Asianosaiset
Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry
Asian vireilletulo
Kilpailuvirasto ryhtyi vuonna 1993 selvittämään, liittyykö tekijänoikeuksia hallinnoivien järjestöjen toimintaan sellaista oikeuksien haltijoiden välistä yhteistyötä, jonka voidaan katsoa olevan kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaista. Tämän vuoksi virasto pyysi 10.11.1993 tietoja Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry:n (Kuvasto) toiminnasta. Kuvasto antoi pyydetyn selvityksen 28.12.1993.
Kilpailuvirasto totesi Kuvastolta saamansa selvityksen perusteella, että Kuvaston asiakkaina on kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia, kuten taidemaalareita, kuvanveistäjiä ja taidegraafikoita. Nämä tekijänoikeuksien haltijat kilpailevat tuottamiensa taideteosten luonteen määrittämällä tuotantoportaalla, esimerkiksi kuvanveistäjät kilpailevat keskenään. Kuvaston toiminnassa voidaan siten erottaa useita elinkeinonharjoittajien yhteenliittymiä, joihin kuuluu keskenään kilpailevia, samalla tuotantoportaalla toimivia elinkeinonharjoittajia. Virasto katsoi, että myös Kuvasto on elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä.
Virasto totesi edelleen, että Kuvasto neuvottelee keskeisten käyttäjien kanssa teosten käyttöehdot ja korvaukset sekä huolehtii korvausten perinnästä. Tapauksissa, joissa vakiintunutta lupakäytäntöä ei ole, korvauksen määrästä ja käytön muista ehdoista sovitaan Kuvastossa tapauskohtaisesti. Korvaukset tilitetään taiteilijoille Kuvaston kokouksen hyväksymän jakosäännön mukaan. Virasto katsoi, että edellä kuvatussa menettelyssä on kyse kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan tarkoittamasta elinkeinonharjoittajien ja näiden yhteenliittymän hintayhteistyöstä ja kehotti 10.11.1994 päivätyssä kirjeessä Kuvastoa hakemaan toiminnalleen kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa. Kuvasto haki poikkeuslupaa 13.1.1995. Kuvasto on antanut lisätietoja toiminnastaan 31.10.1995 päivätyssä kirjeessä.
Asian selvittäminen
Tekijänoikeuslainsäädäntö
Taideteoksen tekijällä on tekijänoikeuslain (404/61) mukaan yksinomainen oikeus määrätä teoksensa kappaleen valmistamisesta ja saattamisesta yleisön saataviin. Taideteoksen kappaleen valmistamista on esimerkiksi valokuvaaminen, tallentaminen videonauhalle ja toisintaminen muunlaisin menetelmin. Yleisön saataviin saattamista on teoksen tarjoaminen myytäväksi, vuokrattavaksi, lainattavaksi tai kun sitä muulla tavoin levitetään yleisön keskuuteen tai näytetään julkisesti. Taideteoksen tekijällä on myös ns. moraalisia oikeuksia, joita ovat isyysoikeus ja respektioikeus. Tekijän taloudelliset oikeudet voidaan luovuttaa kokonaan tai osittain. Moraalisista oikeuksista tekijä voi luopua sitovasti vain, jos kysymyksessä on teoksen laadultaan tai laajuudeltaan rajoitettu käyttäminen.
Taideteoksen tekijän oikeuksia teokseensa on myös rajoitettu tekijänoikeuslaissa. Esimerkiksi lain 25 §:n mukaan tekijän myytyä alkuperäisteoksensa kappaleen, uusi omistaja saa levittää kyseistä teoskappaletta edelleen ja näyttää sitä julkisesti ilman tekijän suostumusta. Teoskappaleen omistusoikeuden siirtoon ei lain 27 §:n mukaan kuitenkaan sisälly tekijänoikeuden luovutus. Tämän mukaan tekijällä säilyy luovutettuihin teoskappaleisiin nähden mm. yksinoikeus määrätä kappaleen valmistamisesta, esimerkiksi taideteoksesta otetun valokuvan julkaisemisesta kustannustoiminnassa.
