Asian vireilletulo
Biowatti Oy on 30.3.2001 ilmoittanut Kilpailuvirastolle ostavansa Clean Energy Oy Finlandilta Kankaanpäässä sijaitsevan massahakelaitoksen.
Osapuolet ja niiden harjoittama liiketoiminta
Biowatti Oy (Biowatti) on valtakunnallinen bioenergiayhtiö, josta Metsäliitto Osuuskunta omistaa 90 prosenttia. Biowatin muita omistajia ovat Metsä-Serla Oyj, Oy Metsä-Botnia Ab ja Finnforest Oyj. Biowatti on puupolttoaineisiin erikoistunut energiayhtiö, jonka toiminta-ajatuksena on hyödyntää teollisuuden puunkäytön ulkopuolelle jäävän metsien ja metsäteollisuuden puusivutuotteiden puubiomassan käyttöä polttoaineeksi. Tärkeimmät Biowatin toimittamat puupolttoaineet ovat purut, kuoret, metsähakkeet, polttohakkeet ja pelletit. Yhtiön pääasiakkaina ovat teollisuuden ja kaupunkien voimalaitokset sekä aluelämpölaitokset. Biowatti vastaa myös puupolttoainetoimituksista Metsäliitto-Yhtymän laitoksille. Biowatin liikevaihto vuonna 2000 oli noin 195 miljoonaa markkaa. Puupolttoaineiden toimitusmäärä oli noin 2 500 GWh. Teollisuuskäyttöön (sellu- ja levyteollisuus) Biowatti toimitti purua ja haketta noin 2,6 miljoonaa irtokuutiometriä.
Yrityskaupassa Biowatti on ostanut Clean Energy Oy Finlandilta Kankaanpäässä sijaitsevan Massahake-nimisen tilan ja kiinteistöllä sijaitsevan teollisuusrakennuksen sekä koneet ja laitteet. Kaupan kohteena oleva haketuslaitos on valmistunut vuonna 1995. Laitos rakennettiin valmistamaan pieniläpimittaisesta kokopuuhakkeesta teollisuuden raaka-aineeksi soveltuvaa haketta sekä polttoaineeksi toimitettavaa kuori- ja seulontajaetta. Laitoksen rakentanut Pohjois-Satakunnan Massahake Oy ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja toiminta on ollut laitoksella useita vuosia pysähdyksissä. Haketuslaitoksen edellisellä omistajalla, Clean Energy Oy Finlandilla, ei ole ollut laitoksella tuotannollista toimintaa. Biowatin mukaan yhtiö on toiminut ainoastaan haketuslaitoksen omistavana pöytälaatikkoyhtiönä.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Yrityskauppasäännösten soveltuminen järjestelyyn
Kilpailunrajoituslain 11 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksen soveltaminen edellyttää yleensä, että yrityskaupalla hankitaan tietty liiketoiminta, osasto tai yksikkö. Hankittaessa ainoastaan yrityksen omaisuutta, esimerkiksi kone, laite tai vastaava, ilman että samalla siirtyisi asiakassuhteita, tietotaitoa tai henkilökuntaa, kyse ei normaalisti ole 2 kohdassa tarkoitetusta yrityskaupasta. Henkilökunnan siirtyminen viittaa yleensä yrityskauppavalvontaa koskevien säännösten soveltuvuuteen. (HE 1997/243) Kyseisessä yrityskaupassa Biowatille ei siirry henkilökuntaa. Hankinnan kohde on kuitenkin laajempi omaisuuskokonaisuus kuin vain yksittäinen kone tai laite. Yrityskaupassa Biowatille siirtyy kiinteistö, teollisuusrakennus sekä lukuisa määrä koneita ja laitteita. Kilpailuviraston arvion mukaan hankitulla omaisuudella voidaan sellaisenaan harjoittaa liiketoimintaa, johon voidaan kohdistaa liikevaihtoa. Näin ollen yrityskaupassa on kyse kilpailunrajoituslain 11 §:n 2 kohdan mukaisesta liiketoiminnan hankinnasta.
