Poikkeuslupa Osuuskunta Maito-Pirkan ja Kainuun Osuusmeijerin väliseen myynti- ja jakeluyhteistoimintaan Aito Maito Fin Oy:ssä

1. Asian vireilletulo ja saadut selvitykset

Osuuskunta Maito-Pirkka (myöhemmin Maito-Pirkka) ja Kainuun Osuusmeijeri (myöhemmin Kainuu) ovat perustaneet yhteisen myyntiyhtiön Aito Maito Fin Oy:n (myöhemmin Aito Maito). Yhteisyritys on merkitty kaupparekisteriin 16.1.1998.

Maito-Pirkka ja Kainuu ovat pyytäneet 11.2.1998 päivätyssä hakemuksessaan, että Kilpailuvirasto myöntäisi näille kilpailunrajoituslain (480/92) 19 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan horisontaaliseen yhteistoimintaan 1.6.1998 toimintansa aloittavassa yhteisyritys Aito Maidossa.

Maito-Pirkka ja Kainuu ovat toimittaneet Kilpailuvirastolle pyydetyt suulliset lisäselvitykset 8.4.1998 ja 6.5.1998 sekä pyydetyt kirjalliset lisäselvitykset 30.6.1998, 15.1, 24.2 ja 29.4.1999.

Hakemus- ja selvitysasiakirjoihin hakijat ovat liittäneet 3.11.1997 allekirjoittamansa sopimuksen keskinäisen yhteistoiminnan periaatteista, sekä samana päivänä allekirjoittamansa osakassopimuksen ja kauppakirjan.

2. Hakemus

2.1. Hakijoiden valmistamat tuotteet ja niiden osuus markkinoista

Maito-Pirkka valmistaa maitoja, piimätuotteita, kermoja, viilituotteita, jogurtteja ja voita. Maito-Pirkan jalostama maitomäärä on noin 110 milj. litraa/vuosi.

Kainuu valmistaa maitoja, kermoja, piimätuotteita, juustoleipää, maitopohjaisia UHT-tuotteita, mehuja, keittoja, kastikkeita, voita ja maitojauheita. Lisäksi Kainuu valmistaa lisenssillä jogurtteja ranskalaiselle Danonelle. Kainuun jalostama maitomäärä on noin 85 milj.litraa/vuosi.

Yhteisyrityksen markkina-alueena on koko Suomi. Suurin yritys Suomessa edellä selostettujen niin sanottujen tuoremaitotuotteiden markkinoilla on Valio Oy, jolla oli vuonna 1997 noin 66 prosentin osuus markkinoista. Kainuun markkinaosuus oli samaan aikaan noin 9 prosenttia, Ingman Oy:n noin 8 prosenttia ja muiden yhteensä noin 17 prosenttia. Maito-Pirkka markkinoi vuonna 1997 valmistamansa tuotteet Valio Oy:n kautta.

Aito Maidon arvioidaan saavuttavan vuonna 1999 noin 700-800 milj. markan liikevaihdon, mikä vastaa noin 15-20 prosentin markkinaosuutta.

2.2. Yhteistoiminnan perusperiaatteet

Hakijat ovat sopineet 3.11.1997 allekirjoitetulla erillisellä sopimuksella yhteisistä meijeriliiketoiminnan periaatteista. Mainitut periaatteet ja yhteistoiminnan pääpiirteet on selostettu myös hakijoiden 3.11.1997 allekirjoittamassa osakassopimuksessa. Mainituissa sopimuksissa yhteistoiminnasta on todettu seuraava:

