Asian vireilletulo
Eniro AB (Eniro) on 27.9.2001 ilmoittanut Kilpailuvirastolle kilpailunrajoituslain (303/98) 3 a luvun yrityskauppasäännösten mukaisesti järjestelystä, jolla se hankkii Direktia Oy:n (Direktia) hakemistoliiketoiminnat ja Radiolinja Oy:n 118-numerotiedustelutoiminnot.
Osapuolet ja niiden harjoittama liiketoiminta
Määräysvallan hankkija Eniro on lokakuussa 2000 Tukholman pörssiin julkisesti listattu ruotsalainen yhtiö. Eniron harjoittama liiketoiminta muodostuu erilaisten hakemistoluetteloiden (online ja offline) tuotannosta sekä mainostilan myynnistä ja markkinoinnista. Yhtiöllä on Suomessa tytäryhtiö, jossa on noin 300 työntekijää – kokonaisuudessaan Enirolla on noin 4000 työntekijää. Eniro harjoittaa hakemistoliiketoimintaa sähköisessä ja painetussa muodossa pääasiassa Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa, Saksassa, Puolassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Venäjällä.
Hankinnan kohde käsittää Direktian liiketoiminnat kokonaisuudessaan lukuun ottamatta Direktian sähköistä eDirectories -hakemistopalvelua. Hankinnan kohteena on lisäksi Elisa Communications Oyj:n (Elisa) Radiolinja Oy:n liittymiä koskeva 118-numerotiedustelupalvelu. Direktia on Elisan täysin omistama tytäryhtiö, jonka Elisa perusti 30. lokakuutta 2000. Elisa on siirtänyt Direktian alle hakemistoliiketoimintansa samoin kun sen omistamat Suomen Keltaiset Sivut Oy:n (SKS) ja Finnet Media Oy:n osakkeet. Direktialla on noin 370 työntekijää ja sen harjoittama liiketoiminta muodostuu sekä perinteisistä painetuista hakemistoluetteloista että verkossa välitetyistä hakemistopalveluista.
Kilpailuoikeudellinen arviointi
Eniron kilpailunrajoituslain mukainen liikevaihto vuonna 2000 oli noin 2,3 miljardia markkaa ja kaupan kohteen Direktian liikevaihto noin 250 miljoonaa markkaa. Koska kilpailunrajoituslaissa määritellyt liikevaihtorajat ylittyvät ja kaupan kohde harjoittaa toimintaa Suomessa, järjestely kuuluu yrityskauppasäännösten soveltamisalaan.
Relevantit markkinat
Yrityskaupan osapuolet toimivat ennen kaikkea hakemistoliiketoimintojen markkinoilla. Transaktion kohteena olevat Direktian liiketoiminnot muodostuvat seuraavista osista:
- Helsingin alueen Keltaiset Sivut -hakemistoluettelo;
- [ ][1] % omistusosuus Suomen Keltaiset Sivut Oy:stä (SKS), joka toimii Keltaiset Sivut -hakemistojen kansallisena myyntiagenttina. SKS tuottaa myös Keltaiset Sivut -hakemistopalvelua Internetissä. Kilpailuvirasto on myöntänyt SKS:lle sekä SKS:n Internet-toiminnalle poikkeusluvat[2].
- Keltaiset Sivut -tavaramerkin omistus. Tavaramerkki on rekisteröity Helsingin Puhelinyhdistyksen nimiin, mutta alueellisilla puhelinyhtiöillä on siihen käyttöoikeus. Käytännössä em. tavaramerkki on vuodesta 1985 alkaen ollut kaikkien puhelinluetteloyhteistyötä tekevien puhelinyhtiöiden käytössä veloituksetta.
- Valkoiset Sivut -koti- ja yrityshakemistot Helsingin alueella.
- Paikalliset hakemistoluettelot (Valkoiset ja Keltaiset Sivut), joita jaetaan Helsingin seudun lähikunnissa.
- 118-numerotiedustelupalvelu, jota tarjotaan Elisan ja Radiolinjan asiakkaille. Palvelu sisältää kaikki suomalaisten puhelinhakemistojen sisältämät ja matkapuhelinoperaattoreilta saatavat tilaajatiedot. Palvelu on käytettävissä kaikkialla Suomessa.