Kuvaston toiminta
Kuvasto on perustettu vuonna 1987. Sillä on viisi jäsenyhdistystä: Suomen Taiteilijaseura, Taidemaalariliitto, Suomen taidegraafikot, Suomen Kuvanveistäjäliitto ja Suomen Kuvataidejärjestöjen liitto. Henkilöjäsenet mahdollistava sääntömuutos tuli voimaan vuoden 1993 lopussa.
Kuvasto valvoo Suomen alueella tapahtuvaa koti- ja ulkomaisten kuvataiteilijoiden tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten käyttöä. Vuoden 1995 lokakuussa Kuvasto edusti 848 kotimaista ja noin 24 300 ulkomaista taiteilijaa. Käyttäjät puolestaan voivat hankkia Kuvastosta lupia suojattujen teosten käyttöön. Kuvasto myöntää lupia esimerkiksi kuvituskäyttöön, näyttelykäyttöön, teosten käyttöön tuotteissa, TV-ohjelmakäyttöön, CD-ROM multimediakäyttöön sekä Internet- ja muuhun verkko- ja on line käyttöön.
Kuvaston toiminta tekijänoikeuksien markkinoilla perustuu kotimaisten visuaalisen alan taiteilijoiden kanssa tehtyihin asiakassopimuksiin. Asiakassopimuksen mukaan taiteilija luovuttaa Kuvastolle yksinomaisen oikeuden valvoa teosten tekijänoikeuslaissa tarkoitettua käyttöä. Kuvastolla on asiakassopimuksen perusteella oikeus solmia teosten käyttämistä koskevia sopimuksia, periä korvauksia teosten käyttämisestä sekä ajalta ennen asiakassopimuksen solmimista että sen jälkeen, säilyttää korvausvaroja, esiintyä tuomioistuimissa ja muissakin yhteyksissä asiakkaan puolesta omissa nimissään teosten käyttö- ja korvausoikeutta koskevissa asioissa, tehdä välityssopimuksia ja suorittaa kaikki muutkin oikeuksien tehokkaan valvonnan edellyttämät toimet.
Kuvaston kokous päättää, missä laajuudessa asiakassopimuksilla hankittu valvonta tapahtuu. Kokous on päättänyt Kuvaston valvonta-alueen olevan: 1. Teoksen näyttäminen ja lainaaminen, 2. Teoksen reprodusointi ja reprodusoidun kappaleen levitys, näyttäminen ja esittäminen sekä 3. Mainonta.
Kuvaston käyttäjiltä perimien korvausten taso on muotoutunut sopimuskäytännön tai eri alojen keskusjärjestöjen kanssa tehtyjen sopimusten perusteella. Esimerkiksi kirjankustannustoimintaa koskevat korvaukset perustuvat Kuvaston ja Suomen kustannusyhdistyksen väliseen sopimukseen. Muilta osin korvaukset perustuvat kertalupiin ja niissä vakiintuneisiin korvauksiin. Korvausperusteet ja korvausmäärät vaihtelevat käyttötapojen ja käytön laajuuden mukaan. Kuvasto tilittää perimänsä korvaukset asiakkaille hallinnoinnista aiheutuvien kulujen vähentämisen jälkeen. Vuonna 1994 ulkomaiset taiteilijat saivat 53 prosenttia tilityksistä.
Kuvasto katsoo olevansa itsenäinen elinkeinonharjoittaja, joka toimii tekijöiden ja käyttäjien välisenä jakelukanavana. Kuvaston mielestä sen asiakkaina olevat yksittäiset taiteilijat taas eivät ole kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia kuvataiteen tekijänoikeuksien markkinoilla. Kuvaston edustamat taiteilijat eivät myy tekijänoikeuksia ammattimaisesti ja yrittäjäriskillä. Lisäksi Kuvasto toteaa, että kyseisiä taiteilijoita verotetaan pääsääntöisesti tuloverolain mukaan.