• Yhteisyritys vastaa hakijoiden markkinointi-, myynti- ja jakelutoiminnoista. Hakijoilla ei ole tämän jälkeen omaa jakelua tai markkinointia.
• Yhteisyrityksen toimipaikat ovat Tampere ja Sotkamo.
• Hakijat omistavat yhteisyrityksen samansuuruisilla 50 %:n osuuksilla.
• Yhteisyritys vuokraa tarvitsemansa toimitilat hakijoilta.
• Hakijat huolehtivat yhteisyrityksen rahoituksesta.
• Mikäli kotimaan tuotemarkkinat eivät vedä, hakijat voivat valmistaa tuotteita myös muille valmistuttajille myytäväksi joko Suomeen tai vientiin.
• Hakijat valmistavat tekemiensä sopimusten mukaan tuotteita myös muille valmistuttajille (esim. Kainuu Danonelle).
• Hakijat koordinoivat tuotantoaan yhteisesti ja etsivät yhteisesti kustannussäästömahdollisuuksia tuotannossaan.
• Hakijat eivät ryhdy merkittäviin investointeihin ilman toistensa suostumusta.
• Hakijat tasaavat yhteisyrityksen hakijoille tilittämän tuloksen (voiton).
• Yhteistoiminnassa pyritään siihen, että hakijoiden tilityskyky omistajilleen (maitotilat) on sama.
• Uusien osakkaiden ottamisesta yhteisyritykseen voidaan päättää hakijoiden (osakkaiden) yhteisellä suostumuksella.

Edellä lueteltujen periaatteiden lisäksi hakijat ovat ilmoittaneet poikkeuslupahakemuksessaan sopineensa siitä, että:

• Yhteisyritys tilittää hakijoille näiltä ostamistaan tuotteista perusteiltaan saman hinnan.

2.3. Yhteistoiminnan tausta ja tarkoitus

Hakemuksen mukaan yhteistoiminnan taustalla on Maito-Pirkan kannalta sen ja Valio Oy:n välisen tuotanto- ja markkinointiyhteistyön loppuminen 31.5.1998. Hakemuksen mukaan yhteistyö Kainuun kanssa merkitsee Maito-Pirkalle markkinoinnin tehostumista ja toisaalta säästöjä tuotannollisissa investoinneissa verrattuna täysin itsenäisesti hoidettuun markkinointiin ja tuotantoon.

Kainuun kannalta yhteistyö merkitsee hakemuksen mukaan markkinoinnin tehostumista tavalla, joka selostetaan tarkemmin kohdassa 2.4. ”yhteistyön tehokkuusvaikutukset”.

Yhteisyrityksen tuotemerkeiksi tulevat Kainuun tuotemerkit AITO ja INTO. Maito-Pirkka korvaa Kainuulle sen omistamien tuotemerkkien käytöstä erillisen kauppakirjan mukaisesti.

2.4. Yhteistyön tehokkuutta ja kilpailua lisäävät vaikutukset

Hakemuksen mukaan yhteisyritys lisää tehokkuutta seuraavasti:

• vältetään kahden myyntiorganisaation ja kahden jakeluorganisaation perustaminen;
• vältytään uuden jauhetehtaan rakentamiselta Tampereella;
• organisaatio- ja henkilökulut, atk-kulut, tuotekehityskulut ja markkinointikulut voidaan jakaa isommalle volyymille;
• saavutetaan valtakunnallisesti yhtenäinen ja kattava valikoima tuoretuotteissa, joita voidaan tarjota suuremmasta volyymista johtuen myös valtakunnallisille ketjuille.

Hakemuksen mukaan edellä lueteltujen tehokkuusetujen hyödyntäminen antaa mahdollisuuden tarjota selkeä haaste markkinajohtajalle.

2.5. Edut kuluttajien kannalta

Hakemuksen mukaan edellä selostettujen kilpailullisten etujen mahdollistama kilpailun lisääntyminen on kuluttajien edun mukaista. Hakemuksen mukaan suuremmat toimituserät merkitsevät yksikköhintojen alenemista ja sitä kautta alempia vähittäismyyntihintoja. Hakijoiden mukaan kilpailun kiristymisestä ja hintojen alenemisesta markkinoilla on jo näyttöä viime vuosilta.

Hakijat ovat esittäneet Kilpailuviraston pyytämien lisäselvitysten yhteydessä hintaesimerkkejä näyttönä hintojen laskevasta suunnasta yhteisyrityksen toiminnan ajalta.