- Operaattoreista riippumaton kansallinen 0100100-numerotiedustelupalvelu, joka sisältää tietoja yrityksistä ja yksityishenkilöistä.
- Oma osa, joka on kuudella Helsingin lähialueella julkaistava asukkaiden ja yritysten yhteystietoja ja muuta palveluinformaatiota sisältävä hakemistoluettelo.
- [ ] % omistusosuus Finnet Media Oy:ssä[3] (loput omistuksesta hajautuneet lukuisille eri Finnet-yhtiöille), joka puolestaan omistaa 60 % Suomen Numeropalvelu Oy:n (SNOY) osakkeista (Sonera omistaa loput 40 % SNOY:n osakkeista). SNOY ylläpitää yhteistä valtakunnallista hakemistotietokantaa. Kilpailuvirasto on myöntänyt SNOY:lle poikkeusluvan[4].
Määräysvallan hankkijan Eniron Suomessa harjoittama liiketoiminta käsittää puhelinhakemistoja painetussa ja Internet -muodossa. Yhtiön Suomen markkinoilla tarjoamia tuotteita ovat:
- Kaupunki-info, jota jaetaan kotitalouksiin ja yrityksiin ilmaiseksi. Hakemistoluettelo sisältää noin [ ] yrityksen yhteystiedot ja sen levikki [ ]. Palvelua tarjotaan myös Internetissä.
- Kansallinen Yritystele, joka sisältää [ ] yrityksen yhteystiedot Suomessa sekä aakkosellisesti että toimialan mukaan järjestettynä. Kansallisen Yritystelen levikki on noin [ ] kappaletta, joista [ ] on CD-ROM versioina. Palvelu saatavissa myös Internetissä.
- Alueellinen Yritystele, joka sisältää 13 eri alueen yhtiöiden yhteystietoja. Yrityksille ilmaiseksi jaettavan hakemistoluettelon levikki on Uudellamaalla noin [ ] ja [ ] kappaletta muilla alueilla.
- Yritystele Industri, joka sisältää kuuden eri teollisuudenalan mukaan järjestettyjä yhtiöiden yhteystietoja. Tuotteen levikki on [ ] kappaletta toimialaa kohti ja sitä jaetaan ilmaiseksi yhtiöille ja julkisen sektorin päätöksentekijöille.
- Finnish Trade Directory Emfas (FTDE), joka sisältää tietoja keskeisistä suomalaisista yhtiöistä ja viranomaisista. Tuotteen levikki on noin [ ] kappaletta ja sitä jaetaan 240 Euro Information Centerin kautta ilmaiseksi keskeisille yhtiöille EU:ssa sekä viranomaisille.
- Navigator, joka sisältää tietoja yrityksistä, kaupungeista ja viranomaisista Venäjällä.
- Europages, johon keltaisten sivujen ja yrityshakemistojen kustantajat 30 maasta myyvät yhteistyössä ilmoitustilaa. Hakemisto sisältää tietoja [ ] eurooppalaisesta yhtiöstä ja sen painettujen sekä CD-ROM versioiden levikki on noin [ ] kappaletta.
- Luotain.com, joka on [ ] Internet-osoitetta sisältävä Internet-palvelu.
- 03 03 03 -numerotiedustelupalvelu. Puhelinkeskuksen tarjoamasta palvelusta voi tiedustella yritysten yhteystietoja.
