Hakijat
Teollisuuden Voimansiirto Oy, Helsinki
IVO Voimansiirto Oy, Helsinki
Hakemus
Teollisuuden Voimansiirto Oy (jäljempänä TVS) ja IVO Voimansiirto Oy (jäljempänä IVS) ovat hakeneet 5.10.1995 päivätyllä kirjeellä poikkeuslupaa kantaverkon pistehinnoittelua koskevan sopimuksen (jäljempänä kantaverkkosopimus) mahdollisesti sisältämälle kilpailunrajoituslain (480/92) 6 §:ssä kielletylle yhteistyölle. Kantaverkkosopimuksessa sovitaan kantaverkkomaksusta, kantaverkkoon liittyvien asiakkaiden sopimussuhteesta ja kantaverkkotulojen jakautumisesta sopimuspuolten kesken.
Poikkeuslupaa haetaan 15 vuodeksi. Sopimus on voimassa 31.10.2000 saakka ja jatkuu tämän jälkeen viisi vuotta kerrallaan, ellei IVS tai TVS irtisano sopimusta vähintään kuusi kuukautta ennen viisivuotiskauden alkua. Hakijat arvioivat yhteistyön kestävän 15 vuotta, jonka jälkeen sopimus päättyy ilman irtisanomista.
Kantaverkkomaksu
Hakijat ovat solmineet 20.9.1995 sopimuksen sähkön siirrosta perittävistä maksuista hallitsemissaan kantaverkoissa. Sopimuksen mukaan osapuolet siirtyvät 1.11.1995 alkaen kantaverkkopalvelussa yhtenäiseen pistehinnoitteluun. Pistehinnoittelujärjestelmässä asiakas sopii kaikista verkkopalveluista sen verkonhaltijan kanssa, jonka verkkoon se on liittynyt. Kantaverkkopalvelun maksut muodostuvat markkinapaikka-, käyttö- ja häviömaksuista. Maksut perustuvat fysikaalisiin energian mittaustietoihin ja ovat riippumattomia markkinaosapuolten välisestä sähkökaupasta.
Kantaverkkoon liittyvän asiakkaan sopimussuhde
Hakijat ovat sopineet, että mikäli kantaverkkoon liittyvä asiakas liittyy IVS:n ja TVS:n verkkoja yhdistävään kytkinlaitokseen, liittyjä sopii verkkopalvelusta sen kantaverkkoyhtiön kanssa, joka hallitsee kiskostoa. Mikäli kiskosto on yhteisessä omistuksessa, on sopimuspuolena se, joka hallitsee suurempaa määrää kytkinlaitokseen liittyvistä kantaverkkoyhteyksistä. Hakijat ovat tämän perusteella laatineet listan siitä, kumpi kantaverkkoyhtiö laskuttaa kantaverkkojen rajapisteisiin liittyneitä asiakkaita. Tällaisia kytkinlaitoksia on kaksikymmentä.
Kantaverkkotulojen ja — kulujen jakautuminen sopimuspuolten kesken
Hakijat ovat sopineet kantaverkkotulojen jakamisesta. TVS maksaa IVS:lle kuukausittaisen maksun.
Hakijat ovat sopineet, että kukin osapuoli vastaa hallitsemansa verkon aiheuttamista kustannuksista. Mikäli osapuolet toteuttavat kehittämishankkeita, joilla on oleellista vaikutusta kantaverkon siirtokykyyn, sovitaaan hankkeen toteuttamisesta ja kustannusten jakamisesta erikseen.
Hakijoiden esittämät perustelut
Hakijat katsovat, että kantaverkkosopimus on välttämätön, koska ilman sopimusta ei voida noudattaa sähkömarkkinalaissa keskeisille kantaverkkoyhtiöille asetettuja velvotteita. Tässä syystä hakijoiden mukaan kysymyksessä ei ole varsinainen kilpailunrajoitus, sillä sopimus koskee lähinnä teknistä yhteistyötä ja verkon käytöstä aiheutuvien kulujen sekä niiden peittämiseksi veloitettavien maksujen oikeudenmukaista jakamista. Hakijat lausuvat edelleen, että mikäli Sähkömarkkinakeskus myöntää hakemuksesta sähköverkkoluvan järjestelmävastuullisen kantaverkkotoiminnan harjoittamiseen muillekin kuin hakijoille, heillä on mahdollisuus tehdä osapuolten kanssa vastaava sopimus. Ilman sopimusta ei siirtopalveluja voida tarjota ns. yhden luukun periaatteella.