Metsäliitto-konsernin maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 2000 oli noin 45 miljardia markkaa. Kankaanpään haketuslaitoksella ei ole ollut toimintaa eikä liikevaihtoa useaan vuoteen. Kuitenkin kilpailunrajoituslain 11 b §:n 5 momentin mukaan hankinnan kohteen liikevaihtoon luetaan myös kaikkien niiden samalla toimialalla Suomessa toimivien yhteisöjen tai säätiöiden liikevaihdot, joissa hankkija on hankintaa edeltävän kahden vuoden aikana hankkinut määräysvallan. Biowatin emoyritys Metsäliitto Osuuskunta on hankkinut yhteisen määräysvallan Vapo Oy:ssä (Vapo) vuonna 2001.[1] Vapon liiketoimintaan sisältyvät mm. sahatavaran ja sahan sivutuotteiden (hake, puru ja kuori) tuotanto sekä puupohjaisten polttoaineiden tuotanto. Kilpailuviraston arvion mukaan Vapo sekä Biowatin Kankaanpäästä hankkima haketuslaitos toimivat samalla toimialalla kilpailunrajoituslain 11 b §:n 5 momentin tarkoittamassa mielessä.
Yhteistä määräysvaltaa Vapossa käyttävät Suomen valtio ja Metsäliitto Osuuskunta. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (498/98) 4 §:n mukaan yhteisessä määräysvallassa olevien yritysten liikevaihdosta huomioidaan yritysryhmän liikevaihdoksi vain määräysvaltaa vastaava osuus. Näin ollen ainoastaan puolet Vapon liikevaihdosta huomioidaan laskettaessa yhteen kilpailunrajoituslain 11 §:n 5 momentin mukaisesti samalta toimialalta kahden vuoden aikana hankittujen yritysten liikevaihtoja. Vapon liikevaihto vuonna 1999 oli noin 2 miljardia markkaa. Kun tästä puolet lisätään hankinnan kohteen liikevaihtoon, Kankaanpään haketuslaitoksen kilpailunrajoituslain mukaiseksi liikevaihdoksi muodostuu noin miljardi markkaa. Näin ollen kilpailunrajoituslain 11 a §:n liikevaihtorajat ylittyvät ja järjestely kuuluu kilpailunrajoituslain yrityskauppasäännösten soveltamisalaan.
Kilpailuvaikutukset
Kankaanpään haketuslaitoksen tuotanto
Kankaanpään massahakelaitoksen tärkein asiakas sen toiminnan käynnistyttyä on Corenso United Ltd Oy (Corenso), jonka omistavat Stora Enso Oyj sekä UPM-Kymmene Oyj. Biowatin ja Corenson tekemän sopimuksen mukaan Kankaanpään haketuslaitos alkaa kuoria ja hakettaa koivukuitupuuta Corenson Porin Aittaluodon kartonkitehtaalle. Corenso tulee käyttämään laitoksen suunnitellusta noin 100 000 m3:n tuotantokapasiteetista [suurimman osan][2]. Puuraaka-aineen Corenso hankkii UPM-Kymmeneltä. Corenso omistaa kuitupuun ja siitä valmistetun selluhakkeen koko Biowatin urakoinnin ajan. Tästä johtuen Biowatti korostaa, että se ei Kankaanpään laitoksen hankinnan jälkeenkään toimi selluhakkeen myyjänä, vaan ainoastaan kuorinta- ja haketusurakoitsijana. Corenson kuitupuun kuorinnan ja haketuksen jälkeen Biowatti saa omistukseensa käsittelyssä syntyvän kuoren ja seulontapurun.
Ilmoittajan mukaan sellulaitokset kuorivat ja hakettavat itse kaiken sellunvalmistuksessa käytetyn koivukuitupuun. Myös Corensolle Biowatin urakoinnin vaihtoehtona olisi ollut se, että se olisi uusinut tehtaansa kuoritus- ja haketuslaitoksen. Sellulaitokset hankkivat massanvalmistuksen raaka-ainetta jonkin verran myös sahoilta, jotka toimittavat sellulaitoksille haketta ja purua. Sahahake ja puru eivät ilmoittajan mukaan kuitenkaan muodosta merkittävää osaa sellutehtaiden massanvalmistuksessa käyttämästä raaka-aineesta.
