Asian vireilletulo
Kilpailuvirastolle on 12.9.2006 ilmoitettu yrityskauppavalvontaa koskevien kilpailunrajoituslain 3 a luvun säännösten mukaisesti järjestely, jossa LSO Foods Oy (”LSO”) hankkii Järvi-Suomen Portti Osuuskunnalta (”Portti”) sen sika- ja nautateuraseläinten hankintaliiketoiminnan.
Osapuolet ja niiden harjoittama liiketoiminta
LSO on HK Ruokatalo Group Oyj:n (”HK”) tytäryhtiö. Yhtiö hankkii sopimustuottajiltaan kotimaista sian- ja naudanlihaa HK:lle. Liharaaka-ainehankinnan ohella LSO harjoittaa sian- ja naudanlihantuotantoa tukevaa toimintaa. Omistamiensa yhtiöiden kautta LSO myy rehuja ja tarvikkeita sekä kehittää suomalaista sikaeläinainesta.
HK-konserni on Suomessa, Baltian maissa ja Puolassa toimiva liha-alan yritys. Konserni valmistaa ja markkinoi sian- ja naudanlihaa, siipikarjanlihaa, lihavalmisteita ja valmisruokia kotitalouksille, suurkeittiöille ja teollisuudelle. HK:n merkittävin omistaja on LSO Osuuskunta.
HK:lla on yhteistyötä Atria Yhtymä Oyj:n (”Atria”) kanssa. Nautateurastusyhteistyö kattaa HK:n nautojen teurastuksen ja leikkuun Atrian Kauhajoen teurastamolla. HK:n ja Atrian yhteisyritys Best-In Oy[1] harjoittaa lemmikkieläinruokatuotantoa. LSO:lla ja Atrian osakkuusyhtiö A-Tuottajat Oy:llä (”A-Tuottajat”) on Finnpig Oy (”Finnpig”) -niminen yhteisyritys, joka kehittää eläinaineksen jalostusta ja risteytystoimintaa. HK ja Atria ovat perustaneet myös yhteisen kalkkunanlihan tuotantoyhtiön, Länsi-Kalkkuna Oy:n, jonka on tarkoitus keskittyä kalkkunanlihan alkutuotantoon, teurastukseen ja leikkuuseen. Sen tuotannollisen toiminnan on suunniteltu alkavan vuoden 2007 alussa.
Yrityskaupan kohteena ovat Portin sika- ja nautateuraseläinten hankintatoiminnot. Kyseessä on alihankintamenettely, jolla Portti ulkoistaa LSO:lle sikojen ja nautojen hankinnan, eläinvälityksen ja alkutuotannon neuvonnan. Portti ostaa jatkossa tarvitsemansa teuraseläimet LSO:lta. Portin hankinnan henkilöstö siirtyy LSO:n palvelukseen.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Yritysjärjestely
HK-konsernin maailmanlaajuinen liikevaihto vuonna 2005 oli noin 883,3 miljoonaa euroa, josta noin 588,8 miljoonaa euroa kertyi Suomesta. Portilta yrityskauppajärjestelyssä siirtyvän hankintaliiketoiminnan liikevaihto vuonna 2005 oli noin 39,7 miljoonaa euroa ja se kertyi kokonaisuudessaan Suomesta. Koska kilpailunrajoituslaissa määritellyt liikevaihtorajat ylittyvät, järjestely kuuluu yrityskauppavalvontaa koskevien säännösten soveltamisalaan.