Yhteistoiminnan tuoman teknisen ja taloudellisen kehityksen osalta hakijat toteavat, että osapuolten sopimuksen avulla saadaan aikaan sähkömarkkinapaikka. Tämä tuo asiakkaille mahdollisuuden käydä vapaasti kauppaa, jolloin kilpailu tehostaa tuotantoa ja kuluttaja hyötyy tästä alentuneina kulutusmaksuina. Hakijat eivät itse katso varsinaisesti hyötyvänsä järjestelystä, joskin he toteavat, että vähäisiä tehokkuushyötyjä on mahdollista saavuttaa.
Kantaverkkotulojen jakamista hakijat ovat erikseen perustelleet sillä, että tällä tavoin hakijat pystyvät varmistamaan sähkömarkkinalain tarkoittaman kohtuullisen tuoton IVS:lle ja TVS:lle.
Yritykset
IVO Voimansiirto Oy on Imatran Voima Oy:n tytäryhtiö, joka aloitti toimintansa 1.7.1992. Yhtiö vastaa sähkön siirtoliiketoiminnasta hallitsemassaan kantaverkossa Suomen alueella. Se tarjoaa verkkopalvelujen ohella toimialaansa liittyviä teknisiä palveluja. IVS:n liikevaihto oli viime vuonna 766 Mmk. IVS siirsi sähköä viime vuonna n. 45 terawattituntia.
Teollisuuden Voimansiirto Oy on valtakunnallinen voimansiirtokonserni, joka myy verkkopalveluja. TVS:n liikevaihto oli vuonna 1994 1220 Mmk (sisältää sekä sähkön myynnin että siirron). TVS on osa teollisuuden omistamaa Pohjolan Voima Oy -konsernia. TVS siirsi viime vuonna osakkaidensa tuottajasähköä 16 terawattituntia. Muuta sähköä se siirsi yhteensä 6 terawattituntia.
Tällä hetkellä IVS:n ja TVS:n kantaverkoissa on 400 kV voimajohtoja 3500 km, 220 kV johtoja 2200 km sekä 110 kV johtoja 7000 km. Näistä IVS:llä on n. 80% ja TVS:llä n. 20%.
Markkinat
Sähköverkkotoiminta on sähkömarkkinalain 4 §:n mukaan eräitä poikkeuksia lukuunottamatta luvanvaraista. Luvanvaraisuuden avulla valvotaan sähkömarkkinalaissa luvanhaltijoille asetettuja velvoitteita. Jakeluverkkojen osalta verkkoluvassa Sähkömarkkinakeskus määrää luvanhaltijan maantieteellisen vastuualueen, jossa harjoitettavaa verkkotoimintaa velvoitteet koskevat. Muussa kuin jakeluverkossa ei ole vastuualueita. Keskeisille kantaverkkoyhtiöille on annettu yleinen vastuu maan sähköjärjestelmän käyttövarmuuden ylläpidosta.
Maantieteellisesti katsoen valtaosassa maata ei ole kilpailevia siirtoverkkoja. Sähkömarkkinauudistuksen lähtökohta on, että jakeluverkonhaltijat eivät kilpaile toistensa kanssa verkon rakentamisen osalta. Näinollen jakeluverkonhaltijoiden välillä ei ole kilpailua. Kantaverkon ja alueverkkojen osalta suurella osalla siirtopalveluiden käyttäjistä on liittymä vain yhden verkonhaltijan verkkoon. Kantaverkossa on kuitenkin asiakkaita, jotka ovat liittyneet verkkojen rajapisteisiin ja joilla on tämän vuoksi mahdollisuus kilpailuttaa verkkoja. Myös useiden alueverkkojen osalta on ainakin potentiaalisen kilpailun mahdollisuus. Verkonhaltijoilla on sekä kilpailtuja että ei-kilpailtuja alueita.