Relevantit hyödykemarkkinat
Ilmoittaja on käyttänyt relevanttien markkinoiden määrittelyn pohjana komission tapauskäytännössään soveltamaa markkinamäärittelyä[5], jossa puhelinhakemistot on luokiteltu seuraavasti:
1. ilmoitustilan myynti paikallisiin puhelinhakemistoihin (”valkoiset sivut”);
2. ilmoitustilan myynti yhtiöiltä kuluttajille (B2C) suunnattuihin puhelinhakemistoihin (”keltaiset sivut”);
3. ilmoitustilan myynti yrityksiltä yrityksille (B2B) suunnattuihin hakemistoihin;
4. Internet-mainonta ja
5. numerotiedustelupalvelut
Vaikkakin komissio on luokitellut tarkastelun kohteena olevat markkinat edellä kuvatun mukaisesti, osapuolet katsovat, että puhelinhakemistot ovat osa laajempia mainonnan markkinoita. Mikäli komission luokittelua käytetään markkinamäärittelyn perustana, on yritysjärjestelyn osapuolilla ilmoittajan mukaan päällekkäistä liiketoimintaa B2C-hakemistojen (2) ja numerotiedustelupalvelujen (5) osalta. Lisäksi osapuolilla voi olla marginaalista päällekkäisyyttä yllä määritellyillä Internet-mainonnan (4) markkinoilla.
B2C-markkinoille suunnatut hakemistot sisältävät perustiedot ja tarkempia tietoja yrityksistä, jotka ovat päättäneet mainostaa hakemistoissa. Ne eroavat ns. valkoisista sivuista, joissa pääsääntöisesti luokitellaan perustiedot kaikista operaattoreiden liittymätilaajista tietyllä alueella. Telemarkkinalain perusteella teleyritysten tulee huolehtia siitä, että käyttäjien tunnistamisen kannalta välttämättömät tiedot ovat kaikkien käyttäjien saatavilla avoimessa valtakunnallisessa tilaajaluettelossa. B2C-hakemistojen tiedot kootaan sitä vastoin eri tavalla. Ilmoitustilaa myydään yhtiöille käytännössä riippumatta siitä, onko kyseessä liittymän omistaja vai ei. Valtaosa B2C-hakemistojen mainostajista on pk-yrityksiä. Osapuolten arvioin mukaan noin [ ] pk-yrityksistä ostaa mainostilaa B2C-hakemistoista. Loput yritykset hyödyntävät mainonnassaan muita vaihtoehtoisia kanavia. Osapuolet katsovat näin ollen, että relevantteja markkinoita määriteltäessä tulisi huomioida mainostajan tai käyttäjän näkökulmasta vaihtoehtoiset mediakanavat kuten sanomalehtien luokitellut ilmoitukset sekä erilaisten hakemistoluettelojen CD-ROM ja Internet-versiot. Komission markkinamäärittelyä laajempi määritelmä vastaisi yritysjärjestelyn osapuolten mukaan paremmin luettelopalveluntarjoajien kohtaamaa todellista kilpailutilannetta.
Komisso on todennut Telia/Telenor -päätöksessään[6] muun muassa, että sen tutkimuksissaan keräämät tiedot osoittavat, että useat seikat erottavat puhelinluettelot muista mainontavälineistä. Puhelinluettelot julkaistaan ensinnäkin kerran vuodessa. Tämä heikentää niiden mainontavoimaa ja tekee niistä staattisia mainontavälineitä, sillä puhelinluetteloiden välityksellä yleisölle annettuja tietoja ei voida muuttaa, yhdistää tai päivittää. Julkaiseminen kerran vuodessa vaikuttaa puhelinluetteloiden mainostilan hintaan verrattuna muihin painettuihin viestimiin. Puhelinluetteloissa mainostaminen on yleensä päivä- tai aikakauslehdissä mainostamista edullisempaa, jos otetaan huomioon luettelon pidempi käyttöaika. Näistä syistä asiakkaat eivät vaihtaisi kovin helposti mainontavälinettä, vaikka mainoshintoja nostettaisiinkin vähän mutta merkityksellisesti. Komissio katsoi edellä esitetyn perusteella mainostilan myynnin paikallisiin puhelinluetteloihin kuuluvan erillisille merkityksellisille tuotemarkkinoille.
Yrityskaupan ilmoittaja arvioi komission markkinamäärittelyä noudattaen kotimaan hakemistoluetteloiden B2C-markkinoilla yrityskaupan seurauksena muodostuvan keskittymän markkinaosuudeksi noin [30–40] % ja vastaavasti keskittymän keskeisten kilpailijoiden Sonera Info Communications Oyj:n (SIC) noin [30–40] % ja Finnet-liiton noin [30–40] %. Markkinaosuusarvioinnissa tulee ilmoittajan mukaan huomioida se, että SIC on mukana jokaisella Keltaisten sivujen julkaisualueella ja lisäksi Finnet-liitossa on mukana huomattava määrä paikallisia teleoperaattoreita.