Kuvasto korostaa, että mikään muu taho kuin yhteisvalvontajärjestö ei voisi tarjota käyttäjälle sitä tuotetta, jonka Kuvasto tarjoaa. Pääosa Kuvaston lisensioimasta käytöstä on rutiininomaista oppikirja- ja tietokirjakuvitusta, joka koskee useita taiteilijoita. Lisäksi tarve saada nopeasti kuvataiteen tekijänoikeuksia kasvaa Kuvaston mukaan koko ajan, koska kuluttajien kysyntä suosii yhtä rikkaampaa visuaalista ilmettä, esimerkiksi multimediateoksia, joissa kuvia käytetään suuria määriä. Ensimmäiset korvaukset multimedia- ja verkkokäytöstä on maksettu vuonna 1995. Erityisen hankalaa käyttäjien olisi Kuvaston mielestä tavoittaa perikuntia ja ulkomaalaisia taiteilijoita, joille pääosa Kuvaston tilittämistä korvauksista maksetaan. Kuvasto katsoo, että luvattoman käytön valvomiseksi välttämätöntä maailmanlaajuista tekijänoikeuksien valvontaa ei ole mahdollista järjestää siten, että kukin taiteilija hoitaisi valvonnan itse, vaan sen voi hoitaa ainoastaan kuvataiteen tekijöiden yhteisvalvontajärjestö yhteistyössä maailman muiden vastaavien järjestöjen kanssa.
Kuvasto katsoo, että sillä ei ole merkittävää markkina-asemaa visuaalisen alan tekijänoikeuksien markkinoilla. Vuonna 1994 tehdyn selvityksen mukaan Kuvaston osuus lehdissä, kirjoissa ja julkaisuissa käytetystä kuvituksesta oli noin 11 prosenttia. Jos markkinaosuus puolestaan laskettaisiin niiden kotimaisten taiteilijoiden perusteella, jotka kuuluvat Suomen Taiteilijaseuraan, Kuvaston osuus ko. taiteilijoiden tekijänoikeuksista olisi noin 60 prosenttia. Muilta Kuvaston valvomilta markkinoilta ei ole markkinaosuuksia koskevia tutkimustuloksia. Kuvaston oman käsityksen mukaan sen osuus muistakin markkinoista, kuten julkisesta näyttämisestä ja TV-kuvituksesta, on ollut vuonna 1994 samaa suuruusluokkaa kuin kuvitusmarkkinoita koskevassa selvityksessä on todettu.
Kuvaston hakemuksesta pyydetyt lausunnot
Kilpailuvirasto on pyytänyt 2.2.1995 lausunnot Kuvaston poikkeuslupahakemuksesta Suomen Kuntaliitolta, MTV:ltä, Yleisradiolta, Suomen Ääni- ja Kuvatallennetuottajilta, Suomen Kustannusyhdistykseltä, Mainostoimistojen Liitolta ja Aikakauslehtien Liitolta. Aikakauslehtien Liitto on antanut lausunnon myös Sanomalehtien Liiton nimissä. Suomen Ääni- ja Kuvatallennetuottajat ei ole antanut lausuntoa. Opetusministeriöltä virasto pyysi lausuntoa 22.5.1995.
Useimmissa teosten käyttäjien antamissa lausunnoissa on todettu, että Kuvaston toiminta on ennemminkin lisännyt kuin vähentänyt käyttäjien kustannuksia. Käyttäjien mielestä käyttökorvausten sopiminen yksittäisten kuvataiteilijoiden kanssa on mahdollista. Suoraan tekijöiden kanssa käytäviä yksillöisiä hintaneuvotteluja on vaadittu kollektiivihallinnoinnin vaihtoehdoksi myös sen takia, että Kuvaston on ilmoitettu sanelevan korvaukset määräävää markkina-asemaansa hyväksi käyttäen. Lisäksi Kuvaston perimien korkeiden maksujen on todettu olevan huomattavasti tehokkaampi este kuvateosten käytölle kuin se mahdollinen vaiva, mikä oikeuksien haltijoiden selvittämiseen liittyy. Tekijänoikeuksien hallinnoinnin jatkuvaa kollektivisointia on pidetty myös periaatteelliselta kannalta kielteisenä. Suomen Kuntaliiton lausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, että Kuvaston toiminnan rahoittamiseen tarkoitetut varat ovat poissa taiteilijoille myönnetyistä kuntien suorittamista korvauksista ja näin ollen merkittävä osa taiteilijoille tarkoitetusta tuesta menee turhan organisaation kustannuksiin. Noin 80 prosenttia Kuvaston keräämistä tekijänoikeusmaksuista on arvioitu kuluneen Kuvaston organisaation kustannuksiin.
