Sonera Oyj / Loimaan Seudun Puhelin Oy

Asian vireilletulo

Sonera Oyj (Sonera) on 16.2.2001 ilmoittanut Kilpailuvirastolle kilpailunrajoituslain (303/98) 11 §:n mukaisesti yrityskaupan, jossa se hankkii 16,67 % Loimaan Seudun Puhelin Oy:n (LSP) osakekannasta ja äänistä saavuttaen näin tosiasiallisen määräysvallan yrityksessä. Kilpailuvirasto teki 16.3.2001 päätöksen jatkoselvityksen aloittamisesta asiassa. Kilpailuneuvosto on 14.6.2001 Kilpailuviraston ja Soneran hakemuksesta pidentänyt laissa jatkoselvitykselle säädettyä enintään kolmen kuukauden käsittelyaikaa 13.8.2001 asti.

Yrityskauppa

Soneran hallitus teki 23.11.2000 päätöksen siitä, että Sonera ostaa 16,67 % LSP:n osakekannasta edellyttäen, että LSP on ennen osakkeiden merkitsemistä ostanut Turun kaupungilta 33 % Turun Puhelimen (TP) osakekannasta. Turun kaupunginvaltuusto päätti 18.12.2000 hyväksyä LSP:n tekemän ostotarjouksen ja myydä 33 % TP:n osakekannasta LSP:lle, minkä johdosta LSP:n omistusosuus nousee 51,08 prosenttiin TP:n osakekannasta. LSP osti osakkeet 21.12.2000. [ ].[1]

[ ]. Äänileikkuri poistettiin 8.1.2001 pidetyssä LSP:n ylimääräisessä yhtiökokouksessa. Sonera merkitsi 15.1.2001 LSP:n järjestämässä suunnatussa osakeannissa 2420 kpl LSP:n osakkeita. Yrityskaupan ilmoittajan mukaan näiden osakkeiden tuottama 16,67 %:n vähemmistöomistusosuus ei tuota tosiasiallista määräysvaltaa LSP:ssa.

Kilpailuvirasto on kuitenkin katsonut Soneran merkitsemän 16,67 %:n omistusosuuden antavan tosiasiallisen määräysvallan LSP:ssa, koska tämän omistus on hyvin hajautunutta ja äänileikkuri on poistettu yhtiöjärjestyksestä. Esimerkiksi mainitussa ylimääräisessä yhtiökokouksessa paikalla oli pienosakkaiden kannalta erittäin merkittävässä asiassa vain 2048 ääntä, kun taas Soneran yrityskaupan seurauksena saama äänimäärä yksistään on 2420. [ ] LSP:n hallitus päätti 30.1.2001 esittää yhtiökokoukselle hyväksyttäväksi toisen osakeannin suuntaamista Soneralle. Sonera on merkinnyt nämä osakkeet ilmoituksen jättämisen jälkeen 26.2.2001, mikä nostaa Soneran omistusosuuden 24,1 prosenttiin LSP:n osakekannasta.

Ilmoittaja on kiistänyt myös sen, että Sonera saisi yrityskaupan kautta määräysvallan TP:ssa tai että TP saaminen Soneran määräysvaltaan olisi edes ollut kaupan motiivina. Kuitenkin [ ].[2] Edelleen [ ].

Lisäksi Turun kaupunginvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta (kokouspäivä 18.12.2000) käy ilmi, että Soneran kanssa on neuvoteltu myös suoraan TP:n myynnistä ja että Sonera on kaupan toteuttamisen eräänlaisena reunaehtona luvannut myyjälle investoida viestintäteknologisen osaamisen hyödyntämiseen Turun alueella 30–50 miljoonaa markkaa, luoda yhteistyöjärjestelyjä alan johtavien yritysten kanssa sekä siirtää omia liiketoimintojaan alueelle. Sonera on jättänyt asiaa koskevan erillisen liitteen LSP:n jättämän ostotarjouksen liitteeksi, minkä myös Turun kaupunginvaltuusto on merkinnyt tiedoksi päätöstä tehdessään.

Edellä todetun perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että kyseessä on kokonaisjärjestely, jossa LSP hankki määräysvallan TP:ssa ja Sonera LSP:ssa, ja järjestelyä on siten kilpailuvaikutusten arvioinnin näkökulmasta tarkasteltava kokonaisuutena.

Osapuolet ja niiden harjoittama liiketoiminta

Sonera on julkisesti noteerattu pörssiyhtiö, joka yhdessä tytäryhtiöidensä kanssa tarjoaa laajan valikoiman telealan palveluja yksityis- ja yritysasiakkaille pääosin Suomessa. Sonera-konsernin pääliiketoiminnot ovat matkaviestintä, mediaviestintä ja uudet palvelut, kiinteän verkon kotimaan ja ulkomaan puhelu- ja datapalvelut, rakentamis- ja kunnossapitopalvelut sekä laitemyynti. Soneralla on myös vähemmistöosuuksia ulkomaisissa matkaviestinnän ja kiinteän verkon operaattoriyhtiöissä. Omia matkapuhelinliittymiään sekä valmistajien matkapuhelinlaitteita Sonera jakelee muun muassa Päämies- ja Telering-ketjujen kautta.

Hankinnan kohde LSP on yhdentoista kunnan alueella toimiva varsinaissuomalainen puhelinyhtiö, jonka omistajia ovat noin 11 500 puhelinliittymän omistajaa. LSP:n tärkeimpiä liiketoiminta-alueita ovat perinteisten puhelinpalvelujen tuottaminen, matkaviestintäpäätelaitteiden myynti, numeropalvelun tuottaminen ja tietoverkkopalvelujen rakentaminen. LSP omistaa ennestään niinikään ennen muuta perinteisiä puhelinpalveluja tuottavan Länsi-Suomen Puhelin Oy:n. Lisäksi LSP käyttää määräysvaltaa muun muassa matkapuhelinliittymiä, matkapuhelinlaitteita ja muuta kulutuselektroniikkaa myyvissä Veikon Kone Oy:ssä ja Sähkötaso Oy:ssä.

TP on telealan konserni, joka toimii paikallisesti monilla keskeisillä sähköisen viestinnän alueilla. Konsernin muodostavat emoyhtiö Turun Puhelin Oy, Multimediatoimisto Kuulalaakeri Oy, Turun Matkapuhelin Oy / Bestman Turku sekä Suomen Antennitoimi Oy. TP:n ydinliiketoimintaa ovat kiinteät ja osin myös langattomat tele- ja tietoliikenneyhteydet, matkaviestinpalvelut, dataratkaisut, turvapalvelut ja digitaalinen media. LSP omistaa mainitun 51,08 % TP:n osakekannasta. Muita suuria omistajia ovat Salon Seudun Puhelin Oy ja Lännen Puhelin Oy, jotka omistavat kumpikin 18,6 % TP:n osakekannasta. Osakkaiden välillä on yhtiön hallintoa koskevia osakassopimuksia.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Yrityskauppasäännösten soveltuminen järjestelyyn

Soneran maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 1999 oli noin 10,9 miljardia markkaa. LSP:n liikevaihto vuonna 1999 oli noin 303 miljoonaa markkaa ja TP:n noin 336 miljoonaa markkaa. Hankinnan kohde harjoittaa liiketoimintaa Suomessa. Siten järjestely kuuluu kilpailunrajoituslain yrityskauppasäännösten soveltamisalaan.

Keskeiset termit

Tilaajayhteys on se televerkon osa, joka yhdistää teleliittymän lähimpään televerkon keskukseen tai keskittimeen. Tilaajayhteydestä käytetään joskus myös nimitystä tilaajajohto, vaikka yhdessä fyysisessä johdossa voikin kulkea useita yhteyksiä. Tilaajayhteyksiä vuokraavat pääasiassa operaattorit.

Tilaajaverkko tai tilaajayhteysverkko on teleoperaattorin ylläpitämä televerkon osa, jota käytetään tilaajan yhdistämiseen keskukseen tai keskittimeen. Tilaajayhteysverkko muodostuu tilaajayhteyksistä.

Kiinteä yhteys yhdistää kaksi televerkon liittymää toisiinsa kahden tilaajayhteyden ja mahdollisesti yhdysjohtojen avulla. Kiinteitä yhteyksiä vuokraavat sekä loppuasiakkaat että operaattorit. Kiinteitä yhteyksiä käytetään muun muassa yritysten eri toimipaikkojen yhdistämisessä.

Runkoverkko tarkoittaa sekä yhdysjohtoverkkoa eli sitä televerkon osaa, joka yhdistää keskukset ja keskittimet että suurkapasiteettisia siirtoteitä esimerkiksi eri telealueiden välillä.

Yhteenliittäminen tarkoittaa eri teleyritysten toimintojen fyysistä ja loogista yhdistämistä sen varmistamiseksi, että käyttäjät voivat harjoittaa televiestintää ja käyttää toisten teleyritysten palveluita. Yhteenliittäminen voi tapahtua paikallisen televerkon eri keskustasoilla, esimerkiksi paikalliskeskuksessa tai transit-keskuksessa.

Relevantit hyödykemarkkinat

Telemarkkinalain (396/97) mukaan teletoiminnan harjoittajia kutsutaan teleyrityksiksi, jotka jaetaan edelleen televerkko- ja telepalveluyrityksiin. Televerkkoyritykset tarjoavat televerkkoa käytettäväksi telepalveluiden tarjontaan ja telepalveluyritykset tarjoavat telepalveluita televerkoissa. Teletoiminnassa voidaan siten lähtökohtaisesti erottaa yhtäältä kiinteän verkon ja toisaalta kyseisen verkon avulla tarjottavien telepalvelujen markkinat. EY:n komissio on antamassaan tiedonannossa todennut, että televiestinnän relevantit tuotemarkkinat jakautuvat ainakin telepalveluiden markkinoihin ja tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin liittymisen markkinoihin (access to facilities).[3]

Jälkimmäisillä markkinoilla tiedonannossa tarkoitetaan televerkkoon pääsyä yhteyksiä vuokraamalla, yhteenliittämällä tai muulla tavoin. Kilpailuvirasto on aikaisemmin katsonut, että esimerkiksi kiinteän televerkon tilaajayhteyksien markkinoita on pidettävä yhtenä tiedonannossa tarkoitettuna toiminteisiin liittymisen markkinoiden osana, sillä tilaajayhteyksien vuokraaminen mahdollistaa kilpailevien operaattoreiden pääsyn määräävässä markkina-asemassa olevan televerkkoyrityksen verkkoon.[4]

Kiinteän televerkon markkinat kuitenkin jakautuvat todennäköisesti erillisiksi relevanteiksi markkinoikseen sen mukaan, millä tavalla, mitä tarkoitusta varten ja/tai missä kohtaa verkkohierarkiaa pääsy televerkkoon tapahtuu. Siten Kilpailuvirasto on aiemmin katsonut, että tilaajayhteyksien ja runkoverkon vuokrauksen markkinat muodostavat todennäköisesti toisistaan erilliset relevantit hyödykemarkkinat.[5] Kilpailuneuvosto on (dno 150/690/1999, 28.5.2001) vahvistanut tämän kannan todeten seuraavaa: ”Verkostomarkkinoiden luonne huomioon ottaen tilaajayhteysverkon tarjoamista on perusteltua tarkastella erillisenä hyödykkeenä erillään asiakkaalle tarjottavista muista palveluista”.

Kilpailuvirasto on aiemmin katsonut lisäksi olevan mahdollista, että verkkopalvelujen markkinat tulee jaotella asiakasryhmittäin. Asiakasryhmittäinen jaottelu perustuu muun muassa siihen, millaiset mahdollisuudet televerkkoon liittyvällä tai kapasiteettia vuokraavalla asiakkaalla on käyttää muita runko- tai televerkkoja. Esimerkiksi asiakas, jolla on oma yhdysliikenneverkko, saattaa pystyä liittymään televerkkoon verkkohierarkian alemmilla tasoilla (esimerkiksi niin sanotun paikallisjakamon tasolla) kuin sellaiset palveluntarjoajat, joilla ei ole vastaavia korvaavia runkoverkkoja, ja jotka joutuvat liittymään verkkohierarkiassa ylemmille tasoille (esimerkiksi puhelinkeskuksen tasolla).[6]

Siten telepalveluiden markkinoille muodostuu kysynnän korvattavuuden näkökulmasta todennäköisesti suurehko määrä erillisiä relevantteja hyödykemarkkinoita. Telepalvelua käyttävä asiakas ei pääsääntöisesti voi korvata tiettyä palvelua kuten puhelua puhelinliittymästä toiseen jollakin toisella hyödykkeellä, esimerkiksi jollakin toisella puhelulla. Telepalvelut voidaan toisaalta ryhmitellä tarjonnan korvattavuuden ja kilpailuolosuhteiden yhdenmukaisuuden perusteella paikallis-, kauko-, ulkomaan- ja matkapuheluihin sekä erilaisiin lisäarvopalveluihin. Lisäksi yksityisasiakkaat, pk- ja suuryritykset kohtaavat käytännössä siinä määrin erilaiset kilpailuolosuhteet, että relevantit hyödykemarkkinat tulee todennäköisesti määritellä erikseen asiakasryhmien perusteella.[7]

Esimerkiksi suuryritysasiakkaille on kehitetty heidän tarpeitaan vastaavia liittymä- ja puheluratkaisuja. Yleisin suuryritysten hankkima liittymätyyppi on kahdensuuntainen 2 Mbit/s -yritysliittymä. Se mahdollistaa valtakunnallisen digitaalisen verkon palveluiden käyttämisen toimipisteiden sijaintipaikkakunnasta riippumatta ja yrityksen käyttämien telepalveluiden rationalisoinnin. Kahdensuuntaisen 2 Mbit/s -yritysliittymän hankkinut yritys voi tehdä sopimuksen esimerkiksi siitä, että se hankkii paikallispuhelunsa telealueesta riippumatta samalta operaattorilta.[8]

Suuryritysliittymät eivät teknisesti korvaa datasiirtoyhteyksiä, jotka on tarkoitettu pelkkään tiedonsiirtoon eivätkä sisällä puhelumahdollisuutta. Datasiirtopalveluilla taas ei voida korvata Internet-palveluja, joita on käsitelty komission WorldCom/MCI -tapauksessa[9] sekä Kilpailuviraston 26.6.2001 antamassa Nettitaksa-päätöksessä (Dno 570/61/2000). Komissio katsoi päätöksessä, että Internet-palveluja ei voida korvata muilla datasiirtopalveluilla, koska Internet-yhteyden hankkivat asiakkaat odottavat saavansa sen avulla yhteyden muihin Internetin käyttäjiin. Komissio tarkasteli lisäksi Internet-toimintaa muun muassa seuraavilla tuotemarkkinoilla: 1) yhteys Intenet-palvelimelta päätepisteeseen, 2) Internet-yhteyksien tarjoaminen ja 3) huipputason tai yleiset Internet-yhteydet.[10]

Kilpailuvirasto on HPY/TPO/KSP/FNI-asiassa[11] antamassaan päätöksessä todennut, että kysynnän korvattavuuden näkökulmasta televerkkojen ja telepalveluiden markkinoille saattaa muodostua useita erillisiä relevantteja markkinoita, koska tiettyä verkkoa tai palvelua käyttävä asiakas ei läheskään aina voi korvata niitä jollakin toisella hyödykkeellä. Toisaalta esimerkiksi paikallinen televerkko, johon kukin liittymä on kytketty, on kuitenkin edelleen kytketty muihin televerkkoihin, jolloin relevantit hyödykemarkkinat ovat ilmeisesti laajemmat kuin mihin kysynnän korvattavuus yksittäisen asiakkaan näkökulmasta viittaa.

Kilpailuvirasto on kuitenkin useissa päätöksissään katsonut kiinteässä televerkossa harjoitetun paikallisen teletoiminnan muodostavan erilliset relevantit hyödykemarkkinat.[12] Siten kiinteää tilaajayhteysverkkoa ei voida korvata matkaviestinverkolla, koska valtaosalle loppuasiakkaista matkaviestinpalvelut ovat kiinteää teleliittymää täydentäviä palveluita. Tämä näkyy mm. siinä, että vaikka matkaviestinliittymien määrä on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, ei kiinteiden teleliittymien määrä ole juurikaan laskenut. Myöskään kiinteistä liittymistä soitettujen puheluminuuttien määrä ei ole laskenut.

Kilpailuviraston selvitysten perusteella matkaviestinverkkojen ylläpitämiseen tarvittavien fyysisten laitteiden vuokrauksen erottaminen omiksi markkinoikseen ei ole keinotekoista kuten ilmoittaja on esittänyt, koska näiden rakentaminen itse tai rakennuttaminen kolmannella osapuolella saattaa olla epätaloudellista. Lisäksi esimerkiksi masto- ja antennipaikkoja on lyhyellä aikajänteellä vain rajoitetusti saatavissa. Edelleen telemarkkinalain vuokrausvelvoite tavallaan perustaa kyseiset markkinat lainsäädännön kautta, ja ilmoittajan oma havainto siitä, että kyseisiä laitteita voidaan vuokrata kolmannelta viittaa kyseisten markkinoiden olemassa oloon. Kilpailuvirasto katsoo, että näiden markkinoiden olemassa olosta ja toimivuudesta todisteena on, prima facie, se että kyseisille markkinoille on tullut toimijoita – kuten TP ja LSP – jotka eivät muutoin ole aktiivisia matkaviestinverkkojen vuokrauksen tai matkaviestinpalveluiden markkinoilla.

Alaa koskevan aikaisemman kotimaisen ja kansainvälisen tapauskäytännön perusteella Kilpailuviraston arvion mukaan voidaan pitää suhteellisen selvänä, että esimerkiksi kiinteät puhelinverkot, matkaviestinverkot ja kaapelitelevisioverkot on erotettava omiksi markkinoikseen; edelleen verkossa tarjottavista palveluista esimerkiksi paikallis-, kauko-, ulkomaan- ja matkapuhelut erottuvat omiksi markkinoikseen kuten myös suuryrityksille erikseen tarjottavat kokonaispalvelut ja Internet-palvelut.[13] Eri viestintäteknologioiden konvergoituminen saattaa aikanaan muuttaa joidenkin hyödykemarkkinoiden välisiä suhteita tai rajoja.[14] Kilpailuvirasto katsoo komission tavoin,[15] että telealan relevantteja markkinoita arvioitaessa painoa on annettava lähinnä suhteellisen selvästi nähtävissä olevalle lyhyen aikavälin kehitykselle, mikä ei kuitenkaan estä ottamasta huomioon myös pidemmän aikavälin kehitystä esimerkiksi potentiaalisen kilpailun arvioinnin yhteydessä.

Edellä todettujen näkökohtien perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskaupan kilpailuvaikutukset voidaan riittävässä määrin todentaa, jos niitä tarkastellaan seuraavan jaottelun mukaisilla relevanteilla hyödykemarkkinoilla:[16]

