuksista maatalouspolitiikan kannalta.

Lausunnossaan maa- ja metsätalousministeriö toteaa, että kananmunantuottajien käynnistämä horisontaalinen yhteistyö on vaikuttanut positiivisesti kananmunantuottajien tulotasoon ja kananmunasektorin hintatason vakauteen. Johtopäätöksenään ministeriö katsoo, että kananmunien tuotannon tasapainottamista kotimaista kysyntää vastaavaksi on pidettävä maatalouspoliittisten tavoitteiden mukaisena päämääränä.

Koska maa- ja metsätalousministeriön lausunnon mukaan hakijan tavoite supistaa tuotantoa tuottajien kannalta kannattamattoman viennin vähentämiseksi on maatalouspoliittisten tavoitteiden mukainen, Kilpailuvirasto katsoo, että hakemuksen kohteena olevan yhteistyön tavoite on kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen. Kilpailunrajoituksittain on kuitenkin tarkasteltava, sisältyykö sinällään tavoitteensa osalta hyväksyttävään järjestelyyn menettelytapoja, jotka rajoittavat kilpailua tarpeettomasti ja kohtuuttomasti kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Mikäli järjestelyyn liittyvät kilpailunrajoituslain 6 §:n tunnusmerkistön täyttävät kilpailunrajoitukset rajoittavat kilpailua kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, niiden soveltamiselle ei ole perusteltua myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Sopiminen tuotantomäärien rajoittamisesta

Saadun selvityksen mukaan yhteistyöllä pyritään supistamaan kananmunien tuotantoa, jotta vientiin toimitettavien kananmunien määrä pienentyisi. Edellä todetun perusteella tämä tavoite on sinällään kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentin mukainen.

Kilpailuviraston käsityksen mukaan on ilmeistä, että laatutuotantosopimuksen kohdan 1 mukainen tuotantotaukojen pitäminen toteuttaa sellaisenaan edellä hyväksyttyä maatalouspoliittista tavoitetta. Kilpailuvirasto ei ole havainnut, että tuotantotaukojen vapaaehtoiseen pitämiseen ja tällaisten tuotantotaukojen suosittamiseen liittyisi kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja kilpailunrajoituksia. Näin ollen Kilpailuvirasto katsoo, että laatutuotantosopimuksen kohta 1 on kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua tuottajayhteistoimintaa, eikä siihen siten sovelleta kilpailunrajoituslakia.

Laatutuotantosopimuksen kohdan 4 mukaan hakija ja pakkaamot neuvottelevat keskenään toimenpiteistä tuotannon lisäämiseksi, jos järjestelyn aikana tuotanto supistuu siinä määrin, että kokonaistuotanto ei riitä kotimaan kulutukseen.

Kilpailuvirasto toteaa, että kilpailua kananmunien markkinoilla ei voida ylläpitää, jos tuotannon alittaessa kotimaisen kysynnän järjestelyn soveltamista jatketaan ja markkinatasapainon saavuttaminen jätetään hakijan ja pakkaamoiden välisten neuvottelujen varaan. Kilpailuvirasto katsoo, että laatutuotantosopimuksen kohta 4 syrjäyttää markkinamekanismin vaikutuksen kokonaisuudessaan ja johtaa tällä tavoin kilpailun rajoittumiseen kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi laatutuotantosopimuksen kohdan 4 tarkoittamaan kilpailunrajoitukseen ei ole perusteltua myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Hintayhteistyö

Laatutuotantosopimuksen kohdan 5 mukaan pakkaamon tulee maksaa tuottajalle vähintään sopimuksen liitteenä olevan laskelman mukaisesti arvioituja kananmunantuotannon keskimääräisiä välittömiä kustannuksia vastaava hinta. Sopimuskohdan mukaan hakija voi markkinaolosuhteiden muutosten perusteella nostaa vähimmäishintatavoitteen jopa keskimääräisiä tuotannon kokonaiskustannuksia vastaavalle tasolle.

Laatutuotantosopimuksen kohdassa 6 todetaan muun ohella, että markkinointimaksun perintä raukeaa, jos pakkaamon kananmunista tuottajalle maksama hinta ei kata tuotannon välittömiä kustannuksia. Hakijan antaman selvityksen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että järjestely lopetetaan, jos järjestelyssä ei saavuteta tuotannon keskimääräisiä välittömiä kustannuksia kattavaa tuottajahintatasoa.

Kilpailuvirastolla ei ole huomautettavaa hakijan maatalouspoliittisesti hyväksyttyyn tavoitteeseen supistaa tuotantoa tuottajien näkökulmasta taloudellisesti kannattamattoman viennin pienentämiseksi. Laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 mukaan järjestelyn jatkumisen ehdoksi asetetaan kuitenkin vähimmäishintatavoite. Tämän hintatavoitteen toteutumiseen vaikuttavat 1) kotimaan myyntiin menneiden kananmunien myyntihinnat 2) viennistä saatujen kananmunien myyntihinnat ja 3) markkinointimaksut. Hakija ei ole antanut selvitystä siitä, miksi on viennin supistamisen kannalta tarpeellista, että viennin supistamistavoite kytketään hintatavoitteeseen. Kilpailuviraston käsityksen mukaan viennin supistuminen voidaan todeta yksinkertaisesti vientimääriä seuraamalla. Kotimaan markkinoilta saatavien myyntihintojen kytkeminen tähän seurantaan on Kilpailuviraston käsityksen mukaan tarpeetonta.

