Tiivistelmä
GNP Energy Finland Oy (jälj. GNP Energy) markkinoi kuluttajille sähkönmyyntisopimuksia puhelimitse. Markkinointi oli kohdistunut useassa tapauksessa 80 – 90 -vuotiaisiin vanhuksiin, joilla oli usein myös muistisairaus. Kuluttajille puhelinmyynnissä annetuissa tiedoissa oli puutteita siltä osin, ettei ennakkoon tapahtuvasta laskutuksesta ja kuluttajan peruuttamisoikeudesta annettu laissa edellytettyjä tietoja. Sähkön hinnan edullisuutta koskevat väitteet eivät myöskään olleet kaikilta osin paikkansa pitäviä. Puutteita oli myös sopimusvahvistuksen lähettämisessä sekä siinä, että GNP Energy oli käyttänyt ennakkolaskutuksessaan selvästi ylisuuria kulutusarvioita. Sopimusehtojen muuttamisen osalta ongelmana oli muutoksia koskeva ilmoittamistapa, jossa hinnanmuutoksista kerrottiin vain sähkölaskun erittelyosan jälkeen olleella maininnalla. Lisäksi Kuluttaja-asiamies puuttui menettelyyn, jossa yhtiö oli muuttanut yksipuolisella ilmoituksella kuluttajan kiinteähintaisen sopimuksen sähkön pörssihintaan perustuvaksi sopimukseksi.
Lainsäädäntö
Kuluttajansuojalain 2 luvun 3 ja 6 §, 3 luvun 1 §, 6 luvun 9 ja 14 §
Sähkömarkkinalain 69 a ja 93 §
Perustelut
Vanhuksiin kohdistuva sähkösopimusten puhelinmyynti
Kuluttajaneuvontaan oli vuoden 2018 alkupuoliskon aikana tullut useita ilmoituksia tapauksista, joissa GNP Energyn puhelinmyynti oli kohdistunut 80 – 90 -vuotiaisiin vanhuksiin, joilla oli usein ollut myös muistisairaus. Tapauksia oli jouduttu selvittelemään jälkikäteen vanhuksen omaisten tai edunvalvojan toimesta ja tällöin oli tullut esiin se, ettei vanhus ole ollut kykenevä tekemään puhelimessa sähkönmyyntisopimuksen kaltaista monimutkaista sopimusta.
Yhtiön mukaan se oli antanut puhelinmarkkinointia hoitaville alihankkijoilleen ohjeen siitä, että markkinoinnin kohteen iästä on oltava tarvittava, ajantasainen ja tarkka tieto käytettävissä. Lisäksi yhtiö oli alihankkijoiltaan edellyttänyt, että telemarkkinointia varten hankittaviin rekistereihin tulee poimia ainoastaan 18 – 75 -vuotiaita henkilöitä ja että ASML:n Robinson-rekisterissä olevat kohteet sekä alaikäiset ja yli 75 -vuotiaat henkilöt tulee soittorekisteristä poistaa.
Kuluttaja-asiamies katsoi edellä mainittujen kuluttajaneuvonnan tapausten osoittavan, etteivät GNP:n Energyn puhelinmarkkinointia tekevät alihankkijat ole noudattaneet yhtiön ohjeistusta siitä, ettei markkinointia kohdisteta yli 75-vuotiaisiin kuluttajiin. Tapausten määrä osoitti myös, ettei kyse ollut yksittäistapauksellisesta ohjeiden noudattamatta jättämisestä.
Yhtiön mukaan sen toimintatapana on myös peruuttaa sopimuksenteko, jos ikääntynyt kuluttaja tai hänen omaisensa ottaa yhtiöön yhteyttä esim. muistisairauden johdosta. Näin yhtiö oli joissakin kuluttajaneuvonnassa käsitellyissä tapauksissa menetellytkin, mutta sopimuksen peruuttaminen oli usein tapahtunut vasta pitkällisen selvittelyn jälkeen.
Kuluttaja-asiamies ilmoitti seuraavansa jatkossa, noudattaako GNP Energy alihankkijoineen ilmoittamaansa ohjeistusta vanhuksiin kohdistuvan puhelinmarkkinoinnin osalta, kuten sitä, ettei markkinointia kohdisteta yli 75 -vuotiaisiin taikka Robinson -rekisterissä oleviin henkilöihin. Kuluttaja-asiamies piti näitä puhelinmyyntiä koskevia rajoitteita sinänsä asiamukaisina ja totesi, että GNP Energyn vastuulla on valvoa, että ohjeita myös käytännössä noudatetaan.
Kuluttaja-asiamies viittasi myös siihen, että vanhuksiin kohdistuvaa puhelinmyyntiä voidaan tarvittaessa arvioida sopimatonta menettelyä markkinoinnissa koskevan KSL:n 2 luvun 3 §:n säännöksen perusteella. Sen mukaan, jos menettely on omiaan heikentämään sellaisten kuluttajien päätöksentekoa, jotka ovat erityisen alttiita vaikuttamiselle ikänsä, vammansa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi, ja elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt se kohtuudella ymmärtää, menettelyn sopimattomuutta arvioidaan tällaisen kuluttajaryhmän näkökulmasta.