Yrityshakemistojen osalta komissio toteaa niiden poikkeavan tavanmukaisista paikallisista puhelinluetteloista siten, että niiden käyttäjäryhmä koostuu pääasiassa tuotteiden ja palvelujen tarjoajia etsivistä yrityksistä. Hakemistot ovat yleensä maksuttomia, koska hakemiston julkaisijat saavat tuloja mainostilan myynnistä hakemistoihin. Komissio katsoi syistä, jotka esitettiin jo edellä paikallisia luetteloita koskevassa kohdassa, että mainonta yrityshakemistoissa muodostaa erilliset mainontamarkkinat. Yrityshakemistomainokset kuuluvat siten myös eri mainontamarkkinoille kuin tavallisissa paikallisluetteloissa julkaistavat mainokset. Yrityshakemistot eivät yleensä ole yleisön saatavilla, vaan ne on suunnattu määrätyille käyttäjille (liike-elämän edustajille). Mainostaminen yrityshakemistoissa näyttäisi komission mukaan olevan myös edullisempaa kuin tavanomaisissa puhelinluetteloissa. Komissio katsoi lisäksi yrityshakemistojen erikoislaatuisuuden (ne on suunnattu yksinomaan liike-elämän edustajille) aiheuttavan sen, ettei muita mainontatapoja, esimerkiksi linja-autoihin ja raitio-vaunuihin sijoitettavia mainoksia, jotka suunnataan suurelle yleisölle, voida pitää kysynnän kannalta toisensa korvaavina. Näin ollen komissio katsoi, että mainostilan myyminen yrityshakemistoihin kuuluu erillisille merkityksellisille tuotemarkkinoille.
Numerotiedustelupalvelujen osalta Eniro ja yrityskaupan kohde Direktia toimivat samoilla horisontaalisilla markkinoilla. Direktialla on 118-palvelu, jota Elisan ja Radiolinjan liittymän haltijat voivat hyödyntää ja lisäksi valtakunnallinen operaattoririippumaton 0100100-palvelu, joka sisältää koko maan kiinteän verkon ja mobiiliverkon puhelinnumerot, sähköposti- ja osoitetiedot ja muuta informaatiota. 0100100-palvelun tarjonnassa hyödynnetään vaihtoehtoisia perinteisiä ja sähköisiä kanavia. Enirolla puolestaan on lähinnä yrityshakuihin tarkoitettu 03 03 03 -palvelu. Osapuolet katsovat muiden samaa toimintalogiikkaa hyödyntävien numerotiedustelupalvelujen ohella sähköisessä muodossa (Internet, WAP-palvelut ym.) tarjottavien palveluiden kuuluvan samoille markkinoille.
Komission Telia/Telenor -tapauksen tutkimuksissaan keräämät tiedot vahvistavat näkemystä siitä, että CD-ROM- ja Internet-versiot kuuluvat samoille markkinoille kuin painetut hakemistot. Komissio kuitenkin toteaa, että Internet-version layout poikkeaa painetun hakemiston ja CD-ROM-version layouteista. Internet-versiossa yritysten nimet ja osoitteet esitetään objektiivisesti ja tasapuolisesti. Ainoan mainostulo-lähteen muodostavat kyseisille verkkosivuille sijoitetut mainospainikkeet ja sponsorointi. Painikkeet ja sponsoreiden ilmoitukset ovat erillään hakemistotekstistä, eivät välttämättä liity hakemistossa esitettyihin yritystietoihin ja myydään erikseen yrityksille, jotka ovat halukkaita mainostamaan kyseisillä verkkosivuilla. Hakemiston painetussa tai CD-ROM-versioissa yritystiedot saatetaan esittää puolueellisesti tai hakemistotekstiin sijoitetuissa erikokoisissa mainoksissa. Mainostajat maksavat yrityksen nimen esittämisestä näkyvämmin tai mainostilasta.