1. Televerkon tilaajajohdon vuokrauksen markkinoilla LSP ja TP vuokraavat ilmoittajan mukaan kuparikaapeleilla toteutetusta tilaajaverkosta tilaajajohtoja muille teleyrityksille telemarkkinalain edellyttämällä tavalla.[17] Loimaan alueella LSP on käytännössä ainoa tilaajaverkon haltija, ja verkkoa vuokraa kymmenkunta asiakasta mukaan luettuna Sonera. Myös Turussa TP on ilmoittajan mukaan ainoa todella merkittävä tilaajaverkon tarjoaja, joskin myös Soneralla ja Tele1Europe Oy:llä on alueella yrityksiä varten rakennettuja tilaajajohtoja. Sen sijaan sekä LSP:n että TP:n tilaajajohtojen vuokraus on liiketoimintana ilmoittajan mukaan hyvin pientä, ja Soneran nykyinen kapasiteetti Turun alueella on erittäin pieni.
2. Paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla Soneralla on ilmoittajan mukaan ”jonkin verran runkoverkkoa” sekä Loimaalla että Turussa. Käytännössä LSP ja TP ovat ilmoittajan mukaan kuitenkin omilla toimialueillaan ainoat merkittävät tarjoajat runkoverkon vuokrauksessa, joskin Turun alueella omaa runkoverkkoa ovat tiettävästi rakentaneet vähäisessä määrin myös Telia Finland Oy (Telia), Tele1Europe Oy, RSL Com Finland Oy ja Elisa-konserni. Selvitysten yhteydessä markkinaosapuolet kiinnittivät huomiota verkon laajuuden väljään ja suppealta vaikuttavaan määritelmään. Kilpailuviraston selvityksissä ilmenikin myöhemmin, että Soneran moderni ja tehokas oma runkoverkko kattaa Turun alueen ja sen tärkeimmät taajamat [ ], verkko on yhteenliitetty TP:n verkkoon [ ] siten, että sen kautta voidaan tavoittaa arviolta [ ] TP:n tilaajaliikenteestä.
3. Yksityisasiakkaille ja pk-yrityksille tarjottavien paikallisten telepalveluiden markkinoilla LSP on ilmoittajan mukaan Loimaalla käytännössä ainoa palveluiden tarjoaja. Sen sijaan Turussa pk-sektorin osalta muodostuu lievää päällekkäisyyttä: TP on selvästi suurin ja Sonera toiseksi suurin palveluiden tarjoaja tällä segmentillä. Ilmoittajan mukaan kilpailu juuri pk-yrityssegmentillä on kuitenkin kiristymässä useiden muiden teleyritysten pyrkiessä kasvattamaan markkinaosuuttaan. Yksityisasiakassegmentissä Soneralla on alueella jonkin verran liittymiä, koska se teki alueella kokeilun, jossa paikallisia telepalveluita tarjottiin radiolinkkitekniikan välityksellä. Ilmoittajan mukaan kokeilu on kuitenkin lopetettu [ ], eikä Sonera siten enää myy paikallisia telepalveluita yksityisasiakkaille alueella.
4. Yksityisasiakkaille ja pk-yrityksille tarjottavien kaukotelepalveluiden markkinoilla Soneran osuus valtakunnallisista markkinoista oli ilmoittajan mukaan noin [30–40] %, kun taas markkinajohtajan eli Kaukoverkko Ysi Oy:n markkinaosuus oli noin [50–60] %. LSP ja TP eivät ole tarjonneet omia kaukotelepalveluita, vaan myyneet Kaukoverkko Ysi Oy:n kaukotelepalveluita. Ilmoittajan mukaan kaukotelepalveluiden markkinoilla asiakas voi kuitenkin aina halutessaan valita myös toisen operaattorin, minkä lisäksi asiakkaalla on mahdollisuus valita operaattori puhelukohtaisesti.
5. Kansainvälisten telepalveluiden markkinoiden osalta tilanne on yrityskaupan ilmoittajan mukaan vastaava kuin kaukotelepalveluiden segmentillä: LSP ja TP eivät tarjoa omia kansainvälisiä telepalveluita, vaan niillä on edustussopimukset Oy Finnet International Ab:n kanssa. Valtakunnallisilla markkinoilla osuudet jakautuivat vuonna 2000 siten, että Soneralla oli noin [45–55] %, Finnet Internationalilla [25–35] % ja muilla [15–25] % markkinoista.
6. Suuryrityksille suunnatut telepalvelut erottuvat ilmoittajan mukaan omaksi segmentikseen palveluita yhdistävän 2 Mbit/s-liittymän perusteella. Tämän liittymän avulla suurehko yritys voi hankkia kaikki tarvitsemansa telepalvelut yhdeltä ja samalta operaattorilta. Kotimaan suuryritysmarkkinoita hallitsevat selvästi Elisa-konserni ja Sonera noin [35–45] % markkinaosuudella, kun taas LSP:n ja TP:n toiminta näillä markkinoilla on ilmoittajan mukaan marginaalisista markkinaosuuksien jäädessä [alle 5] prosenttiin.
7. Datasiirtopalveluiden markkinat on ilmoittajan mukaan periaatteessa jaettavissa datasiirron peruspalveluihin ja lähiverkkojen yhdistämis- ja hallintapalveluihin. Tärkeimmät palvelut ovat kiinteästi kytketyt datajohdot, pakettikytkentäiset datapalvelut, kiinteät hallitut yhteydet sekä lähiverkkojen yhdistäminen. Datasiirtopalveluiden markkinoilla Sonera on selvä markkinajohtaja noin [40–55] prosentin markkinaosuudella. Sen pääkilpailijoita näillä markkinoilla ovat Elisa-konserniin kuuluva Oy Datatie Ab, Telia ja Finnet-liiton jäsenyritykset. Sen sijaan LSP:n ja TP:n joillekin paikallisille asiakkaille myymät datasiirtopalvelut tuottavat ilmoittajan mukaan valtakunnallisella tasolla [alle 5] prosentin markkinaosuuden.
8. Matkaviestinverkkojen vuokrauksen markkinoilla toimii kolme valtakunnallista operaattoria: Sonera, Elisa-konsernin omistama Radiolinja Oy ja helmikuusta 2001 alkaen Suomen 2 G Oy (2 G). LSP ja TP eivät ilmoittajan mukaan vuokraa matkaviestinverkkoa palveluoperaattoreille edes paikallisesti.
9. Matkaviestinverkkojen ylläpitämiseen tarvittavien fyysisten laitteiden vuokrauksen markkinoilla tarkoitetaan muun muassa tukiasemia, ohjaimia ja antennimastoja sekä kiinteistöjen antennipaikkoja ja erilaisia laitetiloja sekä välttämättömiä transmissioyhteyksiä. LSP ja TP vuokraavat ilmoittajan mukaan paikallisesti näitä laitteita erityisesti Radiolinja Oy:lle ja 2 G:lle sekä muita kuin tukiasemia myös Soneralle. Yrityskaupan ilmoittaja kuitenkin katsoo, että fyysisten laitteiden erottaminen omiksi markkinoikseen olisi keinotekoista, koska vuokralaiset voivat varsin helposti rakentaa ko. laitteet itse tai rakennuttaa ne jollakin kolmannella osapuolella.
10. Matkaviestinpalveluiden markkinoilla Sonera ja Radiolinja Oy tarjoavat ilmoittajan mukaan kummatkin palveluja digitaalisissa GSM 900-verkoissa GSM 1800-kaksitaajuusominaisuudella. Matkapuhelinliittymien määrällä mitattuna Soneran markkinaosuus vuonna 1999 oli ilmoittajan mukaan 63,6 %, Radiolinja Oy:n 34,2 % ja muiden 2,2 %. LSP ja TP ovat yhteistyössä muiden Turun ja Porin seudun paikallisten teleoperaattoreiden kanssa tarjonneet alueillaan palveluja DCS-city-verkoissa (GSM 1800). Yrityskaupan ilmoittajan mukaan [ ]. Lisäksi muut osakkaat ovat lunastaneet LSP:n ja TP:n kaikki osakkeet DNA Finland Oy:ssä (DNA).
11. Matkaviestintäliittymien vähittäismyynnin markkinoilla toimii ilmoittajan mukaan valtakunnallisesti suuri määrä alan erikoisliikkeitä sekä kodinkoneliikkeitä. Valtakunnallisilla GSM-operaattoreilla on, DNA:ta lukuun ottamatta, myös useita omia, koko maassa kattavasti toimivia vähittäismyyntiketjuja. Soneran liittymiä jakelevat Päämies- ja Telering-ketjut sekä riippumattomat Tekniset-, Expert- ja Musta Pörssi -ketjut. Radiolinja Oy:n ketjuja ovat muun muassa Mäkitorppa ja Setele sekä Telian ketjuja Viestituote ja Telia Vaihtoehtoliike. Soneran ketjut eivät ilmoittajan mukaan kilpailijoiden ketjujen tavoin myy pääosin eksklusiivisesti vain omia liittymiä, joskin Kilpailuviraston saaman selvityksen perusteella myös sen jakelujärjestelmä sisältää eräitä eksklusiivisuuteen viittaavia piirteitä. LSP:n omistamat Veikon Kone Oy (11 myymälää) ja Sähkötaso Oy (5 myymälää) toimivat myös matkaviestinliittymien vähittäismyyjinä. Ilmoittajan mukaan näiden osuus valtakunnallisesta jakelusta on kuitenkin hyvin pieni kuten myös TP:n kolmen myymälän. TP on kuitenkin ilmoituksen jättämisen jälkeen ostanut Turun Konemyynti Oy:n, jolla on viisi toimipaikkaa: kolme Turussa, yksi Maskussa ja yksi Raumalla. Kilpailuvirasto on hyväksyvän päätöksen (469/81/01, 25.7.2001) yhteydessä todennut tarkastelevansa liittymien jälleenmyynnissä tapahtuvaa keskittymistä osana nyt esillä olevan yrityskaupan kokonaisvaikutuksia.
12. Internet-palveluiden markkinat on ilmoittajan mukaan pääosin valtakunnallinen ja sillä toimivat yritykset ovat joko puhelinyhtiöitä (mm. Sonera, Elisa-konserni) tai pelkästään Internet-palveluja tarjoavia yrityksiä (mm. Jippii Group, EUNet Finland Oy). Internet-palveluiden segmentti voidaan periaatteessa jakaa kahteen osaan: kiinteän yhteyden ja dial up -Internet palveluiden markkinoiksi. Markkinatilanne on kuitenkin kummassakin tapauksessa suunnilleen sama: markkinajohtaja on noin [30–40] prosentin markkinaosuudella Sonera ja sen tärkeimpiä kilpailijoita ovat Elisa-konserniin kuuluva Kolumbus Oy ja Jippii Group. Ilmoittajan mukaan LSP:lla ja TP:lla on ollut taloudellisessa katsannossa merkityksetöntä pienimuotoista toimintaa tällä segmentillä.
13. Internet-palveluiden vähittäismyynnin markkinat koskevat ainoastaan mainittuja dial up -liittymiä. Ilmoittajan mukaan Soneralla on tällä segmentillä edustussopimuksia itsenäisten kauppiaiden kanssa sekä vähäisessä määrin myös omaa myyntiä, kun taas LSP:lla ja TP:lla on vain erittäin vähäistä paikallista myyntiä tällä segmentillä.
14. Kaapelitelevisioverkon vuokrauksen markkinoista ilmoittaja toteaa ainoastaan, että sekä LSP:lla että TP:lla on toimialueillaan omat kaapelitelevisioverkot ja että myös Soneralla on omia kaapelitelevisioverkkoja, mutta ei LSP:n tai TP:n toimialueilla.
15. Matkapuhelinten tukkumyynnin markkinoita on yrityskaupan ilmoittajan mukaan tarkasteltava valtakunnallisella tasolla. Näillä markkinoilla Soneran markkinaosuus on noin [10–20] %. Sen tärkeimpiä kilpailijoita ovat Mäkitorppa Oy, Anglo Nordic Oy sekä Telia. Myös LSP:lla ja TP:lla on jonkin verran matkapuhelinten tukkumyyntiä, joka tuottaa valtakunnallisella tasolla [alle 5] prosentin markkinaosuuden. Ilmoittajan mukaan huomattava osa matkapuhelimista toimitetaan kuitenkin kotimaisen tukkuportaan ohi ulkomailta suoraan vähittäiskauppiaille.
16. SMS- ja WAP-gateway-tuotteiden markkinat ovat suhteellisen uusi matkaviestinnän leviämisen myötä kasvussa oleva tuotteiden ryhmä.[18] Gateway-tuotteiden ostajia ovat ennen muuta matkaviestinoperaattorit, mukaan luettuna Sonera, palveluntuottajat sekä systeemi-integraattorit, jotka asentavat gatewayn osaksi omaa laite- tai järjestelmäkokonaisuuttaan. SMS- ja WAP-gateway-tuotteiden segmentillä TP on ilmoittajan mukaan aktiivinen määräysvallassaan olevan Multimediatoimisto Kuulalaakeri Oy:n kautta. Tämä on saanut kaupalliseen levitykseen oman SMS-gatewayn, ja sen WAP-gateway on juuri valmistumassa. Ilmoittajan mukaan tällaisten gateway-tuotteiden markkinat ovat vähintään Euroopan laajuiset.

Kilpailuvirasto katsoo, että asian ratkaisemiseksi ei ole välttämätöntä määritellä hyödykemarkkinoita edellä todettua täsmällisemmin, koska yrityskaupan kilpailuvaikutukset voidaan riittävässä määrin todentaa esitetyn jaottelun puitteissa.[19]

Relevantit maantieteelliset markkinat

Maantieteellisten markkinoiden osalta Kilpailuvirasto esittää aikaisempiin selvityksiin[20] pohjautuvana arvionaan, että edellä kuvatut markkinat 1–3 ja 9 sekä 13–14 ovat todennäköisesti kunkin yhtiön perinteiset toimialueet erikseen. Muiden hyödykkeiden markkinat ovat todennäköisesti valtakunnallisia, ja markkinoiden 16 osalta mahdollisesti kansallisia laajemmat. Kilpailuvirasto kuitenkin toteaa, että esimerkiksi matkaviestinverkkojen ylläpitämiseen tarvittavien fyysisten laitteiden maantieteellisten markkinoiden määrittely on käytännössä yhteydessä hyödykemarkkinoiden määrittelyn hienojakoisuuteen. Edelleen esimerkiksi Internet-palveluiden markkinoita voidaan viraston arvion pitää lähtökohtaisesti valtakunnallisina, mutta niillä ilmenee myös alueellisuuteen viittaavia piirteitä.[21] Kilpailuneuvosto puolestaan on todennut,[22] että suurasiakkaille suunnattujen telepalveluiden markkinat ovat paikallisia laajemmat, mahdollisesti valtakunnalliset. Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, että asian ratkaisemiseksi ei ole välttämätöntä määritellä maantieteellisiä markkinoita edellä todettua yksityiskohtaisemmin, koska yrityskaupan kilpailuvaikutukset voidaan riittävässä määrin todentaa esitetyn määrittelyn puitteissa.

Kilpailuvaikutusten arviointi

Kilpailuvirasto esitti 16.3.2001 tekemässään päätöksessä jatkoselvityksen aloittamisesta alustavana arvionaan, että Soneran suhteellinen markkina-asema paranee monin eri tavoin siten, että yrityskaupasta aiheutuu useilla eri hyödykemarkkinoilla joko merkittäviä tai vähintäänkin jonkinasteisia horisontaalisia päällekkäisyyksiä, vertikaalisia kytkentöjä tai muita kilpailuvaikutuksia, jotka saattavat kokonaisuutena tarkasteltaessa olla telemarkkinoiden verkostoluonne huomioon ottaen merkittävämpiä kuin mihin eri relevanttien hyödykemarkkinoiden yksittäistarkastelu viittaa.

Yrityskaupan ilmoittaja on kuitenkin 4.4.2001 jättämässään vastineessa kiistänyt Kilpailuviraston näkemyksen yrityskaupan kilpailuvaikutuksista toistaen jo yrityskauppailmoituksessa esittämänsä näkemyksen luonteeltaan lähinnä konglomeraatista yrityskaupasta, jossa horisontaaliset ja vertikaaliset vaikutukset ovat merkitykseltään marginaalisia. Edelleen ilmoittajan mukaan yrityskauppavalvontasäännösten kannalta merkitystä ei ole yrityskaupan osapuolten koolla, verkostovaikutuksilla, Soneran asemalla televiestinnän kokonaismarkkinoilla tai päällekkäisyyksien muodostumisella vaan ainoastaan sillä, syntyykö tai vahvistuuko yrityskaupan seurauksena määräävä markkina-asema, jonka johdosta kilpailu merkittävästi estyy Suomessa tai sen olennaisella osalla.

Ilmoittaja vaatii mainitussa vastineessaan, että yrityskaupan kilpailuvaikutuksia arvioidaan selvästi erikseen eri markkinoilla väittäen, etteivät yrityskaupan kokonaisvaikutukset voi kilpailuoikeudellisesti olla sen osien vaikutuksia suurempia.[23] Erityisen voimakkaasti ilmoittaja on kiistänyt verkostovaikutusten käytännöllisen ja periaatteellisen soveltuvuuden sekä tämän tapauksen että yleensäkin kilpailuvaikutusten arvioinnin yhteydessä todeten muun muassa, että ” … verkostosuhteet ja portfoliovoima eivät ilmoitusvelvollisen käsityksen mukaan edes teoreettisesti sovellu käsiteltävään yrityskauppaan.” Kilpailuvirasto muistuttaa, että kilpailuneuvosto on Sonera/YLE/Digita-asiaa koskevassa päätöksessään (53/690/2000, s. 87) selvästi todennut, että ”telemarkkinat ovat perusluonteeltaan verkostomarkkinat”, joilla yksillä markkinoilla saavutetut kilpailuedut heijastuvat toisille ja joilla ”keskinäinen teknologinen riippuvuus on omiaan lisäämään markkinoita hallitsevan yrityksen markkinavoimaa”.

Kilpailuvirasto korostaakin 1) mainittuun kilpailuneuvoston käsitykseen, 2) omaan yrityskauppojen valvontaa koskevaan tiedonantoonsa, 3) tapauskäytäntöönsä[24] sekä 4) komission Telia/Telenor-päätöksessä (Case No IV/M.1439, 13.10.1999) esiin tuotuihin näkökohtiin viitaten, että yrityskauppojen arviointi yleensä ja verkostovaikutusten luonnehtimalla telealalla tapahtuvien yrityskauppojen arviointi aivan erityisesti on viime kädessä aina kokonaisarviointia johtuen siitä edellä todetusta seikasta, että juuri verkostovaikutusten kautta yksillä markkinoilla saavutetut kilpailuedut ja kilpailun vähentyminen luovat markkinavoimaa myös näihin läheisesti liittyvillä markkinoilla.[25] Esimerkiksi Internet- ja matkaviestinpalvelut ovat lähtökohtaisesti erillisiä. Kuitenkin vain harvat asiakkaat ovat halukkaita ottamaan käyttöön erillisiä sähköpostiosoitteita sekä kiinteää että mobiilia yhteyttä varten, jolloin vahva asema Internet-palveluissa käytännössä vahvistaa asemaa myös matkaviestinpalveluissa ja päin vastoin. Seuraavassa yrityskaupan kilpailuvaikutuksia on kuitenkin tarkasteltu erikseen niillä relevanteilla markkinoilla, joilla aiheutuvat kilpailuvaikutukset ovat Kilpailuviraston selvitysten perusteella vakavimpia – kuitenkin siten, että kunkin esitettävän analyysin yhteydessä tuodaan esiin myös kokonaisarvioinnin kannalta merkittävimmät kilpailuvaikutusten välittymisen mekanismit.

Kilpailuvaikutukset televerkon tilaajajohdon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla

Kilpailuvirasto on aiemmissa ratkaisuissaan katsonut, että televerkon vuokrauksessa kilpaileville operaattoreille ongelmallinen kysymys ovat usein ennen muuta kiinteän verkon tilaajayhteydet.[26] Telemarkkinalain (396/1997) 15 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan jokaisella käyttäjällä, myös kilpailevilla teleoperaattoreilla, on oikeus vuokrata televerkkoyrityksiltä yleisen televerkon välityskyvyn sallimissa rajoissa tilaajayhteyksiä ja kiinteitä yhteyksiä osoittamiensa televerkon kohtien välille. Televerkon vuokrausvelvollisuus on säädetty nopeuttamaan kilpailun avautumista paikallisissa televerkoissa. Teletoimintalain muutoksesta (343/1996) annetun hallituksen esityksen (HE 180/1995, s. 14) mukaan ”.. kilpailu ei käynnisty erityisesti paikallisverkossa, jos paikallisverkon omistavalle telelaitokselle ei anneta johtojen luovutusvelvollisuutta kilpailijoille. On katsottu, että kilpailevan paikallisen johtoverkon rakentaminen ei ole taloudellisesti mielekästä.”

Kiinteällä tilaajaverkolla on telepalveluiden toimittamisessa tärkeä merkitys, koska tällä hetkellä kaikki muut telepalvelut paitsi matkaviestinpalvelut toimitetaan loppuasiakkaille sen kautta. Tilaajayhteyksiä hallitseva teleyritys voi teknisesti ja taloudellisesti hallita lähes kaikkien telepalveluiden tarjontaa. Tämän takia paikallisen telekilpailun käynnistymisellä on vaikutusta myös muiden telemarkkinoiden osa-alueiden kilpailuolosuhteisiin. Myös hallituksen esityksessä (HE 73/2000) telemarkkinalain muuttamisesta korostetaan tilaajayhteyksien yleistä merkitystä tietoyhteiskunnan kehityksen kannalta. Esityksessä ehdotetaan tilaajayhteyksien vuokrausvelvollisuutta laajennettavaksi koskemaan myös tilaajayhteyksien ns. rinnakkaiskäyttöä.[27] Käytännössä tällä tullee olemaan merkitystä erityisesti uusissa laajakaistaisissa yhteyksissä, joissa tilaajayhteyttä voidaan käyttää samanaikaisesti sekä datasiirtoon että puhelinyhteyteen. Uusissa laajakaistayhteyksissä ainakin nk. vapaata yläkaistaa olisi esityksen mukaan vuokrattava myös kolmansille. Esityksen tarkoituksena on saada aikaan kilpailua paikallisessa televerkossa ja edistää erityisesti edullisten laajakaistaisten tiedonsiirtopalveluiden leviämistä. Tilaajayhteydet ovat avainasemassa nopean datasiirron ja erityisesti Internet-palveluiden tarjonnassa ja kehittämisessä.[28]

Tilaajayhteysverkon erityisen merkityksellinen asema teletoiminnassa johtuu siitä, että rakennetun tilaajaverkon korvaaminen uudella vastaavalla tilaajaverkolla ei yleensä ole taloudellisesti mahdollista. Useat teleyritykset ovat vaihtelevassa määrin rakentaneet omia kilpailevia runkoverkkojaan mm. Turun kaupungin alueelle. Vaikka runkoverkkoja voidaan käyttää hyväksi kilpailevien telepalveluiden tuottamisessa, on kaikkien kiinteissä televerkoissa tarjottavien palveluiden kannalta välttämätöntä saada yhteys asiakkaaseen tilaajayhteysverkon kautta. Kilpailevien tilaajaverkkojen rakentaminen on kuitenkin rajoittunut pääasiassa suuryritysten käyttöön rakennettuihin 2 Mbit/s -kapasiteettisiin yhteyksiin. Tilaajayhteyksien rakentamiskulut ovat niin huomattavat, että uuden teleyrityksen on taloudellisesti mahdollista lähteä tarjoamaan kilpailevia tilaajayhteyksiä ohi alueen perinteisen teleoperaattorin ainoastaan niille asiakkaille, joiden teleliikennevolyymi on huomattavan suuri. Useimpien asiakkaiden teleliikenteen määrät ovat niin pieniä, ettei investointeja saataisi kohtuullisen ajan kuluessa takaisin. Näin on etenkin yksityisasiakkaiden sekä pienten ja keskisuurten yritysasiakkaiden kohdalla, mikä antaa käytännössä aina alueen perinteiselle teleoperaattorille huomattavan kilpailuedun uusiin tulijoihin nähden.

Liikenneministeriö on päätöksessään (Dno 1213/32/99, 28.6.1999) todennut, että Turun Puhelimella on yli 90 %:n markkinaosuus paikallisessa teletoiminnassa alueella, jolla se on ainoana teleyrityksenä harjoittanut rajoituksetonta paikallista teletoimintaa 31.12.1993 saakka. Päätöksen mukaan yhtiöllä on paikallisessa teletoiminnassa tilaajayhteyksien omistuksen perusteella mahdollisuus hallita käyttäjien pääsyä televerkkoihin perinteisellä toimialueellaan. Historiallisista syistä johtuen TP on ainoa alueella toimiva televerkkoyritys, jolla on kattava tilaajayhteysverkko. TP:llä on ollut yksinoikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen toimialueellaan vuoden 1993 loppuun saakka ja TP on rakentanut tilaajayhteysverkkonsa lähes kokonaan tuona aikana. Kilpailulta suojassa rakennettu koko alueen kattava valmis verkkoinfrastruktuuri on TP:lle edelleen merkittävä kilpailuetu.[29]

Turun Puhelimen toimialueella on käytössä TP:n tilaajajohtoverkon lisäksi Sonera Oy:n radiolinkkitekniikalla toteutettu paikallisverkko, jota Sonera on rakentanut alueelle kokeilutarkoituksessa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Sonera on lopettanut kokeilun vuonna 1999 eikä verkkoon myydä enää uusia liittymiä. Vanhojen liittymien ylläpito jatkuu toistaiseksi. Kokeilun aikana myytyjen liittymien määrä on jäänyt vähäiseksi, [alle 5000] kappaleeseen. Lisäksi Sonera on Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan rakentanut jossain määrin tilaajayhteyskapasiteettia myös pk-yrityssegmentillä.