Yleisradion lausunnossa on kuitenkin todettu, että kollektiivisen sopimusmallin etuna on ohjelmien kustannusarvion laatimisen helpottuminen tältä osin. Myös teosten käyttöoikeuksien yksiselitteinen sisältö ja ’synkronointi’ muiden oikeudenhaltijoiden, kuten muusikoiden ja näyttelijöiden, kollektiivisopimusten vastaaviin määräyksiin on Yleisradion mukaan vähentänyt hallintobyrokratiaa ohjelmayksikössä. Myönteisimmin Kuvaston poikkeuslupahakemukseen on käyttäjistä suhtautunut Mainostoimistojen Liitto, joka katsoo, että tekijänoikeusjärjestöjen kanssa asioitaessa säästyy merkittävästi aikaa eikä tehdyissä sopimuksissa ole tulkinnanvaraisuutta. Sopimusten teko yksittäisten kuvataiteilijoiden kanssa sisältää Liiton mukaan lukuisia tulkintariskejä.
Opetusministeriö toteaa 11.7.1995 päivätyssä lausunnossaan, että 1.5.1995 voimaan tulleella tekijänoikeuslain muutoksella (446/95) lakiin lisättiin uusi 2 b luku, joka koskee jälleenmyyntikorvausta. Jälleenmyyntikorvaus koskee kuvataiteen teosten ammattimaista ja julkista jälleenmyyntiä, josta tekijällä on oikeus saada jälleenmyyntikorvauksena 5 prosenttia myydyn teoksen arvonlisäverottomasta myyntihinnasta. Tekijänoikeuslain 26 j §:n mukaan jälleenmyyntikorvauksen perii tekijöitä edustava järjestö, jonka opetusministeriö hyväksyy tähän tehtävään määräajaksi. Kuvasto on hyväksytty 1.5.1995 tehdyllä opetusministeriön päätöksellä tällaiseksi järjestöksi. Oikeudenhaltijalla ei siis ole lain nojalla oikeutta periä jälleenmyyntikorvauksia henkilökohtaisesti, vaan korvauksen voi periä ainoastaan Kuvasto.
Edellä mainitulla lainmuutoksella tekijänoikeuslain 25 f §:ää (aiemmin 22 § 2 mom.) muutettiin siten, että säännös ei enää koske ainoastaan kirjallisia tai sävellysteoksia, vaan kaikkia tekijänoikeuslain soveltamisalaan kuuluvia teoksia. Tämä säännös antaa radio- ja televisioyrityksille oikeuden tekijöitä edustavan järjestön kanssa tekemänsä sopimuksen nojalla lähettää myös sellaisen tekijän saman alan teoksen, jonka tekijää järjestö ei edusta. Tämä uudistettu sopimuslisenssisäännös koskee siis myös Kuvaston tekemiä sopimuksia.
Opetusministeriö katsoo, että oikeudenhaltijoiden etujen turvaamiseksi tarvitaan nykyisen lainsäädännön vuoksi tiettyjä yhteenliittymiä. Suomessa oli verrattain pitkään tilanne, jossa kuvataiteen käyttöoikeuksien ammattimaista valvontaa ei ollut järjestetty, sillä Kuvasto perustettiin vasta vuonna 1987. Kuvaston vuonna 1994 perimistä tekijänoikeuskorvauksista meni opetusministeriön mukaan 50 prosenttia korvausten perinnän hallintokuluihin. Kuvaston tavoitteena on hallintokulujen alentaminen 20 prosenttiin korvaustuotoista, joka on myös kansainvälinen suositus. Ministeriön mukaan Kuvasto on jo karsinut voimakkaasti hallinnollisia kulujaan aiempien vuosien tasosta. Opetusministeriö toteaa myös, että muissakin maissa oikeuksien kollektiivihallinto on pääsääntöisesti järjestetty Kuvaston kaltaisella tavalla. Ranskassa on kaksi kuvataiteilijoiden tekijänoikeusjärjestöä, muissa Euroopan maissa ainoastaan yksi.
