Asian vireilletulo
YIT-Yhtymä Oyj (jäljempänä YIT) on ilmoittanut Kilpailuvirastolle 8.1.2001 kilpailunrajoituslain (303/98) 3 a luvun yrityskauppasäännösten mukaisesti yrityskaupan, jolla se hankkii ruotsalaisen Calor AB:n (jäljempänä Calor) koko osakekannan.
Kilpailuvirasto päätti 7.2.2001 ryhtyä asiassa kilpailunrajoituslain 11 e §:n mukaiseen jatkoselvitykseen. Kilpailuvirasto on 15.2.2001 tekemällään päätöksellä antanut kilpailunrajoituslain 11 f §:n mukaisen osittaisen poikkeuksen yrityskaupan täytäntöönpanokiellosta.
Osapuolet ja niiden harjoittama liiketoiminta
YIT harjoittaa rakennusalan tuotantotoimintaa, rakennustarvikkeiden ja rakennusosien valmistusta, vuokrausta ja kauppaa sekä talotekniikkaa ja teollisuuden mekaanista urakointia. Lisäksi YIT harjoittaa näihin liittyvää käyttö-, huolto- ja kunnossapitotoimintaa Suomessa ja ulkomailla. YIT-konsernin liiketoiminta on organisoitu YIT-Rakennus Oy:öön ja YIT Installaatiot Oy:öön. Jälkimmäisen yhtiön tytäryhtiöt YIT Service Oy, YIT Teollisuus Oy ja YIT Power Oy[1] toimivat yrityskaupan arvioinnin kannalta merkityksellisillä markkinoilla.[2]
Calor tarjoaa talotekniikan ja teollisuuden investointi- ja kunnossapitopalveluja Ruotsissa ja Suomessa. Sen liikevaihdosta noin [50–70][3] % tulee talotekniikasta ja noin [30–50] % teollisuuden investointi- ja kunnossapitopalveluista. Calor harjoittaa liiketoimintaa Suomessa ainoastaan tytäryhtiönsä Kalmeri Oy:n (jäljempänä Kalmeri) kautta. Kalmeri on muun muassa rahoituksellisesti ja tavarantoimitusten suhteen riippumaton emoyhtiöstään. Näin ollen jäljempänä rajoitutaan keskittymän kilpailuvaikutuksia tarkasteltaessa käsittelemään ainoastaan YIT:tä ja Kalmeria.
Kalmeri on perustettu vuonna 1963 ja se harjoittaa Suomessa liiketoimintaa viidellä paikkakunnalla. Sen koko liikevaihto (vuonna 1999 noin 87 miljoonaa markkaa) tulee teollisuudelle tehtävistä putkistoasennuksista ja kunnossapidosta. Kalmeri on erikoistunut puunjalostusteollisuuden putkistojen suunnitteluun, asennukseen ja valvontaan.
Sekä YIT että Calor tarjoavat Suomessa putkistojen asennus- ja kunnossapitopalveluja prosessi-[4] ja voimateollisuudelle[5]. Molemmat tarjoavat myös eri teollisuusputkistojen konepajaesivalmistusta teollisuuden tarpeisiin; Calor Ruotsista käsin ja YIT Suomesta käsin. Kumpikaan osapuolista ei itse valmista putkia.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Yrityskauppasäännösten soveltuminen järjestelyyn
YIT:n maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 1999 oli noin 7,2 miljardia markkaa. Calorin maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 1999 oli noin 1 miljardi markkaa. Koska kilpailunrajoituslain liikevaihtorajat ylittyvät ja hankinnan kohde harjoittaa Suomessa liiketoimintaa, kuuluu järjestely kilpailunrajoituslain yrityskauppasäännösten soveltamisalaan.
Relevantit markkinat
Relevantit hyödykemarkkinat
Yrityskaupan osapuolilla on Suomessa päällekkäisiä toimintoja teollisuusputkistourakoinnin markkinoilla. Teollisuusputkistot ovat tuotantokoneistolaitteistoon liittyviä putkistoja, joita käytetään esimerkiksi raaka-aineiden liikuttamiseen.
Teollisuusputkistourakoinnin markkinat muodostuvat putkistojen asennuksista uusiin kohteisiin sekä putkistojen peruskorjauksista, kunnossapidosta, mekaanisesta ylläpidosta ja instrumentointi- ja sähkötöistä. Mekaaninen kunnossapito on mm. laakerien vaihtoa, kuljettimien korjausta ja huoltoa, venttiilihuoltoa, hydrauliikkahuoltoa, putkistokorjausta ja -vaihtoa. Sähkö- ja automaatiokunnossapito käsittää esim. tuotantolaitteiden taajuusmuuttajien korjausta ja huoltoa, logiikkapiirien korttien vaihtoa sekä automaatiosäätöjä.
Teollisuusputkistoihin sisältyvät putket voidaan ilmoittajan mukaan erottaa toisistaan niiden paineen- ja lämpötilankestävyyden perusteella. Voimateollisuus käyttää erityisesti paineen- ja lämmönkestäviä ns. kuumalujia putkia, jotka ovat yleensä väriltään mustia (jäljempänä ”mustat putket”). Ne valmistetaan teräksestä valssaamalla. Mustia putkia Suomen markkinoille valmistavat enimmäkseen Rautaruukki-konserni sekä eräät keskieurooppalaiset valmistajat. Prosessiteollisuus sen sijaan käyttää pääasiassa pienemmälle paineelle soveltuvia korroosion kestäviä putkia, jotka ovat yleensä väriltään valkoisia (jäljempänä ”valkoiset putket”). Ne valmistetaan useimmiten teräslevyistä hitsaamalla. Niitä valmistavat Suomen markkinoille pääasiallisesti AvestaPolarit[6] -yritysryhmään kuuluvat yhtiöt (Ja-Ro Oy ja Finnpipe Oy).