2.6. Yhteistoiminnan vaikutukset maantieteelliseen kilpailuun

Hakemuksen mukaan Tampereella sijaitsevan Maito-Pirkan valmistamat tuotteet markkinoidaan kuljetusten rationalisoimiseksi lähinnä Länsi- ja Etelä-Suomeen. Sotkamossa sijaitsevan Kainuun valmistamat tuotteet markkinoidaan samasta syystä lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Ennen yhteisyrityksen perustamista Kainuu markkinoi valmistamiaan tuotteita paitsi Itä- ja Pohjois-Suomeen myös Keski- ja Etelä-Suomeen. Valio Oy markkinoi Maito-Pirkan valmistamat tuotteet valtakunnallisen markkinointisuunnitelmansa mukaisesti.

2.7. Yhteistyön kesto

Hakemuksen mukaan toimintarakenne on tarkoitettu pitkäaikaiseksi. Poikkeuslupaa haetaan toistaiseksi, kuitenkin vähintään viideksi (5) vuodeksi eli 31.12.2003 asti.

3. Pyydetyt lisäselvitykset

Hakemuksessa selostettuun yhteistoimintaan sisältyvien epäiltyjen kilpailunrajoitusten arviointia varten Kilpailuvirasto on pyytänyt hakijoilta lisätietoja näiden yhteistyössään soveltamista seuraavista menettelytavoista:

• yhteisyrityksen hakijoille maksamat ”yhtenevät tilityshinnat” (3.1.);
• hakijoiden välinen koordinointi- ja investointiyhteistyö (3.2.);
• hakijoiden välinen ”tuloksen tasaaminen”(3.3.);
• hakijoiden pyrkimys ”yhtenevään tilityskykykyyn” omistajilleen/maitotiloille (3.4.).

3.1. Yhteisyrityksen hakijoille maksamat ”yhtenevät tilityshinnat”

Hakijoiden alkuperäisen ilmoituksen mukaan hakijoiden yhteistoimintaan kuuluu, että yhteisyritys tilittää hakijoille periaatteessa yhtenäistä tilityshintaa näiltä ostamistaan tuotteista. Kilpailuvirasto pyysi hakijoita selvittämään tarkemmin keskinäistä yhteistyötään tältä osin.

Virastolle toimittamassaan lisäselvityksessä hakijat toteavat, että yhteisyritys on tilittänyt hakijoille yhtenäisiä hintoja vain toiminnan käynnistymisvaiheessa.

Hakijat toteavat, että yhtenäisen ostohinnan tilittäminen hakijoille ei ole jatkossa välttämätöntä. Hakijoiden mukaan yhteisyritys ei tilitä hakijoille yhtenäisiä hankintahintoja, mikäli hankintakustannukset hakijoilta ostettaessa eroavat. Hankintahinnat voidaan määrätä erisuuriksi, mikäli laskentatoimen kautta saadaan tätä tukevaa tietoa toimintavuodelta 1999.

3.2. Hakijoiden välinen koordinointi- ja investointiyhteistyö

Hakemuksen mukaan hakijat koordinoivat tuotantoaan yhteisesti ja etsivät yhteisesti kustannussäästömahdollisuuksia tuotannossa. Lisäksi hakijat ovat sopineet siitä, että ne eivät ryhdy merkittäviin tuotannollisiin investointeihin ilman toisen suostumusta.

Kilpailuvirasto on pyytänyt hakijoita toimittamaan tarkemman selvityksen yhteistyön sisällöstä mainituilta osin.

Lisäselvityksessään hakijat ovat ilmoittaneet, että ne ovat luopuneet alkuperäisessä sopimustekstissä mainitusta ajatuksesta muodostaa hakijoiden kesken yhteinen ”sisäinen liiketoiminta-alue”, jolla hakijat koordinoivat tuotantoaan ja investointejaan yhteisesti sekä etsivät tuotannostaan yhteisesti kustannussäästömahdollisuuksia. Hakijoiden ilmoituksen mukaan kumpikin hakija toimii tuotannollisesti itsenäisesti ja hoitaa myös investointinsa itsenäisesti.