Kuvaston toiminnan edut ilmenevät opetusministeriön mukaan ensinnäkin tilanteessa, jossa käyttäjällä on tarve saada käyttöoikeus suureen määrään tekijöiden teoksia. Massakäyttö olisi huomattavan vaikeaa, ellei Kuvaston kaltaista palveluyksikköä olisi. Ministeriö viittaa tekijänoikeustoimikunnan muistioon (13:1995, Tekijänoikeudet informaatioyhteiskunnassa), jossa on todettu, että teosten digitaalinen käyttö edellyttää tehokasta oikeuksien kollektiivista hallinnointia. Käytännön esimerkkinä on mainittu yhdysvaltalainen multimediatuotanto, jossa tarvittiin lupa 180 000 eri lähteistä olevan valokuvan käyttämiseen. Opetusministeriö toteaa edelleen, että Kuvaston toiminnan edut ilmenevät myös tilanteissa, joissa käyttäjä tarvitsee yksittäisten kuvien käyttöoikeuksia. Mikäli Kuvaston toiminta kattaa suuren osan suojatusta kuvataiteesta, käyttäjällä on mahdollisuus saada käyttöoikeus juuri haluamaansa kuvaan. Kuvaston toiminta lisää käyttäjän valinnanmahdollisuuksia muun muassa helppona saatavuutena. Kynnys käyttöoikeuden hankintaan madaltuu myös taloudellisesti vähämerkityksisissä tapauksissa.
Tekijänoikeuslain säännökset eivät opetusministeriön mukaan edellytä, että korvauksille määritellään Kuvaston toimesta tai neuvottelemalla Kuvaston ja käyttäjien välillä yhtenäiset korvausperusteet tai yleisessä käytössä olevat korvaustaulukot. Tekijänoikeuslain säännökset eivät ole pakottavaa lainsäädäntöä, joten korvauksista voidaan sopia oikeudenhaltijoiden ja käyttäjätahon välillä kussakin tapauksessa erikseen osapuolten näkemyksiä vastaavalla tavalla. Opetusministeriö katsoo, että yksilöllisen hinnan määräämiselle ei ole olemassa lainsäädännöstä johtuvia esteitä.
Kansainvälinen tekijänoikeusjärjestöjen liitto International Confederation of Societies of Authors and Composers (CISAC) on todennut kilpailuvirastolle toimittamassaan 3.10.1995 päivätyssä kirjeessä, että kilpailuviraston Kuvastoa koskeva kannanotto oli ollut esillä Liiton vuosikokouksessa. CISAC toivoo, että Kuvasto voisi jatkossakin valvoa ulkomaisten taiteilijoiden oikeuksia Suomessa. Myös European Visual Artists (EVA), joka edustaa EU:ssa toimivia ko. alan tekijänoikeusjärjestöjä, on toivonut kilpailuvirastolle 29.9.1995 lähettämässään kirjeessä, että Kuvasto voisi jatkossakin hallinnoida visuaalisen alan tekijänoikeuksia Suomessa. EVA korostaa, että vastaava visuaalisen alan tekijänoikeusjärjestö toimii Suomen lisäksi yhdessätoista muussa EU:n jäsenmaassa ja että tällainen yhteistyö ja sen tiivistäminen on katsottu EU:ssa olennaiseksi osaksi informaatioyhteiskunnan luomista.
Kilpailuneuvoston päätökset
Kilpailuvirasto oli ryhtynyt jo ennen Kuvaston poikkeuslupahakemuksen vireilletuloa käsittelemään Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n (Teosto) ja Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n (Gramex) toimintaan liittyvää oikeudenhaltijoiden välistä yhteistyötä. Teosto valvoo ja hallinnoi säveltaiteellista ja siihen liittyvää kirjallista tekijänoikeutta. Sen asiakkaina on säveltäjiä, sovittajia, sanoittajia, kirjailijoita sekä musiikkikustantajia. Gramex puolestaan valvoo ja hallinnoi esittävien taiteilijoiden ja äänilevytuottajien oikeuksia. Oikeuksien hallinnointi tapahtuu kummassakin järjestössä pääpiirteissään samalla tavoin kuin Kuvastossa.