Komissio on tiedonannossaan (22.8.1998 98/C 265/02) kilpailusääntöjen soveltumisesta telealan liittymäsopimuksiin todennut, ettei lakisääteisten monopolien yksinoikeuksien purkaminen välttämättä lopeta yhtiön määräävää asemaa markkinoilla. Telealan vapauttamista koskevista direktiiveistä huolimatta vie aikaa ennen kuin vaihtoehtoisten verkkotarjoajien kapasiteetti ja maantieteellinen ulottuvuus ovat riittäviä tehokkaan kilpailun syntymiseksi. TP:n toimialueella on vähäisessä määrin kilpailevia tilaajayhteysverkkoja. Kilpailevien verkkojen kattavuus on kuitenkin erittäin pieni verrattuna TP:n tilaajaverkkoon eivätkä kilpailevat verkot ole saavuttaneet sellaista asemaa tilaajayhteysmarkkinoilla, joka olisi merkittävästi heikentänyt TP:n markkina-asemaa.

TP:n markkinaosuus kiinteän televerkon tarjonnassa yhtiön perinteisellä toimialueella on edelleen yli 90 %, mikä jo sinänsä viittaa määräävän markkina-aseman olemassaoloon. Kilpailuvirasto on katsonut, että TP:llä on kilpailunrajoituslain 3 § 2 momentin tarkoittama määräävä markkina-asema kiinteän tilaajayhteysverkon tarjonnassa alueella, jolla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka.[30] Kilpailuneuvosto on 28.5.2001 antamassaan päätöksessä (15/690/2000) vahvistanut, että TP on määräävässä markkina-asemassa kiinteän tilaajayhteysverkon markkinoilla alueella, jolla sillä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka. Edellä esitettyihin perusteisiin viitaten Kilpailuvirasto katsoo, että myös LSP:lla on todennäköisesti määräävä markkina-asema vastaavilla markkinoilla omalla perinteisellä toimialueella, mihin viittaa yksisään jo sen lähes 100 prosentin markkinaosuus.

Kilpailuviraston eri markkinaosapuolilta saamien lausuntojen perusteella teletoiminnan kilpailutilannetta Varsinais-Suomessa on luonnehtinut Soneran suhteellisen vahva läsnäolo erityisesti TP:n toimialueella useilla eri hyödykemarkkinoilla. Tämä ei kuitenkaan ole koskenut ensisijaisesti tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoita, vaikkakin yrityskaupan seurauksena syntyy lievää horisontaalista päällekkäisyyttä: Soneralla on alueella radiolinkkikokeilun jäljiltä [alle 5000] yksityisasiakasta sekä jossain määrin pk-yrityksille rakennettuja tilaajayhteyksiä. Tältä osin ilmoittaja on vedonnut siihen, että markkinat ovat kooltaan hyvin pienet, päällekkäisyys on erittäin vähäistä ja Soneran verkon kattavuus ja kapasiteetti on aivan liian pieni, jotta Sonera voisi edes potentiaalisesti kilpailla TP:n kanssa.[31]

Kilpailuvirasto toteaa, että kilpailunrajoituslain yrityskauppavalvontasäännöksiin ei liity erityisiä vähämerkityksellisyyssäännöksiä, vaan päinvastoin hallituksen esityksen (1997/243) mukaan pienikin määräävän markkina-aseman vahvistuminen saattaa olla kilpailua estävää. Lisäksi markkinoiden pienuutta koskevaa argumenttia voidaan pitää osittain kehäpäätelmänluonteisena: markkinat ovat pienet, koska vakiintuneet teleoperaattorit ovat tyypillisesti halunneet ko. markkinoiden pysyvän mahdollisimman pieninä. Esimerkiksi Telecom Finland Oy eli nykyinen Sonera on itse 6.6.1996 esittänyt virastolle toimenpidepyynnön, jossa se on epäillyt TP:n väärinkäyttävän määräävää markkina-asemaansa kiinteiden tilaajayhteyksien hinnoittelussa kilpailua estävällä tavalla. Kilpailuneuvosto on 28.5.2001 antamassaan päätöksessä katsonut, että TP on käyttänyt väärin määräävää markkina-asemaansa kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 ja 4 kohdissa kielletyllä tavalla.[32]

Kilpailuvirasto katsoo, että TP:n määräävä markkina-asema tilaajayhteyksien markkinoilla tämän perinteisellä toimialueella vahvistuu sen siirtyessä Soneran tosiasialliseen määräysvaltaan. Kilpailuviraston arvion mukaan tähän johtavat Soneran määräävä markkina-asema matkaviestinpalveluiden markkinoilla, laajat kiinteän ja matkaviestinverkon infrastruktuurin omistukset, suuret taloudelliset voimavarat ja laajatuotevalikoima. Toisin sanoen Kilpailuvirasto ei pidä uskottavana, että mahdollisuudet tai intressit esimerkiksi sen tyyppiseen markkinakäyttäytymiseen, johon Kilpailuneuvosto on todennut TP:n syyllistyneen, vähenisivät yrityskaupan vaikutuksesta.

Kilpailuvirasto ei pidä myöskään uskottavana ilmoittajan väitettä siitä, että Soneraa ei voitaisi pitää edes TP:n potentiaalisena kilpailijana. Kilpailuvirasto perustelee tätä ensinnäkin sillä, että kiinteiden verkkojen operoinnista vastaavan Sonera Entrum Oy:n pyrkimyksenä on yhä enenevässä määrin ollut siirtää telecom-liiketoiminnan painopistettä erityisesti yritys- ja yhteisöasiakkaisiin Etelä- ja Länsi-Suomen kasvukeskuksissa.[33] Kilpailuvirasto ei näe erityistä syytä sille, miksi tämän tavoitteen toteuttaminen ei olisi toisissa olosuhteissa voinut kannustaa Soneraa rakentamaan lisää ainakin rajattuihin käyttökohteisiin kuten pk-yrityksille soveltuvaa tilaajayhteyskapasiteettia ottaen huomioon sen, että Soneran ei laajojen teleinfrastruktuurin omistustensa ansiosta olisi tarvinnut tehdä erityisen mittavia investointeja muun tyyppiseen kapasiteettiin alueella.

Kilpailuneuvosto onkin todennut, että siirtokapasiteetiltaan suurten yhteyksien – nk. suuryritysliittymien – erillisluonteen hyväksymisen ei tarvitse välttämättä merkitä sitä, että kaikki suurasiakkaat jäisivät kokonaisuudessaan määriteltyjen relevanttien tilaajayhteyksien markkinoiden ulkopuolelle. Kilpailuneuvosto perusteli näkemystään sillä, että sen saaman selvityksen mukaan myös suurasiakkaiden käyttämien 2 Mbit/s-liittymien tarvitsema tilaajayhteys voidaan toteuttaa tarvittaessa myös perinteisillä kuparisilla 2- tai 4-johdin-tilaajayhteyksillä muun muassa xDSL-tekniikan avulla. Tämän tekniikan hyödyntäminen edellyttää neuvoston mukaan kuitenkin mahdollisuutta vuokrata kuparikaapeleita kilpailukykyiseen hintaan. Kilpailuneuvosto viittaa Soneran asian käsittelyn yhteydessä antamaan loppulausuntoon, jonka mukaan suurasiakkaille tarjottujen valokaapeliyhteyksien suuri määrä selittyy ennen muuta tilaajayhteyksien ja kiinteiden yhteyksien hintatasolla.[34]

Todettujen näkökohtien perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti merkittävillä tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla muodostuu yrityskaupan seurauksena sekä aktuaalisen että potentiaalisen kilpailun tasolla horisontaalista päällekkäisyyttä, joka sellaisenaan viittaa muille hyödykemarkkinoille heijastuvaan kilpailupaineen vähenemiseen tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla erityisesti TP:n ja rajoitetummin myös LSP:n alueella. Kilpailuvirasto katsoo kuitenkin, että yrityskaupan lopulliset kilpailuvaikutukset tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin vasta kokonaisarvioinnin kautta: tilaajayhteysverkkojen, kaapelitelevisioverkkojen, kiinteän verkon ja matkaviestinverkon infrastruktuurin päätyminen Soneran yritysryhmälle, jolla on määräävä markkina-asema matkaviestinnän valtakunnallisilla markkinoilla, johtaa tilanteeseen, jossa tämä ryhmä hallitsee samanaikaisesti kaikkia keskeisiä asiakasrajapintoja sekä myös kilpailevan teletoiminnan harjoittamisessa tarvittavaa infrastruktuuria.

Kilpailuvirasto katsoo siten, että Soneran tosiasialliseen määräysvaltaan siirtyvällä TP:lla todettu ja LSP:n todennäköinen määräävä markkina-asema paikallisilla tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoilla vahvistuu yrityskaupan seurauksena.

Kilpailuvaikutukset runkoverkon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla

Markkinoiden määrittelyä koskevassa osuudessa on todettu, että Euroopan yhteisöjen komissio on antamassaan tiedonannossa koskien kilpailusääntöjen soveltamista telealan liittymäsopimuksiin[35] todennut, että televiestinnän relevantit tuotemarkkinat jakautuvat ainakin telepalveluiden markkinoihin ja tämän palvelun tarjoamiseksi välttämättömiin toiminteisiin liittymisen markkinoihin (access to facilities). Jälkimmäisillä markkinoilla tiedonannossa tarkoitetaan televerkkoon pääsyä yhteyksiä vuokraamalla, yhteen liittämällä tai muulla tavoin.

Suomessa televerkkoon pääsyn mahdollistavasta vuokrausvelvoitteesta ja hinnoittelusta säädetään telemarkkinalain (396/1997) 9, 15 ja 18 pykälissä sekä lain nojalla annetussa liikenneministeriön päätöksessä kiinteiden televerkkojen tilaajayhteyksien vuokraamisesta teleyrityksille (468/1997). Säädösten nojalla teleyritysten välisten maksujen tulee olla tasapuoliset ja kohtuulliset suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin nähden, kun maksun perii toiselle telepalveluyritykselle vuokratusta tilaajayhteydestä markkinavoimaltaan huomattava televerkkoyritys, joka toimii televerkossaan myös telepalveluyrityksenä.

Telehallintokeskuksen määrittelemien ”huomattavan markkinavoiman yritysten” kohdalla myös runkoverkkojen vuokrauksen ja verkkojen yhteenliittämisen osalta markkinavoiman käytön mahdollisuuksia rajoittavat telemarkkinalaki ja sitä täsmentävät liikenne- ja viestintäministeriön päätökset (1300/1997, 1301/1997 ja 1393/1997).[36] Näiden asettama tasapuolisesti ja kohtuullisesti hinnoittelun tarjonnan velvoite ei kuitenkaan koske esimerkiksi yli 2 Mbit/s siirtoyhteyksien, yhteenliittämisessä tarvittavien laitetilojen tai vapaan kuitukapasiteetin vuokrausta. Tämän taustalla on se, että runkoverkkokapasiteetin tarjonnassa esiintyy ainakin pääsääntöisesti kohtuullisesti kilpailua. Lisäksi oman runkoverkkokapasiteetin rakentamiselle on lähtökohtaisesti vähemmän esteitä kuin oman tilaajayhteysverkon rakentamiselle, joskin myös oman runkoverkkokapasiteetin rakentaminen voi olla epätaloudellista tai aiheuttaa huomattavia aikaviiveitä. Kilpailuvirasto katsoo, että runkoverkkojen vuokrauksen markkinoilla vallitsevat siinä määrin selvästi tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoista poikkeavat olosuhteet, että niillä aiheutuvia kilpailuvaikutuksia on perusteltua tarkastella erikseen ja että niitä voidaan pitää erillisinä relevantteina markkinoina.

Runkoverkkoja voidaan erottaa kolmea eri tyyppiä, jotka ovat paikalliset runkoverkot (esim. TP:n alueella), teleliikennealueverkot (esim. 02-alueella) ja valtakunnalliset runkoverkot. TP ja LSP ovat toteuttaneet omille toimialueilleen kattavat valokuitukaapeliin pohjautuvat runkoverkot, jotka yhdistävät ko. yhtiöiden alueella tilaajakeskuksia toisiinsa. Lisäksi kapasiteettia on rakennettu aikaan myös muita Finnet-yhtiöitä varten. Erityisesti valokuitukaapelilla toteutettu paikallinen runkoverkko on Kilpailuviraston saaman selvityksen mukaan jo lähitulevaisuudessa ratkaisevassa asemassa tarjottaessa varsinkin uusia telepalveluita, koska vain optisen verkon kapasiteetti on riittävä välittämään data-, WLAN-, IP- ja laajakaistaliikenteen kasvavat tietomäärät. Myös UMTS-verkoissa valokuitukaapeleilla toteutetun yhdysliikennekapasiteetin merkitys kasvaa selvästi, sillä siirrettävien tietomäärien ja nopeuksien samanaikainen kasvu johtaa peittoalueiden pienenemiseen, minkä vuoksi kolmannen sukupolven matkaviestintä siirtyy aikaisempaa nopeammin kulkemaan kiinteisiin verkkoihin.

02-alueen paikalliset puhelinyhtiöt ovat verkkojaan yhdistämällä muodostaneet kattavat eri yhtiöiden väliset teleliikennealueverkot. Näiden verkkojen avulla on hoidettu eri yhtiöiden välinen liikenne ja lisäksi liikenne paikallisoperaattoreiden verkoista eri kauko-, ulkomaan-, matkaviestin- ja datasiirtoverkkoihin. Tätä kapasiteettia on hallinnoitu yhteisen Länsilinkki-yhtiön kautta, mutta suurelta osin operoitu [ ].

Sonera omistaa omat valtakunnalliset ja teleliikennealuekohtaiset runkoverkot. Lisäksi Sonera on Kilpailuviraston saamien tietojen mukaan pyrkinyt yleensä rakentamaan kaikille keskeisille maantieteellisille alueille riittävästi myös paikallista runkoverkkoa mahdollisimman suuren operationaaliseen riippumattomuuden saavuttamiseksi erityisesti matkaviestinpalvelujen ja suuryrityksille suunnattujen telepalvelujen markkinoilla. Kilpailuviraston selvityksissä on tullut esiin, että Sonera on rakentanut myös Turun alueella [ ] alueellisen runkoverkon, [ ].

Kilpailuviraston saamissa lausunnoissa onkin korostettu sitä, että erityisesti runkoverkon vuokrauksen markkinoilla alueen kilpailutilannetta on luonnehtinut Soneran vahva läsnäolo. Kilpailuvirasto katsoo, että paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla yrityskaupan seurauksena syntyy merkittävää päällekkäisyyttä, joka olennaisesti vähentää kilpailua alueella: erityisesti TP:n osin omistamilla ja osin disponoimilla keskuslaitteilla ja kaapeliyhteyksillä on ollut koko teleliikennealueen kannalta olennainen asema, ja yrityskaupan seurauksena lähes koko runkoverkkoinfrastruktuuri joutuisi käytännössä ainoana TP:n merkittävänä kilpailijana ko. markkinoilla toimineen Soneran hallintaan eristäen mahdollisesti yksittäisten puhelinyhtiöiden verkot liiketaloudellisessa katsannossa irrallisiksi saarekkeiksi ilman mahdollisuutta kilpailuttaa Soneraa.

Tämän vaikutuksesta muut alan toimijat joutuvat kohtaamaan tilanteen, jossa Soneran yritysryhmän mahdollisuus vuokrata ainoana tarjoajana muiden tarvitsemaa infrastruktuuria yhdistyy sille avautuviin aggressiivisen yhdysliikennehinnoittelun mahdollisuuksiin. Käytännössä yhdysliikennehinnoittelun ja yhdysliikenneväylien osalta hintoja voidaan nostaa esimerkiksi kytkemällä minuuttiperusteiseen hinnoitteluun kiinteiden yhdysliikenneväylien siirtoyhteyksien hinnoittelu ja erilaiset asennusmaksut. Lisäksi nousevan liikenteen operaattorihinnoittelussa laskutusehdoilla ja erilaisilla numerosuuntaisilla avaus- ja käyttöönotto- sekä ylläpitomaksuilla voidaan vaikuttaa hinnoittelurakenteeseen.[37]

Ylipäätään yksi telekilpailun lainalaisuuksia on se, että mitä alempana verkkohierarkiaa yhteenliittämäminen tapahtuu ja mitä kauemmin kilpailijat joutuvat siten pitämään liikennettään tässä tapauksessa Soneran verkossa, sitä epäedullisemmaksi se niille tulee ja sitä heikompi on niiden suhteellinen kilpailuasema. Tämä johtuu televerkon hierarkkisesta luonteesta, ja saattaa yhtäältä vahvistaa paikallisverkko-operaattorin määräävää markkina-asemaa ja toisaalta antaa synergiaetuja muiden kuin paikallisverkon palvelujen – muun muassa matkaviestin, Internet- tai suuryrityspalvelujen – tarjonnassa tai mahdollistaa aikaisempaa kannattavamman kokonaishinnoittelun subventoimalla kilpailtuja verkon osia esimerkiksi paikallisverkon tai yhdysliikenteen hintojen avulla.[38]

Yrityskaupan kilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta edellä todetulla on olennainen merkitys jo itsessään. Tätä merkitystä kuitenkin lisäksi vahvistaa se, että paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla on jäljempänä täsmällisemmin selostettavalla tavalla välitön yhteys matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi tarvittavien fyysisten laitteiden markkinoille ja sitä kautta taas matkaviestinpalveluiden markkinoilla. Yrityskaupan ilmoittaja on kiistänyt tämän näkemyksen esittäen kantanaan, että matkaviestinoperaattorit eivät lähtökohtaisesti ole sidoksissa yhteenkään kiinteän verkon operaattoriin. Kilpailuviraston lisäselvityksissä saamien tietojen valossa näkemys vaikuttaa kyseenalaiselta. Jotta matkaviestinoperaattori olisi täysin riippumaton kiinteästä verkosta, sen liikenteen tulisi jatkua entisellään, vaikka paikallinen kiinteä verkko poistettaisiin käytöstä. Kilpailuviraston saamien tietojen valossa sekä Radiolinjan että 2 G:n kaikkien TP:n alueen tukiasemien liikenne katkeaa, jos ne irrotetaan TP:n tai LSP:n tilaajayhteys- tai runkoverkon varaan rakennetuista siirtojärjestelmistä.

Matkaviestinverkon toteuttaminen on periaatteessa mahdollista myös ilman kiinteää verkkoa, mutta vain jos verkko alusta alkaen varta vasten sekä suunnitellaan että rakennetaan tätä tarkoitusta varten. Esimerkki tällaisesta kokonaan paikallisen puhelinyhtiön tai muiden teleoperaattoreiden verkosta riippumattomaksi tehdystä matkaviestinverkosta on Soneran oma verkko Turun alueella. Siinä verkon irrottaminen TP:n kiinteästä verkosta ei vaikuta mihinkään muuhun kuin soittamiseen TP:n lankaverkon ja Soneran matkaviestinverkon välillä, eli ko. verkkojen yhdysliikenteeseen. Käytännössä myös Soneran verkossa käytetään siirtojärjestelminä muitakin järjestelmiä kuin radiolinkkejä, varsinkin tarvittaessa suurempaa kapasiteettia. Edelleen tulevaisuudessa verkkojen kapasiteetin noustessa kokonaan lankaverkosta riippumaton, pelkästään linkeillä tapahtuva matkaviestinverkon rakentaminen saattaa muodostua aikaisempaa vaikeammaksi, koska radiolinkeillä voidaan nykyteknologialla toteuttaa pienikapasiteettista runkoverkkoa. Ylipäätään siirtyminen laajakaistateknologioihin (UMTS, xDSL, WLAN) lisää Kilpailuviraston saaman selvityksen mukaan runkoverkon kapasiteetin hallinnan strategista merkitystä.

Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskaupasta aiheutuu merkittävä horisontaalinen päällekkäisyys paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla TP:n toimialueella. Ainakin lyhyellä aikajänteellä pullonkaularesurssin luonteen omaavan runkoverkkokapasiteetin äkillinen ja lähes täydellinen yhden yritysryhmän haltuun päätyminen saattaa Kilpailuviraston arvion mukaan merkittävällä tavalla vaikuttaa useiden läheisten hyödykemarkkinoiden toimintaan telealalla erityisesti paikallisella, mutta heijastusvaikutusten kautta osin myös valtakunnallisella tasolla. Tämä johtuu siitä, että runkoverkkokapasiteettia hallitsevan keskittymän mahdollisuus aggressiiviseen yhdysliikennehinnoitteluun yhdistyy alalle tulijan taloudelliseen ja operationaaliseen riippuvuuteen keskittymän vuokraamasta infrastruktuurista, mikä syventää erityisesti alalle tulijoiden riippuvuutta keskittymästä, mutta vaikuttaa myös muiden toimijoiden kilpailuedellytyksiin. Kilpailuvirasto katsoo siten, että paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla syntyy määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua. Kilpailuvirasto katsoo edelleen, että paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinat ovat välittömässä yhteydessä paitsi paikallisen tilaajayhteysverkon vuokrauksen markkinoihin, niin myös transmissiokapasiteetin tarjonnan kautta matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi tarvittavien fyysisten laitteiden markkinoihin ja sitä kautta matkaviestinpalveluiden markkinoihin jäljempänä tässä päätöksessä täsmällisemmin selvitettävällä tavalla.

Kilpailuvaikutukset kaapelitelevisioverkon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla

Kilpailuneuvoston Digita-päätöksen mukaan[39] nähtävissä olevalla ajanjaksolla telealan toimialalogiikkaan keskeisesti vaikuttava teknologinen konvergenssi tulee ilmenemään ennen muuta viestintävälineiden ristikkäiskäytön mahdollisuuksien lisääntymisenä ja osittain myös verkkojen välisen kilpailun lisääntymisenä. IP-tekniikan yleistyessä eri verkot tulevat nykyistä läpinäkyvimmiksi sisältönsä suhteen. Jatkossa esimerkiksi sähköpostia, ohjelmistoja tai Internet-sivustoja voidaan välittää joko televerkon, matkaviestinverkon tai digitaalisen lähetysverkon välityksellä eri päätelaitteisiin. Kilpailuneuvoston mukaan markkinoiden konvergenssikehityksen vuoksi ratkaisevaan asemaan nousee ns. rajapintojen hallinta. Rajapinnoilla tarkoitetaan teknisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat nykyisten ja tulevaisuudessa kehitettävien informaation siirtoon tarkoitettujen laitteiden yhteiskäytön. Asiakas haluaa saada itselleen saman henkilökohtaisesti sovitetun palvelukokonaisuuden siitä riippumatta, mistä päätelaitteesta yhteys verkkoon muodostetaan.