Selluteollisuuden lisäksi haketta käytetään levyteollisuuden raaka-aineena. Kankaanpään massahakelaitokselta toimitetaan noin [ ] m3 haketta Suomen Kuitulevy Oy:n Pihlavan tehtaalle, jonka kanssa Biowatilla on aikaisemminkin ollut sopimus polttoaineen ja raaka-aineen toimituksista.
Lisäksi Kankaanpään haketuslaitoksella haketetaan puupolttoaineeksi kaikkia metsäraaka-aineita. Puupolttoaineiden osuus haketuslaitoksen toimituksista on kuitenkin vähäinen metsäteollisuuden raaka-ainetoimituksiin verrattuna.
Relevantit markkinat
Yrityskaupan kilpailuvaikutuksia voidaan arvioida ainakin puupolttoaineiden markkinoiden[3] sekä metsäteollisuuden raaka-aineena käyttämän hakkeen, purun ja muun puutähteen markkinoiden kannalta. Ilmoittaja on selvittänyt Kilpailuvirastolle myös raakapuun hankinnan sekä sahatavaran markkinoita, joiden osalta toteutettavalla yrityskaupalla on kuitenkin vain marginaalinen vaikutus.
Ilmoittajan mukaan korkeiden kuljetuskustannusten ja paikallisten tuotanto-olosuhteiden erilaisuuden vuoksi puupolttoaineiden relevantit maantieteelliset markkinat ovat alueelliset tai jopa laitoskohtaiset. Biowatti katsoo, että näistä samoista syistä johtuen myös metsäteollisuuden raaka-aineena käytetyn hakkeen ja muun puutähteen markkinat ovat alueelliset. Kilpailuvirasto on todennut Metsäliitto/Vapo-päätöksessään, etteivät puupolttoaineiden markkinat ole laitoskohtaiset, vaan selvästi laajemmat. Tämä johtuu muun muassa siitä, että energialaitosten hankinta-alueet ja vastaavasti tuotantolaitosten markkinointialueet ovat osin päällekkäiset, jolloin eri hankinta-alueiden hinnat vaikuttavat toisiinsa. Sama koskee todennäköisesti teollisuuden raaka-aineena käyttämän hakkeen ja muun puutähteen markkinoita.
Kilpailuviraston arvion mukaan hyödykemarkkinoiden tai maantieteellisten markkinoiden täsmällinen määrittely ei kuitenkaan tässä yhteydessä ole tarpeen, sillä yrityskauppa ei aiheuta kilpailuongelmia minkään määrittelyn rajaamilla markkinoilla.
Markkinatiedot
Tärkeimmät puupolttoaineet ovat metsähake sekä sahojen sivutuotteena syntyvä kuori, hake, puru ja kutteripurusta tehtävät puupelletit. Merkittävimpiä puupolttoaineiden asiakkaita ovat teollisuuden ja kaupunkien voimalaitokset sekä aluelämpölaitokset. Ilmoittajan mukaan Suomessa tuotettiin vuonna 1997 erilaisia puupolttoaineita noin 21 TWh.[4] Tästä määrästä energiantuotantoon käytettiin noin 18,5 TWh ja teollisuuden jatkojalostukseen noin 2 TWh:ia vastaava määrä eli noin 10 %. Pelletin valmistus, kuitu- ja lastulevyteollisuus sekä selluteollisuus kilpailevat osittain samoista puuraaka-ainelähteistä energiateollisuuden kanssa.