Relevantit maantieteelliset markkinat
Ilmoittajan mukaan luettelotoiminnan maantieteelliset markkinat ovat – komission näkemyksen mukaisesti – kansalliset. Osapuolet puoltavat näkemystä sillä, että etenkin Euroopan maissa kieli- ym. lainsäädännöstä sekä myynti- ja jakelujärjestelmien organisoinnista johtuvat syyt yleensä rajoittavat markkinat kansallisiksi.
Johtopäätös relevanteista markkinoista
Yhteenvetona relevanttien hyödyke- ja maantieteellisten markkinoiden osalta Kilpailuvirasto toteaa, että asian ratkaisun kannalta ei ole tarpeellista määritellä yrityskaupan kohteena olevia relevantteja hyödykemarkkinoita ja maantieteellisiä markkinoita täsmällisesti, koska keskittymä ei, kuten jäljempänä ilmenee, aiheuta merkittäviä kilpailuongelmia Suomessa.
Kotimaan luettelo- ja hakemistopalvelumarkkinat
Liikenneministeriö on teettänyt selvityksen Suomen luettelo- ja hakemistopalveluista.[7] Selvityksen mukaan luettelo- ja hakemistopalveluiden kokonaismarkkinoiden arvo vuonna 1999 oli 750–950 miljoonaa markkaa. Selvityksessä luettelo- ja hakemistomarkkinoihin katsottiin kuuluvaksi puhelinluetteloiden valkoiset ja keltaiset sivut sekä sähköiset palvelut kuten 118-numeropalvelut ja tietoverkkojen kautta tarjotut palvelut. Näistä liikevaihdoltaan suurimman erän muodostivat 118-numeropalvelut (350–400 mmk). Muiden toimintojen arvioidut liikevaihdot olivat keltaisilta sivuilta 250–300 mmk, valkoisilta sivuilta 140–220 mmk ja muista palveluista 10–30 mmk.
Suurimpia luettelo- ja hakemistopalveluita tarjoavia yrityksiä ovat selvityksen mukaan Sonera ja Elisa Communications, joiden kummankin luettelo- ja hakemistopalveluista kertynyt liikevaihto oli noin 250 miljoonaa markkaa. Alueellisten puhelinyhtiöiden hakemistopalveluiden liikevaihto oli noin 170 mmk, Telia Infomedian noin 130 mmk ja muiden yritysten vajaat 100 miljoonaa markkaa. Luettelo- ja hakemistopalveluita tarjoavia toimijoita on selvityksen mukaan satoja, joista useimmat ovat pieniä yrityksiä ja muun muassa kuntiin sidoksissa olevia paikallisia toimijoita. Luettelo- ja hakemistopalvelujen painopiste on selvityksen mukaan siirtymässä perinteisistä luetteloista Internet-palveluihin. Perinteinen puhelinluettelo säilynee kuitenkin vielä vuosia keskeisenä mediana. Luettelo- ja hakemistopalvelujen liiketoiminnalliset ansaintamallit muodostuvat selvityksen mukaan 1) mainostilan myynnistä, 2) maksullisista palveluista sekä 3) [telemarkkinalain 8 § 2 momentin 9 kohdan tarkoittamasta] luettelo- ja hakemistodatan myynnistä.
Kilpailuviraston yrityskaupan johdosta kuulemat markkinaosapuolet katsoivat määräysvallan hankkijan Eniron markkina-aseman vahvistuvan muun muassa painettujen puhelinhakemistojen markkinoilla. Markkinaosapuolten mukaan kaupan kohteella Direktialla on ollut huomattava osuus Keltaisten Sivujen ilmoitustilan myynnistä. Viraston saamissa lausunnoissa korostettiin Direktialla olevan Keltaisten Sivujen kanssa päällekkäistä liiketoimintaa eli keskittymän markkina-asema vahvistuisi B2C-markkinoilla. Keltaisten Sivujen ilmoitustilan myynnin katsottiin olevan hyvin pääkaupunkiseutukeskeistä. Yrityskaupan seurauksena arvioitiin Eniron markkina-aseman vahvistuvan eritoten pääkaupunkiseudulla.