Kilpailuviraston saaman selvityksen perusteella juuri tästä syystä teknologisten rajapintojen hallinnan ohella yhtä keskeisessä asemassa on asiakkuuksien ja asiarajapintojen hallinta: mitä täydellisemmin tietty yritys voi hallita asiakasrajapintaa, sitä helpommin se voi samalla hallita teknologisia rajapintoja. Jäljempänä täsmällisemmin selvitettävien voimakkaiden verkostovaikutusten kautta tällainen pyrkimys saattaa johtaa yhden yrityksen huomattavan dominoivaan asemaan. Myös kilpailuneuvosto totesi mainitussa päätöksessään, että kilpailun toimivuuden kannalta ongelmallista olisi sellaisten rajapintojen hallintapyrkimyksiin kytkeytyvien pullonkaulojen syntyminen, joka vaikeuttaisivat kilpailevien yritysten pääsyä markkinoille: verkkojen lähentyessä toisiaan tietyillä pullonkaulamarkkinoilla syntyvä tulppa voi vaikuttaa haitallisesti useammilla lähimarkkinoilla.

Haluttaessa järjestää pääsy asiakasrajapintaan voidaan paikallinen kiinteä tilaajayhteysverkko periaatteessa ohittaa soveltamalla eräitä vaihtoehtoisia teknologisia ratkaisuja. Matkapuhelinverkon ohella näistä keskeisimpiä ovat kaapelitelevisioverkon tarjoamat kiinteät yhteydet. Kaapeliverkot on alun perin suunniteltu siirtämään liikennettä ainoastaan yhteen suuntaan. Siksi ne ovat rakenteeltaan pääsääntöisesti puumaisia, mikä ei ole ihanteellinen rakenne puhelinliikennettä ajatellen: esimerkiksi kullekin tilaajalle erikseen menevät kuparikaapelit eivät ole samalla tavoin vaarassa ylikuormittua tilaajamäärien kasvaessa. Sen sijaan kaapeliverkoissa tiettyyn suuntaan äkisti syntyvä runsas paluuliikenne voi aiheuttaa runkoyhteyksien ylikuormitustilanteen. Kaapelitelevisioverkkoja on kuitenkin teknologisesti mahdollista mukauttaa alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poikkeavia sovelluksia ajatellen.

Käytännössä keskeisimpänä muutoksena voidaan pitää paluukanavan järjestämistä. Tämä voi tapahtua periaatteessa joko jonkin toisen jo olemassa olevan verkon kautta tai varaamalla osa kaapelin kaistanleveydestä puhelinliikenteen lähtö- ja paluukanavalle. Lisäksi järjestelmä on rekonfiguroitava alayksiköiksi siten, että kysyntäpiikkeihin liittyvä runkoyhteyksien ylikuormittumisriski pienenee. Kaikki tämä saattaa ainakin joiltakin osin edellyttää runkoyhteyksien kapasiteetin kasvattamista joko lisäämällä kuparikaapeleiden määrää tai korvaamalla kuparikaapeleita valokuitukaapelilla. Näin ollen kaapelitelevisioverkkojen mukauttamisesta aiheutuu erisuuruisia taloudellisia rasitteita ja aikaviiveitä. Kilpailuoikeudellisessa tapauskäytännössä onkin katsottu, että kaapelitelevisioverkot eivät ole kiinteiden puhelinverkkojen välitön substituutti, mutta että tietyin taloudellisin uhrauksin niistä voidaan haluttaessa luoda sellainen.[40]

Komission näkemyksen[41] mukaan kaapelitelevisioverkot eivät ole nykyisin niinkään kiinteiden puhelinverkkojen aktuaalinen vaan potentiaalinen kilpailija. Kaapelitelevisioverkkojen merkitys kuitenkin vaihtelee kansainvälisesti monistakin syistä, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa ne ovat keskeinen Internet-sisällön jakelutie. Tähän on Kilpailuviraston saaman selvityksen perusteella muutamia luontevia selityksiä: ensinnäkin, Yhdysvalloissa perinteisten puhelinverkkojen rakenne ja laatu vastaa huonosti erityisesti nopeiden xDSL-yhteyksien kehittämistarpeita. Toiseksi, Yhdysvalloissa kiinteiden puhelinverkkojen ja kaapelitelevisioverkkojen omistus on perinteisesti ollut eriytettyä. Sen sijaan Suomessa kuten valtaosin muuallakin Euroopassa kaapelitelevisioverkkojen omistus on keskittynyt perinteisille puhelinoperaattoreille, jotka eivät perusliiketoimintaansa koskevan kannibalisoitumisriskin vuoksi ole olleet erityisen kiinnostuneita aktiivisesti kehittämään kaapelitelevisioverkkojen kautta jaettavaa telepalvelutarjontaa.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Elisa Communications Oyj (Elisa; ent. HPY) on myynyt kaapelitelevisioverkon Sanoma WSOY:lle, joka puolestaan on vuokrannut sen HTV:lle. HTV taas on tarjonnut kaapelitelevisioverkkonsa kautta nopeaa laajakaistaista Internet-palvelua, mutta ei kuitenkaan muita telepalveluita. HTV:n kaapelitelevisioverkkoon on kytketty noin 200 000 kotitaloutta Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.[42] Internet-yhteyksiä HTV:n verkossa oli kuitenkin käytössä vuoden 1998 vuosikertomuksen mukaan vain noin 500.[43] Muualla Suomessa muun muassa Päijät-Hämeen Puhelin Oyj ja Päijät-Visio Oy ovat yhdessä avanneet kaapelitelevisioverkon nopeisiin Internet-yhteyksiin siten, että kaapelitelevisioverkko toimii Internetin toisena suuntana ja puhelinverkko toisena.[44]

Viimeisimpien tietojen mukaan kaapelitelevisio näyttäisi lisänneen merkittävästi suosiotaan erityisesti liikenne- ja viestintäministeriön yleisen tietoyhteiskuntakehityksen näkökulmasta korostamissa kotitalouksien laajakaistayhteyksissä alueilla, joilla kaapelitelevisioverkot kilpailevat kiinteiden puhelinverkkojen kanssa.[45] Pääkaupunkiseudulla laajakaistayhteyksiä kotitalouksille tarjoaa neljä yritystä. HTV:n osuus yhteyksien määrästä on noin puolet. Kaapelitelevisioyhtiö on tiettävästi ylittänyt 10000 liittymän rajan Elisan myynnin jäädessä alle ja Jippii Groupin yli 4000 sekä vasta aloittaneen MTV3:n vain noin 200 liittymään. Myös muualla maassa paikalliset kaapelitelevisioyhtiöt ovat viime aikoina vahvistaneet asemaansa nopeiden Internet-liittymien tarjoajina. Esimerkiksi Kuopiossa kaapelimodeemeja on kotitalouksissa noin 2100, kun taas aDSL-liittymiä on vain noin 550 kappaletta. Jyväskylässä vastaavat luvut ovat 700 ja 150.[46] Turussa tai Loimaalla ei ole tarjottu Internet-yhteyksiä kaapelitelevisioverkon kautta. TP on [ ].

Kilpailuvirasto katsoo, että kaapelitelevisioverkkojen tosiasiallinen taloudellinen rooli telemarkkinoilla on toistaiseksi jäänyt varsin vähäiseksi, mutta saattaa olla nopeasti kasvamassa johtuen muun muassa sen yhteensopivuudesta nykyisiin asiakaskäyttäytymismalleihin nähden. Muun muassa mainittuihin esimerkkeihin ja selvitysten yhteydessä saatuihin vastauksiin perustuen Kilpailuvirasto katsookin komission tavoin, ettei kaapelitelevisioverkkojen taloudellisen roolin kasvattamiselle tietyin taloudellisin uhrauksin ole erityisiä teknologisia esteitä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen Puhelin Oyj:n ja Päijät-Visio Oy:n viraston aikaisempien selvitysten yhteydessä esitetyn vision mukaan kaapelitelevisioverkon kaksisuuntaistamisen myötä tarjottu palvelu voidaan myöhemmin toteuttaa kokonaan kaapelitelevisioverkossa niin, että verkon toisessa kanavassa välitetään dataa asiakkaalle ja toisessa asiakkaalta operaattorille.[47]

Kilpailuvirasto katsookin, että mahdollisesti nopeasti kasvavat laajakaistaisten Internet-yhteyksien markkinat saattavat tarjota taloudelliset kannusteet kehittää kaapelitelevisioverkkoihin liittyvää liiketoimintaa aikaisempaa voimakkaammin. Liikenne- ja viestintäministeriön arvion[48] mukaan tietoyhteiskunnan palvelujen kysynnän ja tarjonnan lisääntyessä televerkkojen tiedonsiirtonopeuksiin kiinnitetäänkin entistä enemmän huomiota, koska uusimpien palvelujen käyttö on kuitenkin tehokkaampaa ja käyttäjälle miellyttävämpää nopeilla tiedonsiirtoyhteyksillä. Ministeriön mukaan näistä syistä myös julkisen vallan on syytä toimillaan edistää nopeiden tiedonsiirtoyhteyksien leviämistä. Nopeita tiedonsiirtoyhteyksiä voidaan tarjota periaatteessa muun muassa perinteisessä puhelinverkossa xDSL-tekniikan avulla, kolmannen sukupolven matkaviestin- eli UMTS-verkossa, kaapelitelevisioverkossa ja digitaalisessa televisioverkossa sekä langattomien lähiverkkojen eli WLAN-verkkojen kautta.

Yrityskaupan ilmoittaja on arvioinut uusien teknologioiden kilpailullista roolia lyhyellä aikavälillä seuraavasti: ”Liikenneministeriön julkaiseman Televiestintätilasto 2000 mukaan Internetiin voidaan liittyä kiinteän puhelinverkon, matkapuhelin- tai dataverkon, kaapelitelevisioverkon tai lähiverkon kautta. Käytännössä nopeiden Internet-palvelujen osalta vaihtoehdot ovat yhteydet kaapelitelevisioverkon kautta sekä kiinteän verkon kautta (xDSL-ratkaisut). Internet-palveluiden tarjoaminen kaapelitelevisioverkon kautta edellyttää kuitenkin, että verkko on kaksisuuntaistettu. Kaksisuuntaistaminen vaatii mittavan taloudellisen panoksen … Ilmoitusvelvollisen näkemyksen mukaan erityisesti ADSL-yhteyksien (xDSL-ratkaisu) käyttö onkin vahvassa kasvussa … Kaapelitelevisioverkkojen tarjoamat teknisesti ja taloudellisesti mahdolliset kilpailevat palvelut kiinteille verkoille ja matkaviestinverkoille ovat [ ].”[49]

Euroopan komissio on korostanut voimakkaasti eri toimijoiden IP-verkkoon pääsyn mahdollisuuksien merkitystä telealan dynaamisten tehokkuusvaikutusten kannalta konvergoituvilla markkinoilla. Komission mukaan IP-verkkoon sekä yleisestikin telealan erilaisiin välttämättömiin resursseihin (essential facilities) pääsylle on annettava suuri painoarvo siksi, että huomattava osa uusien lisäarvopalvelujen luomasta markkinadynamiikasta on perinteisistä teleoperaattoreista riippumattomien ISP-yritysten ansiota. Komissio pitää erityisen tärkeänä varmistaa, että näille yrityksille jää erilaisia vaihtoehtoja IP-verkkoon pääsyn kannalta ja että esimerkiksi telemarkkinoiden integroitumiskehitys ei johda tilanteeseen, jossa legaaliset monopolit ovat ainoastaan korvautuneet de facto monopoleilla.[50]

Kilpailuvirasto on aikaisemmin katsonut katsonut,[51] että Soneran markkinavoima muodostuu erityisen suureksi niillä alueilla, joilla matkaviestintäpalveluiden markkinoilla määräävässä markkina-asemassa oleva Sonera omistaa sekä alueellisen kaapelitelevisioverkon että alueen tilaajayhteysverkot, koska kaikki kolme televerkkoa voivat esimerkiksi erilaisten verkkopalvelujen ja -sisällön jakeluväylänä ja vastaanottoyhteytenä. Ainakin toistaiseksi nämä kolme myös muodostavat tosiasiallisesti varteenotettavimmat vaihtoehdot lyhyehköllä aikajänteellä.[52] Yrityskaupan vaikutuksesta sekä LSP:n että TP:n perinteisillä toimialueilla syntyisi tällainen tilanne, joka saattaa komission tarkoittamalla tavalla vaikeuttaa erityisesti alalle hiljattain tulleiden tai tulossa olevien ja teleoperaattoreista riippumattomien ISP-yritysten tai muiden toimijoiden asemaa. Tämän kehitysuran realisoitumisen todennäköisyyttä lisäävät Soneran ilmeiset intressit ja mahdollisuudet kilpailua poissulkevan strategisen markkinakäyttäytymisen eri muotojen soveltamiseen: uusien Internet-palveluiden toteuttaminen on matkaviestinnän ohella ja osin niihin olennaisesti liittyen selkeästi Soneran toinen strateginen painopistealue (vrt. Sonera Plaza, Smarttrust ja Zed), jonka kehittämiseen Sonera on käyttänyt huomattavia rahasummia ainakin toistaiseksi vaatimattomin taloudellisin tuloksin.[53]

Kilpailuvirasto toteaa, ettei selvityksissä ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella viraston olisi muutettava jo aikaisempien selvitysten yhteydessä muodostamaansa kantaa: tilanteessa, jossa matkaviestintäpalveluiden markkinoilla määräävässä markkina-asemassa oleva ja ainoana toimijana kattavan oman valtakunnallisen matkaviestinverkon omistava Sonera, omistaa myös paikalliset tilaajayhteysverkot sekä paikalliset kaapelitelevisiot ja runsaasti televiestinnässä tarvittavaa muuta infrastruktuuria, kilpailijoille ja muille toimijoille jäävien realististen vaihtoehtojen määrä uhkaa jo nykytilanteessa supistua liian pieneksi. Kilpailuvirasto katsoo, että tätä uhkaa syventää se, että teknologinen konvergenssi todennäköisesti vahvistaa usean eri teknologian samanaikaisen hallinnan sekä näihin liittyvän laajan palvelupaletin merkitystä kilpailuedun lähteenä tulevaisuudessa.[54] Viitaten kilpailuneuvoston edellä tiivistettyyn tulkintaan konvergenssin merkityksestä Kilpailuvirasto toteaa, että määräävässä markkina-asemassa matkaviestintäpalvelujen markkinoilla olevalle Soneralle ja sen yritysryhmälle syntyy tai vahvistuu toisiaan täydentävä ja syventävä määräävä markkina-asema edellä käsiteltyjen paikallisten tilaajayhteyksien ja runkoverkon vuokrauksen markkinoiden ohella myös kaapelitelevisioverkon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla, minkä vaikutuksesta yksi yritysryhmä pääsee suhteellisen suvereenisti hallitsemaan sekä teknologisia rajapintoja että asiakasrajapintoja.

Kilpailuvaikutukset matkaviestinverkkojen ylläpitämiseen tarvittavien fyysisten laitteiden paikallisilla markkinoilla

Matkaviestinverkon rakentamiseksi tarvitaan kahdentyyppistä infrastruktuuria: 1) kiinteän verkon ”päälle” rakennettavia mastoja, antenneja, tukiasemia, tukiasemaohjaimia, vahvistimia sekä näiden tarvitsemia laitetiloja ja lisäksi 2) lähinnä erilaisin kaapeliratkaisuin toteutettuja transmissioyhteyksiä (siirtojärjestelmineen ja laitetiloineen), joilla mainitut matkaviestinverkon komponentit kytketään toisiinsa sekä kiinteään puhelinverkkoon.

Kilpailuvirasto huomauttaa, että edellä esitetyn markkinamäärittelyn puitteissa vain ryhmä 1 muodostaa täsmällisesti ottaen matkaviestinverkkojen ylläpitämisessä tarvittavien fyysisten laitteiden markkinat. Sen sijaan ryhmä 2 kuuluu teknisesti ottaen kilpailuvaikutusten arvioinnin näkökulmasta paikallisen tilaajayhteysverkon tai runkoverkon vuokrauksen markkinoihin. Käytännössä kuitenkin etenkin samoja runkoyhteyksiä käytetään sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon puhelinliikenteen välittämiseen.

Kilpailuvirasto toteaa, että tämä on vain yksi esimerkki niistä verkostoaloille ominaisista kytkennöistä, joiden kautta kilpailuvaikutukset välittyvät helposti yksiltä markkinoilta toisille siten, että näitä vaikutuksia on välttämättä arvioitava kokonaisuutena. Koska yrityskaupan ilmoittaja on kiistänyt tällaisten kytkentöjen kautta tapahtuvan kilpailuvaikutusten välittymisen merkityksen, Kilpailuvirasto pitää välttämättömänä kuvailla yksityiskohtaisesti erityisesti paikallisten kiinteiden verkkojen ja matkaviestinverkkojen välistä kytkentää johtuen sen keskeisestä merkityksestä yrityskaupan kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnin kannalta.

Matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi tarvittavat fyysiset laitteet

Matkaviestinverkot rakennetaan siis aina tavallaan kiinteän verkon ”päälle”. Karrikoiden tyypillinen matkaviestinverkon konfiguraatio on seuraava: asiakkaan matkapuhelimesta lähtevä signaali etsiytyy radioaaltoja pitkin lähimpään mastoon, johon on kiinnitetty antenneja, tai kaupunkialueella antenniin, joka on kiinnitetty johonkin korkeaan kiinteistöön, jolloin mastoa ei luonnollisestikaan tarvita. Maston välittömään läheisyyteen on normaalisti sijoitettu tarpeelliset tukiasemalaitteet, joiden sijoittamiseksi täytyy rakentaa tai vuokrata soveltuvat laitetilat.[55]

Tukiasemalaitteistosta (BSS) signaali siirtyy siirtoyhteyttä pitkin tukiasemaohjaimeen (BSC) ja sieltä edelleen matkapuhelinkeskukseen (MSC). Käytännössä ensin mainitut transmissioyhteydet voidaan toteuttaa joko radiolinkkitekniikalla tai kiintein yhteyksin tilaajayhteysverkkoa hyödyntäen ja joko rakentamalla ne itse tai vuokraamalla. Itse rakennettua radiolinkkitekniikkaa suosivaa Soneraa lukuun ottamatta muut operaattorit pääsääntöisesti vuokraavat jo olemassa olevia kiinteitä yhteyksiä, mikäli niitä on tarjolla. Matkapuhelinkeskuksesta signaali siirtyy tavallisesti joko paikallista runkoverkkoa pitkin paikalliseen puhelinkeskukseen ja sieltä edelleen valokaapelilla toteutettuihin maantieteellisesti laajempiin runkoverkkoihin tai vaihtoehtoisesti tietyissä tapauksissa suoraan jälkimmäisiin.

TP:n ja LSP:n perinteisillä toimialueilla valtaosa mastokapasiteetista, taajamien kiinteistöihin sijoitetuista antennipaikoista, osin myös antenneista, tukiasemista ja tukiasemaohjaimista sekä näiden tarvitsemista laitetiloista kuten myös fyysisten laitteiden tarvitsemista transmissioyhteyksistä päätyy äkillisesti yrityskaupan seurauksena Soneran yritysryhmän haltuun. Tällaisen tilanteen, jossa Sonera pääsee disponoimaan myös sen kilpailijoiden tarvitsemia fasiliteetteja, selittyy historiallisen taustan kautta: sekä Radiolinjan että 2 G:n verkot on pääpiirteissään rakennettu siten, että kukin paikallispuhelinyhtiö on tuolloisen Finnet-yhteistyön hengessä vastannut verkon toteuttamisesta omalle alueelleen. Esimerkiksi TP:n siirtymistä pääkilpailijan ryhmittymään ei tuolloin pidetty realistisena vaihtoehtona.

Matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi tarvittavat transmissioyhteydet

Matkaviestinverkoissa vain muutaman kilometrin osuus puhelusta kulkee radioteitse ja pääosa matkasta kiinteässä verkossa. Siten vasta toisiinsa transmissioyhteyksien avulla kytketyt fyysiset laitteet muodostavat toimivan matkaviestinverkon. Transmissioyhteyksien rakentamisessa käytetään mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia yhteyksiä, mutta tarpeen vaatiessa niitä voidaan rakentaa myös erikseen. Nämä yhteydet voidaan järjestää hieman eri tavoin ja niitä voidaan eritellä Kilpailuviraston saaman selvityksen mukaan seuraavasti:[56]

1a) Yhteydet tukiasemalta lähimpään lankaverkon keskukseen on lukumääräisesti suurin ja toteutuskustannuksiltaan kallein yhteyskomponentti matkaviestinverkossa, koska niitä tarvitaan vähintään yksi tukiasemapaikkaa kohti, ja yleensä yksi jokaista tukiasemapaikalla olevaa tukiasemaa kohti. Näiden pääosin kupariratkaisuilla toteutettujen ja paikallista tilaajayhteysverkkoa hyödyntävien yhteyksien kapasiteetti on yleensä alle 2 Mbit/s. Osa tukiasemayhteyksistä on toteutettu myös valokaapelitekniikalla, mikäli kyseisessä tukiasemapaikassa on valokaapeli käytettävissä. Radiolinkillä toteutettuja yhteyksiä muilla kuin Soneralla vähän.

1b) Tukiasemien ja tukiasemaohjaimen välisissä yhteyksissä tarvittavat yhteysosuudet yhdysjohtoverkossa keskuksesta tukiasemaohjaimelle on lukumääräisesti ja toteutuskustannuksiltaan toiseksi suurin yhteyskomponentti matkaviestinverkossa, ja yhteydet on toteutettu pääosin optisin siirtojärjestelmin. Näissä verkoissa yhdysjohtoyhteydet kerätään yleensä puhelinyhtiökohtaisesti pääkeskuksiin, ja sieltä edelleen TLA-verkon siirtojärjestelmissä [ ] sijaitseviin tukiasemaohjaimiin.

1c) Tukiasemaohjaimien ja matkaviestinkeskusten välisissä yhteyksissä tarvittavat yhteysosuudet lähinnä valtakunnallisissa yhdysjohtoverkoissa ovat toteutuskustannuksiltaan huomattavasti edellisiä pienempi kokonaisuus, koska ne keskittyvät harvoille yhdysjohtoväleille, joilla on mahdollista saada vuokrayhteyksiä, vaikka ko. yhteyksien kapasiteettitarve on suuri. Kaikissa verkoissa nämä yhteydet on toteutettu optisin siirtojärjestelmin. Niissä tapauksissa, joissa tukiasemaohjain sijaitsee matkaviestinkeskuksen yhteydessä, ei kyseistä yhteyskomponenttia tarvita.