Relevantit markkinat ja osapuolten toiminta markkinoilla
Ilmoittajan näkemyksen mukaan relevantit hyödykemarkkinat, joilla osapuolilla on päällekkäistä toimintaa, ovat sika- ja nautateuraseläinten hankinta, porsaiden ja vasikoiden välitys sekä teurassikojen ja -nautojen kuljetukset. Vertikaalisessa suhteessa olevina markkinoina voidaan osapuolten näkemyksen mukaan tarkastella sian ja naudan teurastusta, sian- ja naudanliharaaka-aineen myyntiä liha- ja turkisrehuteollisuudelle (ruho ja palat, elimet sekä teurasjäte) sekä lihapitoisten einesten ja valmisruokien myyntiä (liha sekä lihavalmisteet ja valmisruoat). Ilmoittajan näkemyksen mukaan relevantit maantieteelliset markkinat ovat Suomen laajuiset kaikilla edellä luetelluilla markkinoilla.
Seuraavassa yrityskaupan vaikutuksia tarkastellaan osapuolten päällekkäisten toimintojen ja niihin vertikaalisessa suhteessa olevien toimintojen osalta alla olevien otsikoiden alla erikseen.
Teuraslihan hankinta, eläinvälitys ja teuraskuljetukset
Ilmoittajan mukaan sekä sian- että naudanlihan tuotantoketjussa huomattava osa tuotannosta tapahtuu vaiheistettuna eli jotkut tuottajat tuottavat porsaat ja vasikat ja toiset tuottajat kasvattavat ne teuraseläimiksi. Hankintayhtiöt tekevät hankinta- ja tuotantosopimukset tuottajien kanssa. Ne toimivat pääasiallisina operaattoreina eläinvälityksessä eli ostavat porsaat ja vasikat tuottajilta ja myyvät ne edelleen loppukasvatukseen. Ilmoittajan mukaan noin 5–10 % eläinvälityksestä hoituu tilojen välisenä kauppana. Eläinten kasvatuksen päätyttyä tuottajat ilmoittavat eläimet teuraaksi. Hankinnan ja eläinvälityksen kuljetukset hoitavat hankintayhtiöt tai yksityiset liikennöitsijät alihankintana.
Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n[2] mukaan sianlihan kokonaistuotanto Suomessa vuonna 2005 oli noin 203,3 miljoonaa kiloa ja naudanlihan kokonaistuotanto noin 84,6 miljoonaa kiloa. Sianlihan kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2005 oli noin 175,4 miljoonaa kiloa. Sianlihan kotimaisen tuotannon ja tuonnin (noin 9,8 miljoonaa kiloa) yhteismäärä ylittää kotimaisen kulutuksen, ja sianlihaa vietiin vuonna 2005 Elintarviketeollisuusliitto ry:n[3] mukaan noin 36,9 miljoonaa kiloa. Naudanlihan kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2005 oli Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n mukaan noin 95,4 miljoonaa kiloa. Naudanlihan kysyntä ylittää kotimaisen tuotannon määrän, ja naudanlihaa tuotiin vuonna 2005 Elintarviketeollisuusliitto ry:n mukaan noin 9,4 miljoonaa kiloa. Naudanlihan vienti oli alle miljoona kiloa.
Porsaita välitettiin Suomessa vuonna 2005 ilmoittajan mukaan noin 1,57 miljoonaa kappaletta. Vasikoiden välitysmäärä oli vastaavasti hieman yli 111 000 kappaletta.
Teurassikojen kuljetusmarkkinoiden arvo Suomessa vuonna 2005 oli yrityskaupan osapuolten arvion mukaan noin 10,5 miljoonaa euroa ja teurasnautojen kuljetusmarkkinoiden arvo noin 11,4 miljoonaa euroa.
LSO hankki sianlihaa vuonna 2005 noin [80–100][4] miljoonaa kiloa ja naudanlihaa noin [15–20] miljoonaa kiloa. Portilta siirtyvän liiketoiminnan eli kohteen hankinnat olivat vastaavasti noin [10–15] miljoonaa kiloa sianlihaa ja noin [5–10] miljoonaa kiloa naudanlihaa. LSO:n markkinaosuus sianlihan hankinnassa vuonna 2005 oli ilmoittajan arvion mukaan [30–50] % ja naudanlihan hankinnassa noin [20–30] % hankinnan määrästä laskettuna. Kohteen markkinaosuus oli vastaavasti sianlihan hankinnassa [5–10] % ja naudanlihan hankinnassa noin [5–10] %. Eläinvälityksessä kohteen markkinaosuudet olivat hankinnan osuuksia vastaavat, LSO:lla hieman näitä korkeammat (porsaissa noin [30–50] %:n ja vasikoissa noin [20–30] %:n markkinaosuus). Myös teuraskuljetuksissa markkinaosuudet olivat hankinnan osuuksia vastaavat.