Kaupallisten puupolttoainemarkkinoiden koko on huomattavasti edellä mainittua pienempi, ilmoittajan arvion mukaan noin [5–8] TWh vuonna 2000. Kaupallisille markkinoille ei lasketa kuuluvaksi sitä osaa teollisuuden sivutuotteina syntyvistä jäteliemistä ja puutähteistä, jonka teollisuuslaitokset hyödyntävät itse omana polttoaineenaan, ilman että niitä myytäisiin kaupallisilla markkinoilla (teollisuuden oma käyttö) eikä myöskään sitä osaa puupolttoaineesta, jota ei hankita kaupallisilta markkinoilta. Kaupallisilla puupolttoainemarkkinoilla Metsäliiton (mukaan lukien Vapo) markkinaosuus on noin [20–30] prosenttia sen jälkeen, kun Kilpailuviraston Metsäliitto/Vapo-päätöksessä asettamat yrityskaupan ehdot on pantu täytäntöön. Kaupan hyväksymisen keskeisenä ehtona oli se, että osapuolet luopuvat osittain puupolttoaineisiin liittyvistä liiketoiminnoistaan. Sitoumuksen toteuttamisen seurauksena divestoitavan puupolttoaineliiketoiminnan ostajalle siirtyy noin [30–40] prosentin markkinaosuus.
Länsi-Suomen osalta Kilpailuvirastolle on esitetty vain suuntaa-antavaa selvitystä markkinatilanteesta. Electrowatt-Ekonon selvityksen mukaan metsäteollisuuden sivutuotteiden ja metsähakkeen yhteenlaskettu määrä Länsi-Suomessa oli noin 2,2 TWh. Valtakunnallisesti sivutuotteista ja metsähakkeesta käytettiin teollisuuden jatkojalostukseen noin 10 prosenttia. Tämän perusteella voidaan arvioida, että Länsi-Suomen alueella olisi käytetty noin 220 GWh:ia vastaava määrä puutähteitä teollisuuden raaka-aineeksi. Biowatti arvioi, että vuonna 2000 määrä on ollut jonkin verran tätä suurempi.
Biowatin tietojen mukaan metsäteollisuuden raaka-aineena käyttämän purun ja hakkeen markkinoilta ei ole tehty selvityksiä, joiden pohjalta voitaisiin luotettavasti arvioida eri toimijoiden markkinaosuuksia. Biowatin arvion mukaan sivutuotemarkkinoiden (erityisesti sahojen sivutuotteena syntyvä puru ja hake) markkinaosuudet antavat kuitenkin oikean kuvan eri toimijoiden markkina-asemasta myös teollisuuden raaka-aineena käyttämän puutähteen markkinoilla. Metsähakkeesta vain vähäinen osa käytetään puunjalostusteollisuuden raaka-aineeksi, joten sen osuutta ei tulisi ottaa tässä arvioinnissa huomioon. Biowatin mukaan myös metsäkonsernien sisäinen käyttö tulee jättää tarkasteltavien kaupallisten sivutuotemarkkinoiden ulkopuolelle.
Biowatin arvion mukaan Metsäliiton markkinaosuus sivutuotemarkkinoilla on ennen Metsäliitto/Vapo-yrityskauppapäätöksen mukaisen divestointipaketin myyntiä noin [25–35] prosenttia ja myynnin jälkeen noin [15–25] prosenttia. UPM-Kymmenen osuus sivutuotemarkkinoista on ilmoittajan mukaan noin [15–35] prosenttia ja Stora Enson osuus noin [20–40] prosenttia. Itsenäisten sahojen osuus sivutuotemarkkinoista on noin [10–25] prosenttia. Jos sivutuotemarkkinoille lasketaan kuuluvaksi kunkin ison metsäkonsernin sisäisen selluhakkeen käyttö, nousee kolmen metsäyhtiön markkinaosuus, mutta niiden asema suhteessa toisiinsa pysyy muuttumattomana.
Länsi-Suomen alueella markkinatilanne poikkeaa kuitenkin hieman koko valtakunnan markkinoista, koska Stora Enso Timber Oy:llä ei ole Länsi-Suomen alueella sahoja. Länsi-Suomessa itsenäisten sahojen sekä Yhtyneet Sahat Oy:n (UPM-Kymmene) ja Metsä Timber Oy:n (Metsäliitto) merkitys on näin muita Suomen alueellisia markkinoita suurempi. Biowatin arvion mukaan sekä Metsäliiton että UPM-Kymmenen markkinaosuus Länsi-Suomen sivutuotemarkkinoilla on noin [30–45] prosenttia ja itsenäisten sahojen osuus noin [15–30] prosenttia.
