Hakija
Säästöpankkiliitto ry jäsenpankkiensa puolesta
Hakemus
Säästöpankkiliitto ry (jäljempänä Säästöpankkiliitto) on 24.9.2001 päivätyllä hakemuksellaan pyytänyt Kilpailuvirastoa myöntämään kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaisen poikkeusluvan Säästöpankkiryhmässä harjoitettavalle hinnoitteluyhteistyölle. Säästöpankkiliitto antaisi järjestelyssä suosituksia palveluiden hinnoittelusta säästöpankkiryhmään kuuluville pankeille. Säästöpankkiliitto toimitti Kilpailuvirastoon 26.2.2002 päivätyn lisäselvityksen asiassa.
Säästöpankkiryhmän rakenne
Säästöpankkiryhmä koostuu neljästäkymmenestä itsenäisestä Säästöpankista, jotka toimivat 167 kunnassa ja joilla on yhteensä 260 konttoria.
Säästöpankkiliitto ry toimii säästöpankkien keskusjärjestönä. Sen tarkoituksena on edistää jäseninään olevien säästöpankkien kehitystä ja yhteistoimintaa ja valvoa niiden etua. Liiton jäseniksi voivat liittyä Suomessa toimivat säästöpankit ja säästöpankkiosakeyhtiöt.
Säästöpankkiliitto asettaa säästöpankkitarkastuksen säästöpankkien ja niiden tytäryhtiöiden toiminnan tarkastusta ja valvontaa varten. Säästöpankkitarkastuksen toimintaa valvoo Rahoitustarkastus.
Aktia Säästöpankit Oyj toimii säästöpankkien keskusrahalaitoksena ja clearing-osapuolena markkinoilla.
Hakijan esittämät selvitykset
Hakijan mukaan hinnoittelua koskevat suositukset tehdään Säästöpankkiliiton hallituksen päätöksinä ja valmistellaan Säästöpankkiliitossa. Suositukset tehdään yhtenäisinä suosituksina kutakin tuotekonseptia varten. Asiakaskonseptit, kuten etuasiakasmalli, määriteltäisiin yhtenäisten etujen pohjalta, joihin kuuluisivat myös yhtenäiset hinta-alennukset. Myös ulkoisten yhteistyökumppaneiden, kuten vakuutus- ja rahoituslaitosten kanssa voitaisiin tehdä yhtenäiset sopimukset näiden tuotteiden markkinoinnista ja hinnoittelusta.
Hakijan mukaan suositukset koskisivat säästämisen, rahoituksen ja maksuliikenteen palveluiden sekä näihin luontaisesti liittyvien tuotteiden ja palveluiden hinnoittelua. Säästämistuotteita ovat talletustilit, säästämistilit ja määräaikaistalletukset sekä rahasto-, henkivakuutus- ja eläkevakuutustuotteet. Rahoitustuotteita ovat asiakkaiden säästöpankeissa olevat korttiluotot, luotolliset tilit, velkakirjaluotot, shekkiluotot ja vekselit sekä erilaiset pankkitakaustuotteet. Maksuliikenteen palveluita ovat esimerkiksi laskunmaksupalvelut joko pankin kassalla tai ns. maksupalveluna sekä erilaiset Internetpalvelut. Vakuutukset, rahastotuotteet ja luottokortit säästöpankki tuottaa asiakkailleen yhteistyökumppaneiden kanssa.
Hakijan mukaan yhteisjärjestelyn myötä Säästöpankkiliitto voisi antaa selkeät kokonaisuudet hintamäärityksineen ja tietoteknisine tukitoimineen ulkoistetun ATK-yhtiön tukemana. Järjestelyn noudattamista eri säästöpankeissa valvoisi Säästöpankkiliitto. Yksittäisen Säästöpankin poikkeamista suosituksista ei hakijan mukaan sanktioitaisi rahallisesti, mutta kyseinen pankki voitaisiin viime kädessä sulkea suositusten ulkopuolelle. Järjestely mahdollistaisi säästöpankkien yhteisiä hankintoja ja tietotekniikkaratkaisuja nykyistä paremmin ja alhaisemmilla kustannuksilla. Hakijan mukaan tarkoituksena ei ole sallia yksittäisten säästöpankkien keskinäisiä sopimuksia hintayhteistyöstä. Järjestelyssä säästöpankeille jää edelleen mahdollisuus itsenäisesti ja paikalliset olosuhteet huomioiden päättää omasta hinnoittelustaan ja palvelutarjonnastaan myös poiketen Säästöpankkiliiton hallituksen vahvistamista hintasuosituksista. Suositusten ulkopuolelle jättäytyminen tapahtuu ilmoittamalla siitä Säästöpankkiliitolle. Hakijan mukaan järjestely ei rajaa pankkien mahdollisuutta toimia maantieteellisesti jopa samoilla paikkakunnilla.