Kilpailuvirasto teki 2.1.1995 päätökset, joissa se katsoi, että Teosto ja Gramex ovat kilpailunrajoituslain tarkoittamia elinkeinonharjoittajien yhteenliittymiä, joiden toimintaan sisältyy kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa kiellettyä oikeudenhaltijoiden välistä hintayhteistyötä. Virasto kuitenkin myönsi sekä Teostolle että Gramexille kymmenen vuoden pituiset poikkeusluvat sellaiseen tekijänoikeuksia koskevaa hintayhteistyöhön, joka liittyy teosten/äänitteiden massakäytön hallinnointiin.
Sekä Teosto että Gramex jättivät 7.2.1995 kilpailuneuvostolle poikkeuslupahakemukset, joissa ne yhtäältä hakivat toistaiseksi voimassa olevaa poikkeuslupaa kaikelle toiminnalleen sekä toisaalta pyysivät kilpailuneuvostoa ratkaisemaan, sisältyykö niiden toimintaan ylipäätään sellaista yhteistyötä, joka vaatii poikkeusluvan. Kilpailuneuvosto katsoo 5.10.1995 tekemissään päätöksissä (Teosto dno 5/359/95; Gramex dno 3/359/95), että kumpikaan edellä mainituista tekijänoikeusjärjestöistä ei ole poikkeusluvan tarpeessa.
Koska erityisesti Teosto hallinnoi vastaavia tekijänoikeuksia musiikin tekijöiden osalta kuin Kuvasto kuvataiteilijoiden osalta, kilpailuvirasto katsoo, että kilpailuneuvoston Teostoa koskeva päätös on otettava huomioon Kuvaston toimintaa arvioitaessa. Kilpailuneuvosto toteaa Teosto-päätöksessä muun ohella seuraavaa:
”Tekijänoikeuksien kollektiivinen hallinnointi on järjestetty Suomea vastaavalla tavalla myös muissa EU:n jäsenvaltioissa. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy nykyisin Suomen kilpailunrajoituslain 6 §:ään verrattavissa oleva kartellikielto…
Asianosaisten kilpailuneuvostolle toimittama ulkomainen aineisto tukee hakijan käsitystä siitä, ettei tekijänoikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa tätä tarkoitusta varten luotujen järjestöjen avulla ole kyse poikkeuslupaa edellyttävästä hintayhteistyöstä. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt sen enempää periaatteellisia kuin Suomen markkinoiden ominaispiirteisiin liittyviä erityisiäkään syitä, joiden nojalla olisi perusteltua tulkita Suomen kilpailunrajoituslakia kansainvälisestä käytännöstä poikkeavalla tavalla…”
Neuvosto kiinnittää päätöksessään huomiota myös tekijänoikeuslain ja kilpailunrajoituslain väliseen suhteeseen ja toteaa:
”Tekijänoikeuslain 22 § tai kyseisen lain muut säännökset eivät sulje pois tai estä kilpailunrajoituslain soveltamista tekijänoikeusjärjestöjen toimintaan. Tekijänoikeuslain sisältö, tarkoitus ja vaikutukset on kuitenkin osaltaan otettava huomioon arvioitaessa kysymystä siitä, onko tekijänoikeuksien kollektiivinen hallinnointi kilpailunrajoituslain 6 §:n kieltämää toimintaa.”