Sähkömarkkinalain 15 §:n mukaan verkonhaltijan on osaltaan järjestettävä edellytykset sille, että asiakas voi sopia kaikista verkkopalveluista sen verkonhaltijan kanssa, jonka verkkoon on se liittynyt. Verkonhaltijan on osaltaan järjestettävä edellytykset sille, että verkkoon liittyjä saa asianomaiset maksut suorittamalla oikeuden käyttää liittymispisteestään käsin koko maan sähköverkkoa. Tätä kutsutaan pistehinnoitteluksi. Jakeluverkossa pistehinnoittelulla tarkoitetaan sähkömarkkinalain 15 §:n 3 kohdan mukaan sitä, että verkkopalveluiden hinta ei saa riippua siitä, missä asiakas maantieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella. Pistehinnoittelun perustana on kolmiportainen verkkohierarkia: kantaverkko, siihen liittyneet alueverkot sekä niihin liittyneet jakeluverkot. Kuhunkin verkkoon liittynyt sopii tarvitsemastaan verkkopalvelusta verkkoyhtiönsä kanssa. Jakeluverkkoon liittynyt pientuottaja tai -kuluttaja sopii verkkopalvelustaan jakeluverkonhaltijan kanssa. Alueverkkoon liittynyt tuottaja, kuluttaja ja jakeluverkko puolestaan sopivat verkkopalvelusta alueverkonhaltijan kanssa ja kantaverkkoon liittyneet tuottajat, suurkuluttajat ja alueverkkoyhtiöt kyseisen kantaverkonhaltijan kanssa.
Verkkopalveluiden tarvitsijalla on periaatteessa kantaverkon osalta mahdollisuus pyytää kilpailevat tarjoukset alueilla, joissa on vaihtoehtoiset kantaverkot. Kantaverkkoyhtiöillä on myös periaatteessa mahdollisuus luvan saatuaan rakentaa joiltain osin toistensa kanssa päällekkäisiä verkkoja.
Kantaverkkosiirtojen vuotuinen liikevaihto on n. 1.1 miljardia markkaa. Kantaverkon pistetariffin kustannusvaikutuksen hakijat arvioivat olevan n. 2 p/kWh (penniä kilowattitunnilta). Sähkön loppuhinnan osatekijät ovat Suomen Sähkölaitosyhdistyksen arvion mukaan seuraavat:
| Sähkön tuotanto | n. 14–17 p/kWh |
| Energiaverot | n. 2–2,5 p/kWh |
| Kantaverkkoon syöttö | n. 1–1,5 p/kWh (keskim. 1 p/kWh) |
| Kantaverkosta otto | n. 1–1,5 p/kWh (keskim. 1 p/kWh) |
| Siirto alueverkossa | n. 0,5–1 p/kWh |
| Siirto jakeluverkossa | Jännitetasosta ja jakeluolosuhteista riippuen n. 6–25 p/kWh |
| Sähkön myynti | n. 1–2 p/kWh |
| Arvonlisävero | 18 % loppuhinnasta |
Jakelusiirron vaikutus riippuu siitä, millä jännitetasolla asiakas sijaitsee. Esimerkiksi keskisuuren teollisuusasiakkaan, joka sijaitsee 20 kV:n jännitetasolla, jakeluverkkosiirron keskihinta vaihtelee noin 6–11 p/kWh. Kotitalousasiakkaan, joka sijaitsee 0,4 kV:n jännitetasolla, jakeluverkkosiirron keskihinta vaihtelee noin 15–25 p/kWh.
Lausunnot
Kilpailuvirasto pyysi 13.10.1995 Suomen Sähkölaitosyhdistys r.y.:n, Kemijoki Oy:n ja Sähkömerkkinakeskuksen lausuntoja TVS:n ja IVS:n poikkeuslupahakemuksesta.
Suomen Sähkölaitosyhdistys r.y. puoltaa poikkeuslupahakemuksen hyväksymistä.
Kemijoki Oy toteaa lausunnossaan, että kantaverkkosopimuksen mukaan IVS:n on huolehdittava siitä, että myös Kemijoki Oy:n verkkoon sovelletaan kyseisiä pistehinnoitteluperiaatteita. Kemijoki Oy:n omistuksessa olevien verkkojen osalta neuvottelut ovat vielä kesken. Kemijoki Oy:n käsityksen mukaan tulevilla sopimusjärjestelyillä taataan hyvät edellytykset sähkömarkkinoiden synnylle eikä kukaan osapuoli pyri käyttämään väärin tämän hetkistä markkina-asemaansa. Kemijoki Oy puoltaa poikkeuslupahakemuksen hyväksymistä.