Ilmoittajan mukaan yrityskaupan kannalta relevantit hyödykemarkkinat ovat a) valkoisten putkien asennus ja kunnossapito sekä b) mustien putkien asennus ja kunnossapito. Valkoisten putkien osalta asentajalta vaadittava osaaminen ei ilmoittajan mukaan merkittävästi poikkea toimialoittain. Ilmoittaja on kuitenkin ilmoituksessaan jaotellut hyödykemarkkinat Kilpailuviraston pyynnöstä seuraaviin segmentteihin:
A1) Valkoisten putkien myynti ja asennus puunjalostusteollisuudelle
A2) Valkoisten putkien myynti ja asennus prosessiteollisuudelle
B1) Puunjalostusteollisuuden valkoisten putkien kunnossapito
B2) Prosessiteollisuuden valkoisten putkien kunnossapito
C) Voimateollisuusputkistourakointi
D) Paineenkestävien putkien konepajavalmistusmarkkinat
Kilpailuviraston selvitykset viittaavat siihen, että jako valkoisten ja mustien putkien välillä on aiheellinen. Mustien putkien hitsaaminen on usein teknisesti vaativampaa kuin valkoisten putkien hitsaaminen. Näiden putkien tekniset ominaisuudet (erityisesti putken paksuus ja paineensietokyky), käyttötarkoitus ja hintarakenne eroavat toisistaan. Mustia ja valkoisia putkia toimittavat edellä kerrotun mukaisesti eri toimittajat. Eräät yritykset ovat erikoistuneet vain jommankumman putken hitsaamiseen.
Mustat putket voidaan jakaa matalapaineisiin ja korkeapaineisiin putkiin. Matala- ja korkeapaineputkiurakat erotetaan tarjouskilpailuvaiheessa usein toisistaan ja niitä suorittavat osittain eri yritykset. Korkeapaineisten mustien putkien hitsaaminen edellyttää painelaitelupia. Matalapaineisten mustien putkien hitsaaminen voidaan karkeasti ilmaistuna rinnastaa valkoisten putkien hitsaamiseen, johon ei tarvita erityisiä lupia, vaan johon ns. hyvä konepajakäytäntö riittää.[7] Korkeapaineputkiin tehdään induktiotaivutuksia, johon Suomessa on tarvittavat laitteet ainoastaan YIT:llä ja Steka Oy:llä. Induktiotaivutuksia on mahdollista hankkia myös ulkomaisilta yrityksiltä. Kalmeri ei ilmoittajan mukaan toimi lainkaan korkeapaineisten putkien asennusmarkkinoilla.
Kilpailuviraston arvion mukaan relevantit hyödykemarkkinat on aiheellista jakaa asiakaskunnittain prosessi- ja voimateollisuuden putkistourakoihin. Prosessi- ja voimateollisuuden putkistoja urakoivat osittain eri yritykset muun muassa sen vuoksi, että voimateollisuudessa tyypillisesti käytettävien mustien putkien osalta osaamisvaatimukset ja asennusolosuhteet poikkeavat jonkin verran valkoisia putkia tyypillisesti käyttävän prosessiteollisuuden vastaavista vaatimuksista ja olosuhteista. Kilpailuviraston arvion mukaan relevantteja hyödykemarkkinoita määriteltäessä ei ole tarpeellista erottaa puunjalostusteollisuutta muusta prosessiteollisuudesta. Puunjalostusteollisuuden ja muun prosessiteollisuuden asennusolosuhteet ja osaamisvaatimukset ovat varsin samanlaisia ja pääsääntöisesti samat yritykset toimivat näillä aloilla.
Prosessiteollisuudesta voidaan sen sijaan Kilpailuviraston arvion mukaan erottaa öljyteollisuuden putkistourakat omaksi hyödykemarkkinakseen. Öljyteollisuuden kaupankäyntitavat poikkeavat jonkin verran muusta prosessiteollisuudesta. Öljyteollisuuden päätoimija Fortum Oyj hankkii yleensä itse putkistourakoissa tarvittavat materiaalit ja sillä on muuta prosessiteollisuutta laajamittaisempaa putkistojen suunnittelutoimintaa. Öljyteollisuudessa käytettäviä putkia koskevat viraston selvitysten mukaan myös osittain erilaiset, tiukemmat standardit kuin muita prosessiteollisuudessa käytettäviä putkia. Öljyteollisuuden putkistojen hitsaamisessa on myös huolehdittava korostetusti turvallisuudesta mm. räjähdysvaaran vuoksi. Kalmeri ei ilmoittajan mukaan toimi lainkaan öljyteollisuuden putkistourakoissa.[8]
Kilpailuviraston selvitykset ovat viitanneet siihen, että uudisasennukset (putkien asennus uusiin kohteisiin), peruskorjaukset sekä kunnossapito ja huolto kuuluvat eri hyödykemarkkinoille. Kilpailuviraston markkinaosapuolilta saamista lausunnoista on ilmennyt, että asiakkailla on erilaisia tarpeita näillä osa-alueilla ja osittain eri yritykset kilpailevat esimerkiksi uudisasennusten ja kunnossapidon markkinoilla. Uudisasennuksissa ovat menestyneet suuremmat yritykset, kunnossapidon ollessa service-tyyppisten yritysten[9] lisäksi pienten paikallisten yritysten vahvaa osaamisaluetta. Viraston markkinaosapuolilta saaman selvityksen mukaan asiakkaat pitävät tärkeänä sitä, että huoltoa ja kunnossapitoa tekevän yrityksen toimipaikka sijaitsee kohteen läheisyydessä. Vastaavaa urakoitsijan läsnäoloa ei edellytetä suuremmissa uudisasennus- ja peruskorjausurakoissa.
Uudisasennusurakat ovat selvästi arvokkaampia kuin peruskorjausurakat, jotka taas ovat kunnossapitoa ja huoltoa arvokkaampia. Uuden putkiston asentaminen ja putkiston peruskorjaus eroavat Kilpailuviraston selvitysten mukaan kunnossapidosta ja huollosta siten, että jokaisesta uudisasennus- ja peruskorjausurakasta pyydetään säännönmukaisesti tarjoukset urakoitsijoilta, kun taas kunnossapito ja huolto järjestetään usein vuosisopimuksin. Uudisasennusurakoiden määrä vaihtelee vuosikohtaisesti, peruskorjaus- ja kunnossapitokysynnän ollessa uudisasennuskysyntää tasaisempaa. Peruskorjaukset eroavat kunnossapidosta ja huollosta siten, että ne ovat etukäteen suunniteltuja ja yrityksillä on yleensä budjetoitu määräraha niitä varten. Kunnossapito- ja huoltotyöt tulevat osittain varsin yllättäen, eikä niihin seisokkihuoltoja lukuun ottamatta voida yleensä etukäteen juurikaan varautua.