Hakijan näkemys tehokkuuseduista sekä hyödyn välittymisestä asiakkaille ja kuluttajille
Hakijan mukaan järjestelyn tarkoituksena on saavuttaa keskitetysti suunnitellun palveluvalikoiman myötä taloudellista hyötyä tietotekniikan, markkinointiviestinnän, tuotekehityksen ja riskienhallinnan osa-alueilla säästyneinä kuluina. Yhteisillä Internetissä toimivilla tuotteilla ja niiden yhtenäisellä hinnoittelulla selkiytettäisiin palvelutarjonnan sisältöä ja helpotettaisiin asiakkaiden asiointia pankissa muuallakin kuin pankin fyysisessä konttorissa.
Hakijan mukaan tuotekehittelyssä, palveluiden tuotannossa ja markkinoinnissa voitaisiin käyttää yhtenäisiä toimintatapoja ja yhtenäisiä ATK-palveluita. Nykyinen toimintatapa edellyttää hakijan selvityksen mukaan tietotekniikan palveluiden tuottamista hyvin monille erilaisille säästämis- ja rahoituspalveluille sekä muille palveluille. Mitä enemmän erilaisia tietotekniikkaratkaisuja joudutaan tekemään ja ylläpitämään, sitä enemmän moninaisuus tietotekniikkaratkaisuissa aiheuttaa kuluja säästöpankeille. Jos asiakkaille tarjottavien tuotteiden osalta voitaisiin antaa yhtenäisiä suosituksia, voitaisiin myös tietotekniikkaratkaisuja yhtenäistää ja näin päästä alhaisempiin tuotantokustannuksiin, mikä puolestaan hyödyttäisi asiakkaita alhaisempina kuluina ja palvelumaksuina.
Hakijan mukaan hyödyt kohdistuisivat pankkien kaikkiin asiakasryhmiin sen mukaan, mitä palveluita ja tuotteita kukin asiakasryhmä käyttää ja, miten laajaa tuotteiden ja palveluiden käyttö kunkin asiakasryhmän osalta on.
Hakijan näkemyksen mukaan suosituksiin perustuva hinnoitteluyhteistyö parantaisi kuluttajan mahdollisuuksia vertailla eri pankkiryhmittymien hintoja keskenään. Nykyisin kaikissa neljässäkymmenessä säästöpankissa on oma hinnoittelukäytäntönsä.
Hakemuksesta pyydetyt lausunnot
Svenska Handelsbanken AB (jäljempänä Handelsbanken) pitää 4.12.2001 päivätyssä lausunnossaan Säästöpankkiliiton esittämiä tehokkuusperusteluja uskottavina. Handelsbankenin näkemyksen mukaan kuluttajat pitävät säästöpankkeja yhtenäisenä pankkiryhmänä ja olettavat säästöpankkien noudattavan yhtenäistä hinnoittelua. Pankkikilpailua on Suomen markkinoilla riittävästi ilman, että eri pankkiryhmien jäsenpankit kilpailisivat ryhmien sisällä. Handelsbankenin kannan mukaan yhteistyöjärjestelyllä ei ole merkittävää vaikutusta kilpailutilanteeseen markkinoilla. Handelsbanken ei vastusta poikkeusluvan myöntämistä.