Markkinaosapuolet katsovat yleisesti, että puhelinhakemistot eivät ole osa laajempia mainonnan kokonaismarkkinoita. Markkinaosapuolten mukaan on erittäin epätodennäköistä, että asiakkaat siirtyisivät muihin mainosmedioihin pysyväisluonteisten hinnankorotusten seurauksena. Osa markkinaosapuolista näki lisäksi alakohtaisen kilpailun toimivuuden riippuvan keskeisesti tilaajatietojen luovuttamiseen liittyvistä erityispiirteistä.
Yrityskaupan ilmoittajan lisäselvitys
Yrityskaupan ilmoittaja toimitti virastolle 24.10.2001 lisäselvityksen liittyen Kilpailuviraston markkinaosapuolilta saamissa lausunnoissa esitettyihin näkemyksiin sekä eräisiin muihin lisäselvitystä edellyttäviin kohtiin.
Yrityskaupan ilmoittaja korostaa lausunnossaan SKS:llä olevan keskeinen merkitys kotimaan markkinoilla, koska luetteloiden markkinat ovat vasta avautumassa ja SKS:n avulla kaikilla pienemmilläkin operaattoreilla on mahdollisuus olla mukana yhteistyössä ja tuottaa Keltaiset Sivut -luetteloa kustannustehokkaasti. Ilmoittajan mukaan yrityskauppa ei vaikuta SKS:lle myönnetyssä poikkeusluvassa[8] asetettuihin ehtoihin, eikä Eniro saa SKS:ssä määräysvaltaa. Keltaiset Sivut -tavaramerkin osalta yrityskaupan ilmoittaja korostaa – tavaramerkkilain (1964/7) mukaisesti – ettei Eniro saa tavaramerkkiin parempaa oikeutta kuin sen siirtäjällä on ollut.
Ilmoittajan mukaan Elisa on telemarkkinalain vaatimusten mukaisesti huolehtinut tilaajayhteyksien julkaisemisesta omalla alueellaan tytäryhtiönsä Direktian kautta ja lisäksi Elisan tilaajatiedot ovat saatavilla valtakunnallisessa SNOY:ssä. Ilmoittaja katsoo, että yrityskaupasta huolimatta Elisalla ja Radiolinjalla on edelleen telemarkkinalain mukainen velvollisuus huolehtia siitä, että sen tilaajat saavat yhteystietonsa yleisesti saatavilla olevaan luetteloon sekä velvollisuus luovuttaa tilaajayhteystietonsa asianmukaisesti luettelotoimintaa varten. Telemarkkinalain toteutumiseen liittyvät näkökohdat on huomioitu myös yrityskauppasopimuksessa. Yrityskaupan ilmoittaja katsoo lopuksi yrityskaupan ylipäänsä edistävän telemarkkinalain toteutumista teleoperaattorisidoksen poistumisen myötä.
Hakemistoluettelotoimintaa sääntelevä erityislainsäädäntö
Tilaajaluetteloiden osalta lainsäädännössä on otettava huomioon teletoiminnan tietosuojadirektiivin säännökset tilaajien mahdollisuuksista esittää omia tietojaan koskevia vaatimuksia. Toisaalta tilaajan kanssa liittymäsopimuksen tehnyt teleyritys on käytännössä ainoa, jolla on täydelliset tiedot asiakkaidensa puhelinnumeroista, nimistä ja osoitteista. Jos teleyritys ei voi luovuttaa näitä tietoja massaluovutuksena toiselle yritykselle tilaajaluettelon julkaisemista varten, kilpailutilanne tilaajaluettelojen julkaisemisessa vääristyy.