Sähkömarkkinakeskus toteaa lausunnossaan, että hakijoiden tekemä sopimus edistää taloudellista ja teknistä kehitystä. Kantaverkkosopimus mahdollistaa tasapuolisen kilpailun sähkön tuotannossa ja myynnissä. Sähkömarkkinakeskus arvioi kantaverkkopalveluiden mahdollisen kilpailun vaikutuksia seuraavasti:
Jommankumman kantaverkon haltijan toista edullisempi tariffi tarjoaisi positiivisena taloudellisena vaikutuksena kilpailuedun alhaisemman tariffin verkkoon liittyneille sähkön tuottajille, mikä luonnollisesti pyrkisi ohjaamaan tuotantolaitosten liittymistä edullisempaan verkkoon. Kantaverkon kehittäminen pelkästään kaupallisten näkökohtien perusteella ei välttämättä kuitenkaan olisi kokonaistaloudellisesti edullisinta. Tuotannon sijoittuminen fysikaalisin perustein epäedulliseen paikkaan aiheuttaa kantaverkon muuttuvien kustannusten kasvamista. Vastaavasti saattaisi syntyä myös tilanteita, joissa toisaalle kantaverkkoon syntyisi resurssivajausta ja toisaalle ylikapasiteettia.
Sähkömarkkinakeskus katsoo, että kansantaloudellisesti kustannustehokkaimpaan tulokseen päästään, kun kantaverkon hinnoittelun perusteena on yhtenäinen olemassa oleva kantaverkko. Tällöin hinnoittelulla voidaan ohjata kantaverkon käyttäjiä sijoittumaan siten, että uuden liittyjän aiheuttamat lisäkustannukset ovat mahdollisimman alhaiset ja jopa negatiiviset. Vastaavasti hinnoittelulla voidaan ohjata verkon hetkellistä käyttöä siten, että olemassa oleva kapasiteetti tulee mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi. Sähkömarkkinakeskuksen käsityksen mukaan kantaverkkoa yhtenä kokonaisuutena käsittelevä sopimus edistää taloudellista kehitystä myös tässä suhteessa.
Verkkopalveluiden tarvitsijoiden mahdollisuudet kilpailuttaa kantaverkonhaltijoita ovat kaiken kaikkiaan rajalliset. Käytännössä tämä on mahdollista ainoastaan yhtiöiden toimialueiden rajapinnassa sijaitseville käyttäjille. Muissa tapauksissa kilpailu johtaa tarpeeseen rakentaa rinnakkaisia johtoyhteyksiä. SML 18 §:n mukaan edellytyksenä kantaverkkoon kuuluvan sähköjohdon rakentamisluvan myöntämiselle on, että johdon rakentaminen on tarpeellista sähkön siirron turvaamiseksi. Sähkömarkkinakeskus lupaviranomaisena ei tämän vuoksi voine suhtautua myönteisesti pelkästään kaupallisin perustein tapahtuvan uuden sähköjohdon rakentamiseeen.
Sähkömarkkinakeskuksen mukaan kantaverkkosopimus on yhtenäisen markkinapaikan luomiseksi tehokkaampi väline kuin se, että kauppa- ja teollisuusministeriö antaisi valmistelemansa pistehinnoitteluperiaatteita koskevan normipäätöksen, joka määräisi kantaverkon haltijoille yhtenäisen tariffirakenteen, mutta ei yhtenäistä tariffia. Sähkömarkkinakeskuksen näkemyksen mukaan kantaverkkoyhtiöiden sopimus on pistehinnoittelun periaatteiden toteutumiseksi ja sähkömarkkinoiden markkinapaikan perustamiseksi toteuttamiskelpoisin vaihtoehto. Sähkömarkkinakeskus katsoo kuitenkin, ettei poikkeuslupaa tulisi myöntää viittä vuotta pidemmäksi ajaksi ja, että sähkömarkkinoiden kehityksen kannalta jopa lyhyempi poikkeusluvan voimassaoloaika saattaisi tulla kysymykseen. Sähkömarkkinakeskus pitää haettua 15 vuoden voimassaoloaikaa liian pitkänä, koska sähkömarkkinoiden kehittyessä sopimus saattaa muodostua epätarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi.