Osuuspankkikeskus (jäljempänä Osuuspankki) antoi lausunnon Osuuspankkiryhmän puolesta 13.11.2001. Osuuspankkikeskus on verrannut Säästöpankkiliiton poikkeuslupahakemusta Osuuspankkikeskukselle 21.8.1998 (dno 571/67/98) myönnettyyn hintayhteistyötä koskevaan poikkeuslupaan. Säästöpankkiliiton jäsenpankit eivät Osuuspankin mukaan muodosta yhteisvastuiltaan, riskienhallintajärjestelmiltään, keskitetyltä ohjausoikeudeltaan ja valvontavelvollisuudeltaan osuuspankkien liittymää vastaavaa pankkiryhmää. Säästöpankkiliiton hakemuksessa ei ole osoitettu, että itsenäisten säästöpankkien muodostaman ryhmän rakenne muutoinkaan vastaisi Osuuspankkiryhmän rakennetta. Osuuspankki korostaa myös, että sovellettaessa luottolaitoslain 65 j §:ää, joka koskee talletussuojarahastosta korvattavia saamisia, Osuuspankkiryhmää pidetään yhtenä talletuspankkina, kun säästöpankkien asiakkailla on säästöpankkikohtainen yksittäisten pankkien erillisyyttä korostava talletussuoja. Osuuspankki toteaa, että vaikka säästöpankkien hinnoitteluyhteistyöllä oletettavasti ei olisi merkittäviä vaikutuksia kilpailutilanteeseen markkinoilla, olisi kilpailuneutraliteetin kannalta hyvin arveluttavaa, jos säästöpankit talletuksiaan hankkiessaan luetaan erillisiksi luottolaitoksiksi talletussuojan kannalta ja toisaalta ne hinnoittelun osalta katsottaisiin muiden pankkiryhmien kanssa kilpailevaksi yhdeksi ryhmäksi.
Sampo Pankki Oyj (jäljempänä Sampo) kiinnittää 22.11.2001 päivätyssä lausunnossaan huomiota siihen, ettei Säästöpankkiliitto lupaa pääosaa kustannussäästöistä välittyvän kuluttajille halvempina hintoina. Hinnoitteluyhteistyö merkitsisi käytännössä sitä, että Säästöpankkiliitto hinnoittelusuosituksiensa kautta määrittelisi tuotekohtaisten palvelumaksujen minimialarajan.
Paikallisosuuspankkiliitto ry ei näe 29.11.2001 päivätyssä lausunnossaan estettä poikkeusluvan myöntämiselle Säästöpankkiliiton hakemuksen mukaisesti.
Merita Pankki Oyj:n (jäljempänä Nordea) 23.11.2001 päivätyn lausunnon mukaan säästöpankkeja on tarkasteltava itsenäisinä talletuspankkeina. Itsenäiset säästöpankit ovat Nordean mukaan valtakunnallista markkinaosuuttaan merkittävämpiä palveluntarjoajia varsinkin yksityishenkilöille ja pienyrityksille ja erityisesti pienillä paikkakunnilla. Nordeaa epäilyttää, että hintasuosituksiksi muotoillut Säästöpankkiliiton suositukset tosiasiassa ovat säästöpankkeja velvoittavia. Nordea ei pidä myöskään uskottavana Säästöpankkiliiton argumentointia siitä, että säätiömuotoisuus edesauttaa kustannussäästöjen allokoitumista asiakkaille.
Suomen Yrittäjät toteaa 22.11.2001 päivätyssä lausunnossaan, että säätiömuoto ei ole sinänsä riittävä peruste katsoa, että hyöty välittyy pääosaltaan asiakkaalle tai että muutkaan kilpailunrajoituslaissa säädetyt edellytykset poikkeusluvan saamiselle täyttyisivät. Tämän perusteella Suomen Yrittäjät katsovat, että hakijan olisi esitettävä asianmukainen selvitys siitä kuinka hyödyt todellisuudessa tulisivat välittymään asiakkaalle kilpailunrajoituslain tarkoittamassa mielessä. Suositushintajärjestelmää ei tule rakentaa sellaiseksi, että se perusteettomasti suosii tai syrjii tiettyä tai tiettyjä asiakasryhmiä.
Säästöpankkiryhmään kuuluvien pankkien osuus pankkipalveluiden tarjonnasta ei nouse tällä hetkellä niin suureksi, että haetusta yhteistyömuodosta aiheutuisi kilpailun vähentymistä laajemmalti. Vaikka poikkeusluvan myöntäminen ei siten vähentäisikään kilpailua relevanteilla markkinoilla, Suomen Yrittäjät katsoo, että ennen luvan myöntämistä tulisi kuitenkin pyytää tarkennusta hakemuksen perusteista kokonaisuudessaan. Suomen Yrittäjien mukaan yhteistyön taloudellisia vaikutuksia ei voi pitää 12 § 1 momentin tarkoittamalla tavalla vähäisinä.