2) Jos operaattorilla on useampia matkaviestinkeskuksia, niiden väliset yhteydet toteutetaan valtakunnallisissa yhdysjohtoverkoissa, koska matkaviestinverkoissa ei edellytetä käytettävän erillistä kaukoverkkoa, vaan niitä pidetään valtakunnallisina verkkoina. Kilpailuviraston saaman selvityksen mukaan kyseiset yhteydet ovat toteutuskustannuksiltaan varsin pieni kokonaisuus, koska ne keskittyvät harvoille yhdysjohtoväleille, joilla on mahdollista saada vuokrayhteyksiä, vaikka myös näiden yhteyksien kapasiteettitarve on suuri. Kaikissa verkoissa nämä yhteydet on toteutettu optisin siirtojärjestelmin.

3) Lisäksi voidaan tarkastella verkkojen yhteenliittämisen vaatimia järjestelyjä erikseen, koska näitä ei voida pitää niinkään matkaviestinverkolle ominaisena fyysisten yhteyksien tarpeena, vaan selkeänä erikseen säänneltynä verkkojen välisenä yhteenliittämisenä, joka usein toteutetaan kaukopuheluoperaattorin kautta, koska yhteenliittämisvelvoitetta paikallisoperaattorin ja matkaviestinoperaattorien välillä ei suoraan ole.

Arvio

Sekä matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi tarvittavat fyysisten laitteet että transmissioyhteydet LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla päätyvät yrityskaupan seurauksena erittäin suurelta osin matkaviestinpalveluiden markkinoita hallitsevan Soneran yritysryhmän haltuun. Ilmoittaja on kuitenkin kiistänyt Soneran yritysryhmän korkeasta omistusosuudesta huolimatta vakavat kilpailuvaikutukset viitaten muun muassa voimassa olevien sopimusten pätevyyteen useimpien sekä teletoiminnassa tarvittavien fasiliteettien vuokrausvelvollisuuteen, josta on säädetty telemarkkinalaissa sekä sitä täydentävissä liikenne- ja viestintäministeriön päätöksissä.

Kilpailuviraston saamissa lausunnoissa on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, ettei vuokrausvelvoite koske esimerkiksi taajamien kiinteistöantennipaikkoja, joista odotetaan tulevan pulaa erityisesti siirryttäessä kolmannen sukupolven laajakaistaverkkoihin. Velvollisuus vuokrata fasiliteetteja telemarkkinalain tarkoittamassa mielessä tasapuoliseen ja kohtuulliseen hintaan hintaan ei koske esimerkiksi laitetiloja tai yli 2 Mbit/s transmissioyhteyksiä. Lisäksi Kilpailuviraston huomiota on kiinnitetty muun muassa siihen, että antennipaikkojen vuokrausvelvollisuus koskee ainoastaan niitä antennipaikkoja, joita televerkkoyritys ei voi osoittaa tarvitsevansa seuraavan kahden vuoden aikana. Kilpailuviraston saaman selvityksen perusteella tilanteessa, jossa suuret operaattorit kuten Sonera ovat samanaikaisesti rakentamassa tai aloittamassa rakentamaan itselleen sekä DCS/GSM 1800 -verkkoa että UMTS-verkkoa, esimerkiksi ne voivat käytännössä varata mastoistaan ainakin neljä parasta paikkaa, ennen kuin sen vuokrausvelvollisuus alkaa.[57] Vastaava argumentointia voidaan soveltaa myös tukiasemapaikkojen suhteen. Edelleen eräissä viraston saamissa lausunnoissa on viitattu teleyritysten taipumukseen tulkita tarvittaessa varsin väljästi hinnoittelun ”tasapuolisuutta ja kohtuullisuutta” tai ”kustannusvastaavuutta”.[58]

Todettujen näkökohtien perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että tietyistä lainsäädännöllisistä rajoitteista huolimatta Soneran yritysryhmälle jää huomattavia mahdollisuuksia markkinavoiman käyttöön. Lähemmin tarkasteltuna Soneralle jää useissa yksityiskohdissa mahdollisuuksia etenkin voimassa olevien sopimusten vähitellen päättyessä hankaloittaa huomattavasti kilpailijoiden toimintaa alueella säätelemällä niin halutessaan vuokrattavan infrastruktuurin saatavuutta sekä siihen liittyvien toiminteiden hinta- ja laatutasoa. Kilpailuvirasto huomauttaa, että vaikka mahdollisuudet tai intressit käytännössä toteuttaa ko. verkkoihin tai niitä koskeviin toiminteisiin liittyvää tietoista toimitusnopeuden tai laadun säätelyä olisivat suhteellisen vähäiset, niin erityisesti uusien tulokkaiden uskottavuus saattaa kärsiä merkittävästi jo pienistäkin puutteista tässä suhteessa.

Ilmoittaja on tässä yhteydessä viitannut siihen, että esimerkiksi Telia ja 2 G ovat rakentaneet pääkaupunkiseudulle täysin toimivan matkaviestinverkon huolimatta Elisan kiinteää verkkoa hallitsevasta roolista. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon, että pääkaupunkiseudun suppealla maantieteellisellä alueella, joka on samaa kokoluokkaa kuin LSP:n toimialue, asuu noin miljoona ihmistä. Matkaviestinoperaattoreiden on kannattavaa rakentaa tällaiselle erittäin tiheään asutulle oma verkkonsa huomattavista investointikustannuksista huolimatta. Lisäksi pääkaupunkiseudulle useat eri toimijat ovat rakentaneet erilaista teletoiminnassa tarvittavaa infrastruktuuria kuten runkoverkkokapasiteettia, jonka suhteen tilanne poikkeaa siten olennaisesti Turun ja Loimaan alueilla muodostuvasta tilanteesta.

Kilpailuviraston saaman selvityksen mukaan tilanne on muutoinkin monimutkaisempi kuin ilmoittaja antaa ymmärtää: Radiolinjan ja 2 G:n nykyisen Turun ja Loimaan alueen verkon muuttaminen tukiasemalta lähtevien yhteyksien osalta riippumattomaksi Soneran yritysryhmän disponoimasta kiinteästä verkosta on periaatteessa teknisesti mahdollista. Koska useimmat tukiasemat on kuitenkin yhteenliitetty tätä tarkoitusta varten rakennetun tilaajayhteyden kautta TP:n tai LSP:n verkkoon sekä varustettu itse tukiasemalaitteisiin integroiduilla siirtojärjestelmillä, se edellyttäisi erittäin laajoja muutoksia laitteistoissa. Lisäksi linkkiratkaisut vaativat luvat uusien linkkipeilien sijoittamiseen sekä vastapään antennit näkösäteellä olevaan korkeassa paikassa sijaitsevaan keräilypisteeseen, josta edelleen tarvitaan yhteys tukiasemaohjaimelle. Kahden matkaviestinverkon jatkuvasti kasvavan tukiasemamäärän edellyttämän suuren linkkiyhteysmäärän toteuttaminen nopeasti edellyttää kilpailijoilta erittäin suuria investointeja, ja siten olennaisesti heikentää niiden suhteellista kilpailuasemaa.

Kilpailuviraston saaman selvityksen valossa käytännössä ainoa liiketaloudellisesti realistinen mahdollisuus transmissioyhteyksien järjestämiseen etenkin lyhyellä aikajänteellä on vuokrata tilaajajohtoja tai runkoverkon johtokapasiteettia kiinteän televerkon operaattorilta. Turun ja Loimaan alueilla tämä taas tarkoittaa käytännössä Soneran yritysryhmää, joka disponoi samanaikaisesti valtaosin sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon infrastruktuuria. Kilpailuneuvosto onkin katsonut, että määräävässä asemassa olevan yrityksen kauppakumppaneiden kannalta kyse on tyypillisesti riippuvuudesta, joka estää niitä ainakaan täysimääräisesti kääntymästä kilpailevien toimittajien puoleen.[59]

Edellä todettujen näkökohtien perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskaupan seurauksena syntyy määräävä markkina-asema matkaviestinpalvelujen ylläpitämiseksi tarvittavien fyysisten laitteiden markkinoilla. Matkaviestinpalvelujen ylläpitämiseksi tarvittavien transmissioyhteyksien alueella merkittävästi lisääntyvän markkinavoiman vaikutukset Kilpailuvirasto on ottanut huomioon paikallisen tilaajayhteysverkon ja runkoverkon vuokrauksen markkinoita koskevan tarkastelun yhteydessä kuitenkin siten, että tässä kappaleessa esitetty kuvaus syventää aiemmin esitettyä analyysia erityisesti kilpailuvaikutusten välittymisen näkökulmasta. Kilpailuvirasto katsookin, että tässä käsitellyillä markkinoilla muodostuva määräävä markkina-asema on kiinteässä yhteydessä paikallisten tilaajayhteysverkkojen ja runkoverkkojen vuokrauksen markkinoilla muodostuvaan määräävään markkina-asemaa, mikä taas vahvistaa Soneralla matkaviestinpalveluiden markkinoilla todettua määräävää markkina-asemaa.

Kilpailuvaikutukset matkaviestinpalveluiden valtakunnallisilla markkinoilla

Kilpailuvirasto on useissa aikaisemmissa päätöksissään katsonut, että Soneralla on määräävä markkina-asema matkaviestinpalvelujen markkinoilla.[60] Yrityskaupan ilmoittaja on kuitenkin esittänyt Kilpailuvirastolle, että markkinoilla tapahtuneiden muutosten takia Soneran markkina-asemaa tulisi arvioida uudelleen. Ilmoittaja on tältä osin viitannut muun muassa uusien toimijoiden kuten DNA:n, Jippii Groupin ja RSL Comin markkinoille tuloon. Kahden viimeksi mainitun osalta Kilpailuvirasto toteaa, että ne operoivat Soneran verkossa, joten ne ovat riippuvaisia Soneran niiltä perimistä korvauksista. Itse asiassa Sonera ilmoittaa kokonaisliittymämääränsä sisällyttäen siihen sekä Jippii Groupin että RSL Comin myymät liittymät.[61] DNA:n asemaa on käsitelty jäljempänä. Kilpailuvirasto katsoo, ettei sille ole esitetty riittäviä syitä, joiden perusteella sen tulisi arvioida Kilpailuneuvoston vajaa vuosi sitten toteamaa[62] Soneran määräävää markkina-asemaa matkaviestinpalveluiden markkinoilla uudelleen.

Kilpailuviraston arvion mukaan Soneran markkina-asema on säilynyt vahvana myös kilpailuneuvoston päätöksen jälkeen. Vuonna 2000 koko Sonera-konsernin liikevaihto oli 12,2 miljardia markkaa. Soneran matkaviestinnän liikevaihto oli 6,8 miljardia markkaa, ja siinä on kasvua 15 %. Matkaviestinnän osuus Soneran liikevaihdosta on noin 56 %. Matkaviestinnän tuottama liikevoitto oli noin 2,4 miljardia markkaa perinteisten telecom-liiketoimintojen jäädessä vain kolmannekseen tästä ja uusien Internet-palveluiden jäädessä tappiolle. Soneran markkinaosuus GSM-liittymistä oli sen oman ilmoituksen mukaan vuoden 2000 lopussa edelleen yli 60 %. Soneran GSM-liittymien määrä kasvoi vuoden aikana 18 % (21) ja oli katsauskauden päättyessä 2 281 916 (1 938 644). Tästä luvusta puuttuvat kuitenkin Jippii Groupin ja RSL Comin liittymät. Soneran mukaan sen osuus valtakunnallisesta GSM-liittymien nettokasvusta oli korkea, tammi-syyskuussa noin 67 %. Edelleen Soneran mukaan kiristyneestä kilpailusta huolimatta sen GSM-liittymien vaihtuvuus laski ja oli 12,4 % (14,6). Ns. asiakasvaihtuvuus oli vain 9,7 % (12,1). Asiakasvaihtuvuuteen ei lasketa tapauksia, joissa liittymän omistaja vaihtuu, mutta käyttäjä pysyy samana. Suomen matkapuhelinliittymätiheys nousi vuoden 2000 lopussa jo yli 70 %:n,[63] minkä vuoksi Soneran alhaiset vaihtuvuusluvut ja korkeat nettokasvuluvut eivät Kilpailuviraston arvion mukaan viittaa Soneran markkina-aseman merkittävään heikkenemiseen.

Kilpailuvirasto on aikaisemmin katsonut,[64] että Soneralle on merkittävää etua suhteessa sen pääkilpailijaan Radiolinjaan sekä uusiin alalle tulijoihin siitä, että se on tullut ensimmäisenä yrityksenä matkaviestinpalvelujen markkinoille ja ollut useita vuosia monopoliasemassa kyseisten palvelujen tarjoajana: se on saanut hankittua jo monopoliaikana laajan asiakaskunnan, joten se on voinut saavuttaa ennen kilpailun avautumista kokemusta myös asiakashallinnasta ja markkinoinnista. Vaikka NMT-palvelujen tarjoamisella ei enää nykyisin ole merkitystä markkinoiden kilpailutilanteelle, Soneralle on etua aiemmasta monopoliasemasta ja tällöin solmituista asiakassuhteista: alan kehityksen varhaisissa vaiheissa Sonera on vaihtoehtoisen tarjonnan puutteesta johtuen saanut asiakkaiksi yrityksiä ja yksityishenkilöitä, jotka käyttävät erityisen runsaasti matkaviestinpalveluja. Lisäksi osin juuri NMT-monopolin aikakauden tuotoilla Sonera on voinut rakentaa nykyisten kilpailijoidensa infrastruktuuria selvästi kattavampaa omaa infrastruktuuriaan.

Soneran laaja asiakaspohja ja huomattavat taloudelliset ja tuotannolliset voimavarat mahdollistavat myös sen, että se voi vastata tehokkaasti kilpailuun halutessaan pitää esimerkiksi jonkin yritysasiakkaan itsellään. Edelleen Soneran mahdollisuuksia vastata tehokkaasti kilpailuun vahvistaa myös se, että se omistaa erittäin kattavan oman matkaviestinverkon eikä sen pääkilpailijan tavoin tarvitse vuokrata merkittävässä määrin matkaviestininfrastruktuuria muilta operaattoreilta. Soneran asemaa vahvistaa myös sen laaja jakeluverkko, jota se voi sitouttaa tarjoamalla taloudellisten resurssiensa turvin yhtiön matkaviestinliittymiä välittäville kauppiaille korkeita liittymänmyyntipalkkioita, joilla on merkittävä vaikutus kauppiaiden halukkuuteen edistää tietyn operaattorin matkaviestinliittymien myyntiä.

Soneran asemaa arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että uusien yritysten tulo matkaviestinpalvelujen markkinoille on vaikeaa. Käytännössä uusi yritys voi päättää itsenäisesti loppuasiakkaille tarjottavien matkaviestinpalvelujen sisällöstä vain siinä tapauksessa, että sillä on oma matkaviestinverkko taikka muutoin mahdollisuus hyödyntää jo rakennettuja verkkoja palvelutarjonnassaan. Soneran ja Jippii Groupin tai RSL Com Finland Oy:n välillä solmitun palveluoperaattorisopimuksen kaltainen järjestely ei vielä merkittävästi lisää asiakkaiden todellisia vaihtoehtoja. Alalle tulon vaikeuteen viittaa muun muassa se, että Telia ei ole emoyhtiönsä merkittävistä taloudellisista voimavaroista huolimatta pystynyt ainakaan vielä saavuttamaan merkittävää osuutta Suomen matkaviestinpalvelujen markkinoista.

Alalle tulon voidaan olettaa vähitellen entisestään vaikeutuvan, sillä Suomen matkapuhelinliittymäpenetraatio on jo yli 70 prosenttia. Kokonaan uusien palvelunkäyttäjien löytäminen on jatkossa yhä vaikeampaa, minkä vuoksi alalle tulijan on kyettävä houkuttelemaan alalla toimivien yritysten asiakkaita. Alalle tulijan on siten voitava tarjota kustannustehokkaasti ainakin samantasoisia palveluja kuin alalla olijat tarjoavat, sillä matkapuhelujen hinta on todennäköisesti merkittävin tekijä, jonka perusteella operaattoria saatetaan vaihtaa. Kustannustehokkuuden saavuttaminen taas on vaikeaa, koska ilman omaa verkkoa on pakko toimia kilpailijan operoimassa ja hinnoittelemassa verkossa samalla, kun korkean penetraatioasteen takia oman verkkoinvestoinnin kannattavuuden todennäköisyys koko ajan alenee.

Toisin sanoen kilpailijan verkossa toimiminen ei ole erityisen kannattavaa, mutta myöskään oman verkon rakentaminen ei välttämättä ole erityisen kannattavaa. Myös kilpailuneuvosto on kiinnittänyt huomiota tällaisen tilanteen alalle tuloa estävään vaikutukseen: ”Kokonaan uuden verkon rakentamiskustannukset ovat huomattavat. Ottaen huomioon GSM-verkon merkitys, jo suorittamiensa investointien perusteella Soneralla on puolellaan merkittävä kustannusetu aktuaalisiin ja potentiaalisiin kilpailijoihinsa. Alalletulo on kannattavaa vain, mikäli tuotto-odotukset ylittävät uponneet kustannukset ja muut riskit. Uuden tulokkaan näkökulmasta investointi verkkoon ei ole mielekäs, jos investoinnin kustannusten kattaminen vaikuttaa kilpailutilanteen ja etabloituneiden yritysten nauttimien kustannusetujen valossa epätodennäköiseltä. Soneran määräävän aseman säilymisen puolesta puhuu muun ohella se, että periaatteessa yhtä hyvät resurssit omaava Telia ei pidä taloudellisesti rationaalisena rakentaa Suomeen neljättä valtakunnallista radioverkkoa.”[65]

Kokonaisuutena tarkastellen Suomen matkaviestinpalvelujen markkinat ovat Kilpailuviraston arvion mukaan edelleen selvästi duopolistiset. Kilpailua käydään lähinnä jäljelle jääneistä uusista asiakkaista ja merkittävistä yritysasiakkaista. Kilpailu matkapuheluiden hinnoilla on ollut toistaiseksi varsin vähäistä eikä alaa voida pitää erityisen kilpailullisena.[66] Liikenne- ja viestintäministeriö onkin 27.1.2000 myöntänyt GSM-toimiluvan 2 G:lle perustellen asiaa erityisesti sillä, että kolmannen valtakunnallisen matkaviestinverkon arvioidaan lisäävän kilpailua ja alentavan telemaksuja kuluttajan hyödyksi. Lisäksi ministeriö arvioi, että kolmas GSM-verkko edistää myös tulevan UMTS-verkon leviämistä. Myös myöntäessään 18.3.1999 UMTS-sukupolven matkaviestinluvat neljälle operaattorille – joista yksi on käytännössä 2 G:n kanssa samaan leiriin kuuluva Suomen 3 G Oy – ministeriö otti kilpailunäkökohdat erityisesti huomioon.[67]

Kilpailuvirasto katsoo, että 2 G:n ja Suomen 3 G Oy:n mahdollisuudet ainakin jossain määrin murtaa duopolistiseksi vakiintunutta markkinarakennetta ovat lähtökohtaisesti kohtuullisen hyvät. Tähän vaikuttavat muun muassa kummankin ryhmittymän taustalla olevien paikallisten puhelinyhtiöiden Radiolinjan osakkeiden myynnistä saamat tulot sekä Suomen 3 G Oy:n pääomistajan, Kinnevik-konsernin, taloudelliset resurssit, jotka yhdessä mahdollistavat muun muassa lanseerausvaiheen mittavat markkinointiponnistelut. Lisäksi ko. yhtiöillä on kotimaisen teletoiminnan kentän erityispiirteisiin liittyvää paikallistuntemusta sekä hyvä kontaktiverkosto. Edelleen perinteisten paikallisoperaattoreiden ympärille rakennettujen ryhmittymien on todennäköisesti helpompi voittaa asiakkaiden luottamus kuin monien ulkomaisten operaattoreiden.

Painavin peruste viraston arvioon on kuitenkin se, että 2 G on varsin nopeasti onnistunut rakentamaan itselleen paikallisten puhelinoperaattoreiden verkkojen päälle rakennetun oman matkaviestinverkon. Tämän ansiosta ryhmittymä on lähtökohtaisesti olennaisella tavalla riippumattomampi vakiintuneista operaattoreista kuin markkinoille aiemmin tullut Telia, minkä ansiosta se voi ainakin periaatteessa esimerkiksi Teliaa paremmin jatkossa välttää muun muassa Soneran Telehallintokeskuksen[68] arvion mukaan olennaisesti ylihinnoiteltuja terminointimaksuja. Tämä perustuu oman verkon omistamisen tuomaan potentiaaliseen neuvotteluvoimaan, jonka realisoituminen edellyttää kuitenkin korkeat penetraatioprosentit huomioon ottaen varsin nopeasti hankittua kohtuullisen kokoista omaa asiakaspohjaa. Edellä mainitut lähtökohdat sellaisenaan eivät riitäkään turvaamaan menestystä telealan kilpailussa. Tällä Kilpailuvirasto ei viittaa tavanomaisiin taloudellisessa kilpailussa menestymisen tielle usein tuleviin operatiivisiin esteisiin, vaan telealan kilpailulogiikkaa mikroekonomisessa mielessä perustavalla tavalla säätelevään taloudelliseen ilmiöön, joka tunnetaan verkostovaikutusten nimellä.