Sähkömarkinakeskusta on lisäksi kuultu 26.10 ja 2.11.1995.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain soveltaminen kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöhön
Kilpailunrajoituslaki on yleislaki, jota sovelletaan kaikkiin taloudellista kilpailua rajoittaviin järjestelyihin lukuunottamatta niitä aloja, jotka laissa on nimenomaisesti suljettu lain soveltamisalan ulkopuolelle.
Sähkömarkkinalain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan varmistaa edellytykset tehokkaasti toimiville sähkömarkkinoille siten, että kohtuuhintaisen ja riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti voidaan turvata. Sähkömarkkinalain 41 §:n 2 momentin mukaan sähkömarkkinoilla ilmeneviä kilpailunrajoituksia ja niiden vahingollisia vaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon myös sähkömarkkinalaki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset. Sähkömarkkinoilla tarkoitetaan sähkömarkkinalain 2 §:n toisen momentin mukaan myös sähkön siirtoa.
Sähkömarkkinalain tarkoituksena on, että verkkopalveluja tarvitsevalla asiakkaalla on mahdollisuus sopia kaikista palveluista sen verkonhaltijan kanssa, jonka verkkoon on liittynyt. Jokaisen verkonhaltijan on huolehdittava siitä, että oma hintajärjestelmä on yhteensopiva muiden verkkojen järjestelmiin, joiden kanssa se muodostaa kokonaisuuden. Sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan asiakkaan maksama hinta riippuu siitä verkkoportaasta ja verkosta, johon asiakas on littynyt, sen kustannustasosta ja muista vastaavista seikoista. Sen sijaan ostajan ja myyjän liityntäpisteiden välisellä maantieteellisellä etäisyydellä olisi aikaisempaa vähäisempi merkitys. Kantaverkossa kuormitustilanne eri alueilla ja alueiden väliset pullonkaulat voisivat vaatia hintojen porrastamista. (HE: 138/94, s. 16 ja s. 35)
Sähkömarkkinalain 15 §:n 3 momentin mukaan jakeluverkossa verkkopalvelun hinta samalla jänniteportaalla ei saa riippua siitä, missä asiakas maantieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella. Tämä ns. yhden luukun periaate ei kilpailuviraston käsityksen mukaan suoranaisesti merkitse sitä, että kantaverkkoyhtiöiden olisi sovittava kantaverkkomaksuista. Jakeluverkossa verkkopalvelun hinta voi olla asiakkaille sama siitä huolimatta, että kantaverkkoon liittyneet tuottajat, suurkuluttajat ja verkkoyhtiöt voivat kilpailuttaa vaihtoehtoisia kantaverkkoyhtiöitä.
Kilpailunrajoituslakia on yleislakina sovellettava myös sähkömarkkinoihin. Sähkömarkkinalaki on kilpailunrajoituslakiin nähden sähkömarkkinoita sääntelevä erityislaki, jossa ei kuitenkaan ole säädetty kilpailunrajoituslain soveltamisalan rajauksista. Sähkömarkkinalaki ei oikeuta tai velvoita kantaverkkoyhtiöitä sopimaan keskenään kantaverkkomaksuista. Sähkömarkkinalakiin ei myöskään perustu se, että TVS ja IVS sopivat molempien kantaverkkojen rajapisteisiin liittyneiden asiakkaiden jaosta ja kantaverkkotulojen jakamisesta. Kilpailunrajoituslakia voidaan siis sähkömarkkinalain säännösten estämättä soveltaa kantaverkkoyhtiöiden keskinäistä kilpailua rajoittaviin järjestelyihin.
Kilpailunrajoitusten määrittely
IVS ja TVS ovat molemmat verkkoyhtiöitä, jotka omistavat korkeajännitejohdoista muodostuvat kantaverkot ja tarjoavat sähkön siirtopalveluja kyseisissä verkoissa. Yhtiöiden kesken voi olla kilpailua verkkojen rajapinnassa olevista asiakkaista. Lisäksi yhtiöillä on periaatteessa mahdollisuus sähkömarkkinakeskuksen luvalla rakentaa rinnakkaisia, toistensa kanssa kilpailevia siirtoyhteyksiä. Hakijat ovat sopineet sähkön siirrosta perittävistä yhtenäisistä maksuista hallitsemissaan kantaverkoissa. Kysymys on siten kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kieltämästä hintayhteistyöstä, jossa samalla jakeluportaalla olevat elinkeinonharjoittajat sopivat keskenään elinkeinotoiminnassa perimistään maksuista.