Rahoitustarkastus puoltaa 21.11.2001 päivätyssä lausunnossaan poikkeusluvan myöntämistä. Kilpailu pankkialalla tapahtuu pääasiassa pankkiryhmien välisenä kilpailuna.
Rahoitustarkastuksen mielestä näkemystä siitä, että säästöpankkeja voidaan alan kilpailuolosuhteita arvioitaessa pitää yhtenä ryhmänä puoltavat seuraavat seikat. Säästöpankkiryhmän muodostavat säästöpankit, Säästöpankkiliitto ry ja tietotekniikka- ja tukipalveluyhtiö Oy Samlink Ab. Säästöpankkien keskusrahalaitoksena toimii Aktia Säästöpankki Oyj. Säästöpankkilain 84 §:n mukaan säästöpankkien ja niiden tytäryhtiöiden toiminnan tarkastusta varten Säästöpankkien Keskusliitto asettaa Säästöpankkitarkastuksen. Säästöpankkiliitto ry on säästöpankkien keskusjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää jäseninään olevien säästöpankkien kehitystä ja yhteistoimintaa sekä edustaa niitä ja valvoa niiden etua. Talletussuojarahaston lisäksi kaikki säästöpankit kuuluvat vapaaehtoiseen säästöpankkien vakuusrahastoon, jonka tarkoituksena on jäseninä toimivien talletuspankkien vakaan toiminnan turvaaminen. Rahasto voi antaa avustuksia ja avustuslainoja jäsenpankille, joka on joutunut sellaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, että tuki on sen toiminnan turvaamiseksi tarpeen.
Rahoitustarkastuksen käsityksen mukaan hintayhteistyö edistää siihen osallisten pankkien taloudellista tehokkuutta ja teknologista kehitystä. Se karsii päällekkäisiä toimintoja ja alentaa kustannuksia muun muassa yhteisten Internetissä toimivien tuotteiden osalta. Kuluttajat hyötyvät yhteistyöstä muun muassa palveluiden saatavuuden lisääntymisen.
Markkinat
Pohjoismaisia pankkijärjestelmiä pidetään Euroopan tehokkaimpina (Suomen Pankin Rahoitusmarkkinaraportti, syksy 2001). Myös Suomen Pankkiyhdistyksen keräämien tietojen mukaan kulut/tuotot suhteella mitattuna Suomen pankkisektori on teollisuusmaiden tehokkain. Pohjoismaisille pankkitoiminnalle on viime vuosina tyypillistä ollut voimakas keskittyminen. Pankkien ja pankkikonttorien määrä on vähentynyt, mutta ennen kaikkea suurten pankki- ja finanssiryhmien taseet ja markkinaosuudet ovat kasvaneet.
Viimeaikaisessa pankkisektorin kehityksessä kolme suurta pankkiryhmää ovat pitäneet hallitsevan asemansa. Pankkitoimintaan on kuitenkin viime aikoina tullut ja lienee myös jatkossa olevan tulossa uusia toimijoita. Evli Pankki aloitti toimintansa viime vuonna. EQ- Pankkiiriliike on hakenut pankkitoimilupaa maaliskuussa 2002 ja vakuutusyhtiö Tapiola päätti oman pankin perustamisesta huhtikuussa 2002. Pankkipalveluja tarjottaneen suppeassa muodossa vähitellen yhä enemmän myös vähittäiskauppasektorilla[1]. Vaikka kolmen suurimman pankin yhteenlaskettu markkinaosuus peruspankkipalveluiden tuottajana on laskenut pari prosenttiyksikköä viime vuosien aikana, on niiden markkinaosuus silti yhteensä noin 85 %:a. Säästöpankkien markkinaosuus on luotonannossa noin 6 %:a ja talletuksien vastaanotossa noin 8 %:a. Pankkiryhmittymien markkinaosuudet luotonannossa ja talletuksien vastaanotossa jakaantuivat 30.9.2001 seuraavien taulukoiden mukaisesti (Suomen Pankkiyhdistyksen Pankkikatsaus 4/2001). Suluissa oleva luku on vuoden 2000 vastaava arvio.