Siten osapuolten yhteenlasketut markkinaosuudet vuonna 2005 olivat sianlihan hankinnassa ja teurassikojen kuljetuksissa noin [40–50] % ja naudanlihan hankinnassa ja teurasnautojen kuljetuksissa noin [25–35] %. Porsasvälityksessä osapuolten yhteinen markkinaosuus oli noin [40–50] % ja vasikkavälityksessä noin [30–40] %.
Teuraslihan hankinnassa, eläinvälityksessä ja teuraseläinten kuljetuksissa LSO:n ohella vahva toimija on Atrian osakkuusyhtiö A-Tuottajat. A-Tuottajien markkinaosuus sianlihan hankinnassa vuonna 2005 oli ilmoittajan arvion mukaan noin [30–40] % ja naudanlihan hankinnassa noin [40–50] % hankinnan määrästä laskettuna. Eläinvälityksessä ja teuraskuljetuksissa yhtiön markkinaosuudet vastaavat ilmoittajan mukaan kutakuinkin sen hankintaosuuksia.
Muita merkittäviä toimijoita kyseisillä markkinoilla ovat ilmoittajan mukaan Oy Snellman Ab (”Snellman”), Saarioisten Lihanjalostus Oy (”Saarioinen”), Liha-Pouttu Oy (”Pouttu”) sekä Paimion Teurastamo Oy (”Paimion Teurastamo”). Niiden markkinaosuudet ovat kuitenkin selvästi LSO:n ja A-Tuottajien osuuksia alhaisempia. Snellmanin markkinaosuus kyseisillä markkinoilla on ilmoittajan arvion mukaan noin [5–10] %, Saarioisten noin [5–10] %, Poutun noin [5–10] % ja Paimion Teurastamon noin [1–5] %.
Teurastus, raaka-aineen myynti liha- ja turkisrehuteollisuudelle sekä lihapitoisten einesten ja valmisruokien myynti
Teurastusmarkkinoiden koko on ilmoittajan näkemyksen mukaan sama kuin teuraslihan hankintamarkkinoiden koko. Tämä johtuu siitä, ettei Suomeen tuoda eläviä teuraseläimiä. Ilmoittajan mukaan HK:n ja Portin markkinaosuudet teurastusmarkkinoilla vastaavat siten niiden markkinaosuuksia teuraslihan hankintamarkkinoilla. Myös muiden toimijoiden osalta markkinaosuudet ovat hankintaosuuksia vastaavat tai hieman alemmat.
Ilmoittajan mukaan Suomessa ja muualla EU:ssa liharaaka-aineesta on yleensä enemmän tarjontaa kuin kysyntää. Suomen markkinoille on tuontia muista EU-maista sekä myös EU:n ulkopuolisista maista. Myös syötävien sivutuotteiden (elinten) ja teurasjätteiden osalta tarjonta ylittää kysynnän. Syötävien sivutuotteiden ylijäämä toimitetaan ilmoittajan mukaan vientiin EU:n ulkopuolelle. Kotimaiset rehusekoittamot muodostavat teurasjätteiden kysyntämarkkinat. Kysyntä ja hintataso riippuvat turkistarhauksen määrästä ja kannattavuudesta sekä tuontiraaka-aineen hintatasosta. Teurasjäteylijäämiä joudutaan ilmoittajan mukaan toimittamaan ajoittain destruktiolaitokselle.