Yhteisten kantaverkkomaksujen määrittämiseksi hakijat ovat sopineet kantaverkkotulojen jakamisesta. Tämän laskelman edellytyksenä on ollut, että hakijoilla on tiedossa molempien verkkoyhtiöiden asiakkaiden määrä. Hakijat ovat tällä perusteella jakaneet ne asiakkaat, jotka ovat liittyneet TVS:n ja IVS:n verkkoja yhdistäviin kytkinlaitoksiin. Hakijoiden sopimus rajapisteisiin liittyneiden asiakkaiden jakamisesta on kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan tarkoittamaa markkinoiden jakamista.
Kilpailunrajoitusten vaikutukset tehokkuuteen
Hintayhteistyö
Sähköverkon – sekä korkeajännite- että pienjänniteverkon – voidaan katsoa olevan luonnollinen monopoli. Tällä hetkellä vain muutamassa tapauksessa kantaverkon käyttäjillä on valittavanaan kahden pisteen välillä sekä IVS:n että TVS:n tarjoamia johtoyhteyksiä. Verkkoinvestointien toteuttamiseen vaaditaan huomattavia pääomia eikä verkoilla ole muita käyttötarkoituksia kuin sähkön siirto. Rinnakkaisten sähköverkkojen rakentaminen ei näin ollen ole kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Sähkömarkkinalain esitöissä todetaan sähköverkon olevan luonnollinen monopoli ja laissa on asetettu uusien verkkojen rakentaminen luvanvaraiseksi. Sähkömarkkinakeskus on lausunnossaan poikkeuslupahakemuksesta sanonut, että se ei lupaviranomaisena suhtaudu myönteisesti pelkästään kaupallisin perustein tapahtuvaan uuden sähköjohdon rakentamiseen.
Mikäli markkinoilla olisi kaksi erillistä kantaverkkoa, alhaisempiin tuotantokustannuksiin pääsevä verkonhaltija voisi periä palveluistaan alempaa hintaa. Pitkällä aikavälillä tämä voisi luoda kannustima esimerkiksi sähköntuotantolaitosten tai sähkön käyttäjien tuotantolaitosten ja toimitilojen sijoittumiselle edullisemman kantaverkon yhteyteen. Tällöin saattaisi syntyä tilanne, jossa toisessa kantaverkossa olisi resurssivajausta ja toisessa ylikapasiteettia. Lisäksi Sähkömarkkinakeskus on lausunnossaan todennut, että tuotannon sijoittuminen fysikaalisin perustein epäedulliseen paikkaan aiheuttaa kantaverkon muuttuvien kustannusten kasvamista. Sähkömarkkinalain nimenomaisena tavoitteena on saada olemassa olevat resurssit mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.
Sähkömarkkinalaissa ei aseteta tavoitteeksi kilpailun lisäämistä sähköverkoissa, vaan lain tarkoituksena on varmistaa edellytykset tehokkaasti toimiville sähkömarkkinoille siten, että kohtuuhintaisen ja riittävän hyvälaatuisen sähkön saanti voidaan turvata. Sähkömarkkinalain säädöksillä pyritään siihen, että verkot muodostavat markkinapaikan, joka palvelee tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin sähkökaupan osapuolia. Kilpailun lisääminen sähkökaupassa edellyttää siis, että kaupan osapuolet pääsevät mahdollisimman helposti markkinapaikalle. Tähän tavoitteeseen pyritään sähkömarkkinalain 15 §:n pistehinnoittelua koskevalla säännöksellä. Sen mukaan verkonhaltijan on järjestettävä asiakkaalle mahdollisuus sopia tarvitsemastaan verkkopalvelusta siinä verkossa, johon tämä on liittynyt.