Telemarkkinalain (566/1999) 8 § 2 momentin 9 kohdan mukaan teleyrityksen tulee luovuttaa sen kanssa liittymäsopimuksen tehneiden käyttäjiensä tilaajaluettelossa julkaistaviksi ilmoittamia tietoja niiden tilaajaluettelossa julkaisemista varten julkaisemisen kannalta käyttökelpoisessa muodossa tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin siten, että luovutuksesta perittävät maksut ovat kohtuullisessa suhteessa suoritekustannuksiin ottaen huomioon, mitä yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetussa laissa säädetään. Tilaajatietojen luovutusvelvollisuutta säädettäessä on ollut tarkoituksena saattaa luettelo- ja hakemistotoiminta kilpailun piiriin ja tätä kautta varmistaa numerotietojen saatavuus kohtuuhintaan. Tilaajatietojen luovutuksesta ja hinnoittelusta säädetään telemarkkinalain ohella laissa yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja tietoturvassa (565/1999).
Hallituksen esityksen (HE 85/1998) mukaan yleisesti saatavilla olevaksi tilaajaluetteloksi katsottaisiin nykyisin käytössä olevat telealuekohtaiset luettelot. Ajantasaisuuden täyttäväksi katsotaan nykyinen puhelinluettelotoiminta, jossa vuosittain julkaistaan uusi luettelo. Momentissa tarkoitettu valtakunnallinen tilaajaluettelo voisi olla painettu tai sähköisessä muodossa. Teleyritysten tulisi huolehtia, että luettelossa on kaikkien käyttäjien tunnistamisen kannalta välttämättömät tiedot, jotka yleensä voidaan julkaista tilaajaluetteloissa yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvaa koskevan lakiehdotuksen mukaisesti. Säännöksellä Suomen lainsäädäntö saatettaisiin vastaamaan ONP-puhelintoimintadirektiivin 6 artiklan tilaajaluetteloiden saatavilla pitämistä koskevia vaatimuksia.
Tarkastelun kohteena oleva yrityskauppa on luonteeltaan ns. ulkoistamistransaktio, jossa suomalainen teleoperaattori ulkoistaa luetteloliiketoimintansa ydinliiketoimintaansa kuulumattomina liiketoimintana. Tarkastelun kohteena olevat hakemistoluetteloiden markkinat muodostuvat ennen kaikkea tilaajadatan tarjonnasta. Tilaajadatan telemarkkinalain mukaisen tarjonnan ohella luettelo- ja hakemistomarkkinoiden liiketoiminnalliset ansaintamallit muodostuvat mainostilan myynnistä ja erilaisista jakelukanavasidonnaisista maksullisista palveluista.
Itse tilaajadata on perusluonteeltaan ns. informaatiohyödyke, jota voidaan muun muassa jalostaa vaihtelevien asiakastarpeiden mukaan. Tietointensiivisten alojen informaatiohyödykkeille on yleensä tyypillistä huomattava kiinteiden tai uponneiden kustannusten osuus kokonaiskustannuksista, kun taas muuttuvat kustannukset ovat usein huomattavan alhaiset. Tilaajadatan kohtuullinen, syrjimätön ja tasapuolinen saatavuus on omiaan edesauttamaan vaihtoehtoisten jakelukanavien, innovatiivisten tuoteratkaisujen sekä uusien liiketaloudellisten ansaintamallien kehittymistä viime kädessä loppuasiakkaita eli kuluttajia aidosti hyödyttävällä tavalla.
Liikenneministeriön selvityksen mukaan luettelo- ja hakemistopalveluita tarjoavia toimijoita on huomattava määrä, joista kuitenkin käytännössä useimmat ovat pieniä yrityksiä ja muun muassa kuntiin sidoksissa olevia paikallisia toimijoita. Luettelo- ja hakemistopalvelujen painopiste on selvityksen mukaan siirtymässä perinteisistä luetteloista Internet-palveluihin. Perinteinen puhelinluettelo säilynee kuitenkin vielä vuosia keskeisenä mediana. Alan kilpailuolosuhteita edistää kuitenkin osaltaan se, että tilaaja- ja hakemistoluetteloinformaatiota on saatavilla useiden erillisten ja eräissä tapauksissa toisiaan täydentävien jakelukanavien – kuten esimerkiksi painettujen, CD-ROM sekä sähköisten kanavien – välityksellä.