Taulukko 1 Pankkikonsernien markkinaosuudet luotonannossa 30.9.2001 (30.9.2000)
| Merita | 40,6 % (39,6 %) |
| Osuuspankkiryhmä | 27,6 % (26,8 %) |
| Sampo Pankki | 17,0 % (19,2 %) |
| Säästöpankit | 5,7% (5,5 %) |
| Paikallisosuuspankit | 2,0% (1,9 %) |
| Muut | 1,7% (1,7 %) |
| Ulkomaiset | 5,4% (5,1 %) |
Taulukko 2 Pankkikonsernien markkinaosuudet talletuksien vastaanotossa 30.9.2001 (30.9.2000)
| Merita | 42,7 % (41,0 %) |
| Osuuspankkiryhmä | 29,4 % (29,5 %) |
| Sampo Pankki | 12,9 % (14,3 %) |
| Säästöpankit | 7,8 % (7,9 %) |
| Paikallisosuuspankit | 2,8 % (2,9 %) |
| Muut | 2,4 % (2,7 %) |
| Ulkomaiset | 2,0 % (1,8 %) |
Edellisten taulukoiden ”muihin” lukeutuvat Ålandsbanken, Mandatum ja Evli Pankki. Ulkomaisiin pankkeihin lukeutuvat Handelsbanken, SEB, Den Danske Bank, Citibank, Credit Agricole Indosuez ja D. Garnegie. Luvut ovat Suomen Pankin määrittämiä. Suomen Pankin mukaan kotimaisten pankkien luvut ovat konsernilukuja. Säästöpankkien, paikallisosuuspankkien ja Aktian luvuissa ovat mukana vain emopankit. Mukaan on otettu euro- ja valuuttamääräiset saamiset ja talletukset.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohta kieltää samalla tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien tai niiden yhteenliittymien hintoja ja vastikkeita koskevat sopimukset, suositukset tai vastaavat järjestelyt. Kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai niiden yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, että lain 6 §:n 1 kohdan säännöstä ei sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja, jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kilpailuneuvosto antoi vuonna 1993 päätöksen Osuuspankkiryhmässä harjoitettavasta hinnoitteluyhteistyöstä[2]. Tässä päätöksessä osuuspankkeja pidettiin itsenäisinä elinkeinonharjoittajina ja Osuuspankkien Keskusliittoa tarkasteltiin niiden yhteenliittymänä. Kilpailuneuvosto korosti päätöksessään sitä, että kilpailu pankkialalla tapahtuu merkittäviltä osin pankkiryhmien välisenä kilpailuna. Vaikka Säästöpankkiryhmän toiminnassa on eroja Osuuspankkiryhmään nähden ja vaikka muun erityislainsäädännön kannalta ryhmittymiin sovellettaisiinkin eri periaatteita, Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kilpailunrajoituslain kannalta säästöpankkeja on tarkasteltava itsenäisinä elinkeinonharjoittajina ja Säästöpankkiliittoa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä. Ryhmittymällä on keskusjärjestö, sen toimintaa valvoo oma tarkastusyksikkö ja kaikki säästöpankit kuuluvat talletussuojarahastoon sekä vapaaehtoiseen vakuusrahastoon. Todennäköisesti myös kuluttajat mieltävät säästöpankit yhdeksi ryhmäksi. Säästöpankkiliiton säästöpankeille antamat hintasuositukset kuuluvat siten kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdan kiellon soveltamisalaan.
Säästöpankkiliitto on perustellut yhteistyötä toimintojen suunnittelun keskittämisellä, jolla saavutetaan kustannushyötyjä. Yhteistyöstä saadun hyödyn siirtyminen asiakkaille tapahtuu yleensä vain tehokkaan kilpailuprosessin seurauksena. Viimeaikainen kehitys Suomen rahoitusmarkkinoilla on viitannut siihen, että asiakkailla on yhä enemmän valintamahdollisuuksia pankkipalveluissa. Valintamahdollisuuksia on lisännyt etenkin pankkitekniikan kehittyminen ja tietoliikenneyhteyksien yleistyminen. Nyt asiakas ei välttämättä ole enää sidottu asuinalueellaan toimiviin pankkeihin, vaan voi hoitaa tavallisimmat pankkiasiansa tietoliikenneyhteyksien avulla. Saman kehityksen myötä pankkitoiminta ei edellytä välttämättä fyysistä pankkikonttoria. Pankkitoimintaan on viime vuosina tullut ja on odotettavissa lähiaikoina uusia toimijoita. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan kilpailu pankkialalla on siinä määrin toimivaa, että säästöpankkien hintayhteistyöllä saavutetut kustannusedut hyödyttävät myös säästöpankkien asiakkaita. On myös huomattava säästöpankkien asemasta markkinoilla, että niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on reilusti alle kymmenen prosenttia.