Kantaverkkosopimuksen tuottamaa tehokkuutta arvioitaessa on näin ollen otettava huomioon ensisijaisesti sähkön markkinapaikan luomisesta aiheutuva tehokkuus. Sähkömarkkinakeskuksen mukaan kantaverkkosopimus on pistehinnoitteluperiaatteen toteuttamiseksi ja sähkömarkkinapaikan perustamiseksi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Sähkömarkkinakeskus toteaa lausunnossaan, että kansantaloudellisesti kustannustehokkaimpaan tulokseen päästään, kun kantaverkon hinnoittelun perusteena on yhtenäinen olemassa oleva kantaverkko.
Edellä olevan vuoksi kilpailuvirasto katsoo, että kantaverkkoyhtiöiden sopimus sähkön siirron yhtenäisistä hinnoista lisää kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla tuotannon ja jakelun tehokkuutta siltä osin kuin se on välttämätön edellytys tehokkaasti toimivan sähkömarkkinapaikan syntymiselle sekä sähkömarkkinoilla käytävän kilpailun ja sähkökaupan taloudellisen tehokkuuden lisääntymiselle.
Kantaverkkosopimuksessa hakijat ovat sopineet sähkön siirrosta kantaverkoissa saatavien tulojen jakautumisesta osapuolten kesken. IVS:n verkko on maantieteellisesti laajempi, mutta TVS:n verkkoon on puolestaan liittynyt suuri määrä sähköä käyttäviä teollisuusyrityksisä ja sähkön tuottajia. Kantaverkkoyhteistyö tarjoaa molempiin verkkoihin liittyneille sähkökaupan osapuolille mahdollisuuden käyttää valtakunnan laajuisia kantaverkkoyhteyksiä. Kilpailuvirasto pitää tulojen jakamista välttämättömänä edellytyksenä kantaverkkoyhtiöiden yhtenäishinnoittelun toteuttamiselle.
Asiakkaiden jakaminen
Hakijat ovat hintayhteistyöhön liittyen sopineet kantaverkkojen rajapisteisiin liittyneiden asiakkaiden jakamisesta. Tällaisia kytkinlaitoksia on yhteensä kaksikymmentä ja niiden kautta myytävä kantaverkkopalvelu tuottaa hakijoiden arvion mukaan n. 10 % kantaverkkotuloista. Kantaverkkoyhtiöiden sopimus kantaverkkojen rajapisteisiin liittyneiden asiakkaiden laskutuksesta on edellä esitetyn yhtenäiseen pistehinnoitteluun suoraan liittyvä järjestely ja pistehinnoittelun toteuttamisen edellytys. Tällä perusteella kantaverkkojen rajapisteisiin liittyneiden asiakkaiden jakaminen on kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan mukainen sähkön jakelua tehostavalle järjestelylle välttämätön sopimusehto.
Hyödyn välittyminen asiakkaille
Mikäli yhteistyötä harjoittavilla elinkeinonharjoittajilla on markkinavoimaa, yhteistyöllä saavutettujen tehokkuusetujen välittyminen asiakkaille ja kuluttajille on yleensä epävarmaa. IVS ja TVS ovat tällä hetkellä ainoat yhtiöt Suomessa, jotka hallitsevat korkeajännitejohdoista muodostettuja kantaverkkoja. Kantaverkon rakentaminen on luvanvaraista. Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalaiksi todetaan lupajärjestelmän tavoitteista muun muassa seuraavaa: ”Lupajärjestelmä helpottaisi myös ehdotettujen hinnoitteluperiaatteiden toteutumista, koska sillä voitaisiin estää rinnakkaisten johtojen rakentaminen” (s. 16). Käytännössä lupajärjestelmä siis ylläpitää IVS:n ja TVS:n markkina-asemaa.
IVS ja TVS saattavat yhteisen markkinavoimansa avulla nostaa kantaverkkomaksut kohtuuttoman korkeiksi tai muutoin syyllistyä markkinavoimansa väärinkäyttöön. Kantaverkkoyhtiöiden toimintaan saattaa siten olla tarvetta soveltaa kilpailunrajoituslain 7 §:n säännöstä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Lisäksi sähkömarkkinakeskus voi puuttua verkonhaltijoiden hinnoitteluun, mikäli on epäilyksiä siitä, että hinnoittelu on sähkömarkkinalain periaatteiden vastaista. Kilpailuvirasto ei kuitenkaan tässä päätöksessä ota kantaa verkkopalvelujen myyntiehtoihin ja -hintoihin eikä niiden määräytymisperusteisiin.