Lihateollisuudelle myytävän sian- ja naudanlihan raaka-aineen (ruhojen ja palojen) kokonaismääräksi Suomessa vuonna 2005 on ilmoittaja arvioinut sian osalta noin [50–70] miljoonaa kiloa ja naudan osalta noin [15–20] miljoonaa kiloa. Syötävien sian- ja naudanlihan sivutuotteiden (elinten) kokonaismyynnin määrä oli vastaavasti ilmoittajan arvion mukaan sian osalta noin [alle 3] miljoonaa kiloa ja naudan osalta noin [alle 3] miljoonaa kiloa. Turkiseläinrehuteollisuudelle suoraan toimitettavien sian ja naudan sivutuotteiden (teurasjäte) kokonaismääräksi ilmoittaja on arvioinut noin [65–85] miljoonaa kiloa.
HK:n osuus lihateollisuudelle myytävien ruhojen ja palojen markkinoista vuonna 2005 oli ilmoittajan arvion mukaan sianlihassa noin [20–30] % ja naudanlihassa noin [15–20] % myynnin määrästä laskettuna. Atrian vastaavat osuudet olivat ilmoittajan arvion mukaan sianlihassa noin [20–30] % ja naudanlihassa noin [30–40] % ja Portin osuudet sianlihassa noin [alle 10] % ja naudanlihassa noin [alle 10] %. Muiden toimijoiden osuudet olivat huomattavasti pienemmät, korkeintaan muutamia prosentteja.
HK:n osuus lihateollisuudelle myytävien elinten markkinoista vuonna 2005 oli ilmoittajan arvion mukaan sian elinten osalta noin [40–50] % ja naudan elinten osalta noin [10–15] % myynnin määrästä laskettuna. Atrian vastaavat osuudet olivat sian elinten osalta noin [10–15] % ja naudan elinten osalta noin [20‐30] %. Portin vastaavat osuudet olivat noin [1–5] % ja noin [10–15] %. Poutun, Snellmanin ja Saarioisten vastaavat osuudet olivat sian elimissä noin [1–5] % ja naudan elimissä noin [5–10] % kullakin.
HK:n osuus sian ja naudan teurasjätteen markkinoista vuonna 2005 oli ilmoittajan mukaan noin [20–30] %, Atrian noin [20–30] % ja Portin noin [10–15] % myynnin määrästä laskettuna. Muiden toimijoiden osuudet olivat alle 4 %.
Lihapitoisten einesten ja valmisruokien myynnin kokonaismarkkinat Suomessa vuonna 2005 olivat Elintarviketeollisuusliitto ry:n mukaan lihan osalta määrältään noin 90 miljoonaa kiloa ja arvoltaan reilut 400 miljoonaa euroa sekä lihavalmisteiden ja valmisruokien osalta noin 238 miljoonaa kiloa ja reilut 800 miljoonaa euroa. HK:n osuus tästä oli ilmoittajan arvion mukaan lihan osalta noin [20–30] % sekä lihavalmisteiden ja valmisruokien osalta noin [20–30] %. Atrian vastaavat osuudet olivat noin [15–20] % ja noin [20–30] %, Snellmanin noin [15–20] % ja [1–5] %, Saarioisten noin [1–5] % ja [15–20] % sekä Portin noin [5–10] % ja noin [1–5] %.
Yrityskaupan kilpailuvaikutukset
Teuraslihan hankinta Suomessa perustuu pitkälti sopimustuotantoon. Tuottajan ja hankintayhtiön välinen tuottajasopimus velvoittaa tuottajan myymään ja hankintayhtiön ostamaan sopimusaikana tuotetut eläimet. Sopimuskausi voi olla määräaikainen, esimerkiksi 1‐3 vuotta, tai toistaiseksi voimassa oleva. Sopimukset sitovat osapuolia kiinteästi, ja lähtökohtana on, että sopimus kattaa tuottajan koko tuotannon. Hankintayhtiöt ovat tuottajille myös eläinvälityksen pääasialliset sopimuskumppanit.