Taloudellisessa mielessä verkostojen olennaisin piirre on se, että ne koostuvat erilaisista keskenään yhteen sovitetuista osista, jotka korvaavat ja täydentävät toisiaan ja jotka voidaan monella eri tavalla koota laajemmiksi järjestelmiksi tai kokonaisuuksiksi. Verkostomaisen organisoitumisen olennaisin seuraus on se, että verkostohyödykkeiden arvo kuluttajan kannalta kasvaa verkoston odotetun tai todellisen koon kasvun mukana. Tarkemmin ottaen verkostovaikutuksia voidaan erottaa kahta eri tyyppiä: suorassa verkostovaikutuksessa kyse on siitä, että tietyn hyödykkeen arvo kuluttajalle nousee, kun saman hyödykkeen muiden käyttäjien lukumäärä nousee. Puhelimet ja tietokoneet ovat esimerkkejä tästä kategoriasta. Epäsuorassa verkostovaikutuksessa taas on kyse siitä, että tietyn hyödykkeen arvo kuluttajalle nousee, kun erilaisten komplementaaristen hyödykkeiden lukumäärä ja kirjo kasvaa. Esimerkiksi yhteydet erilaisiin tietoresursseihin ovat tästä kategoriasta.[69]

Syntyvätpä verkostovaikutukset suoraan tai epäsuorasti, uuden verkoston kehittyminen etenee yleensä suhteellisen ennustettavalla tavalla. Verkoston perustavat tyypillisesti tiettyyn sosiaaliseen tai taloudelliseen toiminnan kenttään erityisen voimakkaasti sitoutuneet pioneerit, jotka pitävät juuri kyseistä verkostoa arvokkaana riippumatta siitä, liittyykö siihen muita jäseniä tai tuottaako se taloudellista voittoa. Taloudellisesti kannattavan verkoston kehittymisen kannalta perustava kysymys on kuitenkin se, liittyykö siihen suhteellisen nopeasti tietty kriittinen massa käyttäjiä. Ennen tämän kriittisen massan saavuttamista tapahtuvat liittymiset perustuvat yleensä odotuksiin: monet liittyvät verkostoon siksi, että he uskovat muiden liittyvän siihen myöhemmin. Käänteisessä tapauksessa voimakkaiden verkostovaikutusten luonnehtimilla aloilla asiakkaiden luottamuksen ja tulevaisuudenuskon puute johtaa erittäin alhaiseen tulovirtaan ja korkeaan konkurssiriskiin.

Verkostoaloilla mahdollisesti syntyvistä uusistakin liikeideoista huolimatta monopolisoitumistendenssit ovat usein voimakkaat juuri verkostovaikutuksista johtuen. Kilpailunevosto on tiivistänyt Digita-päätöksessä telealan verkostovaikutusten merkityksen seuraavasti: ”Telemarkkinat ovat perusluonteeltaan verkostomarkkinat, joilla yhden teknologian käyttäjän hyöty valitsemastaan teknologiasta riippuu keskeisesti siitä, kuinka yleisesti myös muut käyttävät samaa teknologiaa. Yritysten keskinäinen teknologinen riippuvuus on omiaan lisäämään markkinoita hallitsevan yrityksen markkinavoimaa. Seurauksena niin sanotusta verkosto-efektistä, jossa yksittäiset käyttöönottopäätökset vievät markkinoita samaan suuntaan, hallitsevaan asemaan noussut teknologia voi saavuttaa tosiasiallisesti lähes yksinomaisen aseman. Luonteenomaista verkostomarkkinoille on myös toisiaan täydentävien teknologioiden ja komponenttien keskeinen rooli. Käyttöönottopäätöksiä ei tehdä pelkästään yhden vaihtoehdon teknis-taloudellisten hyötyjen ja haittojen perusteella, vaan ennen muuta otetaan huomioon yhteensopivuus muiden teknisten ratkaisujen kanssa. Yhteensopivuuden ja laajan tuotepaletin merkitys tulee jatkossa korostumaan viestintäverkkojen lähentyessä toisiaan. Syntyvässä tilanteessa toisiaan täydentävien palveluiden sitomisella, ristisubventoinnilla tai toimituksista kieltäytymisellä voi olla merkittäviä kilpailuhaittoja.”[70]

Matkaviestintäpalveluiden markkinoilla tämän verkostoefektin muodostumiseen vaikuttavat konkreettisimmin vakiintuneiden operaattoreiden perimät terminointimaksut, joiden vuoksi soittaminen saman operaattorin verkossa on selvästi halvempaa kuin operaattorin verkosta toiseen soittaminen ja joiden vaikutuksesta uuden operaattorin asiakkaiden matkapuheluiden kokonaiskustannukset nousevat ainakin alkuvaiheessa korkeammiksi kuin vakiintuneen ja suuren markkinaosuuden omaavan operaattorin asiakkaiden. Mitä enemmän ja mitä nopeammin oman verkon omistavan uuden operaattorin asiakaskunta laajenee, sitä enemmän ja sitä nopeammin alenevat myös sen asiakkaiden kustannukset. Samanaikaisesti mitä nopeammin laajenee uuden operaattorin asiakaskunta, sitä nopeammin kasvaa sen tulovirta ja sitä paremmat ovat sen mahdollisuudet tarjota erilaisia lisäarvopalveluja, jotka taas houkuttelevat lisää asiakkaita. Korkeasta kotimaisesta penetraatioasteesta johtuen tämän prosessin on käytännössä käynnistyttävä hyvin nopeasti.

Edellä esitetyn valossa useille markkinoille integroituneiden vakiintuneiden operaattoreiden intressit estää niiden verkosta riippumattomien uusien toimijoiden liiketoimintoihin liittyvien verkostovaikutusten käynnistyminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ovat ilmeiset ja niiden käytettävissä olevien instrumenttien kirjo on laaja ulottuen aina sidonnasta ja ristisubventiosta yritysjärjestelyihin.[71] Näistä lähtökohdista Kilpailuvirasto on jo selvitysten ensimmäisessä vaiheessa suhtautunut vakavasti siihen, että virastolle on ”esitetty epäilyjä erityisesti matkaviestinnän markkinoille hiljattain tulleen uuden kilpailijan toimintamahdollisuuksien tietoisesta estämisestä”.[72] Ilmoittajan vastineen mukaan ”[m]arkkinaosapuolten em. lausunnot ovatkin lähinnä katsottavissa turhautuneiksi kannanotoiksi siihen tosiasiaan, että paikallisten puhelinyhtiöiden historiallisesti vahvahko yhteistyö ei enää ole yhtä tiivistä ja kattavaa … Tällaisille kannanotoille ei kuitenkaan tule antaa kilpailuoikeudellista merkitystä.” Varsinaisen yrityskauppailmoituksen mukaan ”[ ]”.[73]

[ ].[74]

Kilpailuvirasto toteaa, että yrityskaupan seurauksena matkaviestinpalveluiden markkinoilla on Soneran mahdollisista motiiveista riippumatta erityisesti markkinoille hiljattain tulleen uuden kilpailijan toimintamahdollisuuksien de facto estyminen tai vähintäänkin vakava häiriintyminen – mutta myös Soneran nykyisen pääkilpailijan eli Radiolinjan toimintamahdollisuuksien todennäköinen hankaloituminen yhdellä maan keskeisimmistä talousalueista johtuen muun muassa siitä, että Soneran yritysryhmä pääsee vaikuttamaan sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon infrastruktuurin tarjontaan ja hinnoitteluun aiemmin tässä päätöksessä täsmällisemmin kuvatulla tavalla. Lisäksi DNA menettää strategisesti tärkeimmät jakelukanavansa kyseisillä alueilla yrityskaupan vaikutuksesta. Kilpailuvirastolle on esitetty myös muuta näyttöä sellaisista sidosryhmäreaktioista, jotka viittaavat markkinoille tulleen uuden kilpailijan kilpailukykyisyyttä koskevan uskon horjumiseen markkinoilla yrityskaupan seurauksena tavalla,[75] joka edellä esitetyssä mielessä mahdollisesti ainakin hidastaa kuvattujen verkostovaikutusten käynnistymisprosessia sekä toisen että kolmannen sukupolven matkaviestinpalvelujen markkinoilla.

Esitettyjen näkökohtien perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskauppa vähentää sekä aktuaalista että potentiaalista kilpailua matkaviestinpalveluiden markkinoilla Suomessa. Lisäksi yrityskauppa vahvistaa merkittävästi Soneran markkinavoimaa useilla matkaviestintäpalveluiden markkinoiden kannalta läheisillä ja niihin toiminnallisesti välittömässä yhteydessä olevilla markkinoilla kuten paikallisen tilaajayhteysverkon, paikallisen runkoverkon ja matkaviestinverkon ylläpitämiseksi tarvittavien fyysisten laitteiden vuokrauksen markkinoilla. Siten Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskauppa vahvistaa Soneran määräävää markkina-asemaa matkaviestintäpalveluiden markkinoilla Suomessa.

Kilpailuvaikutukset datasiirto- ja Internet-palvelujen sekä suuryrityksille suunnattujen ja kauko- ja kansainvälisten telepalveluiden markkinoilla Suomessa.

Nykyisin hyvin monimuotoisten telepalvelujen tarjonta vaatii pääsyä televerkkoihin. Käytännössä noin 90–100 % tilaajayhteyksistä on edelleen kullakin alueella aikanaan monopolioikeudesta nauttineen perinteisen operaattorin hallussa. Kilpailuviraston tapauskäytännön näkökulmasta kilpailun vähäisyys paikallisessa televerkossa on näkynyt alaa koskevien toimenpidepyyntöjen suurena määränä. Tällä hetkellä vireillä on kolmisenkymmentä tapausta, joista noin puolet liittyy oikeuteen päästä käyttämään kilpailijan hallinnassa olevaa ainutkertaista fyysistä infrastruktuuria tai sen jotakin osaa.[76] Yleensä valituksen kohteina ovat käyttöoikeuden hinnoittelun ja muiden ehtojen väitetty syrjivyys ja kohtuuttomuus. Toisen suuren tapausjoukon muodostavat monopolihinnoittelua koskevat valitukset. Mainitut ongelmat voivat hyvin esiintyä myös saman tapauksen yhteydessä, koska ylihinnoittelu on yksi tehokas tapa estää kilpailijoita hyödyntämästä esimerkiksi oikeuttaan vuokrata tilaajayhteyksiä paikallisesta televerkosta.[77]

Tällaisen markkinakäyttäytymisen ”tehokkuus” johtuu erityisesti siitä, että monet tele- ja verkkopalvelut kytkeytyvät toisiinsa vertikaalisesti. Vertikaalisella integraatiolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannetta, jossa yritys toimii yhtä aikaa sekä kilpailulta suojatun että kilpailullisen toiminnon markkinoilla ja jossa kilpailulta suojattu toiminto on välttämätön tuotantopanos kilpaillun toiminnon tuottamisen kannalta. Integroituneella yrityksellä on voimakas kannuste käyttää hyväkseen suojatun toiminnon sille suomaa kilpailuetua kilpailullisen tuotteen markkinoilla. Markkina-asemansa avulla yritys voi vaikeuttaa kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia esimerkiksi epäämällä kilpailulta suojattujen hyödykkeiden käyttöoikeuden, perimällä suojatun hyödykkeen käytöstä kohtuutonta hintaa, ristisubventoimalla omaa kilpailtua toimintoa suojatun hyödykkeen myynnistä keräämillään monopolivoitoilla tai soveltamalla hintaruuvia.[78]

Paikallisella televerkolla on vertikaalisten vaikutusten kautta merkittävä rooli teletoiminnassa laajemmin, sillä nykyisin matkaviestinpalveluita lukuun ottamatta kaikkia muita telepalveluita käytetään paikallisen televerkon tilaajayhteyksien kautta. Näin ollen teleyrityksellä, joka hallitsee alueensa paikallista televerkkoa, on mahdollisuus vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin ja kilpailijoiden toimintaan laajasti kaikilla läheisillä markkinoilla. Euroopan komissio on Telia/Telenor-päätöksessä (Case No IV/M.1439, 13.10.1999) yksityiskohtaisesti kuvannut mekanismeja, joiden kautta markkinavoiman käyttö yksillä markkinoilla ulottuu useille, toisiinsa sidoksissa oleville markkinoille. Näiden mekanismien vaikutuksesta paikallista teletoimintaa harjoittava yritys voi toiminnallaan vaikuttaa välittömästi esimerkiksi kauko-, ulkomaanpuhelu-, tai Internet-palvelujen markkinoiden toimintaan.[79]

Tämä johtuu siitä, että näiden palvelujen tarjoaminen edellyttää paikallisen televerkon käyttöä, minkä lisäksi asiakkuudet syntyvät tyypillisesti paikallispuheluiden kautta. Kilpailuvirasto onkin jo aikaisemmin Soneran määräaikaisiin telepalvelusopimuksiin liittyviä kilpailunrajoituksia koskeneessa päätöksessään katsonut,[80] että Sonera voi telepalvelusopimusten kaltaisia kokonaisratkaisuja tarjotessaan vaikuttaa paikallisen teletoiminnan määräävän markkina-aseman avulla kauko- ja ulkomaanpuhelujen markkinoiden toimintaan, vaikka sillä ei olisi määräävää markkina-asemaa kyseisillä markkinoilla erikseen tarkasteltuna. Näillä taas on merkitystä suuryrityksille suunnattujen telepalveluiden markkinoilla, sillä puhelinmarkkinoille on tyypillistä, että kilpailukyky edellyttää mahdollisimman täydellistä palvelupakettia ja erityisesti moni suuryritys valitsee operaattorikseen sen yrityksen, jolla on kattavin palvelupaketti.[81]

Lisäksi paikallisverkon hinnoittelu ja muut tarjontavaihtoehdot vaikuttavat ratkaisevasti esimerkiksi Internet-palveluiden käyttömahdollisuuksiin ja -kustannuksiin. Lähitulevaisuudessa vahvan aseman saavuttaminen Internet-palveluiden markkinoilla on yhä tärkeämpää myös matkaviestintävolyymien kasvattamisen kannalta, koska GPRS- ja UMTS-verkoissa siirretään pelkän puheen ohella yhä enemmän myös muuta dataa. Tällöin asiakas tarvitsee esimerkiksi sähköpostiosoitteen, jota voi käyttää sekä kiinteän että matkaviestinverkkojen kautta voidakseen liittyä IP-verkkoihin joustavasti aina kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla ja laitteella.[82] Laitemyynnin keskeinen merkitys taas on siinä, että lähinnä laitemyyntitilanteessa saavutetaan konkreettinen kontakti loppukuluttajaan sekä matkaviestinnän liittymäkauppaa että muita telepalveluita ajatellen. Laajan tuotevalikoiman tarjoavan liittymäoperaattorin vahva asema paikallisverkkomarkkinoilla mahdollistaa läheisen suhteen asiakkaaseen myös sitä kautta, että lähes kaikkien liikennepalvelujen laskutuksesta huolehtii tyypillisesti lähtöverkon operaattori. Laskutuksen kautta operaattori voi vaikuttaa asiakkaaseen usein eri toimenpitein, jolloin potentiaaliset kilpailun edellytykset telepalvelujen markkinoilla pienenevät.

Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskaupan vaikutuksesta keskittymän asiakasmäärät kasvavat selvästi myös monilla sellaisilla hyödykemarkkinoilla, joilla ei muodostu horisontaalista päällekkäisyyttä. Tämä todennäköisesti vaikeuttaa kilpailijoiden markkinoille tuloa uusien kilpailevien tuotteiden avulla johtuen siitä, että palvelu kulkee käytännössä aina paikallisverkon operaattorin kautta, mikäli palvelussa on mukana kiinteän verkon palveluja. Edelleen tämä saattaa vähentää kilpailijoiden mahdollisuuksia käyttää uusia teknologisia ratkaisuja tai innovatiivisia palveluja, koska palvelujen tuottamiseen tarvitaan paikallisverkon osuus. Tämän mahdollisuuden toteutumisen todennäköisyyttä lisää se, että Sonera ja sen yritysryhmä saavat TP:n ja LSP:n alueilla asiakasrajapinnat olennaisilta osiltaan omaan hallintaansa.

Siten Kilpailuvirasto pitää todennäköisenä, että yrityskaupan seurauksena Soneran markkinaosuus ja markkinavoima kasvaa edellä erikseen käsiteltyjen markkinoiden ohella ainakin kaukotelepalveluiden, kansainvälisten telepalveluiden, datasiirtopalveluiden ja Internet-palveluiden markkinoilla, koska edellä todetun lisäksi TP ja LSP ovat näillä markkinoilla aiemmin toimineet Soneran kilpailijoiden tuotteiden keskeisinä jakelukanavina, joiden poistuminen heikentää erityisesti markkinoille vasta tulleiden tai potentiaalisten kilpailijoiden asemaa. Myös liiketaloudellisesti erityisen keskeisillä suuryrityksille suunnattujen telepalveluiden sekä matkaviestinliittymien vähittäismyynnin markkinoilla Soneran markkinaosuus noussee. Asiakasrajapintojen ja jakeluteiden haltuun saamisen ohella kilpailijoiden kannalta arkaluontoista teleliikennettä koskevaa tietoa saattaa päätyä Soneralle, koska se pääsee operoimaan sekä kiinteän verkon että matkaviestinverkon puolella toimivien kilpailijoiden käyttämiä verkkoja, mikä muun muassa mahdollistaa markkinointiponnistusten koordinoimisen kilpailijoita tehokkaammin.

Kilpailuvirasto toteaa, että Soneran markkinavoima vahvistuu monin eri tavoin monilla eri hyödykemarkkinoilla sekä aiemmin päätöksessä kuvattujen, lähinnä horisontaalisten kilpailuvaikutusten ohella tässä kappaleessa kuvattujen vertikaalisten kilpailuvaikutusten kautta syventäen ja vahvistaen ensin mainituilla markkinoilla todettuja vaikutuksia. Näiden kummankin yhteisvaikutuksesta esimerkiksi Soneran laajaan palvelu- ja tuotepalettiin liittyvä ”portfoliovoima”[83] vahvistuu todennäköisesti merkittävästi muun muassa lisääntyneiden sidonta- ja ristisubventointimahdollisuuksien kautta. Lisäksi Soneran mahdollisuudet kilpailijoiden kannalta epäedulliseen strategiseen hinnoitteluun todennäköisesti lisääntyvät. Myös valtaosa Kilpailuviraston lausunto- ja selvityspyyntöihin vastanneista markkinaosapuolista on katsonut yrityskaupan aiheuttavan kilpailuongelmia kaikissa edellä mainituissa suhteissa.

Johtopäätös

Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskaupan seurauksena syntyy tai vahvistuu kilpailua merkittävästi estävä määräävä markkina-asema ainakin seuraavilla relevanteilla markkinoilla: 1) televerkon tilaajajohdon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla, 2) runkoverkon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla, 3) kaapelitelevisioverkon vuokrauksen markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla, 4) matkaviestinverkkojen ylläpitämiseen tarvittavien fyysisten laitteiden markkinoilla LSP:n ja TP:n perinteisillä toimialueilla ja 5) matkaviestinpalveluiden valtakunnallisilla markkinoilla.

Tämän lisäksi edellä mainituilla markkinoilla aiheutuvien kilpailuvaikutusten tai muiden syiden takia yrityskaupalla on Kilpailuviraston arvion mukaan Soneran markkinavoimaa selvästi lisääviä kilpailuvaikutuksia ainakin seuraavilla markkinoilla: datasiirto- ja Internet-palvelujen sekä suuryrityksille suunnattujen telepalvelujen kuten myös kauko- ja kansainvälisten telepalveluiden markkinoilla Suomessa. Nämä vaikutukset heijastuvat telealalle ominaisten verkostovaikutusten takia takaisin edellä mainituille markkinoille vahvistaen niillä syntyvää markkinavoimaa edelleen.

Kilpailuvirasto katsoo, että yrityskaupasta aiheutuvat eri kilpailuvaikutukset kiteytyvät lopulta Soneran liiketoimintastrategian ja liiketoiminnallisen tuloksen kannalta keskeisimmille matkaviestinpalveluiden markkinoille edellä yksityiskohtaisemmin selvitetyllä tavalla johtuen siitä, että näillä markkinoilla Soneran intressit käyttää sille yrityskaupan kaupan kautta avautuvia uusia markkinavoiman käytön mahdollisuuksia ovat kaikkein suurimmat.

Sitoumukset

Yrityskaupasta aiheutuvat kilpailuongelmat voidaan usein poistaa yrityskaupan toteuttamisen edellytykseksi asetettavilla ehdoilla. Yrityskaupasta aiheutuvien kilpailuongelmien poistamiseksi tarpeellisia sitoumuksia on käsitelty Kilpailuvirastossa pidetyissä neuvotteluissa 16.5., 28.5., 1.6., 7.6., 13.6., 15.6, 26.6. sekä 4.7.2001. Neuvottelujen pohjalta osapuolet ovat toimittaneet Kilpailuvirastolle lukuisia luonnoksia kaupan ehdoiksi asetettavista sitoumuksista.

2.8.2001 toimitetun viimeisimmän sitoumusluonnoksen johdantona Sonera toteaa, että annettavat sitoumukset edellyttävät osittain päätöksentekoa muissa yhtiöissä kuin Sonerassa. Siltä osin kun sitoumukset edellyttävät päätöksentekoa Turun Puhelin Oy:ssä (”TP”) tai Loimaan Seudun Puhelin Oy:ssä (”LSP”), sitoutuu Sonera yhtiöoikeudellisten säännösten sekä muun lainsäädännön ja näitä yhtiöitä sitovien sopimusten puitteissa myötävaikuttamaan näiden päätösten tekemiseen.