Edellä on kuitenkin todettu, että IVS:n ja TVS:n kantaverkkosopimus on pistehinnoittelun ja sähkömarkkinapaikan toteuttamiseksi tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Tehokkaasti toimiva sähkömarkkinapaikka edistää sähköntuottajien kilpailuttamista lisäten ostajien valintamahdollisuuksia ja vahvistaen niiden neuvottelumahdollisuuksia myyjiin päin. Sähkön tuottajille ja myyjille markkinapaikka antaa paremmat mahdollisuudet kilpailla asiakkaista. Lisääntyvä kilpailu puolestaan pakottaa sähkön tuottajat ja myyjät tehostamaan toimintaansa.
Kantaverkkoyhtiöiden kilpailulla olisi kansantaloudellista merkitystä vain siinä tapauksessa, että kilpailu alentaisi kokonaiskustannuksia verkkojen päällekkäisyyksistä huolimatta. Tämä ei ole todennäköistä, koska kantaverkkoyhtiöiden kilpailuttamismahdollisuudet ovat ilman kyseisen tyyppistä kantaverkkosopimustakin rajalliset. Kantaverkkoyhtiön mahdollisen kilpailuedun välittyminen kantaverkkoyhtiöiden rajapisteessä oleville asiakkaille olisi epätodennäköistä. Kilpailuttamisesta saatavan hyödyn välittymistä asiakkaille vähentäisivät lisääntyvät transaktiokustannukset. Vaikka asiakas olisikin yhteydessä kantaverkkojen rajapisteessä olevaan kytkinasemaan, ei se merkitsisi sitä, että sähkön tuottaja olisi yhteydessä molempiin kantaverkkoihin. Tämä edellyttäisi joka tapauksessa kantaverkkoyhtiöiden välisiä sopimuksia.
Perustelut poikkeusluvan voimassaoloajalle
Hakijat esittävät, että poikkeuslupa tulisi antaa 15 vuodeksi. Näin pitkälle poikkeusluvan voimassaoloajalle ei hakemuksessa kuitenkaan ole esitetty perusteluja. Hakijat ovat sopineet harkitsevansa kantaverkkosopimuksen tarpeellisuutta viiden vuoden välein. Sähkömarkkinakeskuksen mukaan sopimus saattaa sähkömarkkinoiden kehityksen myötä olosuhteiden muuttuessa muodostua markkinoiden kannalta epätarkoituksenmukaiseksi ratkaisuksi. Hakijat eivät pidä itsekään sopimusta tulevaisuudessa ainoana vaihtoehtona ja olosuhteita kantaverkkoyhtiöiden kannalta muuttumattomina, koska ne ovat varanneet itselleen sopimuksen irtisanomismahdollisuuden viiden vuoden välein.
IVS ja TVS ovat tällä hetkellä ainoat kantaverkkoyhtiöt eikä niillä ei ole kilpailun tuomia kannusteita tehostaa toimintaansa. Tämän vuoksi ei ole varmuutta siitä, että sähkön siirron hinnoittelu ei muodostu kohtuuttomaksi. Kilpailuvirasto ei pidä perusteltuna poikkeusluvan myöntämistä pidemmäksi ajaksi kuin viideksi vuodeksi.
Poikkeuslupa
Edellä esitetyillä perusteilla kilpailuvirasto katsoo IVO Voimansiirto Oy:n ja Teollisuuden Voimansiirto Oy:n välisen kantaverkkosopimukseen sisältyvän hintayhteistyön ja markkinoiden jakamisen tehostavan sähkön tuotantoa ja jakelua sekä edistävän taloudellista kehitystä, josta saatava hyöty välittyy myös asiakkaille sähkökaupan yleisen tehostumisen kautta.
Kilpailuvirasto määrää, ettei kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa sovelleta IVO Voimansiirto Oy:n ja Teollisuuden Voimansiirto Oy:n hintayhteistyöhön. Lisäksi virasto katsoo, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 2 kohdan kielto ei koske yhtiöiden välistä sopimusta markkinoiden jakamisesta.
Poikkeusluvan voimassaoloaika
1.11.1995–31.10.2000
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 ja 2 kohta sekä 19 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.