Edellä esitettyjen perusteiden mukaisesti relevantit hyödykemarkkinat voidaan määritellä seuraavasti:
A) Valkoisten putkien asennukset uusiin kohteisiin prosessiteollisuudessa
B) Valkoisten putkien asennukset uusiin kohteisiin öljyteollisuudessa
C) Valkoisten putkien peruskorjaus (saneeraus) prosessiteollisuudessa
D) Valkoisten putkien peruskorjaus (saneeraus) öljyteollisuudessa
E) Valkoisten putkien kunnossapito ja huolto prosessiteollisuudessa
F) Valkoisten putkien kunnossapito ja huolto öljyteollisuudessa
G) Mustien putkien asennukset uusiin kohteisiin voimateollisuudessa[10]
G1) Matalapaineisten mustien putkien asennus
G2) Korkeapaineisten mustien putkien asennus
H) Voimateollisuuden putkistojen peruskorjaus (saneeraus)
H1) Matalapaineisten mustien putkien peruskorjaus
H2) Korkeapaineisten mustien putkien peruskorjaus
I) Voimateollisuuden putkistojen kunnossapito ja huolto
J) Mustien paineenkestävien putkien konepajavalmistusmarkkinat[11]
Viraston selvitykset viittaavat siihen, että markkinamäärittelyä voisi tarkentaa jakamalla ainakin uudisasennuksen ja peruskorjauksen markkinat urakan arvon mukaan pienempiin ja suurempiin urakoihin. Pienen ja suuren urakan välinen tarkka rajanveto ei kuitenkaan tässä asiassa ole tarpeen järjestelyn kilpailuvaikutusten arvioimiseksi.
Kilpailuviraston markkinamäärittely vastaa useiden viraston kuulemien markkinaosapuolten näkemystä relevanteista markkinoista. Kuitenkin eräät Kilpailuviraston kuulemat tahot katsovat, että relevantit markkinat ovat edellä mainittua laajemmat. Viraston näkemyksen mukaan relevanttien hyödykemarkkinoiden täsmällinen määrittely voidaan järjestelyn kilpailuvaikutusten arvioimiseksi jättää osittain avoimeksi, sillä järjestelyn arviointi ei muutu, vaikka tarkastelun lähtökohtana olisi viraston markkinamäärittelyä laajemmin määritellyt markkinat. Siten Kilpailuvirasto tarkastelee markkinoita asiakohdasta riippuen karkeamman jaottelun mukaan.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Ilmoittaja on yrityskauppailmoituksessa katsonut, että kaikkien edellä esiteltyjen hyödykemarkkinoiden relevantti maantieteellinen markkina-alue on Suomen laajuinen lukuun ottamatta voimateollisuuden uudisasennuksia ja paineenkestävien putkien konepajavalmistusta, joiden osalta ilmoittaja katsoo relevantin maantieteellisen markkina-alueen olevan Suomea laajempi. Ilmoittaja on käsittelyn edetessä täsmentänyt näkemystään ja todennut relevanttien maantieteellisten markkinoiden olevan myös prosessi- ja öljyteollisuuden uudisasennusten osalta Suomea laajemmat. Ilmoittaja perustelee näkemystään mm. sillä, että YIT on suorittanut tällaisia urakoita myös ulkomailla. Muilta osin relevantit maantieteelliset markkinat ovat ilmoittajan mukaan Suomen laajuiset.
Kilpailuviraston arvion mukaan hyödykemarkkinoiden A)-I) osalta relevantit maantieteelliset markkinat ovat ilmeisesti Suomen laajuiset; tosin putkien kunnossapidon ja huollon osalta markkinat saattavat olla myös alueelliset. Viraston selvitykset viittaavat siihen, että mustien paineenkestävien putkien konepajavalmistusmarkkinoiden relevantti maantieteellinen markkina-alue voi olla myös Suomea laajempi, sillä putkistoesivalmisteita tuodaan Suomeen myös ulkomailta.
Suomalaiset yritykset ovat tehneet putkistourakoita jonkin verran myös ulkomailla. Markkinoita ei kuitenkaan voida määritellä kansallisia laajemmiksi, jos asiakkaiden kysyntä ei kohdistu ulkomaisten yritysten tarjoamiin palveluihin. Kilpailuviraston selvityksissä on käynyt ilmi, että ulkomaisten yritysten putkistoasennusurakoista antamat tarjoukset eivät Suomessa juurikaan ole johtaneet kauppoihin. Syynä tähän ovat muun muassa matka-, päiväraha- ja tulkkauskuluista aiheutuvat lisäkustannukset sekä kielivaikeudet. Suomalaiset ja ulkomaiset asennusyritykset käyttävät lisäksi hieman toisistaan poikkeavien putkistandardien mukaan valmistettuja putkia, mikä osaltaan saattaa myötävaikuttaa suomalaisten asiakkaiden taipumukseen turvautua ensi sijassa kotimaisiin urakoitsijoihin. Lisäksi kotimaisilla yrityksillä, joilla on jo näyttöä osaamisestaan Suomessa, on asiakkaiden silmissä selvä etusija. Usean asiakkaan mielestä uuden, tuntemattoman ja varsinkin ulkomaisen urakoitsijan käyttäminen on jonkinlainen riski. Putkien kunnossapidossa ja huollossa markkinaosapuolten mukaan edellytetään toimittajan alueellista läheisyyttä tai se on ainakin selvä kilpailuetu.
Markkinatilanne
Tässä jaksossa tarkastellaan ensin YIT:n näkemystä markkinatilanteesta sen antamien tietojen perusteella. Lopussa esitetään Kilpailuviraston arvioita ilmoittajan antamista markkinatiedoista.