Osa tuottajista on jonkin lihantuottajaosuuskunnan jäseniä. LSO, A-Tuottajat ja Portti ovat osuustoimintataustaisia hankintayhtiöitä. Ilmoittajan toimittamien selvitysten mukaan asiallisesti sopimustuottajuus hankintayhtiön kanssa on eri asia kuin jäsenyys osuuskunnassa. Käytännössä ne ovat kuitenkin linkittyneet siten, että esimerkiksi LSO Osuuskunnan jäseneksi pääsee vain tuottaja, jolla on voimassaoleva tuotantosopimus LSO Osuuskunnan tai sen omistaman tytäryhtiön kanssa. Tuottajasiirtymät eri osuuskuntien välillä eivät ilmeisesti ole yleisiä.
Suomeen tuodaan ja Suomesta viedään lihaa. Ilmoittajan mukaan tuonti määrää kotimaisen raaka-aineen hintatason. EU:n alueelta tapahtuvassa lihan lajitelmatuonnissa ei ole tulleja tai muita lakisääteisiä maksuja. Myöskään kuljetuskustannukset eivät ole merkittävä kustannuserä. Tuontilihan hintataso on ilmoittajan mukaan yleensä Suomea alhaisempi sekä siassa että naudassa.
LSO:n ja Portin välinen yritysjärjestely keskittää Suomen sika- ja nautateuraseläinhankintaa. Merkittävä osa Portin nykyisistä sopimustuottajista siirtyy todennäköisesti LSO:n sopimustuottajiksi.
Eräissä Kilpailuviraston saamissa markkinaosapuolten lausunnoissa on esitetty, että hankinnan keskittyminen vaikeuttaa entisestään kotimaisen liharaaka-aineen saatavuutta, ja lihaa jalostavat yritykset, joilla ei ole omaa hankintaa, joutuvat enenevässä määrin tuomaan raaka-aineensa ulkomailta. Kotimaista lihaa preferoidaan ensisijaisena raaka-aineena ja tuontilihaa vasta toissijaisena. Lausunnoissa on todettu kuluttajien arvostavan lihan kotimaisuutta.
Joissakin lausunnoissa on tuotu myös esiin HK:n ja Atrian vahva asema lihan hankinnassa ja kotimaisen raaka-aineen hallinnassa. Virastolle on esitetty, että kyseiset yritykset määrittelevät hintatasoa, ja että ne pystyvät balansoimaan raaka-ainetilannetta Suomessa.
Useissa lausunnoissa on kuitenkin katsottu HK:n ja Atrian muodostavan toisilleen todellisen vastavoiman. Kilpailuviraston selvityksissä ei ole tullut esille sellaista näyttöä, jonka perusteella voitaisiin tehdä johtopäätös, etteivät ne muodostaisi toisilleen vastavoimaa. Liharaaka-aineen hintaan vaikuttanee osaltaan myös tuonnin mahdollisuus.
LSO:n ja Portin välillä solmittu alihankintasopimus koskee sika- ja nautateuraseläinten hankintaa. Ilmoittajan antaman selvityksen mukaan Portti voi hankkimiensa teuraseläinten suhteen menetellä kuten haluaa; se voi käyttää hankkimansa raaka-aineen itse tai myydä sitä eteenpäin esimerkiksi jalostavalle lihateollisuudelle. Portti on ilmoittajan mukaan myynyt sian- ja naudanlihan raaka-ainetta lihateollisuudelle vuonna 2005 noin [alle 10] miljoonaa kiloa. Hankintojen siirtyminen LSO:lle ei ilmoittajan antaman selvityksen mukaan rajoita tätä toimintaa. Alihankintasopimuksen lähtökohtana on, että Portin hankinnat tehdään LSO:n kautta. Sopimus ei ilmoittajan mukaan ole luonteeltaan kuitenkaan eksklusiivinen, eikä se siten estä Porttia hankkimasta raaka-ainetta muualta.