Kilpailuneuvosto korostaa päätöksessään myös sitä, että Teoston kaltainen välittäjäorganisaatio on massaoikeuksien osalta välttämätön tekijänoikeuksien täysimääräiseksi ja tehokkaaksi hyödyntämiseksi. Teoston tarjoama hyödyke poikkeaa merkittävästi yksittäisten oikeudenhaltijoiden määrättävissä olevista omien teosten käyttöoikeuksista. Musiikin käyttäjäkunnan kannalta Teoston tarjoaman tuotteen jalostusarvo ilmenee kilpailuneuvoston mukaan käytön helppoutena ja tarjolla olevan ohjelmiston täydellisyytenä. Näin ollen neuvosto päätyy toteamaan seuraavaa:
”Kun yksittäiset oikeudenhaltijat eivät tarjoa, pyri tarjoamaan tai edes pystyisi tarjoamaan Teoston kanssa samaa tai edes siihen verrannollista tuotetta ja palvelua, kyse ei ole sellaisesta oikeudenhaltijoiden välisestä horisontaalisesta yhteistyöstä kuin kilpailuviraston päätöksessä on katsottu… Teostoa on pidettävä itsenäisenä elinkeinonharjoittajana, joka itse määrittelee perimiensä korvausten tason ja muut sopimusehdot. Teoston ja sille valtakirjan luovuttaneiden oikeudenhaltijoiden välillä vallitsee vertikaalinen asiakassuhde. Tekijänoikeuksien kollektiivisen hallinnoinnin perusrakennetta ei siten voida pitää sellaisena kilpailunrajoituslain 6 §:ssä tarkoitettuna samalla tuotantoportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteistyönä, joka edellyttäisi lain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa…”
Kilpailuneuvosto on lisäksi todennut:
”Mikäli Teoston sinänsä sallittuun jakelutoimintaan liittyisi tai sen yhteydessä ylläpidettäisiin kartellia, kilpailuvirasto voisi ottaa kyseiset menettelytavat erikseen tarkastelun alaiseksi.”
Kilpailuneuvosto on päätöksessään todennut myös sen, että Teostolla on tosiasiallinen monopoli säveltaiteen tekijänoikeuksien hallinnoinnissa Suomessa. Tämän vuoksi Teoston on otettava toiminnassaan huomioon kilpailunrajoituslain 7 §, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Neuvosto toteaa, että väärinkäyttö on kiellettyä sekä Teoston ja sen edustamien oikeudenhaltijoiden välisissä suhteissa että suhteessa suojattujen teosten käyttäjiin.
Päätöksen perustelut
Visuaalisen alan tekijänoikeuksia kollektiivisesti hallinnoivia järjestöjä toimii Suomen lisäksi useissa muissa maissa. Nämä järjestöt toimivat pääpiirteissään samalla tavoin kuin Kuvasto eikä niiden toimintaan ole kilpailuviraston saamien tietojen perusteella katsottu liittyvän kiellettyä hintayhteistyötä. Kilpailuvirasto ei ole havainnut Suomen markkinoilla myöskään sellaisia erityispiirteitä, jotka puoltaisivat sitä, että Suomen kilpailuviranomaiset arvioisivat Kuvaston harjoittamaa tekijänoikeuksien hinnoittelua kansainvälisestä käytännöstä poikkeavalla tavalla.
Suomen tekijänoikeuslakiin on tänä vuonna otettu säännös, joka antaa kuvataiteellisen teoksen tekijälle oikeuden saada jälleenmyyntikorvausta teoksensa myynnistä. Korvauksen saa periä ainoastaan tekijöitä edustava järjestö. Opetusministeriö on valinnut Kuvaston mainituksi järjestöksi. Myös tekijänoikeuslain 25 f §:n sopimuslisenssisäännös koskee lain uudistamisen jälkeen Kuvaston hallinnoimia oikeuksia. Vaikka edellä mainitut säännökset eivät sinänsä estä Kuvastossa tapahtuvan hinnoittelun arvioimista kilpailunrajoituslain 6 §:n nojalla, ne, kuten muutkin tekijänoikeuslain säännökset, on kilpailuneuvoston Teosto-päätöksessä esittämän kannan mukaisesti otettava huomioon Kuvaston toimintaa arvioitaessa.
Kuvataiteen tekijänoikeuksien kysyntä on useissa tapauksissa massakäyttöä, jossa käyttäjä samanaikaisesti hakee luvan useiden eri taiteilijoiden teosten käyttöön. Nykytekniikka mahdollistaa kuvataiteen teosten käytön perinteisten joukkoviestimien, kuten lehdistön ja television lisäksi muun muassa tietokoneverkoissa, esimerkiksi Internetissä ja CD ROM multimiediakäytössä. Verkko- ja multimediakäyttö ovat uusia massakäytön muotoja, joita voidaan verrata Teoston valvomien suojattujen musiikkiteosten massakäyttöön. Opetusministeriö on kilpailuvirastolle antamassaan lausunnossa todennut tällaisten uusien massakäytön muotojen lisääntyvän myös Kuvaston hallinnoimien tekijänoikeuksien käytössä. Kuvaston edustamien tekijänoikeuksien käyttö näyttää siten olevan luonteeltaan yhä useammin sellaista, että yksittäinen tekijä ei pysty tarjoamaan käyttäjälle vastaavaa tuotetta kuin Kuvasto.