Hakijat ovat ilmoittaneet, että niiden välisen yhteistyön perusperiaatteena säilyy kuitenkin edelleen se, että hakijoiden jo olemassa oleva kapasiteetti käytetään hyväksi. Hakijat eivät siten ryhdy päällekkäisiin investointeihin olemassa olevaan kapasiteettiin nähden.

3.3. Hakijoiden välinen ”tuloksen tasaaminen”

Osakassopimuksen kohdassa ”voitonjako” todetaan, että yhteisyritys tilittää hakijoille tilikauden tuloksen, joka ”tasataan” hakijoiden kesken. Tuloksen tasaaminen on hakemuksen mukaan tarpeellista, koska kustannussäästösyistä Tampereella ja Sotkamossa valmistetaan kannattavuudeltaan erilaisia tuotteita erilaisia määriä.

Kilpailuvirasto on pyytänyt hakijoilta lisäselvitystä tuloksen tasaamismenettelystä.

Lisäselvityksen mukaan tuloksen tasaamisella tarkoitetaan sitä, että hakijat laskuttavat yhteisyritystä kuukausittain kustannusperusteisesti ”jälkikäteen” heikommin kannattavien pienivolyymisten tuotteiden valmistuksesta.

Hakijoiden mukaan myös heikommin kannattavien tuotteiden kustannusperusteinen laskutus eli ”tuloksen tasaus” on välttämätöntä, jotta tuotevalikoima voidaan pitää tarvittavan laajana. Hakijoiden mukaan ei olisi mielekästä ja mahdollista sille osapuolelle, joka tekee yhteiseksi hyväksi pienivolyymistä, vähemmän kannattavaa tuotetta, että sen aiheuttamat kustannukset jätettäisiin huomioon ottamatta yhteisessä tuloksessa. Jos näin tehtäisiin vain toinen osapuoli korjaisi yhteistoiminnasta saatavan hyödyn.

3.4. Hakijoiden pyrkimys ”yhtenevään tilityskykyyn” omistajilleen/maitotiloille

Hakijat ovat niille maitoraaka-ainetta toimittavien maitotilojen omistamia. Hakijat ovat sopineet, että niiden yhteistoiminnassa on yhtenä perusperiaatteena pyrkimys ”yhtenäiseen tilityskykyyn” omistajiinsa nähden. Kilpailuvirasto on pyytänyt hakijoilta lisäselvitystä mainitusta ”yhtenäiseen tilityskykyyn” pyrkimisestä.

Hakijoiden toimittaman lisäselvityksen mukaan maitotilalle maksettava lopullinen tilityshinta riippuu tilan tuottaman maidon laadusta ja pitoisuuksista. Hakijat tarkoittavat yhtenäisellä tilityskyvyllä sitä, että ne soveltavat maitotiloihin yhtenäistä laatuluokitusta maksaessaan ostamastaan maitoraaka-aineesta. Hakijat toteavat, että ne eivät maksa maitotiloille yhtenäistä hintaa, mutta noudattaessaan yhtenäistä laatuluokitusta ne maksavat maitotiloille raaka-aineesta yhtenäisin laadullisin perustein.

Hakijat toteavat, että tilityshintoihin sisältyy myös korvaus maitotiloille näiden omistajuudesta. Omistajille maksettava korvaus riippuu kummankin hakijan taloudellisesta menestyksestä. Tämä heijastuu sekä hakijan maitotiloille maksamassa ns. jälkitilissä että hakijan omistajilleen (maitotiloille) maksamassa osuuspääoman korossa, mitkä tekijät ovat siis myös osa tilityshintaa. Hakijat toteavat, että ne määrittelevät itsenäisesti jälkitilin ja osuuspääoman koron.

Hakijat ilmoittavat, että edellä selvitetyn perusteella niiden maitotiloille maksamat tilityshinnat voivat olla erisuuret. Hakijat toteavat, että niiden vuodelta 1998 tilittämät jälkitilit ja osuuspääoman korot ovat olleet erisuuret, eikä hakijoiden tilityshintoja ole siten yhteistoiminnassa ”yhtenäistetty”.