Kilpailuvirastolle on lisäksi esitetty, että yritysjärjestelyllä voi olla vaikutusta suomalaiseen sianjalostukseen. Eräissä lausunnoissa on ennakoitu LSO:n ja A-Tuottajien välisen yhteisyrityksen, Finnpigin, aseman vahvistuvan hankintaosuuksien muuttumisen ja supistuneiden hankintamarkkinoiden myötä. Finnpig toimittaa genetiikkaa (puhdasrotuisia eläimiä ja spermaa) omistajiensa sopimustuottajien käyttöön. Ilmoittajan virastolle antaman selvityksen mukaan LSO:n sopimustuottajien on kuitenkin mahdollista ostaa genetiikkaa myös muilta alan toimijoilta. [ … ].
Kilpailuviraston arvion mukaan Portin teuraseläinhankinnan siirtyminen LSO:lle ei aiheuta merkittäviä kilpailuongelmia. Omasta hankintatoiminnasta luopuminen keskittää hankintamarkkinoita, mutta voi johtaa kustannustehokkaampaan hankintatoimintaan. Ottaen huomioon Portissa meneillään oleva yrityssaneerausmenettely, hankintatoimintojen ulkoistaminen voi parantaa Portin mahdollisuuksia säilyä lopputuotemarkkinoilla varteenotettavana kilpailijana. Ilmoittajan selvityksen mukaan alihankintasopimus ei anna LSO:lle mahdollisuutta rajoittaa Portin hankintamääriä, vaan toimitukset perustuvat kulloinkin Portin tilaamiin määriin.
Hankintamarkkinoilla toimii järjestelyn jälkeenkin useita toimijoita, kuten Atria, Snellman, Saarioinen ja Pouttu. Samat yritykset kohtaavat myös vähittäissektorilla lopputuotemarkkinoilla. Näillä markkinoilla toimii lisäksi useita pienempiä yrityksiä, jotka osaltaan luovat kilpailupainetta valituilla tuotesegmenteillä. Kilpailuviraston arvion mukaan järjestelyllä ei ole nähtävissä olevia haitallisia vaikutuksia siihen vertikaalisessa suhteessa oleviin markkinoihin eikä myöskään kuluttajan valintamahdollisuuksiin vähittäiskaupan valikoimissa.
Edellä esitetyn perusteella Kilpailuvirasto katsoo, että asian ratkaisun kannalta ei ole tarpeellista määritellä yrityskaupan kohteena olevia relevantteja markkinoita täsmällisesti, koska yrityskauppajärjestely ei aiheuta merkittäviä kilpailuongelmia Suomessa. Järjestelyn johdosta Kilpailuvirasto kuuli laajalti markkinaosapuolia. Virastolle toimitetuista lausunnoista ja selvityksistä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että yrityskaupalla olisi kilpailunrajoituslaissa tarkoitettuja vahingollisia kilpailuvaikutuksia.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan, jossa LSO Foods Oy hankkii Järvi-Suomen Portti Osuuskunnalta sen sika- ja nautateuraseläinten hankintaliiketoiminnan. Kilpailuviraston arvion mukaan yrityskauppa ei synnytä tai vahvista sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyy Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (303/1998, 318/2004) 11, 11 a, 11 b ja 11 d §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Kilpailuviraston päätös, 24.4.2002; HK Ruokatalo Oyj, Atria Oyj / Best-In Oy, dnro 282/81/02.
[2] Suomen Gallup Elintarviketieto Oy. Elintarviketalous 2006.
[3] Elintarviketeollisuusliitto ry:n Tullihallituksen tilastoista laatimat vienti- ja tuontitilastot: http://www.etl.fi/tilastot/pdf/vienti/hpvienti2005.pdf ja http://www.etl.fi/tilastot/pdf/vienti/hptuonti2005.pdf.
[4] Hakasulkeisiin merkityissä kohdissa tieto/tarkka tieto on poistettu liikesalaisuutena.