Laskutustavasta ja peruuttamisoikeudesta annettavat tiedot
Sähkönmyyntisopimusten puhelinmyyntiä koskee etämyyntiä koskevat KSL:n 6 luvun säännökset, kuten 9 §:n säännös ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista. Säännöksen mukaan kuluttajalle on ennen etämyyntisopimuksen tekemistä annettava muun muassa:
9) maksua, toimitusta ja muuta sopimuksen täyttämistä koskevat ehdot sekä tarvittaessa asiakasvalituksia koskevat käytännöt.
Maksua koskevilla ehdoilla tarkoitetaan tietoa esimerkiksi siitä, millaista maksuaikaa ja -tapaa elinkeinonharjoittaja laskutuksessaan soveltaa. Monille GNP Energyn asiakkaille oli tullut sopimuksenteon jälkeen yllätyksenä se, että yhtiö soveltaa osittaista ennakkolaskutusta, jossa esimerkiksi kesä -heinäkuun sähkölasku erääntyy jo 15.6. eli kuluttaja maksaa puolentoista kuukauden sähkönkulutuksen ennakkoon ja laskun suuruus perustuu tällöin lisäksi arvioon.
Kuluttajat eivät olleet GNP Energyn puhelinmyynnissä saaneet tietoa yhtiön soveltamasta osittaisesta ennakkolaskutuksesta ennen kuin sopimus puhelimessa tehdään. Tarvetta ilmoittaa laskutustavasta korosti se, että yhtiön laskutustapa poikkeaa sähköyhtiöiden normaalikäytännöstä, jossa kuluttajaa laskutetaan yleensä jälkikäteen kuluttajan mitattuun sähkönkäyttöön perustuvan todellisen kulutuksen perusteella. Riittävää ei ole antaa laskutustapaa koskevat tiedot vasta sopimusvahvistuksen mukana olevissa myyntiehdoissa, kuten GNP Energy selvityksessään ilmoitti menettelevänsä.
Lisäksi kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:n mukaan kuluttajalle on puhelinmyynnissä annettava ennen sopimuksen tekemistä myös:
10) tarvittaessa peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelyt;
Kuluttajalle tulee siten – ennen kuin sähkönmyyntisopimus puhelimessa tehdään – antaa tieto peruuttamisoikeudesta sekä kerrottava lisäksi, miten ja minkä ajan kuluessa kuluttajan on peruutuksesta ilmoitettava. GNP Energyn puhelinmyyntinauhoitteista kävi ilmi, että peruuttamisoikeudesta ei ollut kerrottu aina lainkaan tai annetut tiedot olivat olleet puutteellisia esimerkiksi siten, ettei puhelussa anneta tietoa siitä, miten kuluttaja voi peruuttamisen käytännössä tehdä.
Silloin, kun elinkeinonharjoittaja laiminlyö antaa etämyynnin tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvia ennakkotietoja kuluttajalle, kyse on samalla kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa. Kuluttaja-asiamies katsoi, että GNP Energyn puhelinmarkkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta em. 6 luvun 9 §:n 9 ja 10 -kohtia koskevan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.
Sähkön hinnan edullisuutta koskevat väitteet
GNP Energyn puhelinmarkkinointinauhoitteista kävi ilmi, että yhtiö oli antanut kuluttajille puhelimessa täsmällisiä lupauksia sähkön hinnan halpenemisesta, jos kuluttaja tekee sähkönmyyntisopimuksen GNP Energyn kanssa. Kuluttajalle luvattiin esimerkiksi, että ”sähkön hintaa saadaan 32 % pienemmäksi ihan pysyvästi”. Kyse oli GNP Energyn kuluttajalle tarjoamasta pörssihintaan perustuvasta sopimuksesta ja kuluttaja havaitsi yhtiön laskun saatuaan, että uusi sopimus olikin aiempaa kalliimpi sähkön pörssihinnan käännyttyä nousuun.
Yhtiö totesi selvityksessään mm., että hintavertailu perustuu asiakkaan ilmoittamaan sopimustyyppiin ja näiden julkisiin tietoihin. Mikäli asiakas ei muista sopimustyyppiään puhelun aikana tai ilmoittaa sopimustyypin väärin, niin silloin on olemassa virheen mahdollisuus.
KSL:n 2 luvun 6 §:n mukaan
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.
Totuudenvastaiset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti:
3) kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja
Kuluttaja-asiamies totesi, että hinnan edullisuutta koskeva tieto on sähkösopimusta tehtäessä tyypillisesti kuluttajan ostopäätökseen keskeisesti vaikuttava tieto, jolloin markkinoinnissa annetuilta edullisuusväitteiltä tulee edellyttää luetettavuutta ja paikkansa pitävyyttä.