Tätä taustaa vasten Sonera on valmis antamaan seuraavat sitoumukset (”Sitoumuspaketti”):

1. LSP ja TP noudattavat tasapuolista ja kustannusvastaavaa hinnoittelua omistamiensa verkkojen vuokrauksessa, eivätkä suosi hinnoittelussaan Soneraa.
2. LSP ja TP vuokraavat tasapuolisin ehdoin siirtokapasiteettia (esim. 2, 34 tai 155 Mbit/s jne.) omilla toimialueillaan olevasta paikallisesta runkoverkosta.
3. Lisäksi LSP ja TP vuokraavat tasapuolisin ehdoin ja tarvittaessa laajentavat oman toimialueensa runkoverkon kapasiteettia (so. kuitukapasiteettia ja siirtolaitteita) TLA:n puhelinyhtiöiden yhteistä TLA-runkoverkkoa (TLANET-verkkoa) ja valtakunnallisia runkoverkkoja varten.
4. LSP ja TP vuokraavat Länsilinkki Oy:lle Turun alueella Finnet-ryhmää varten jo rakentamiaan valokuituja ja kuitukapasiteettia tasapuoliseen ja kustannusvastaavaan hintaan.
5. LSP ja TP yhtiöittävät verkkoliiketoimintansa erillisiksi juridisiksi yhtiöiksi [ ] mennessä.
6. LSP ja TP antavat Suomen 2 G Oy:lle (”Suomen 2 G”) oikeuden lunastaa [ ] Suomen 2 G:tä varten rakennetun verkon, jonka osat on tarkemmin määritelty 5-kohdassa, sopimuksen päättyessä, edellyttäen, että näitä osia ei ole myyty kohdan 5. mukaisesti.
7. LSP ja TP tarjoavat [ ] mennessä myytäväksi ne GSM-verkon osat (tukiasemalaitteet ja tukiasemien ohjaimet, antennit ja antennikaapelit), jotka on rakennettu Suomen 2 G:n tarpeita varten. [ ].
8. Myytäväksi tarjottava GSM-verkko koostuu TP:n osalta yhteensä [ ] tukiasemasta ja [ ] tukiasemaohjaimesta ja LSP:n osalta [ ] tukiasemasta. Sonera, LSP ja TP eivät vaadi myytävien laitteiden poissiirtämistä nykyisiltä paikoiltaan myynnin jälkeen ja jatkavat vuokrasopimuksia alalla noudatettavin tavanomaisin ehdoin niiden päätyttyä. Myynnin jälkeen LSP ja TP vuokraavat tasapuolisin ehdoin myytyjen tukiasemien ja tukiasemaohjainten tarvitsemat transmissioyhteydet oman verkkonsa osalta sekä sitoutuvat 7-kohdassa tarkemmin määriteltyyn tasapuoliseen site-käyttäytymiseen myytyjen laitteiden, antennipaikkojen ja laitetilojen yms. osalta.
9. LSP ja TP tarjoavat [ ] mennessä myytäväksi ne GSM-verkon osat (tukiasemat ja tukiasemien ohjaimet, antennit ja antennikaapelit), jotka on rakennettu Oy Radiolinja Ab:n tarpeita varten. [ ].
10. Myytäväksi tarjottava GSM-verkko koostuu TP:n osalta yhteensä [ ] tukiasemasta ja [ ] tukiasemaohjaimesta ja LSP:n osalta [ ] tukiasemasta. Sonera, LSP ja TP eivät vaadi myytävien laitteiden poissiirtämistä nykyisiltä paikoiltaan myynnin jälkeen ja jatkavat vuokrasopimuksia alalla noudatettavin tavanomaisin ehdoin niiden päätyttyä. Myynnin jälkeen LSP ja TP vuokraavat tasapuolisin ehdoin myytyjen tukiasemien ja tukiasemaohjainten tarvitsemat transmissioyhteydet oman verkkonsa osalta sekä sitoutuvat 7-kohdassa tarkemmin määriteltyyn tasapuoliseen site-käyttäytymiseen myytyjen laitteiden antennipaikkojen ja laitetilojen yms. osalta.
11. LSP ja TP tarjoavat [ ] mennessä myytäväksi ne antennimastot, joissa ei ole LSP:n tai TP:n omistamia runkoverkon radiolinkkiyhteyksiä sekä mastoon liittyvän laitetilan edellyttäen, ettei laitetilaan ole sijoitettu LSP:n tai TP:n kiinteän verkon laitteita. Myytäviä mastoja on TP:n osalta [10–20] kpl ja LSP:n osalta [20–30] kpl. Myytävät mastot on yksilöity liitteessä 1. Myynnin jälkeen LSP ja TP vuokraavat tasapuolisin ehdoin myytyjen antennimastojen/laitetilojen tarvitsemat transmissioyhteydet oman verkkonsa osalta.
12. Sonera, LSP ja TP noudattavat matkaviestinverkko-operaattoriliiketoimintaan liittyvässä ns. site-käyttäytymisessään LSP:n ja TP:n toimialueilla tasapuolista kohtelua eri matkaviestinverkko-operaattorien välillä. Site-käyttäytymiseen sisältyvät mm. olemassa olevan matkaviestinverkon antennien ja muiden laitteiden tai uusien laitteiden sijoittelu katto-/mastopaikoissa ja laitetiloissa, kiinteistöteknisten laitteiden huolto sekä sähkönsyötöstä huolehtiminen.
13. Sonera tarjoaa [ ] mennessä myytäväksi Turun alueelle rakentamansa paikallisen alueverkon laiteasemien väliset kuitukaapelit edellytyksin, että Sonera voi halutessaan vuokrata omistajalta takaisin kustannusvastaavaa vuokraa vastaan omassa käytössään olevan kapasiteetin (kuituparit). Myytävä verkko muodostaa teknisesti toimivan ja kilpailukykyisen kokonaisuuden (sisältäen mm. kuitukaapelit, transmissiolaitteet (lukuun ottamatta niitä laitteita, jotka on rakennettu yksinomaan Soneran matkaviestinverkon tukiasemayhteyksiä varten), pääsyn Soneran omistuksessa oleviin laitetiloihin sekä yhdyskaapelit TP:n laitetiloihin). Myynti toteutetaan siten, ettei sillä ole vaikutusta Soneran asiakkaitten palvelutasoon. Verkko, joka myydään sekä takaisinvuokrattavat kuituparit, on yksilöity karttaliitteessä 2.
14. TP tarjoaa [ ] mennessä myytäväksi 02-teleliikennealueen puhelinyhtiöiden yhteenliittämistoimintaa ja omaa välitystoimintaansa varten rakentamansa [ ] keskuksen [ ] toimivana kokonaisuutena kuitenkin siten, että TP:lla on oikeus halutessaan vuokrata myydyn keskuksen kapasiteettia omaa välitystoimintaansa varten (samassa laajuudessa kuin sitä nykyisinkin siihen käytetään) alalla noudatettavaa tavanomaista korvausta vastaan. TP vuokraa myydyn keskuksen edellyttämän laitetilan keskuksen nykyisestä sijaintipaikasta alalla noudatettavin tavanomaisin ehdoin.
15. TP jatkaa teleliikennealueen puhelinyhtiöiden yhteenliittämistoiminnassa käytetyn [ ] keskuksen [ ] toimintaa nykyisin periaattein Länsilinkki Oy:n toimesta tapahtuvaa yhteenliittämistoimintaa varten.
16. LSP ja TP sekä niiden määräysvallassa olevat liittymämyyjät Turun talousalueella jakelevat DNA:n tuotteita asiakkaille tasapuolisesti suhteessa Soneran tuotteisiin, eikä Sonera muutenkaan edellytä yhtiöiltä eksklusiivisuutta. DNA:n tuotteet ovat vähittäismyyntipisteissä tasapuolisesti asiakkaiden saatavilla ja tavanomaisesti näkyvillä suhteessa Soneran vastaaviin tuotteisiin, edellyttäen että DNA solmii näiden yhtiöiden kanssa tarvittavat jakelusopimukset.
17. TP kaksisuuntaistaa kaapelitelevisioverkkonsa [ ] mennessä. TP ei ota käyttöön sellaisia kaapelitelevisioverkkoa koskevia teknisiä paluuratkaisuja, jotka suosivat Soneraa tai Soneran tuotteita. Edelleen TP vuokraa, Turun Kaapelitelevisio Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen sallimissa puitteissa, kaapelitelevisiotoiminnasta [30–60] % vapaaksi jäävästä kapasiteetista varteenotettaville kilpailijoille, mikäli nämä tai joku niistä niin haluaa.
18. LSP ja TP rakentavat toimialueillaan ja muuallakin Suomen 3 G Oy:n (”Suomen 3G”) myöhemmin tarvitseman verkon, mikäli sen investointiperiaatteet vastaavat nykyisin Suomen 2 G:lle rakennettavaa verkkoa. Mikäli kuitenkin Suomen 3G:n omistavat yhtiöt rakentavat verkon itse, LSP ja TP tarjoavat toimialueellaan verkon edellyttämät yhteydet taikka tukiasemapaikat vastaavin ehdoin kun niitä tarjotaan muille operaattoreille, eivätkä ne siten suosi Soneraa tässä toiminnassa.
19. Sonera hyväksyy sen, että Kilpailuvirasto edellyttää, että Sitoumuspaketin kohtien 5, 6, 7, 8 ja 9 mukaisesti myytävien liiketoimintojen ostajat sekä kohdan 11 mukaiset vuokraajat ovat Sonerasta, LSP:sta ja TP:sta riippumattomia ja että niillä on riittävät taloudelliset ja muut resurssit, jotta ne voivat toimia varteenotettavina kilpailijoina.
20. Sonera tiedottaa Kilpailuvirastolle kirjallisesti Sitoumuspaketin mukaisesti myytävien liiketoimintojen myyntikeskusteluista jokaisen varteenotettavan ostajaehdokkaan kanssa. Jos Kilpailuvirasto ei kahden viikon kuluessa edellä mainitun selvityksen saamisesta kirjallisesti vastusta kauppaa, Sonera, LSP ja TP voivat myydä kyseiset liiketoiminnot Kilpailuvirastolle ilmoitetulle ostajaehdokkaalle. Jos on useita hyväksyttäviä ostajaehdokkaita, Sonera, LSP ja TP saavat vapaasti valita sen, kenelle kyseinen liiketoiminta myydään.
21. Sonera, LSP ja TP harjoittavat Sitoumuspaketin mukaisesti myytävien liiketoimintojen osalta normaalia liiketoimintaa ennen myyntejä. Sonera, LSP ja TP eivät kyseisenä aikana normaalista liiketoiminnasta poikkeavalla tavalla siirrä myytävistä liiketoiminnoista omaisuutta tai muutoin heikennä myytävien liiketoimintojen arvoa.
22. Sonera nimittää viimeistään kahden kuukauden sisällä Kilpailuviraston yrityskauppaa koskevan hyväksyvän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta riippumattoman ja Kilpailuviraston hyväksymän asiantuntijan valvomaan sitä, että Sonera noudattaa Sitoumuspakettia. Sonera maksaa asiantuntijan kulut ja palkkion.

Asiantuntijan tehtäviin kuuluu seuraavaa:

1. Asiantuntija valvoo Sitoumuspaketin mukaisten myynti- ja käyttäytymissitoumusten noudattamista. Asiantuntija raportoi myyntisitoumuksista Kilpailuvirastolle joka kolmas kuukausi ja käyttäytymissitoumuksista joka kuudes kuukausi yrityskauppaa koskevasta hyväksyvästä päätöksestä lähtien. Asiantuntija raportoi Kilpailuvirastolle välittömästi, jos Sonera ei noudata Sitoumuspaketin mukaisia sitoumuksiaan. Asiantuntija vastaa lisäksi kaikkiin Kilpailuviraston Sitoumuspakettiin liittyviin kysymyksiin. Valvontaa varten asiantuntijalla on oikeus haastatella Sitoumuspakettiin kuuluvien liiketoimintojen henkilökuntaa ja tutustua Sitoumuspakettia koskeviin asiakirjoihin.
2. Myytävät liiketoiminnat myydään Sitoumuspaketin mukaisesti, eikä Soneran ole tarpeellista noudattaa tässä kohdassa selvitettyjä myyntiin liittyviä turvaamistoimenpiteitä, jos sitovat sopimukset myynnistä solmitaan Kilpailuviraston hyväksymien ostajien kanssa viimeistään 2 kuukauden kuluttua Kilpailuviraston yrityskauppaa koskevan hyväksyvän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
3. Jos Sitoumuspaketin kohtien 5, 6, 7, 8 tai 9 koskevissa myyntineuvotteluissa ei [ ] mennessä päästä ostajan / ostajien kanssa yhteisymmärrykseen ehdoista, Sonera voi antaa asiantuntijan yhdessä investointipankin tai vastaavan yrityksen kanssa [ ] mennessä myydä kyseisen liiketoiminnan tai omaisuuserän parhain mahdollisin Soneraa tyydyttävin ehdoin. Sonera toimii myynnissä tiiviissä yhteistyössä asiantuntijan kanssa ja asiantuntija raportoi sille jatkuvasti myyntineuvottelujen sujumisesta.
4. Mikäli Sitoumuspaketin mukaiset myynnit jäävät toteutumatta yllä yksilöidyssä aikataulussa, ryhtyy Sonera välittömästi toimenpiteisiin, joilla yhtiön määräysvalta [ ] poistetaan, mikäli Kilpailuvirasto näin vaatii.
5. Asiantuntijan tehtävä päättyy Sitoumuspaketin mukaisten liiketoimintojen myyntien osalta, kun kyseiset myynnit on pantu täytäntöön. Käyttäytymissitoumusten osalta asiantuntijan tehtävä päättyy Sitoumuspaketin kohdassa 17 ilmoitetun mukaisesti.

Edellä mainituissa kohdissa 1, 2, 7, 12, 13, 14 ja 16 luetellut markkinakäyttäytymiseen ja valvontaan liittyvät ehdot ovat voimassa 10 vuotta, ja kohdassa 10 lueteltu jakeluun liittyvä ehto 2 vuotta Kilpailuviraston yrityskauppaa koskevasta hyväksyvästä päätöksestä lukien.

Sitoumusten arviointi

Edellä esitetyllä tavalla yrityskaupasta aiheutuvat kilpailuongelmat kiteytyvät matkaviestintäpalveluiden markkinoille, joilla Soneralla on todettu määräävä markkina-asema. Tämän vuoksi yrityskaupalle asetettavien ehtojen tulee estää se, ettei Soneralle avaudu edellä kuvattuja mahdollisuuksia vaikeuttaa kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia tai estää uusien kilpailijoiden tuloa tarjoamaan esimerkiksi kolmannen sukupolven palveluita näillä markkinoilla.

Kilpailuviraston arvion mukaan tästä näkökulmasta on välttämätöntä, että Soneran tosiasialliseen määräysvaltaan siirtyneet LSP ja TP luopuvat Soneran kilpailijoina toimiville Radiolinja Oy:lle ja Suomen 2 G Oy:lle vuokraamastaan ja näiden tarpeita varten rakennetusta matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi välttämättömästä infrastruktuurista. Kilpailuvirasto katsoo, että Soneran esittämät sitoumukset riittävät valtaosin poistamaan matkaviestinverkkojen ylläpitämiseksi tarvittavien fyysisten laitteiden vuokrauksen markkinoilla yrityskaupan takia muodostuneet kilpailuongelmat. Osa infrastruktuurista on kuitenkin teknisistä tai sopimuksellista syistä suhteellisen vaikeasti irrotettavissa keskittymästä. Kilpailuviraston arvion mukaan Soneran esittämät muut sitoumukset riittävät poistamaan tämän vuoksi jäljelle jääneet kilpailuongelmat kyseisillä markkinoilla.

Kilpailuvirasto katsoo kuitenkin, ettei mainitusta matkaviestininfrastruktuurista luopuminen yksinään riitä yrityskaupan hyväksymisen ehdoksi, koska toimivan matkaviestinverkon toteuttamiseksi tarvitaan eri osat toisiinsa ja muihin verkkoihin liittäviä transmissioyhteyksiä. Soneraa lukuun ottamatta muut toimijat ovat osin Finnet-yhteistyöhön liittyvistä historiallista syistä toteuttaneet matkaviestinverkkonsa siten, että transmissioyhteyksinä pyritään hyödyntämään mahdollisimman suuressa määrin paikallisten puhelinyhtiöiden tilaajayhteys- ja runkoverkkoja. Yrityskaupan seurauksena nämä kilpailijoiden transmissioyhteyksien ja ylipäätään useimpien telepalveluiden tuottamisen kannalta kriittiset verkot päätyvät kyseisillä alueilla lähes täydellisesti Soneran yritysryhmälle, josta sen kanssa kilpailevat paikalliset puhelinyhtiöt sekä matkaviestinoperaattorit tulevat Kilpailuviraston arvion mukaan hyvin riippuvaisiksi.

Telealan runsaaseen tapauskäytäntöön viitaten Kilpailuvirasto katsoo, että telemarkkinalain asettamasta vuokrausvelvoitteesta huolimatta vaihtoehtoisen tarjonnan lähes täydellinen puuttuminen paikallisten tilaajayhteys- ja runkoverkkojen vuokrauksen markkinoilla lisää käytännössä hyvin monimuotoisia markkinavoiman käytön mahdollisuuksia. Tilaajayhteysverkon hallintaa etenkin nk. viimeisen kilometrin osalta pidetään yleisesti luonteeltaan laajempana ongelmana, jonka ratkaiseminen lyhyellä aikavälillä esimerkiksi yrityskauppavalvonnan yhteydessä ei useinkaan ole mahdollista, vaan se edellyttää pidemmällä aikavälillä sekä uudentyyppisiä teknologisia ratkaisuja että näihin liittyvää uudenlaista normistoa.

Osin myös tähän ongelmaan liittyen Kilpailuvirasto pitää yrityskaupasta aiheutuvien kilpailuvaikutusten kokonaisuus huomioon ottaen välttämättömänä, että paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla muodostuva päällekkäisyys poistetaan kokonaan. Soneran divestoitavaksi esitetyn oman runkoverkon kautta voidaan tavoittaa [ ] tilaajayhteyksistä, mikä mahdollistaa myös paikallisen telekilpailun. Kilpailuvirasto katsoo, että yhdistettäessä Soneran runkoverkon divestointi [ ] Turussa sijaitsevan paikalliskeskuksen divestointiin sekä Finnet-ryhmää varten erikseen rakennettua kuitukapasiteettia koskevaan ehtoon, voidaan kilpailijoiden nouseva ja laskeva liikenne ko. alueilla tarvittaessa hyvinkin suuressa määrin ohjata ohi Soneran yritysryhmälle jäävän paikallisen runkoverkon, jolloin edellä esitetyt kilpailuongelmat valtaosin poistuvat myös paikallisen runkoverkon vuokrauksen markkinoilla.

Edellä kuvatulla tavalla Soneran yritysryhmän mahdollisuudet markkinavoimaa lisäävään asiakasrajapintojen ja asiakkuuksien hallintaan lisääntyvät yrityskaupan vaikutuksesta selvästi sen hallitessa sekä tilaajayhteys-, matkaviestin- että kaapelitelevisioverkkoja. Kilpailuvirasto onkin tarkastellut kaapelitelevisioverkon vuokrauksen markkinoita yhtenä potentiaalisena telepalveluiden tarjonnan väylänä erityisesti yleisen tietoyhteiskuntakehityksen kannalta tärkeinä pidettyjen nopeiden laajakaistayhteyksien kannalta: virasto pitää tärkeänä, että asiakas voi aidosti valita kehittymässä olevista eri laajakaistateknologioista hänelle soveltuvimman ja että kyseisten teknologioiden välillä on kilpailua myös tulevaisuudessa. Tilanteessa, jossa Soneran yritysryhmä pääsisi lähes suvereenisti hallitsemaan kaikkien laajakaistateknologioiden kehittämisen kannalta kriittistä infrastruktuuria, tämä olisi viraston arvion mukaan epätodennäköistä. Soneran esittämä kaapelitelevisioverkkoja koskeva ehto turvaa yhden tien asiakasrajapintaan esimerkiksi nopeiden Internet-liittymien tarjoamisesta kiinnostuneelle kilpailijalle, ja Kilpailuviraston arvion mukaan tätä voidaan pitää riittävänä esitetyt muut ehdot ja laajakaistateknologioihin liittyvien markkinoiden kehittymättömyys huomioon ottaen.

Lisäksi Sonera on esittänyt sitoutuvansa joukkoon käyttäytymisehtoja, jotka tietyin osin laajentavat ja täydentävät telemarkkinalaissa (369/1997) ja liikenne- ja viestintäministeriön päätöksissä asetettuja vuokrausvelvoitteita: esimerkiksi telemarkkinalain tasapuolisesti ja kohtuullisesti hinnoitellun tarjonnan velvoite ei koske yli 2 Mbit/s siirtoyhteyksiä, taajamakiinteistöjen antennipaikkatarjontaa, laitetilojen tai vapaan kuitukapasiteetin vuokrausta. Kokonaisuuteen sisältyy myös muita käyttäytymisehtoja, joiden merkitys myöskin on Kilpailuviraston arvion mukaan ennen muuta eräiden edellä käsiteltyjen ehtojen mahdollisten puutteiden täydentäjinä: esimerkiksi tasapuolista site-käyttäytymistä koskevan ehdon osapuolet ovat vakuuttaneet viraston kanssa käydyissä neuvotteluissa turvaavan erityisesti matkaviestinpalveluiden markkinoilla toimivien, mutta osin myös eräiden muiden kilpailijoiden häiriöttömän ja kustannusrakenteeltaan normaalin liiketoiminnan jatkumisen mahdollisuudet myös monien ehdoissa erikseen mainitsemattomien yksityiskohtien osalta.

Kilpailuvirasto on tietoinen siitä, että Soneran esittämistä sitoumuksista huolimatta muut markkinaosapuolet joutuvat todennäköisesti tekemään joitakin taloudellisia uhrauksia vaativia teknologisia muutoksia omissa verkoissaan ja järjestelmissään voidakseen mahdollisimman täysimääräisesti hyödyntää ehtokokonaisuuden tarjoamat mahdollisuudet irrottautua Soneran yritysryhmään yrityskaupan vuoksi muodostuneesta riippuvuussuhteesta. Kilpailuviraston selvitysten perusteella tästä ei kuitenkaan aiheudu kohtuuttomia kustannuksia tai teknologisia ongelmia muille markkinaosapuolille.

Myös Kilpailuviraston teknisissä erityiskysymyksissä kuulema riippumaton ulkopuolinen asiantuntija sekä valtaosa markkinapuolista ovat katsoneet Soneran esittämän ehtokokonaisuuden riittävän poistamaan yrityskaupasta aiheutuneet kilpailuongelmat.

Kilpailuvirasto katsoo, että sille esitetty sitoumuskokonaisuus riittää poistamaan kilpailun merkittävän estymisen edellä käsitellyillä relevanteilla markkinoilla.

Ratkaisu

Kilpailuvirasto määrää edellä selostetut sitoumukset noudatettaviksi ja hyväksyy siten ehdollisena yrityskaupan, jossa Sonera hankkii tosiasiallisen määräysvallan Loimaan Seudun Puhelimessa.

Sovelletut säännökset

Kilpailunrajoituslaki (480/1992, muut. 303/98) 11, 11 a, 11 b ja 11 e §.

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

---

[1] Hakasulkeisiin merkityissä kohdissa tarkka tieto on poistettu liikesalaisuutena.

[2] [ ].

[3] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin 22.8.1998 98/C 265/02.

[4] Kilpailuviraston esitys Dno 703/61/96 ja 894/61/98, 21.12.1999.

[5] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[6] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[7] Telealan relevantteja markkinoita on arvioitu yksityiskohtaisesti muun muassa komission Telia/Telenor-päätöksessä (Case No IV/M.1439, 13.10.1999). Päätöksessään komissio katsoi, että kiinteän verkon peruspalvelut tulee jakaa aiemmissa päätöksissä esitetyn mukaisesti ainakin paikalliseen teletoimintaan (local loop) sekä kauko– ja kansainvälisiin palveluihin, jotka voidaan vielä jakaa useisiin alamarkkinoihin. Komissio määritteli muun muassa asiakkaiden paikallisverkkoon liittymisen (provision of local loop infrastructure) omaksi tuotemarkkinakseen. Komissio tarkasteli samalla tavoin erillisenä markkinana operaattoreiden pääsyä kiinteään verkkoon (operator access to local loop networks). Lisäksi komissio arvioi tarvetta jakaa paikallisverkon yhdysliikenteen markkinat edelleen erillisiin verkosta lähtevän ja sinne saapuvan eli nousevan ja laskevan liikenteen markkinoihin.