4. Ratkaisun perustelut

4.1 Kilpailuoikeudelliset perusteet

Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä:

1. määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
2. rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Yhteisyritykset saattavat rajoittaa samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua taikka perustajayritysten ja yhteisyrityksen keskinäistä kilpailua tavalla, jota joudutaan arvioimaan kilpailunrajoituslain 6 §:ssä asetetun kiellon nojalla.

Yhteisyrityksen puitteissa toteutettu yhteistoiminta tulee kilpailunrajoituslain 6 §:n piiriin esimerkiksi, mikäli perustajayritykset harjoittavat hintayhteistyötä tai rajoittavat joltain osin tuotantoaan tai sitoutuvat olemaan kilpailematta keskenään tai yhteisyrityksen kanssa hyödykkeiden markkinoinnissa ja jakavat näin markkinoita.

Kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei 6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

4.2. Aito Maito Fin Oy:n toimintaan liittyvien kilpailunrajoitusten arviointi

4.2.1. Järjestelyn sisältämät kilpailunrajoitukset

Hakijat valmistavat sekä toistensa tuotevalikoimaa täydentäviä että keskenään kilpailevia tuotteita, minkä lisäksi ne harjoittavat yhteisyrityksen kanssa kilpailevaa toimintaa valmistaessaan ja myydessään maitotuotteita myös muille valmistuttajille. Aito Maito hankkii myymänsä tuotteet pääosin osakkailtaan, jotka omistavat yhtiön 50 %:n osuuksilla ja huolehtivat sen rahoituksesta. Aito Maito ei ole sellainen kilpailun kannalta neutraali markkinointiyhtiö, jonka sen osakkaiden tuotteet voisivat läpäistä ilman, että yhteisen markkinointiyhtiön käyttö vaikuttaisi asiakkailta perittäviin hintoihin. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että myydessään valmistamansa tuotteet yhteisyrityksen kautta hakijat harjoittavat kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdan tarkoittamaa hintayhteistyötä.

Toiminnan käynnistämisvaiheessa yhteisyritys on tilittänyt hakijoille yhtenäisiä hintoja näiltä ostamistaan tuotteista. Kilpailuvirasto toteaa, että tältä osin hakijat ovat olleet kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdan tarkoittamassa hintayhteistyössä jätettyään sitä ennen poikkeuslupahakemuksen. Saatujen selvitysten mukaan hankintahinnat eroavat vastaisuudessa toisistaan hankinta- ja valmistuskustannusten mukaan, joten hakijoiden yhteistoimintaan ei enää sisälly kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdassa kiellettyä hintayhteistyötä myynnissä yhteisyritykselle. Kilpailuvirasto toteaa, että lopetetun kilpailunrajoitusyhteistyön osalta ei ole aihetta ryhtyä enempiin selvitys- tai muihin toimenpiteisiin.

Yhteisyritys markkinoi Tampereella sijaitsevan Maito-Pirkan tuotteet lähinnä Länsi- ja Etelä-Suomeen ja Sotkamossa sijaitsevan Kainuun tuotteet lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomeen. Maitotuotteiden markkinat ovat valtakunnalliset, joten hakijoiden valmistamien tuotteiden alueellisessa myynnissä on kysymys kilpailunrajoituslain 6 §:n 2) kohdassa tarkoitetusta markkinoiden jaosta.

Vaikka hakijat ovat suurimmalta osin luopuneet alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesta tuotannollisesta koordinointi- ja investointiyhteistyöstä, ne ovat kuitenkin säilyttäneet alkuperäisen sopimuksensa siltä osin, että ne eivät investoi kilpailevasti jo olemassa olevaan tuotannolliseen kapasiteettiin nähden. Kilpailuvirasto toteaa, että hakijoiden harjoittama investointiyhteistyö on kilpailunrajoituslain 6 §:n 2) kohdan tarkoittama tuotannonrajoitussopimus.