Kotimaan hakemisto- ja luettelopalvelumarkkinoiden kilpailua edistää osaltaan telemarkkinalain vaatimukset tilaajatietojen luovuttamisesta. Tilaajatietojen luovutusvelvollisuutta säädettäessä tarkoituksena on ollut saattaa luettelo- ja hakemistoliiketoiminta kilpailun piiriin ja tätä kautta varmistaa numerotietojen saatavuus kohtuuhintaan ja saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan Euroopan yhteisön ONP-puhelintoimintadirektiivin 6 artiklan säädöksiä. Säädösmuutos on omiaan alentamaan alalle tulon esteitä ja toisaalta se mahdollistaa markkinatoimijoiden etabloitumisen uusille markkina-alueille.
Ratkaisu
Kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan, jossa Eniro AB hankkii Direktia Oy:n hakemistoliiketoiminnat ja Radiolinja Oy:n 118-numerotiedustelutoiminnot. Kilpailuviraston arvion mukaan yrityskauppa ei synnytä tai vahvista sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena kilpailu merkittävästi estyy Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla.
Kilpailuvirasto ei tässä päätöksessä ota kantaa jo myönnettyihin tai jatkossa tarvittaviin poikkeuslupiin.
Sovelletut säännökset
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) 11, 11 a, 11 b, 11 d §.
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.
[1] Hakasulkeilla merkityissä kohdissa tieto/tarkka tieto poistettu liikesalaisuutena.
[2] Dnro 466/76/97, 23.9.1998. Poikkeuslupa kattaa alueellisten puhelinluetteloiden valkoisille sivuille myytävän tilan ja keltaisille sivuille myytävän mediatilan hinnoista sopimisen sekä alueellisten puhelinluetteloiden valmistusta ja painatusta varten ostettavien palveluiden hinnoista, palkkioista, alennuksista ja maksuehdoista sopimisen. Dnro 26/67/2000, 29.8.2000. Virasto katsoi SKS:n sähköisten yrityshakemistojen tarjontaan liittyen edellä mainitun alueellista luetteloyhteistyötä koskevan poikkeuslupapäätöksen antamisen jälkeen luettelo- ja hakemistopalvelujen ovat alkaneen merkittävässä määrin laajentua tietoverkkoihin ja erilaisten sähköisten palveluiden vallanneen alaa perinteisiltä painetuilta luetteloilta. Tulevaisuudessa luettelo- ja hakemistomarkkinoiden kasvu kohdistuu lähes yksinomaan sähköisiin palveluihin eli numeropalveluun ja tietoverkkojen kautta toteutettaviin palveluihin. Lähes kaikkien paperiluetteloiden rinnalle on tuotu myös sähköisiä palveluita.
[3] Finnet Media Oy:n tehtäviin kuuluu osakkaidensa eli Finnet-yhtiöiden tavoitettavuuspalveluliiketoiminnan edistäminen ja tukeminen valtakunnallisesti, tavoitettavuuspalvelujen markkinointi, keskitetty tuotekehitys ja edunvalvonta sekä hakemistotuotteiden julkaisu, markkinointi ja myynti. Yhtiölle on myönnetty poikkeuslupa 29.3.1999 (Dnro 863/67/97).
[4] Dnro 55/67/98, 23.9.1998. Poikkeuslupapäätöksen mukaan SNOY:n harjoittama liiketoiminta muodostuu valtakunnallisen tavoitettavuustietokannan tarjoamisesta numeropalvelukäyttöön ja sähköiseen puhelinluettelokäyttöön sekä luettelojärjestelmän (LIS/X) käyttöpalveluiden tarjoamisesta teleyhteystietojen ylläpitämiseen ja erilaisten luettelotuotteiden toimitustyöhön. Poikkeusluvan ehtona oli, että tavoitettavuustietopalveluyhteistyöhön mukaan pääsemiselle asetettavat ehdot ovat kustannusvastaavat ja syrjimättömät.
[5] Tapaukset No Comp/M. 2468, SEAT Pagine Gialle / Eniro ja No Comp/M. 1439, Telia/Telenor, para. 108–109
[6] M. 1439 Telia/Telenor
[7] Liikenneministeriön julkaisuja 46/99: Luettelo- ja hakemistopalvelut Suomessa.
[8] Dnro 466/67/97