[8] Kilpailuneuvosto on päätöksissään (Dno 150/690/1999, 15/690/2000 ja 14/690/2000, 28.5.2001) katsonut, että suurasiakkaille myytävät yli 2 Mbit/s siirtokapasiteetin omaavat siirtoyhteydet muodostavat perinteisistä kuparisista tilaajayhteyksistä erilliset relevantit hyödykemarkkinat.

[9] Komission päätös 8.7.1998, IV/M.1069 – WorldCom/MCI, EYVL L116, 4.5.1999.

[10] Internet-palveluiden markkinoiden määrittelystä myös Kilpailuviraston päätöksessä Dno 1102/61/98, 8.10.1999.

[11] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[12] Katso tarkemmin esimerkiksi Kilpailuviraston esitys Dno 615/61/98 asiassa Päijät-Hämeen Puhelinyhdistys sekä siitä annettu kilpailuneuvoston päätös Dno 69/690/99.

[13] Tämä relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittelyn lähtökohta vastaa myös Euroopan komission Telia/Telenor-tapauksessa (Case No IV/M.1439, 13.10.1999) omaksumaa kantaa.

[14] Esimerkiksi kiinteiden Internet-yhteyksien halpeneminen ja yleistyminen saattaa tehdä niistä aikaisempaa selvemmin dial up -yhteyksien substituutin.

[15] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin 22.8.1998, 98/C 265/02.

[16] Kilpailuvirasto katsoo, ettei tämän yrityskaupan kilpailuongelmien arviointi välttämättä edellytä esimerkiksi matkaviestinverkkopalvelujen tai matkaviestinpalvelujen loppuasiakkaiden sisältö- ja puhepalvelujen tarkastelemista erillisinä markkinoina, vaikka tämä olisikin periaatteessa mahdollista. Edelleen Kilpailuvirasto pitää mahdollisena, että matkaviestinverkkojen ylläpitämiseen tarvittavien fyysisten laitteiden markkinat voitaneen periaatteessa jakaa esimerkiksi ohjainten, tukiasemien ja antennipaikkojen alamarkkinoiksi. Virasto ei kuitenkaan pidä tätä tämän yrityskaupan kilpailuvaikutusten arvioimiseksi välttämättömänä.

[17] Kilpailuvirasto huomauttaa, että ilmoittaja käyttää systemaattisesti käsitettä ’segmentti’ eikä ’markkinat’.

[18] SMS-gateway on palvelinohjelmisto, jonka avulla voidaan toteuttaa yksi- ja kaksisuuntaisia tekstiviestipalveluja. SMS-gateway avulla voidaan myös olla yhteydessä useamman eri operaattorin tekstiviestijärjestelmiin yhtä aikaa, koska ohjelmisto tukee useimpia markkinoilla käytössä olevista tekstiviestijärjestelmistä. WAP-gateway puolestaan on palvelinohjelmisto, joka kääntää www-palvelimella olevan sisällön WAP-puhelimen ymmärtämään muotoon sekä tiivistää tiedoston langattoman internet-viestinnän vaatimaan tasoon siten, että WAP-palvelujen tuottaminen käy mahdolliseksi.

[19] Esimerkiksi kansainvälisten telepalveluiden markkinat on mahdollisesti jaettava erikseen yksityisasiakkaille ja pk-yrityksille suunnattujen kansainvälisten telepalveluiden markkinoihin sekä toisaalta kansainvälisten telepalveluiden tukkumarkkinoihin. Tämä ei kuitenkaan kyseessä olevassa tapauksessa muuta kilpailuanalyysin lopputulosta.

[20] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[21] Katso Kilpailuviraston päätös Dno 1102/61/98 ja 570/61/2000.

[22] Kilpailuneuvoston päätökset Dno 150/690/1999, 15/690/2000 ja 14/690/2000, 28.5.2001.

[23] Yrityskaupan ilmoittajan mukaan ”Ensinnäkin, (a) verkostosuhteet ja portfoliovoima ovat merkityksellisiä yrityskauppavalvonnassa ainoastaan poikkeuksellisesti. Toiseksi, (b) ilmoitetun yrityskaupan seurauksena ei joka tapauksessa synny merkittäviä verkostosuhteita eikä portfoliovoimaa. Täten (c) yrityskauppa ei myöskään mahdollista Kilpailuviraston tässä yhteydessä mainitsemaa kielteistä kilpailukäyttäytymistä (ristisubventointi, sidonta, strateginen hinnoittelu).”

[24] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[25] Euroopan komissio käsittelee yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti näitä välittymismekanismeja mainitussa Telia/Telenor-päätöksessä.

[26] Kilpailuviraston esitys Dno 703/61/96 ja 894/61/98, 21.12.1999.

[27] Telehallintokeskuksen lausunnon (6.3.2001) mukaan tilaajayhteyksien vuokrauksen markkinoihin tulee lukea myös ns. tilaajayhteyden rinnakkaiskäyttö eli tilaajayhteyden vapaan välityskyvyn vuokrausvelvollisuus, mikä on Suomessa tullut EY:n asetuksen (2887/2000) nojalla voimaan HMV-yritysten osalta vuoden 2001 alusta. Telehallintokeskus jatkaa, että myös telemarkkinalain muutosesitys (HE 73/2000) koskee kaikkien teleyritysten velvollisuutta vuokrata tilaajayhteyden vapaata välityskykyä hinnalla, joka on pääsääntöisesti korkeintaan puolet vuokrasta vastaavasta koko tilaajayhteyden vuokrasta. Lainsäädännön tavoitteena on kasvattaa vapaiden tilaajayhteyksien sekä tilaajayhteyksien vapaan välityskyvyn vuokrausta nykyisestä.

[28] Vrt. Commission notice on the application of the competition rules to access agreements in the telecommunications sector – framework, relevant markets and principles (1998) OJ C265/2, para. 49, 71. Naftel.

[29] Yrityskaupan ilmoittaja on tulkinnut Kilpailuviraston päätöskäytäntöä (mm. Dno 1056/81/99, 1001/81/2000 ja 83/81/00 siten, että virasto olisi poikkeuksetta vahvistanut kannan, jonka mukaan määräävää markkina-asemaa ei ole syntynyt tai vahvistunut, jos yrityskaupan osapuolilla on ollut paikallisverkkoja ja siten käytännössä myös määräävä markkina-asema eri alueilla, koska paikallisverkoissa ei yleensä ole olennaisia päällekkäisyyksiä. Kilpailuvirasto toteaa, että myös ensisijaisesti paikallisverkko-operaattoreita koskevilla yrityskaupoilla voi olla alan verkostoluonteesta johtuen kilpailuvaikutuksia, esimerkiksi kansainvälisten puheluiden markkinoilla (ks. Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000. Kilpailuvirasto toteaa lisäksi, että kyseessä olevassa yrityskaupassa kilpailuanalyysin lähtökohtana oleva tilanne on useissa suhteissa selvästi poikkeava verrattuna niihin yrityskauppatapauksiin, joihin ilmoittaja viittaa.

[30] Kilpailuviraston esitys Dno 703/61/96.

[31] Kyseisiä hyödykemarkkinoita koskevien markkinatietojen osalta eräissä lausunnoissa on viitattu siihen, että ilmoittaja on mahdollisesti aliarvioinut Soneran toiminnan ja siten myös horisontaalisen päällekkäisyyden laajuuden tilaajajohdon ja runkoverkon vuokrauksen markkinoilla erityisesti Turun alueella. Ilmoittaja on 15.3.2001 toimittamassaan lisäselvityksessä toistanut käsityksensä siitä, että tilaajayhteyksien ja runkoverkkojen markkinoita tulee tarkastella nimenomaan vuokrausmarkkinoina – eikä infrastruktuurin omistuksen pohjalta. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan omistukselliset näkökohdat on joka tapauksessa otettava huomioon kilpailuvaikutusten kokonaisarvioinnin yhteydessä.

[32] Kilpailuneuvoston päätös Dno 15/690/2000, 28.5.2001.

[33] Soneran vuosikertomus 2000, sivu 26.

[34] Kilpailuneuvoston päätös Dno 15/690/2000, 28.5.2001.

[35] Komission tiedonanto kilpailusääntöjen soveltamisesta telealan liittymäsopimuksiin 22.8.1998 98/C 265/02.

[36] Lisäksi on otettava huomioon näitä koskevat muutokset (mm. 220/1999 ja 117/2001).

[37] Kilpailuvirasto on todennut tämän myös asian HPY/TPO/KSP/FNI selvitysten (Dno 1056/81/99) yhteydessä.

[38] Tästä asiakokonaisuudesta yksityiskohtaisemmin komission päätös Case No IV/M.1439, 13.10.1999.

[39] Kilpailuneuvoston päätös Dno 53/690/2000, 9.7.2000.

[40] Komission päätös Case No IV/M.1439, 13.10.1999.

[41] Ibid.

[42] Kaapelitelevisioverkot kattavat valtakunnallisesti noin 40 % kotitalouksista.

[43] Vuosikertomus 1998.

[44] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[45] Markkinoiden kehittymistä on selostettu yrityksiltä saatujen tietojen perusteella Kauppalehdessä 16.3.2001.

[46] Yhtenä syynä suureen kiinnostukseen kaapelitelevisioverkon kautta tarjottuihin laajakaistayhteyksiin pidetään Kilpailuviraston saaman selvityksen perusteella sitä, että kaapelimodeemi on ollut keskimäärin kolmanneksen halvempi kuin aDSL-liittymä. Tilanteen arvellaan kuitenkin muuttuvan, kun puhelinkaapeleiden yläkaista syksyyn mennessä vapautuu kilpailulle. Joka tapauksessa laajakaistaisten yhteyksien markkinoiden uskotaan kasvavan vuosien 2002–2003 aikana erittäin voimakkaasti, ja esimerkiksi HTV ennustaa sillä olevan vuoden 2002 lopussa jo noin 50000 asiakasta.

[47] Kilpailuviraston päätös Dno 1056/81/99, 27.4.2000.

[48] www.mintc.fi/www/sivut/suomi/tele/televiestintä/tilasto/katsaus.htm

[49] Soneran vastine 4.4.2001.

[50] Commission notice on the application of the competition rules to access agreements in the telecommunications sector – framework, relevant markets and principles (1998) OJ C265/2, para. 49, 71. Naftel.

[51] Kilpailuviraston esitys Dno 1010/81/99, 17.4.2000.

[52] Kilpailuvirasto on Digita-tapauksen (1010/81/99, 17.4.2000) yhteydessä katsonut, että digitaalisesta televisiosta saattaa tulevaisuudessa muodostua yksi tärkeä tiedonsiirron valtatie, jota käytettäisiin erityisesti kotitalouksissa perinteisen television katselun lisäksi erilaisiin asiointi- ja informaatiopalveluihin, kuten esimerkiksi pankkipalveluihin, sähköisen kaupan palveluihin tai tiedon etsimiseen Internetistä. Digitaalisen televisioverkon etuina ovat suuri penetraatio ja ainakin periaatteessa suuret siirtonopeudet. Digitaalisen television heikkous liittyy paluukanavan puutteeseen. Interaktiivisten palveluiden käyttö edellyttää paluukanavaa, jonka kautta kuluttaja ottaa yhteyden televisio-operaattoriin. Paluukanava puuttuu sekä maanpäällisessä että satelliitti-vastaanotossa, mutta sellainen on Kilpailuviraston Digita-tapauksen yhteydessä saaman selvityksen mukaan järjestettävissä kaapelivastaanotossa. Paluukanavan puutteesta johtuen sellaiselle toimijalle, joka ei ole Soneran tyyppinen monille teletoiminnan lohkoille integroitunut ”multiverkko-opraattori”, pelkän digitaalisen televisiokapasiteetin hallinta ei yksinään tuo välttämättä merkittävää kilpailuetua tai välttämättä edes ole kaupallisesti kiinnostava vaihtoehto, koska se jää usein riippuvaiseksi vakiintuneiden teleoperaattoreiden tarjoamasta paluukanava kapasiteetista. Teknologisen kehityksen ja konvergenssin vaikutuksesta sekä valtakunnallisella että paikallisella digitaalitelevisiolla voi kuitenkin myöhemmin tulevaisuudessa olla merkittävä rooli erityisesti Internet-sisällön jakelussa, koska käytettävissä on hyvin nopea siirtotie sekä tietokonetta muistuttava älykäs ja erinomaisella näytöllä varustettu päätelaite.

[53] Esimerkiksi Sonera Zed tuotti vuosikertomuksen 2000 mukaan 7 M€:n liikevaihdolla 107 M€:n tappion.

[54] Näin sekä Sonera vuosikertomuksessa 2000 että kilpailuneuvosto Digita-päätöksessä Dno 53/690/2000.

[55] Samoissa laitetiloissa voi siis sijaita useamman operaattorin laitteita.

[56] Soneran mukaan matkaviestinoperaattorin tarvitsemat kiinteät yhteydet voidaan jakaa kolmeen osaan: 1) tukiasemayhteyksiin, 2) matkaviestinkeskusten välisiin yhteyksiin sekä 3) yhteyksiin matkaviestin- ja lankaverkon välillä. Kilpailuvirastolle on esitetty, että Soneran käsitykseen yhteyksien jaosta vaikuttaa ilmeisesti sen oman verkon osin erilainen rakenne: Radiolinjan ja Suomen 2 G Oy:n verkot on toisin kuin radiolinkkitekniikkaa suosivan Soneran verkot toteutettu selkeästi kiinteään tilaajayhteysverkkoon perustuen.

[57] DCS/GSM 1800 -verkkolla täydennetään nyt käytössä olevan GSM 900 -verkon palveluita. GSM 1800 -tekniikka toimii korkeammalla taajuusalueella, kuin GSM -900 ja sillä on sen vuoksi pienempi kuuluvuusalue. Tätä kompensoidaan siten, että GSM 1800 -verkon antennit ovat suurempia kuin GSM 900 -antennit ja lisäksi GSM 1800 -antennit asennetaan mahdollisimman ylös mastoon. UMTS toimii samalla taajuusalueella kuin GSM 1800 -verkko, joten sillä on vastaavat kuuluvuutta koskevat ongelmat kuin GSM 1800 -verkolla, joten myös myös UMTS-antennit tulee asentaa maston huipulle.

[58] Myös Telehallintokeskuksen (Dno 421/04/98) ja kilpailuneuvoston (Dno 150/690/1999, 15/690/2000 ja 14/690/2000) tarjoavat tukea tälle epäilylle.

[59] Kilpailuneuvoston päätös Dno 53/690/2000, 9.7.2000.

[60] Kilpailuviraston päätös Dno 76/61/99, 4.8.1999; Kilpailuviraston esitys Dno 1010/81/99, 17.4.2000.

[61] Soneran vuosikertomus 2000, s. 33.

[62] Kilpailuneuvoston päätös Dno 53/690/2000, 9.7.2000.

[63] Edellä esitetyt luvut Soneran vuosikertomuksesta 2000.

[64] Kilpailuviraston päätös Dno 76/61/99, 4.8.1999.

[65] Kilpailuneuvoston päätös Dno 53/690/2000, 9.7.2000, sivut 71–72.

[66] Kilpailuviraston päätös Dno 76/61/99, 4.8.1999.

[67] Liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteet (www.mintc.fi/www/sivut/dokumentit/tiedote).

[68] Telehallintokeskus on 24.4.2001 tekemässään päätöksessä (Dno 421/04/98) katsonut, että Soneran matkaviestinverkkojen nousevan ja laskevan liikenteen yhteenliittämishinnoittelu ei ole telemarkkinalain (396/1997) 18 §:n 3 momentin ja liikenne- ja viestintäministeriön televerkkojen ja -palveluiden yhteenliittämisestä antaman päätöksen (1393/1997) 16 §:n mukaisesti kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin. Siksi Telehallintokeskus on kieltänyt Soneraa hinnoittelemasta matkaviestinverkkojen nousevaa ja laskevaa liikennettä telelainsäädännön vastaisesti ja velvoittanut Soneran korjaamaan yhteenliittämishinnastonsa matkaviestinverkon nousevan ja laskevan liikenteen maksujen osalta siten, että nousevan liikenteen maksu on kohtuullisessa suhteessa nousevan liikenteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin nähden ja laskevan liikenteen maksu on kohtuullisessa suhteessa laskevan liikenteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin nähden.

[69] Verkostoproblematiikasta tarkemmin esim. Antitrust Bulletin 1998: 3–4 tai Antitrust Law Journal 2001: 3.

[70] Kilpailuneuvoston päätös Dno 53/690/2000, 9.7.2000, sivu 87.

[71] Ilmoittaja on väittänyt, että ristisubventointi olisi katsottu EU-tasolla kilpailuoikeudellisesti ongelmalliseksi vain erityistapauksissa ja että sitä käsitelty määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä ainoastaan silloin kuin sitä on esiintynyt monopolimarkkinoilla ja edelleen että Suomen kilpailuoikeuden osalta olisi esitetty sama tulkinta Kuoppamäen (2000) teoksessa Kilpailuoikeuden perusteet. Ilmoittajan johtopäätöksen mukaan Soneralla ei ole monopoliasemaa millään relevanteilla markkinoilla eikä siten edes teoriassa mahdollisuutta kiellettyyn ristisubventointiin. Kilpailuvirasto toteaa seuraavaa: 1) virasto pitää ilmoittajan tulkintaa EU:n tapauskäytännöstä tältä osin liioittelevana eikä ole löytänyt myöskään mainitusta teoksesta ilmoittajan esittämästä kohdasta tällaista tulkintaa, 2) virasto ei näe a priori talousteoreettisia perusteita sille, miksi ristisubventointia voisi esiintyä vain monopolimarkkinoilla, mihin viittaa myös edellä siteerattu kilpailuneuvoston näkemys, 3) viraston näkemyksen mukaan paikallisen tilaajayhteysverkon hallinta erityisesti on luonnollisen monopolin kaltainen resurssi ja 4) viraston on vaikea ymmärtää, miksi paikallisverkoista saatuja tuloja ei käytännössä voitaisi käyttää esimerkiksi Sonera Zedin liikevaihtoonsa nähden yli kymmenkertaisen tappion kattamiseen.

[72] Kilpailuviraston asiassa 16.3.2001 antama päätös ryhtyä jatkoselvityksiin.

[73] Yrityskauppailmoitus, sivut 6–7.

[74] [ ].

[75] Taloussanomissa 3.7.2001 ollut artikkeli aiheesta on esimerkiksi tämänsuuntaisesta julkisesta keskustelusta.

[76] Vertikaaliseen integraatioon liittyvistä ongelmista telealalla laajemmin Kilpailuviraston vuosikirjassa 2001.

[77] Ks. kilpailuneuvoston päätökset Dno 150/690/1999, 15/690/2000 ja 14/690/2000, 28.5.2001.

[78] Hintaruuvilla tarkoitetaan tilannetta, jossa määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, joka toimii sekä vertikaalisesti ylemmillä että alemmilla markkinoilla, hinnoittelee ylemmillä (tukku)markkinoilla kilpailijoille myymänsä välituotteen kalliimmaksi kuin alemmilla markkinoilla myymänsä lopputuotteen. Hintaruuvin käyttö voidaan periaatteessa näyttää toteen osoittamalla, että määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen omat yksiköt tarjontaketjun loppupäässä eivät voisi toimia kannattavasti, jos niiltä perittäisiin sama hinta verkon käytöstä kuin minkä kyseessä oleva yritys perii kilpailijoiltaan. Kilpailuneuvosto on päätöksessään (Dno 150/690/1999, 28.5.2001) todennut esimerkiksi Elisan syyllistyneen hintaruuvin käyttöön. Kilpailuvirasto ei näe a priori syitä, miksi Soneran markkinavoima ei periaatteessa riittäisi vastaavaan käyttäytymiseen. Myös kilpailuneuvosto on Digita-päätöksessään (53/690/2000, 9.7.2000) viitannut Soneran vertikaalisen integraation kautta lisääntyviin hintaruuvin käyttömahdollisuuksiin.

[79] Tulevaisuudessa teknologinen kehitys saattaa esimerkiksi VoIP- tai WLAN-ratkaisujen yleistymisen kautta mahdollistaa paikallisen tilaajayhteysverkon ohittamisen, mutta tähän kehitykseen liittyy toistaiseksi huomattavia epävarmuustekijöitä. Lisäksi Sonera on aktiivinen myös näiden teknologioiden kehitystyössä, joten ko. uudet teknologiset ratkaisut eivät välttämättä johda sen markkinavoiman heikkenemiseen.

[80] Kilpailuviraston päätös Dno 746/61/97, 30.4.1999.

[81] Kilpailuneuvosto on vahvistanut tämän näkemyksen päätöksissään (Dnot 150/690/1999, 15/690/2000 ja 14/690/2000, 28.5.2001) todetessaan, että tilaajayhteysverkon hinnoittelulla on laajempia vaikutuksia telemarkkinoiden toimivuudelle yleisesti, koska useimpia telepalveluita edelleen tarjotaan kuluttajalle kiinteän paikallisliittymän kautta. Myös kilpailuneuvosto Digita-päätöksessä (Dno 53/690/2000, 9.7.2000) laajan tuotepaletin tarjoamien strategisen markkinakäyttäytymisen mahdollisuuden merkitystä.

[82] Näkemys perustuu Soneran käsitykseen konvergenssin merkityksestä vuosikirjassa 2000.

[83] Viitaten ilmoittajan 4.4.2001 jättämässä vastineessa esiintuomiin näkökohtiin Kilpailuvirasto toteaa, että ’portfoliovoiman’ käsite ei välttämättä ole paras mahdollinen kuvaamaan tarkasteltavaa taloudellista reaali-ilmiötä, jonka olemassaolo sinänsä on kuitenkin riippumaton sen käsitteellisestä nimeämisestä kilpailuoikeudellisessa tapauskäytännössä tai laajemmassa alan kirjallisuudessa. Kilpailuneuvosto määrittelee tämän ilmiön ytimen Digita-päätöksessä (53/690/2000, s. 77) portfoliovoiman käsitettä joka tapauksessa käyttäen näin: ”Kokonaisharkinnassa tulisi ottaa huomioon Soneran ja Digitan portfoliovoima eli se, että vahva asema useammilla lähituotteiden markkinoilla luo sellaisen palvelupaketin, johon kilpailijoilla ei ole eväitä vastata.”