Suomen Yrittäjien julkaiseman Pankkipalvelumaksut 2002 raportti nostaa pankkikilpailun ongelmakohtana esiin pankkipalvelumaksut. Esimerkiksi pankin vaihdon yhteydessä maksut ovat voineet olla asiakkaan kannalta yllättäviä. Raportin mukaan suurimmat vaihtelut palvelumaksuissa löytyvät nimenomaan säästöpankkiryhmästä, jonka voidaan kuitenkin yleisesti arvioida tarjoavan palveluitaan edullisimmin. Säästöpankin toiminnan yhtenäistäminen selkeyttää sen roolia kilpailevana pankkiryhmänä, jolloin kuluttajan mahdollisuudet vertailla pankkeja paranee. Kilpailuvirasto näkee pankkipalvelumaksujen mahdollisen yhtenäistymisen säästöpankkiryhmässä myös mahdollisuutena parantaa erityisesti palvelumaksujen hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Säästöpankkien on yhteistyön myötä myös helpompi informoida asiakkaitaan hinnoittelusuosituksista, jolloin asiakkaan on vaivattomampaa vertailla eri pankkien perimiä hintoja. Tämä edellyttää, että säästöpankit myös ilmoittavat hinnat vertailukelpoisella tavalla.
Hinnoitteluyhteistyöllä on aina myös tehokkuustappioita aiheuttava luonne ja hintasuositukset ovat omiaan vähentämään yksittäisen säästöpankin kykyä reagoida nopeasti paikallisilla markkinoilla tapahtuviin muutoksiin. Pankkimarkkinoiden rakenteessa tapahtuneet muutokset ja erot asiakkaiden halukkuudessa käyttää elektronisia pankkipalveluja ovat johtaneet siihen, että pankkimarkkinoiden alueellisessa kilpailutilanteessa saattaa olla suuriakin eroja. Tämä puolestaan edellyttää paikallisiin olosuhteisiin mukautettuja hinnoittelupäätöksiä. Yhtenäiset hintasuositukset eivät voi myöskään ottaa huomioon eroja säästöpankkien koossa ja kustannusrakenteessa. Kilpailuvirasto korostaa, että hinnoitteluyhteistyön tulee perustua aidosti suosituksiin, eikä suosituksista poikkeavaa säästöpankkia tule edes epäsuorasti rangaista esimerkiksi sulkemalla se hintasuositusyhteistyön ulkopuolelle.
Poikkeuslupa
Kilpailuvirasto määrää, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta Säästöpankkiryhmässä harjoitettavaan, hintasuosituksia koskevaan yhteistyöhön.
Poikkeusluvan rajaus
Tämä poikkeuslupa koskee ainoastaan Säästöpankkiliiton antamia valtakunnallisia hintasuosituksia. Yksittäiset säästöpankit eivät siten saa keskenään sopia pankkipalvelujensa hinnoittelusta. Lisäksi säästöpankkiryhmään kuuluvilla pankeilla täytyy olla halutessaan mahdollisuus poiketa Säästöpankkiliiton suosittelemista hinnoista, eikä tällaista poikkeamista tule rangaista.
Poikkeusluvan voimassaoloaika
Poikkeuslupa on voimassa 8.5.2002 alkaen kymmenen (10) vuotta. Hakijan on ilmoitettava Kilpailuvirastolle muutoksista, joita yhteistyössä mahdollisesti tapahtuu poikkeusluvan voimassaoloaikana. Kilpailunrajoituslain 19 § 3 momentin nojalla myönnetty poikkeuslupa on peruutettavissa, mikäli olosuhteet luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuvat.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/1992) 6 § ja 19 §:n 1 momentti.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
[1] HE 33/2002: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi luottolaitostoiminnasta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
[2] Kilpailuneuvoston päätös 29.10.1993 (dno 3/359/93).