Taulukko: Ilmoittajan arviot markkinaosuuksista tuoteryhmittäin, % (Vuoden 2000 liikevaihtoon allokoituneet urakat)[12]
| Myynti (mmk) | YIT | Kalmeri | Muut | |
|---|---|---|---|---|
| Valkoisten putkien uudisasennus[13] prosessiteollisuudelle | 707 | 21 | 7 | Finreila 8, KPA 7, TPA[14] 5, RMG 3, Efkava 3 |
| Valkoisten putkien uudisasennus öljyteollisuudelle | 129 | 24 | – | TPA 16, Alueputkitus 13, Fortum Service 10, RMG 6 |
| Valkoisten putkien kunnossapito prosessiteollisuudessa[15] | 440 | 32 | 3 | TPA 11, Fortum Service 5, RMG 7, Ukitig 3, KPA 2, Finreila 3, Efkava 3 |
| Valkoisten putkien kunnossapito öljyteollisuudessa | 76 | 35 | – | TPA 14, Fortum Service 14, Uudenmaan Projektiasennus 8, RMG 6, Alueputkitus 6 |
| Voimateollisuusputkistourakointi (uudisasennukset) | 100 (v. 1999) 260 (v. 2000) |
32 | 3 | Steka 20, Prosessiputkitus 15, West Welding 10 |
| Voimateollisuuden putkistojen kunnossapito[16] | 70 | 18 | – | Fortum Service 25, Foster 15, Steka 10, Prosessiputkitus 10 |
| Mustien paineenkestävien putkien konepajavalmistus | 140 | 30 | – | Steka 25, Bend Piping 15[17] |
Ilmoittaja ei ole kyennyt antamaan markkinatietoja edellä sivuilla 4–5 olevan hyödykemarkkinajaon mukaisesti. Ilmoittajan mukaan peruskorjausten erottaminen luotettavalla tavalla uudisasennuksista ja kunnossapidosta on mahdotonta. Ilmoittaja ei ole myöskään pystynyt antamaan tietoja erikseen korkeapaineisten ja matalapaineisten mustien putkien osalta. Voimalaitosurakoinnissa YIT:n markkinaosuus on ilmoittajan mukaan suurin piirtein sama sekä uudisasennuksissa, peruskorjauksissa että kunnossapidossa. YIT:n mustien putkien volyymistä noin [60–80] % on korkeapaineisten mustien putkien asennusta ja kunnossapitoa.
YIT on erityisen vahva kilpailtaessa suurista, yli kymmenen miljoonan markan arvoisista putkistourakoista. YIT:n antamien tietojen mukaan Suomessa on vuosina 2000–2001 ollut noin kymmenen yli kymmenen miljoonan markan arvoista putkistourakkaa. Näistä YIT on saanut kuusi urakkaa ja neljä eri kilpailijaa on urakoinut kukin yhden sanotuista urakoista. Kalmeri ei sen sijaan ole kyseisenä ajanjaksona saanut yli kymmenen miljoonan markan arvoisia urakoita.
Ilmoittajan mukaan kaikilla edellä mainituilla hyödykemarkkinoilla markkinoiden arvo vaihtelee vuosittain teollisuuden tekemien investointien mukaan. Ilmoittajan mukaan YIT:n markkinaosuudet ovat olleet laskusuunnassa vuodesta 1998 alkaen. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti asiakkaiden ostotoiminnan kehittyminen konsultointiyritysten lisääntyneen käytön myötä sekä alalla toimivien yritysten määrän kasvu.
Ilmoittajan mukaan etenkin prosessi- ja öljyteollisuuden markkinoilla toimii monia yrityksiä, jotka tekevät projektinomaisesti töitä ympäri Suomea yritysten sijaintipaikasta riippumatta. Näillä markkinoilla alalle tulon kynnys on matala, sillä teknisiä tai taloudellisia alalle tulon esteitä ei ole. Jokaisesta sopimuksesta kilpailee aina vähintään kolmesta viiteen asennuspalveluja tarjoavaa yritystä. Putkistourakointihankkeet saatetaan myös pilkkoa erikseen kilpailutettaviin osiin. Alhaisimman hinnan tarjonnut saa sopimuksen hoitaakseen. Ilmoittajan mukaan etenkin prosessiteollisuuden uudisasennuksen markkinoilla urakoitsijat ovat samassa asemassa ammattitaidon ja laadun suhteen.
Ilmoittajan mukaan osapuolten markkinavoimaa arvioitaessa on huomioitava, että nämä toimivat alalla, jossa sekä tavarantoimittajat että asiakaskunta keskittyvät voimakkaasti. Sekä YIT:n että Kalmerin kolmen suurimman asiakkaan tilausten osuus laskutuksesta on yrityskaupan osapuolten mukaan noin [80–100] %.
Kilpailuviraston arvioita ilmoittajan antamista markkinatiedoista
Kilpailuvirasto ei tekemiensä selvitysten perusteella voi kaikilta osin yhtyä ilmoittajan näkemykseen markkinatilanteesta. Virasto on pyytänyt keskittymän kanssa kilpailevilta yrityksiltä muun muassa tiedot näiden laskutuksesta kunkin hyödykemarkkinan osalta. YIT:n markkinaosuuksista ja markkinoiden kokonaisarvosta antamien tietojen sekä kilpailijoiden antamien laskutustietojen vertailu osoittaa selvästi, että ilmoittaja on yliarvioinut kilpailijoiden markkinaosuuksia. Suuri osa kilpailijoista ilmoitti virastolle omien markkinaosuuksiensa olevan huomattavasti ilmoittajan antamia lukuja pienempiä. Esimerkiksi erään kilpailijan arvio omasta markkinaosuudestaan oli noin 1–5 %, kun ilmoittaja arvioi kyseisen yrityksen markkinaosuuden liikkuvan noin 15 %:ssa näiden hyödykemarkkinoiden osalta. Myös useat Kilpailuviraston kuulemat asiakkaat pitivät ilmoittajan antamia lukuja virheellisinä edellä kerrotulla tavalla.
Ilmoittajan esittämien markkinaosuustietojen virheellisyyteen viittaa myös se, että useiden suurempien kilpailijoiden (kuten Finreila Oy ja Turun Prosessiasennus Oy) liikevaihdosta ainoastaan osa tulee teollisuusputkistojen uudisasennuksista, peruskorjauksista sekä kunnossapidosta ja huollosta. Samansuuntaiseen arvioon päädytään, kun tarkastellaan YIT:n ja Kalmerin ostojen osuutta (noin 30–50 %) keskeisten valkoisten putkien toimittajien (Finnpipe Oy ja Ja-Ro Oy) myynnistä.