Saadun selvityksen perusteella hakijoiden tarkoittama ”tuloksen tasaaminen” on yhteistoiminnan aikaansaamien myyntitulojen jakoa aiheutuneiden kustannusten perusteella. Kilpailuvirasto toteaa, että hakijoiden yhteistoiminnassa ei ole tältä osin kysymys kilpailunrajoituksesta.

Hakijat ovat sopineet yhtenäisestä laatuluokituksesta raaka-aineostoissaan maitotiloilta. Yhtenäinen laatuluokitus on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdan tarkoittamana hintayhteistyötä, mikäli eri laaduista maksettavat korvaukset hinnoitellaan yhteisesti. Maitotiloille maksettavat jälkitilit ja osuuspääoman korot sen sijaan ovat erisuuret, joten hakijat eivät harjoita näiden omistajakorvausten osalta kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdan tarkoittamaa hintayhteistyötä.

4.2.2. Hintayhteistyö

Hakijoiden yhteistoiminnan pääasiallinen tarkoitus on yhdistää, paitsi tuotevalikoimansa myös osittain päällekkäiset myyntialueensa valtakunnallisesti tehokkaan markkinoinnin ja kilpailun aikaansaamiseksi.

Kilpailuvirasto on todennut aikaisemmissa päätöksissään (mm. dno 508/61/94), että ainoa laajaa meijerituotteiden valikoimaa valtakunnallisesti tarjoava yksittäinen yritys markkinoilla on Valio Oy. Päätöksissään Kilpailuvirasto on todennut Valion olevan määräävässä markkina-asemassa nestemäisten maitotuotteiden markkinoilla Suomessa. Saman on myös kilpailuneuvosto vahvistanut 24.10.1997 päivätyssä päätöksessään dno 6/359/95 ja korkein hallinto-oikeus 11.11.1998 antamassa päätöksessään dno 3482/97. Hakijoiden yhteisyritys Aito Maito mahdollistaa laajemman ja kattavamman yhtenäisen tuotevalikoiman myynnin suuremmalla markkina-alueella ja suuremmille valtakunnallisesti toimiville asiakkaille, jonka ansiosta yhteisyritys kykenee tarjoamaan valtakunnallisesti kilpailevan vaihtoehdon Valion valikoimille nestemäisissä maitotuotteissa.

Sen lisäksi, että yhteisyritys vaikuttaa edellä mainituin tavoin markkinoilla kilpailua lisäävästi, hakijoiden myynti- ja jakelutoimintojen yhdistäminen tuo kustannussäästöjä ja volyymietuja mm. organisaatio- ja henkilöstökuluissa, atk-kuluissa ja markkinointikuluissa. Kun Aito Maidon markkinaosuus maitotuotteiden markkinoilla on vain noin 10-20 %, on todennäköistä, että näitä yhteistyöstä syntyviä tehokkuushyötyjä siirtyy myös asiakkaiden hyväksi.

Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, että yhteisyrityksessä harjoitettava hintayhteistyö täyttää kilpailunrajoituslain 19 §:ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisen edellytykset.

4.2.3. Markkinoiden maantieteellinen jako

Saadun selvityksen mukaan on kuljetusten kannalta rationaalista luoda yhtenäinen markkinointialue siten, että Tampereella sijaitsevan Maito-Pirkan valmistamat tuotteet toimitetaan pääasiassa Etelä- ja Länsi-Suomeen ja Sotkamossa sijaitsevan Kainuun meijerin valmistamat tuotteet pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomeen. Koska yhteistyö näiltä osin tehostaa jakelua, josta hyödyt hintayhteistyöhyötyjen tavoin välittyvät myös asiakkaille, Kilpailuvirasto katsoo, että markkinajaolle on kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitetut hyväksyttävät perusteet.

4.2.4. Tuotannon ja investointien koordinointi

Hakijat ovat ilmoittaneet sopineensa, etteivät ne ilman toistensa suostumusta investoi päällekkäisesti olemassa olevaan yhteiseen kapasiteettiinsa nähden. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan ole saanut hakijoilta selvitystä siitä, miten tällainen rajoitus tehostaa tuotantoa tai millä tavoin se on välttämätön hakijoiden harjoittaman hyödyllisen myynti- ja jakeluyhteistyön kannalta.