Erityisen vahingollinen kilpailulle on laatutuotantosopimuksen kohdan 5 määräys, joka antaa hakijalle mahdollisuuden muuttaa tavoitehintaa jopa keskimäärin toteutuneita tuotannon kokonaiskustannuksia vastaavalle tasolle. Kilpailuvirasto katsoo, että tällainen toiminta on omiaan poistamaan markkinoilta hintakilpailun vaikutuksen lähes kokonaisuudessaan.

Kaikille tuottajille samansuuruisen minimimyyntihintatavoitteen asettaminen horisontaalisessa yhteistoiminnassa ja tuotannon ohjaaminen tämän hintatavoitteen saavuttamiseen on kilpailuviraston käsityksen mukaan kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua kilpailua kohtuuttomasti poissulkevaa kilpailunrajoituslain 6 §:n kieltämää hintayhteistyötä. Kilpailuvirasto katsoo, että laatutuotantosopimuksen 5 ja 6 kohtien mukainen minimihintatavoitteen asettaminen ja markkinoiden hintatason ohjaaminen minimihintatavoitteen suuntaan tuotantoa rajoittamalla on 1) tarpeetonta maatalouspoliittisesti hyväksytyn viennin supistamistavoitteen kannalta ja 2) syrjäyttää kilpailumekanismin vaikutuksen Suomen markkinoilla. Näin ollen laatutuotantosopimuksen kohtien 5 ja 6 soveltamiseen ei myönnetä kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Markkinointimaksut

Laatutuotantosopimuksen kohdassa 6 todetaan, että pakkaamo saa periä tuottajalta markkinointimaksua enintään 50 p/kg. Hakijalla on oikeus kerätä markkinointimaksut ja määrätä markkinointimaksun suuruus. Hakija voi jatkaa markkinointimaksujen perintää 31.12.2001 saakka. Sopimuskohdan mukaan markkinointimaksun perintä raukeaa, mikäli pakkaamon kananmunista maksama hinta ei kata tuotannon välittömiä kustannuksia.

Koska ei ole perusteltua myöntää poikkeuslupaa tuottajahintatavoitteen asettamiseen, poikkeuslupaa ei luonnollisestikaan voida myöntää myöskään laatutuotantosopimuksen kohdan 6 määräykseen, jonka mukaan markkinointimaksun periminen on riippuvainen asetetun hintatavoitteen saavuttamisesta.

Yksinosto- ja yksinmyyntioikeuksien asettaminen

Laatutuotantosopimuksen kohdan 2 mukaan järjestelyssä mukana olevan tuottajan on myytävä koko tuotantonsa sopimuksen allekirjoittaneelle pakkaamolle. Toisaalta järjestelyssä mukana oleva pakkaamo sitoutuu siihen, että se ei ota välitykseensä järjestelyn ulkopuolella tuotettuja kananmunia. Hakija on ilmoittanut, että edellä mainittuja järjestelyyn sisältyviä yksinmyynti- ja yksinostovelvollisuuksia ei käytännössä edellytetä tai valvota.

Järjestelyssä on mukana noin 80 % ja sen ulkopuolella noin 20 % maan kananmunien tuottajista ja pakkaamoista. Koska järjestelyn piirissä on suurin osa kananmunien tuottajista ja myyntikanavista, Kilpailuvirasto katsoo, että boikottijärjestelyllä tavoiteltu markkinointikanavien poissulkeminen on kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa ja kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettu vakava kilpailunrajoitus, jonka soveltamiselle ei voida myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Ratkaisu

Kanatalouden tuki ry on hakenut Kilpailuvirastolta 11.3.1999 ja 3.5.1999 päivätyllä kirjeillä puuttumattomuustodistusta tai poikkeuslupaa kananmunatuottajien piirissä toteutettuun tuotannonrajoitusjärjestelyyn.

Järjestelyyn sisältyy kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä ja kollektiivista boikotointia, joten järjestelylle ei voida myöntää puuttumattomuustodistusta.

Laatutuotantosopimuksen kohdan 1 mukainen tuotannon supistaminen on sellainen kilpailunrajoituslain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu kilpailunrajoitus, johon ei sovelleta kilpailunrajoituslakia.

Laatutuotantosopimuksen kohdan 4 mukainen tuotannon rajoittaminen on sellainen kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettu ja kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kielletty kilpailunrajoitus, jonka soveltamiseen ei ole perusteita myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Laatutuotantosopimuksen kohdissa 5 ja 6 määritelty minimitavoitehinnan asettaminen on sellaista järjestelyn hyväksyttävän tavoitteen toteuttamiseksi tarpeetonta kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitettua kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä, jollaisen soveltamiseen ei ole perusteltua myöntää kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa.

Laatutuotantosopimuksen kohdan 2 mukaisten yksinosto- ja yksinmyyntiehtojen asettaminen on sellaista kilpailunrajoituslain 2 §:n 3 momentissa ja 6 §:ssä tarkoitettua kilpailun rajoittamisesta, johon ei myönnetä kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Ratkaisu on voimassa 31.12.2001 asti. Mikäli järjestelyä jatketaan tämän jälkeen, sille tulee hakea uusi poikkeuslupa.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 2 §:n 2 ja 3 momentti, 6 §, 19 § ja 19 a §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.