Ilmoittaja oli yrityskauppailmoituksessa todennut Suomen valkoisten putkien asennus- ja kunnossapitomarkkinoiden vuotuiseksi arvoksi noin 1.900 miljoonaa markkaa. Useat Kilpailuviraston kuulemat markkinaosapuolet totesivat sanotun luvun olevan liian korkea. Viraston kuulemat markkinaosapuolet ilmoittivat valkoisia putkia myytävän Suomessa noin 10.000 tonnia vuodessa, jolloin valkoisten putkien myynnin markkinoiden arvoksi muodostuu noin 250 miljoonaa markkaa. Kun tähän lisätään urakoiden työn arvo (noin 50–60 % materiaalin ja työn yhteenlasketusta arvosta; kunnossapidossa työn osuus on tätäkin korkeampi), saadaan valkoisten putkien asennus- ja kunnossapitomarkkinoiden vuotuiseksi arvoksi noin 500–600 miljoonaa markkaa.
Ilmoittaja on käsittelyn myöhemmässä vaiheessa täsmentänyt antamiaan lukuja siten, että se arvioi valkoisten putkien urakoiden kokonaismarkkinoiden arvon olevan yhteensä noin 1.350 miljoonaa markkaa. Tähän lukuun ilmoittaja päätyi, kun alkuperäisestä arviosta vähennettiin mekaanisen kunnossapidon[18] arvo.
Kilpailuvirasto on edellä esitetyn perusteella päätynyt siihen, että ilmoittajan liian suuri arvio markkinoiden koosta on osaltaan johtanut siihen, että ilmoittajan arviot keskittymän markkinaosuusluvuista ovat muodostuneet todellista pienemmiksi.
Kilpailuvaikutusten arviointi
Eräät Kilpailuviraston kuulemat tahot katsoivat YIT:n ja Kalmerin yhdistymisen voivan johtaa määräävän markkina-aseman syntymiseen etenkin prosessiteollisuuden suurissa putkistourakoissa. Näitä epäilyjä perusteltiin erityisesti seuraavilla näkökohdilla:
YIT on jo ennen yrityskauppaa ollut markkinajohtaja useimmilla edellä kuvatuilla hyödykemarkkinoilla. Kalmeri on noin 90 miljoonan markan liikevaihdollaan teollisuusputkistomarkkinoilla (etenkin prosessiteollisuuden valkoisten putkien uudisasennuksen markkinoilla) YIT:n suurimpia kilpailijoita. Keskittymän kanssa kilpailevien yritysten markkinaosuudet ovat pieniä keskittymän markkinaosuuksiin verrattuna.
Kilpailijoiden pienemmästä koosta Kilpailuvirastolle esitettiin seuraavan, että niiden resurssit eivät pääsääntöisesti riitä useisiin yhtäaikaisiin suuriin, mahdollisesti kymmenien miljoonien markkojen teollisuusputkistourakoihin. Eräät Kilpailuviraston kuulemat markkinaosapuolet katsoivat, että pienemmät kilpailijat ovat varteenotettavia paikallisia vaihtoehtoja yrityskaupan osapuolille pääasiassa pienemmissä, korkeintaan muutaman miljoonan markan uudisasennus- ja peruskorjaustöissä sekä kunnossapitotöissä. Lisäksi keskittymä saattaa suuren urakan tekemisen jälkeen saada helpommin myös asiakkaan pienemmät urakat hoitaakseen, jos asiakas antaa ennestään tuntemalleen urakoitsijalle etulyöntiaseman urakoitsijaa valitessaan. Nämä tekijät osaltaan vahvistavat eräiden viraston kuulemien tahojen mukaan keskittymän markkinavoimaa.
Edellä esitetyn lisäksi lausunnonantajat ovat viitanneet myös seuraaviin keskittymän markkinavoimaa vahvistaviin tekijöihin:
Yrityskaupan osapuolilla on markkinoiden laajin palveluvalikoima. Se kattaa eri teollisuudenaloille suunnatut putkistojen uudisasennus-, peruskorjaus- ja kunnossapitopalvelut. YIT tarjoaa putkistoasennusten lisäksi myös muita teollisuuden investointipalveluja. Useat YIT:n ja Kalmerin kilpailijat ovat sen sijaan erikoistuneet johonkin kapeampaan teollisuusputkistomarkkinoiden osa-alueeseen, eikä niillä suhteellisen pieninä yrityksinä ole tarjota asiakkailleen keskittymän kanssa vastaavaa palveluvalikoimaa. Laaja palveluvalikoima antaa keskittymälle kilpailuetua pienempiin kilpailijoihinsa nähden ja mahdollisuuden mm. sitoa eri palveluja toisiinsa.
Keskittymällä on markkinoiden laajin palvelu- ja toimipaikkaverkosto Suomessa. YIT:llä on kymmeniä toimipaikkoja ympäri Suomea ja Kalmeri harjoittaa liiketoimintaa Suomessa viidellä eri paikkakunnalla. Keskittymällä on toimipaikkoja myös ulkomailla. Tärkeimmillä keskittymän kanssa kilpailevilla yrityksillä on ainoastaan yksittäisiä toimipisteitä; esim. KPA Teollisuusputkistot Oy:llä Seinäjoella, Turun Prosessiasennus Oy:llä Liedossa ja Finreila Oy:llä Lappeenrannassa, Kouvolassa ja Kirkkonummella. Finreila Oy:llä on toimipaikkoja myös Venäjällä ja Baltian alueella. Putkistojen esivalmistus konepajassa asennuskohteen läheisyydessä parantaa viraston kuulemien yritysten mukaan lopputyön laatua sekä säästää urakkakustannuksia. Työn suorittajan alueellinen läheisyys on viraston selvitysten mukaan usein edellytyksenä putkiston kunnossapitoa järjestettäessä.
Keskittymän taloudelliset resurssit ovat kilpailijoihin nähden ylivertaiset. Keskittymällä on käytettävissään eniten hitsaajia, jotka ovat teollisuusputkistoja urakoivan yrityksen tärkein tuotannontekijä. Alalle tyypillinen suhdanneherkkyys ei ole keskittymälle yhtä kohtalokasta kuin sen pienemmille kilpailijoille.