Kilpailuvirasto toteaa edellä esitetyn perusteella ja ottaen erityisesti huomioon kilpailuneuvoston edellä selostetun Teosto-päätöksen, että Kuvastoa voidaan pitää tekijänoikeuksien hallinnoinnissa itsenäisenä elinkeinonharjoittajana ja taiteilijoiden suhdetta Kuvastoon vertikaalisena asiakassuhteena. Kuvaston asiakkaina olevien tekijänoikeuksien haltijoiden ei siten voida katsoa harjoittavan Kuvastossa kiellettyä hintayhteistyötä tekijänoikeuksia koskevia korvauksia määriteltäessä.
Useimpia Kuvaston asiakkaina olevia tekijöitä voidaan kuitenkin pitää kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuina elinkeinonharjoittajina. Kilpailunrajoituslain 3 §:ssä määritelty elinkeinonharjoittajan käsite on tarkoitettu laajaksi eikä se ole yhteneväinen esimerkiksi verotuksessa käytetyn elinkeinonharjoittajan käsitteen kanssa. Elinkeinonharjoittamisen ei tarvitse tähdätä taloudellisen voiton hankkimiseen eikä sen tarvitse olla pitkäaikaista tai jatkuvaa. Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan hintayhteistyön kielto tulee siten sovellettavaksi Kuvaston toimintaan, mikäli tekijänoikeuksien haltijat tekevät Kuvastossa hintayhteistyötä, joka ei liity tekijänoikeuslain mukaisten korvausten määrittämiseen.
Useat kilpailuvirastolle lausunnon antaneet suojattujen teosten käyttäjät pitivät Kuvaston toimintaa tehottomana. Kuvaston katsottiin muun muassa perivän kohtuuttomia korvauksia teosten käytöstä. Käyttäjien valitukset eivät näytä ensi sijassa liittyvän nyt käsiteltävänä olevaan poikkeuslupa-asiaan, vaan Kuvaston toimintaan itsenäisenä elinkeinonharjoittajana. Tämä päätös rajaa Kuvastossa tehtävän tekijänoikeuksien hinnoittelun ainoastaan kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, mutta ei muutoin estä kilpailunrajoituslain soveltamista Kuvaston hinnoittelupolitiikkaan tai muuhun tekijänoikeuksien hallinnointiin liittyvään toimintaan.
Mikäli Kuvastolla on visuaalisen alan tekijänoikeuksien hallinnoinnissa määräävä markkina-asema tai se saavuttaa tällaisen aseman, Kuvaston toimintaan voidaan soveltaa kilpailunrajoituslain 7 §:ää, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Mahdollista määräävää markkina-asemaansa Kuvasto saattaa väärinkäyttää teosten käyttäjien lisäksi tekijäasiakkaisiinsa nähden. Muun muassa edellä mainittu tekijänoikeuslain 25 f §:n sopimuslisenssisäännös sekä Kuvaston valinta tekijänoikeuslain 26 j §:n mukaiseksi jälleenmyyntikorvauksia periväksi järjestöksi saattavat olla osoitus Kuvaston määräävästä asemasta. Kilpailuvirasto kuitenkin ottaa kantaa Kuvaston mahdolliseen määräävään markkina-asemaan tarvittaessa erikseen. Joka tapauksessa Kuvaston toimintaa, esimerkiksi tekijänoikeuksien käytön hinnoittelua ja tekijöille asiakassopimuksessa asetettuja ehtoja, voidaan arvioida kilpailunrajoituslain 9 §:n yleislausekkeen perusteella.
Päätös
Koska kilpailuvirasto on todennut, että Kuvaston toimintaan liittyvää tekijänoikeuskorvauksia koskevaa tekijöiden välistä yhteistyötä ei voida pitää kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan vastaisena hintayhteistyönä, virasto poistaa Kuvaston poikkeuslupahakemuksen käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 kohta.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.