Koska hakijat eivät ole osoittaneet sopimansa investointiyhteistyön tehokkuushyötyjä tai välttämättömyyttä, Kilpailuvirasto katsoo, että tuotannonrajoitusyhteistyölle ei ole perusteita myöntää poikkeuslupaa. Kunkin toimijan itsenäinen vastuu ja kilpailu investoinneista mahdollistaa paremmin tehokkaat tuotannolliset ratkaisut.

4.2.5. Hakijoiden yhtenäinen tilityskyky omistajille (maitotiloille)

Hakijoiden maitotiloilta ostama maitoraaka-aine käytetään pääosin yhteisyrityksen tuotemerkkien AITO ja INTO raaka-aineeksi. Yhteisen tuotemerkin takia on tärkeää, että asiakkaat saavat samanlaatuisia tuotteita riippumatta siitä kumman meijerin valmistaman tuotteita he ostavat. Tällä perusteella on sinällään hyväksyttävää soveltaa yhtenäistä laatuluokitusta myös raaka-aineen hankinnassa. On kuitenkin erikseen arvioitava, onko välttämätöntä tai perusteltua, että kyseiseen laatuluokittamiseen sisältyy myös sopimus yhteisestä hinnasta (korvauksesta) laatuluokittain.

Kilpailuvirasto toteaa, että markkinoilla toimivat yritykset maksavat yleensä ostamastaan raaka-aineesta itsenäisesti oman taloudellisen tilanteensa perusteella. Kun hakijat ovat ilmoittaneet, että ne myyvät valmistamansa tuotteet eri hinnalla yhteisyritykselle, mikäli valmistuskustannuksissa (yhteisyrityksen hankintakustannuksissa) on eroa niiden välillä, on johdonmukaista, että hakijat maksavat myös maitotiloilta ostamastaan raaka-aineesta laatuluokittain itsenäisesti määrittelemänsä hinnan.

Kun hakijat eivät myöskään ole esittäneet käyttämänsä raaka-aineen yhtenäiselle hinnoittelulle perusteluja, Kilpailuvirasto toteaa, että hakijoille ei myönnetä poikkeuslupaa maitoraaka-aineen laatuluokittain yhtenevään hinnoitteluun.

4.3. Tehokkuusetujen siirtyminen asiakkaille ja kuluttajille

Hakijoiden yhteistyöllä maitotuotteiden markkinoille on syntynyt valtakunnallisesti toimiva myyntiyhtiö, jonka markkinaosuus on noin 10-20 prosenttia ja joka kilpailee markkinajohtaja Valion kanssa. Hakija on esittänyt yhteisyrityksen hyötyinä esimerkkejä myyntihintojen laskusta hakijan toiminnan käynnistyttyä. Maitotuotteiden hintojen alenevaa suuntaa ovat osoittaneet myös julkisuudessa olleet hintatiedot.

Kilpailuvirasto katsoo edellä selostetun perusteella, että yhteisyrityksen toiminta ja siitä seuraava kilpailun tehostuminen ja lisääntyminen maitotuotteiden markkinoilla on asiakkaiden ja kuluttajien etujen mukaista.

5. Ratkaisu

Osuuskunta Maito-Pirkka ja Kainuun Osuusmeijeri ovat hakeneet kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa yhteistoiminnalleen perustamassaan yhteisyrityksessä Aito Maito Fin Oy:ssä.

Saadun selvityksen mukaan hakijat harjoittavat Aito Maito Fin Oy:ssä kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä horisontaalista yhteistyötä 1) harjoittaessaan hintayhteistyötä yhteisessä myyntitoiminnassaan 2) jakaessaan markkinat alueellisesti 3) sopiessaan päällekkäisten investointien kiellosta olemassaolevaan kapasiteettiin nähden ja 4) soveltaessaan maitoraaka-aineen ostoissaan yhtenevää hinnoittelua laatuluokittain.