Keskittymän koon ja taloudellisten resurssien tuottamien kilpailuetujen katsottiin viraston saamien lausuntojen mukaan korostuvan erityisesti kilpailtaessa suurista, useiden kymmenien miljoonien markkojen arvoisista teollisuusputkistourakoista. Virastolla on ollut asian selvittämiseksi käytössään tiedot vuosina 1999–2001 käydyistä urakkakilpailuista, joihin YIT tai Kalmeri on osallistunut. Kilpailuviraston selvityksissä ilmeni, että myös keskittymän kanssa kilpailevat pienemmät yritykset ovat saaneet hoitaakseen suuria, jopa usean kymmenen miljoonan markan arvoisia urakoita. Kilpailuviraston selvitysten mukaan esimerkiksi vuosina 2000–2001 on ainakin neljä keskittymän kilpailijaa urakoinut yli kymmenen miljoonan markan urakan. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Suomessa on sanottuna ajankohtana ollut tällaisia urakoita yhteensä noin kymmenen kappaletta, joista Kalmeri ei ole saanut yhtään ja YIT on saanut kuusi kappaletta. Vuosina 2000–2001 kaksi suurinta putkistourakkaa ovat olleet noin 30 miljoonan markan suuruisia. Näistä toisen on saanut YIT, mutta toisen on saanut keskittymän kanssa kilpaileva yritys. Näin ollen pienemmät kilpailijat ovat muodostaneet keskittymälle kilpailukykyisen vaihtoehdon myös kaikkein suurimmissa putkistourakoissa.
Eräät Kilpailuviraston kuulemat markkinaosapuolet toivat esiin sen, että pienempien yritysten resurssit eivät kiihkeimmän investointiajanjakson ollessa meneillään riitä useamman samanaikaisen suuren urakan läpiviemiseen. Suuret urakat saattavat sitoa suuren osan pienemmän yrityksen hitsaajakapasiteetista lähes vuoden ajaksi. Keskittymän asiakkaat pystyvät viraston selvitysten mukaan kuitenkin halutessaan kiertämään tästä aiheutuvan ongelman.
Kilpailuviraston tutkimuksissa kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi osoittautui erityisesti urakoiden jakaminen useampaan pienempään osaan. Lisäksi tulevaisuuden kannalta potentiaalisena vaihtoehtona useat markkinaosapuolet näkivät ulkomaalaisten urakoitsijoiden käyttämisen myös kotimaan kohteissa. Myös keskittymän kilpailijoilla on mahdollisuus parantaa kilpailuasetelmaansa jäljempänä tarkemmin selostettavilla tavoilla (työyhteenliittymät, yhteiset tarjoukset).
Urakoiden jakaminen pienempiin osiin
Tavallisin tapa lisätä kilpailua suuremmissa putkistourakoissa on urakan pilkkominen useampiin osiin, jotka sitten kilpailutetaan erikseen. Urakoiden jakamisessa saattavat muodostua ongelmiksi urakkarajojen selkeä määrittäminen sekä työnjohdolliset kysymykset. Konsultointiyritysten[19] käyttäminen helpottaa urakan jakamista. Teollisuusputkistourakat on mahdollista jakaa mm. alueittain (esim. erilliset tehtaiden osat erikseen) ja kohteen perusteella (esim. putkisilta erikseen tai matala- ja korkeapaineputket erikseen).
Kilpailuviraston markkinaosapuolilta saamista selvityksistä ilmeni, että urakoiden jakamista käytetään jo nyt varsin yleisesti sekä voima- että prosessiteollisuudessa. Jaetut urakat ovat tyypillisesti olleet varsin suuria (kokonaisarvoltaan useita kymmeniä miljoonia markkoja) ja ne on useimmiten jaettu muutamaan osaan. Kilpailuviraston kuulemista asiakkaista useat ovat ilmoittaneet, että niillä on halutessaan valmiudet edelleen lisätä urakoiden jakamista.
Ulkomaalaisten mahdollisuus tulla urakoimaan Suomeen (potentiaalinen kilpailu)
Sekä urakoita tilaavat asiakkaat että konsultointiyritykset ovat ilmoittaneet Kilpailuvirastolle pyytäneensä jo nyt tarjouksia ulkomaisilta urakoitsijoilta kotimaisiin kohteisiinsa. Niitä ei ole vielä kuitenkaan käytetty kotimaisissa kohteissa yksittäisiä erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ilmoittajan mukaan Suomessa ovat urakoineet mm. saksalaiset Althammer ja Butting sekä ruotsalainen Ramab Ab, venäläinen Zangas/Stroigas ja Stork Mek Hollannista. Ulkomaalaiset ovat urakoineet Suomessa lähinnä voimateollisuuden putkistoja. Useat Kilpailuviraston kuulemat yritykset kertoivat kuitenkin harkitsevansa vakavasti ulkomaalaisten urakoitsijoiden käyttämistä lähitulevaisuudessa myös kotimaan kohteissaan. Ulkomaalaisten urakoitsijoiden mahdollisuutta urakoida suomalaisissa kohteissa parantaa se, että suomalaiset yritykset ovat käyttäneet näitä yrityksiä ulkomaan kohteissaan. Eräät keskittymän asiakkaat ovat ilmoittaneet Kilpailuvirastolle, että ne voivat tarvittaessa hyödyntää ulkomaalaisista yrityksistä ulkomaan kohteissaan saamiaan kokemuksia valittaessa urakoitsijaa kotimaan kohteeseen.
Ulkomaalaisten urakoitsijoiden tulolle Suomen markkinoille ei Kilpailuviraston selvitysten mukaan sinänsä näyttäisi olevan teknisiä esteitä; esteet liittyvät lähinnä asiakkaiden preferensseihin sekä kulttuurisiin ja kielellisiin eroihin. Ulkomaalaisen urakoitsijan käyttämisestä saattaa asiakkaalle aiheutua tiettyjä lisäkustannuksia, joiden osuus suuren urakan kokonaisarvosta ei Kilpailuviraston selvitysten mukaan kuitenkaan ole merkittävä.
Kilpailuviraston selvityksissä on ilmennyt, että ulkomaalaiset yritykset ovat tähän mennessä ainoastaan vähäisessä määrin kilpailleet Suomen markkinoilla. Viraston arvion mukaan ulkomaalaiset yritykset muodostavat kuitenkin potentiaalisen kilpailun uhkan keskittymälle. Viraston selvitykset viittaavat siihen, että ulkomaalaiset urakoitsijat voivat tulla kilpailemaan Suomen markkinoille, mikäli kilpailu Suomessa vähenee. Kilpailuviraston selvitysten mukaan kilpailua on ensivaiheessa odotettavissa lähinnä Ruotsista ja Keski-Euroopasta sekä mahdollisesti myös Baltian maista ja Venäjältä.