Johtopäätös
Biowatin ostaman Kankaanpään haketuslaitoksen kapasiteetti on ainoastaan noin 100 000 m³. Valtakunnallisesti arvioiden laitos ei tuo Biowatille merkittävää kapasiteetin lisäystä, sillä yhtiön puru- ja haketoimitukset sellu- ja levyteollisuuden raaka-aineeksi olivat vuonna 2000 noin 2,6 miljoonaa irtokuutiometriä. Kilpailuvirastolle ei ole esitetty tarkkaa tietoa Biowatin markkina-asemasta alueellisesti tarkasteltuna.[5] Kilpailuvirasto kuitenkin katsoo, ettei hyödykemarkkinoiden tai maantieteellisten markkinoiden täsmällinen määrittely ole välttämätöntä, koska yrityskauppa ei aiheuta merkittäviä kilpailuvaikutuksia minkään määrittelyn rajaamilla markkinoilla. Myöskään viraston kuulemat markkinaosapuolet eivät ole ilmoittaneet, että yrityskaupalla olisi haitallisia kilpailuvaikutuksia.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan, jossa Biowatti Oy on ostanut Clean Energy Oy Finlandilta Kankaanpäässä sijaitsevan massahakelaitoksen. Kilpailuviraston arvion mukaan yrityskauppa ei synnytä tai vahvista sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyisi Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki 11, 11 a, 11 b ja 11 d §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Komission sulautuma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla 8.2.2001 antama päätös (COMP/M.2234) sekä Kilpailuviraston päätös 8.3.2001 (dnro 1021/81/01).
[2] Hakasulkeilla merkityistä kohdista tieto / tarkka tieto on poistettu liikesalaisuutena.
[3] Kilpailuvirasto on Metsäliitto/Vapo-päätöksessään (8.3.2001; dnro 1021/81/01) arvioinut keskittymän markkinavoimaa puupolttoaineiden ja energiaturpeen markkinoilla. Päätöksessä ei ole kuitenkaan otettu lopullista kantaa puupolttoaineiden ja turpeen markkinoiden määrittelyyn. Viraston näkemyksen mukaan puupolttoaineet ovat pikemminkin energiaturvetta täydentävä kuin sitä korvaava vaihtoehto.
Biowatti katsoo, että puupolttoaineet ovat osa laajempia energiatuotannon raaka-aineiden hyödykemarkkinoita, jotka voidaan jakaa erillisiin alamarkkinoihin raaka-aineen käyttötarkoituksesta sekä energian tuotantopaikasta riippuen. Kilpailuvirasto toteaa kuitenkin Metsäliitto/Vapo-päätöksessään, etteivät puupolttoaineet tai turve kuulu samoille relevanteille markkinoille muilla polttoaineilla tuotetun sähkön tai lämmön kanssa, koska näiden hyödykkeiden käyttötarkoitus ja hintakehitys on osin selvästi erilainen.
[4] Electrowatt-Ekonon kauppa- ja teollisuusministeriölle 30.4.2000 tekemä selvitys.
[5] Kilpailuviraston UPM/Aureskoski-päätöksessä (14.7.2000; dnro 526/81/00) on arvioitu, että hakkeen (sahahake) vuotuinen tuotanto Länsi-Suomen alueella on noin 2 miljoonaa m³. Vapaaseen myyntiin sahahaketta jäisi Länsi-Suomen alueella noin 900 000 m³. Purun ja kuoren tuotannon Länsi-Suomen alueella taas arvioidaan olevan noin 3 miljoonaa m³, josta kaksi kolmannesta menee tuottajien omaan käyttöön. Vapaaseen myyntiin purua ja kuorta jäisi siis noin 1 miljoona m³.