Hakijoiden yhteiseen myyntiyhteistyöhön sisältyy kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdassa tarkoitettua hintayhteistyötä yhteisyrityksen myydessä hakijoiden valmistamia kilpailevia tuotteita. Kilpailuvirasto on kuitenkin arvioinut hakijoiden yhteistyöstä aiheutuvat tehokkuus- ja kilpailuvaikutukset tässä tapauksessa merkittävämmäksi kuin keskinäisen hintakilpailun poissulkeutumisen. Keskinäisen hintakilpailun poisulkeutuminen on väistämätöntä mainittujen tehokkuusetujen aikaansaamiseksi. Näillä perusteilla Kilpailuvirasto myöntää hakijoille kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan kyseiseen hintayhteistyöhön.

Saadun selvityksen mukaan on maitotuotteiden valtakunnallisen markkinoinnin ja jakelun kannalta perusteltua, että yhteisyritys myy hakijoiden valmistamia tuotteita maantieteellisesti pääosin eri alueilla. Markkinoiden alueellinen jakaminen on kilpailunrajoituslain 6 §:n 2) kohdassa tarkoitettu kilpailunrajoitus. Jakelun rationalisoinnista aiheutuvien kustannussäästöjen ja muiden tehokkusetujen perusteella Kilpailuvirasto myöntää hakijoille kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan jakeluyhteistyöhön sisältyvälle markkinoiden alueelliselle jakamiselle.

Hakijat ovat sopineet investointiensa rajoittamisesta olemasssa olevaan kapasitettiin nähden. Hakijoiden välinen sopimus investointien rajoittamisesta on kilpailunrajoituslain 6 §:n 2) kohdan tarkoittama kilpailunrajoitus. Hakijat eivät ole tässä tapauksessa osoittaneet, että sopiminen päällekkäisten investointien estämisestä lisää tehokkuutta tai on välttämätöntä Aito Maito Fin Oy:n hyödyllisen myynti- ja jakeluyhteistyön kannalta. Tältä osin Kilpailuvirasto ei myönnä hakijoiden yhteistyölle kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa.

Laatuluokittain yhteneväksi sovitun hinnan maksaminen maitotiloille näiltä ostetusta raaka-aineesta on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1) kohdan tarkoittama kilpailunrajoitus. Hakijat eivät ole osoittaneet, että yhtenevän hinnan maksaminen maitotiloille olisi perusteltua tai välttämätöntä hakijoiden hyödyllisen myynti- ja jakeluyhteistyön kannalta. Kilpailuvirasto ei siten myönnä hakijoille kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa kyseisenlaiseen horisontaaliseen hintayhteistyöhön. Kilpailuvirasto katsoo, että hakijan on raaka-aineen hinnoittelussa toimittava itsenäisesti omien taloudellisten edellytystensä mukaisesti.

Poikkeusluvan voimassaoloaika

Poikkeuslupaa on haettu toistaiseksi, kuitenkin vähintään 31.12.2003 saakka.

Kilpailuvirasto toteaa, että maitotuotteiden markkinoilla on viime vuosina aikaansaatu yritysjärjestelyjä, jotka ovat muuttaneet markkinarakennetta ja markkinoiden kilpailuolosuhteita merkittävästi. On mahdollista, että rakennekehitys markkinoilla jatkuu edelleen. Tämän vuoksi on perusteltua rajata poikkeusluvan voimassaoloaika. Poikkeuslupa myönnetään hakemuksen mukaisesti 31.12.2003 saakka.

Poikkeusluvan ehdot

1. Hakijoiden yhteistoiminta Aito Maito Oy:ssä ei saa estää hakijoita myymästä halutessaan valmistamiaan tai myynnissään olevia maitovalmisteita itsenäisesti ohi yhteisyrityksen muita markkinointikanavia käyttäen.
2. Mikäli hakijat aikovat ottaa yhteisyritykseen mukaan muita maitotuotteiden markkinoilla toimivia yrityksiä, on haettava uusi poikkeuslupa.

6. Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § ja 19 §:n 1 momentti.

7. Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.