Eräät Kilpailuviraston kuulemat markkinaosapuolet ovat todenneet, että suuremmissa urakkakohteissa tarvittavien kalliiden materiaalien rahoitus ja hankinta saattavat olla pienemmille teollisuusputkistoja asentaville yrityksille hankalaa tai jopa mahdotonta niiden vähäisempien taloudellisten resurssien vuoksi. Viraston selvitysten mukaan materiaalihankinta ei kuitenkaan muodosta merkittävää kilpailun estettä pienemmille urakoitsijoille, sillä viraston selvitysten mukaan osa asiakkaista hankkii urakoitsijan puolesta joko kaikki tai osan tarvittavista putkista ja muusta materiaalista. Lisäksi urakoitsija saa tavallisesti jo ennen urakan aloittamista osan urakkahinnasta ja urakan maksuaikataulu perustuu yleensä töiden valmistumisasteeseen.
Myös pienempien kilpailijoiden keskuudessa on tapahtunut yritysjärjestelyjä; esim. Finreila Oy on hankkinut vuonna 2000 Foster Wheeler Energia Oy:n vakiokattilaliiketoiminnot ja Fineweld Oy:stä on maaliskuussa 2001 tullut Steka Oy:n pääosakas. Useat pienemmät kilpailijat ovat viime aikoina kasvattaneet liiketoimintansa volyymia varsin voimakkaasti. Pienempien kilpailijoiden aseman vahvistuminen joko yritysjärjestelyjen avulla tai liiketoiminnan kasvun seurauksena on ollut omiaan parantamaan niiden asemaa urakkakilpailuissa. Viraston selvitysten mukaan pienemmät yritykset ovat saaneet myös suuria urakoita, mikä edelleen vahvistaa niiden asemaa alalla, jolla aikaisemmin menestyksellisesti suoritetut urakat ovat merkittävä kilpailuetu. Eräät Kilpailuviraston kuulemat pienemmät kilpailijat ovat myös ilmoittaneet, että ne voivat tarpeen tullen tehdä yhteisiä urakkatarjouksia tai perustaa erilaisia työyhteenliittymiä tarjotakseen kilpailukykyisemmän vaihtoehdon urakkakilpailuissa, kuten käytännössä on tapahtunutkin.
Johtopäätös
Kilpailuviraston selvitysten mukaan keskittymän huomattavasta markkinaosuudesta ja muista kilpailueduista huolimatta putkistourakoinnin markkinoilla on jäljellä siinä määrin kilpailevia vaihtoehtoja, että keskittymän ei voida katsoa saavuttavan merkittävästi kilpailua estävää määräävää markkina-asemaa. Keskittymän kilpailijat ovat saaneet myös suuria urakoita, joiden markkinoihin suurimmat epäilyt kilpailuongelmista ovat kohdistuneet. Myös urakoiden jakaminen pienempiin osiin on lisännyt tilaajien käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Sama vaikutus voi olla pienten urakoitsijoiden yhteenliittymillä. Muun muassa näiden tekijöiden vuoksi Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskauppa ei synnytä tai vahvista kilpailunrajoituslain 11 d §:ssä tarkoitettua määräävää markkina-asemaa.
Liitännäisrajoitukset
Ilmoittaja esittää yrityskaupan liitännäisrajoituksena hyväksyttäväksi kilpailukieltoa, jossa myyjät (kolme yksityishenkilöä) sitoutuvat [ ] vuoden ajan sopimuksen voimaantulopäivästä lukien olemaan suoraan tai epäsuorasti harjoittamatta kilpailevaa toimintaa sillä maantieteellisellä alueella ja niillä toimialoilla, joilla Calor tai sen tytäryhtiöt harjoittivat liiketoimintaa sopimuksen voimaantulopäivänä.
Ilmoittaja esittää lisäksi hyväksyttäväksi rekrytointikieltoa, jonka mukaan myyjät sitoutuvat osakkeenluovutussopimuksen sopimustekopäivästä [ ] vuotta eteenpäin itse tai yhtiöiden kautta olemaan palkkaamatta Calorin tai sen tytäryhtiöiden avainhenkilöitä[20].
Esitettyä kilpailu- ja rekrytointikieltoa voidaan pitää perusteltuna, sillä kaupassa siirtyy sekä taitotietoa että asiakaspiiri. Rekrytointikiellon osalta Kilpailuvirasto kuitenkin toteaa, että se voi koskea ainoastaan avainhenkilöiden aktiivista rekrytointia.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan, jossa YIT-Yhtymä Oyj hankkii Calor AB:n osakekannan. Yrityskauppa ei synnytä tai vahvista sellaista kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua määräävää markkina-asemaa, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.
Kilpailuvirasto hyväksyy haetun kilpailukiellon liitännäisrajoitukseksi, kuitenkin siten, että se voi koskea ainoastaan sitä maantieteellistä aluetta ja niitä tuotemarkkinoita, joilla yrityskaupan kohteena olevaa liiketoimintaa harjoitettiin yrityskaupan toteuttamishetkellä. Kilpailuvirasto hyväksyy haetun rekrytointikiellon liitännäisrajoitukseksi, kuitenkin siten, että se voi koskea ainoastaan aktiivista rekrytointia.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (303/1998) 11, 11 a, 11 b ja 11 d §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] YIT Service harjoittaa teollisuuden huoltoa ja kunnossapitoa (liikevaihto vuonna 2000 oli noin [300–500] miljoonaa markkaa, YIT Teollisuus suorittaa mm. putkistoasennuksia prosessiteollisuudelle, mekaanista kunnossapitoa sekä kone- ja laiteasennuksia (liikevaihto vuonna 2000 oli [400–600] miljoonaa markkaa) ja YIT Power tekee mm. putkistoasennuksia voimateollisuudelle, konepajaesivalmisteita ja telakkaurakointia (liikevaihto vuonna 2000 oli [300–500] miljoonaa markkaa). Näiden yhtiöiden liikevaihdosta osa tulee muusta kuin yrityskaupan arvioinnin kannalta relevantista liiketoiminnasta.
[2] YIT on mukana myös Scandinavian Mill Service Oy -nimisessä yhteisyrityksessä sekä Oy Botnia Mill Service Ab -nimisessä osakkuusyrityksessä, jotka tarjoavat yleiskunnossapitopalvelua puunjalostusteollisuudelle. Myös YIT Service Oy tekee vastaavia yleiskunnossapitotöitä. Nämä työt eroavat kuitenkin jäljempänä käsiteltävästä putkien kunnossapidosta, eikä Kalmeri toimi lainkaan näillä yleiskunnossapidon markkinoilla.
[3] Hakasulkeilla merkityissä kohdissa tieto/tarkka tieto on poistettu liikesalaisuutena.
[4] Prosessiteollisuuteen katsotaan tässä yhteydessä kuuluvaksi mm. puunjalostusteollisuus, metalliteollisuus, kemianteollisuus, kaasutehtaat, jätteidenkäsittelylaitokset, lääketehtaat sekä muovitehtaat.
[5] Voimateollisuudella tarkoitetaan lämmön- ja sähköntuotantoon liittyvää voimalaitoskapasiteettia.
[6] Outokumpu Steel ja Avesta Sheffield ovat siirtäneet ruostumattoman teräksen tuotantoon liittyvät toimintansa uuteen AvestaPolarit Oyj -yhtiöön, jossa yhteistä määräysvaltaa käyttävät Outokumpu ja Corus Group.
[7] Voimassa olevan painelaitelainsäädännön mukaan putket jaetaan ns. A- ja B-luokan putkiin. Paineastialainsäädännössä ei siis puhuta korkea- ja matalapaineisista putkista, vaan tämä jaottelu perustuu alan yleiseen kielenkäyttöön. Korkeapaineputket ovat useimmiten A-luokan putkia ja valkoiset putket sekä matalapaineiset mustat putket ovat useimmiten B-luokan putkia. A-luokan putkien hitsaaminen edellyttää valmistuslupaa, valmistuksenvalvojaa, pätevöityjä hitsaajia sekä hyväksyttyjä hitsausohjeita. Näitä ei sen sijaan vaadita B-luokan putkia hitsattaessa. YIT:n ja Kalmerin lisäksi useilla muilla suomalaisilla yrityksillä on A-luokan putkien hitsaamiseen vaadittavat luvat. Paineastioita koskeva lainsäädäntö muuttuu jonkin verran toukokuussa 2002 paineastiadirektiivin edellyttämien muutosten tullessa voimaan. Muutokset eivät kuitenkaan ole olennaisia järjestelyn kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta.
[8] Em. teollisuudenalojen lisäksi olisi mahdollista erottaa muitakin teollisuudenaloja, kuten elintarviketeollisuus omaksi hyödykemarkkinakseen. Kilpailuviraston arvion mukaan järjestelyn kilpailuvaikutusten arvioimiseksi ei ole kuitenkaan tarpeen tarkemmin jaotella toimialoja.
[9] Yritykset, jotka harjoittavat teollisuuslaitosten kattavaa (muutakin kuin putkistoihin kohdistuvaa) yleiskunnossapitotoimintaa valtakunnallisella tasolla; esim. ABB Service Oy, Fortum Service Oy ja YIT Service Oy.
[10] Tähän sisältyvät voimalaitostoimintaa pääliiketoimintanaan harjoittavien yritysten lisäksi myös esim. metsäteollisuuden voimalaitokset ja painekattilat.
[11] Paineenkestävien putkien valmistuksella tarkoitetaan putkistojen tehtaassa tapahtuvaa esivalmistusta, jossa putkiraaka-aineesta jalostetaan kylmä- tai kuumamuovaamalla, hitsaamalla sekä erilaisten lämpö- ja pintakäsittelyjen avulla putkistoesivalmisteita eli spooleja sekä suurempia asennettavia yksiköitä eli moduuleja. Asennuskohteessa putkistoesivalmisteista kootaan valmis putkisto. Putkien asennuksen yhteydessä putkien lisäksi toimitetaan myös muita palveluja ja tuotteita. Ilmoittajan mukaan kyse on lähes yksinomaan voimalaitoksille tarjottavista palveluista. Tuotannon arvosta menee ilmoittajan mukaan valtaosa ulkomaille kattila- ja laitevalmistajien kautta.
[12] Markkinaosuuksia kuvaavat prosenttiluvut ovat ilmoittajan mukaan suuntaa-antavia.
[13] Uudisasennus sisältää myös peruskorjauksen.
[14] Turun Prosessiasennus Oy. Kohdassa ”Muut” kilpailijoista on käytetty esitysteknisistä syistä lyhenteitä koko nimen asemesta.
[15] Ei sisällä mekaanista kunnossapitoa.
[16] Peruskorjaukset sisältyvät tähän lukuun.
[17] Bend Piping asetettiin konkurssiin 12.10.2000; konkurssipesän tuotantokoneet on myyty Steka Oy:lle. Fineweldistä tuli maaliskuussa 2001 Steka Oy:n pääosakas (Keskipohjanmaa 21.3.2001).
[18] Mekaanisella kunnossapidolla tarkoitetaan tässä yhteydessä laitteiden mekaanisiin osiin, kuten laakereihin, hammaspyöriin, akseleihin ja kannattamiin kohdistuvia toimenpiteitä.
[19] Suurimpia konsultointiyrityksiä ovat mm. Jaakko Pöyry, PI-Yhtiöt, CTS Engineering Oy. Konsultointiyrityksiä käytetään tyypillisesti apuna suurten investointien teknisessä suunnittelussa. Lisäksi ne avustavat usein asiakasta tarjouspyyntöjen laadinnassa ja urakoitsijan valintamenettelyssä. Konsultointiyritykset ovat ilmoittaneet Kilpailuvirastolle, että etenkin puunjalostusteollisuuden putkistoprojekteissa tarjouskyselyjä lähetetään 4–6:lle yritykselle, joista yleensä vähintään kaksi ulkomaisille yrityksille. Sen sijaan konsultointiyritykset eivät juurikaan osallistu ns. kaupallisiin neuvotteluihin.
[20] Ilmoittaja on 2.2.2001 täsmentänyt liitännäisrajoituksia koskevaa hakemustaan.