Markkinointiväitteessä, jossa kuluttajalle luvataan ”32 % pienempää sähkön hintaa ihan pysyvästi”, on kyse tosiasiaväittämästä, jonka paikkansapitävyys yhtiön tulee voida osoittaa, jotta väitettä on mahdollista markkinoinnissa käyttää. Edullisuusväitteen paikkansa pitävyys tulee varmistaa ennen kuin se markkinoinnissa esitetään. Sähkön pörssihinnan tulevasta edullisuudesta myyjällä ei voi kuitenkaan olla mitään takeita.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että
– jos kuluttajalle tarjotaan vaihtuvahintaiseen pörssihintaan perustuvaa sähkösopimusta, jossa hinnan kehitystä ei voida taata, markkinoinnissa ei tällöin voida esittää sähkön hintaa koskevia edullisuusväitteitä.
– jos kuluttajalle annetaan markkinoinnissa tieto pörssihintaisen sopimuksen tämänhetkisestä hinnasta tai aiemmasta keskihinnasta ja tätä hintaa verrataan kuluttajan voimassa olevaan hintaan, on kuluttajalle samalla kerrottava, ettei kyseinen pörssihinta ole tae tulevasta vaan hinta saattaa jatkossa muuttua sähkön pörssihinnan vaihtelujen mukaisesti.
Silloin, kun sähkönmyyjä tarjoaa kuluttajalle muuta kuin pörssihintaista sopimusta – eli sopimusta, jossa hinta on kiinteä joko toistaiseksi voimassa olevassa tai määräaikaisessa sopimuksessa – on hinnan vertaaminen kuluttajan voimassa olevan sopimuksen ja myyjän tarjoaman sopimuksen välillä sinänsä mahdollista. Tällainen vertailu edellyttää kuitenkin, että myyjällä on käytettävissään luotettava tieto kuluttajan voimassa olevan sopimuksen hinnasta.
Puhelinmyyntitilanteessa kuluttaja ei voi useinkaan muistaa nykyisen sähkönmyyntisopimuksensa hintaa tai tyyppiä vaan ainoastaan myyjäyhtiön nimi saattaa olla kuluttajan tiedossa. Jos kuluttajan nykyinen sopimus on tehty paikallisen myyjän kanssa, saattaa sopimus olla myös tarjoushintainen eikä julkiseen toimitusvelvollisuushintaan perustuva. Menettely, jossa myyjän puhelinmarkkinoinnissa esittämät hinnan edullisuutta koskevat väitteet perustuvat pelkästään kuluttajan muistitietoon, on tietojen luotettavuuden kannalta varsin epävarma ja siinä on ilmeinen virhemahdollisuus.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että sähkön puhelinmyynnissä
– hintavertailuun perustuvien edullisuusväitteiden esittäminen edellyttää, että myyjällä on käytettävissään luotettava tieto kuluttajan voimassa olevan sopimuksen hinnasta, esim. siten, että kuluttaja katsoo hinnan laskustaan ja ilmoittaa sen myyjälle.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että GNP Energyn puhelinmarkkinointi oli ollut harhaanjohtavaa ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 3 ja 6 §:n vastaista siltä osin kuin yhtiön kuluttajille esittämät sähkön hintaa koskevat edullisuusväitteet ovat olleet paikkansa pitämättömiä.
Sopimusvahvistuksen lähettäminen
Useissa kuluttajaneuvontaan tulleissa kuluttajien GNP Energyä koskevissa ilmoituksissa oli toistunut ongelma, jossa kuluttaja oli saanut yhtiön lähettämän sopimusvahvistuksen vasta juuri ennen 14 vrk:n peruuttamisajan päättymistä. Vahvistus oli tällöin päivätty esim. viikko puhelimessa tehdyn sopimuksen jälkeen ja kirje oli saapunut kuluttajalle joitakin päiviä tämän jälkeen. Kuluttajalle saattoi tällöin jäädä 1 – 2 päivää aikaa peruuttaa sopimus ja joissakin tapauksissa 14 vrk saattoi olla jo kulunut, kun kuluttaja saa vahvistuksen.
Selvityksessään GNP Energy ilmoitti lähtevänsä siitä, että KSL:n 6 luvun 14 §:ssä säädetty peruuttamisoikeusaika lähtee juoksemaan sopimusvahvistuskirjeen päivämäärästä. Sopimusvahvistus pyritään tekemään muutaman vuorokauden kuluessa sopimuksenteosta.
Kuluttaja-asiamies on etämyyntiä koskevassa linjauksessaan katsonut, että jotta kuluttaja voi käyttää tehokkaasti peruuttamisoikeuttaan, kuluttajan tulee saada vahvistus tehdystä sopimuksesta ennen kuin peruuttamisaika kuluu umpeen. Koska palvelusopimuksen peruuttamisaika alkaa sopimuksen tekemisestä, kohtuullisena aikana vahvistuksen toimittamiselle voidaan pitää enintään muutamaa päivää sopimuksen tekemisestä.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että GNP Energyn ilmoittama toimintatapa, jossa 14 vrk:n peruuttamisaika lähtee kulumaan sopimusvahvistuskirjeen päivämäärästä, on sinänsä asianmukainen, jos oletetaan, että postin kulku huomioon ottaen kuluttajalla on tällöin peruuttamisaikaa vähintään viikko vahvistuksen saapumisesta. Kuluttaja-asiamies ilmoitti seuraavansa tältä osin, noudattaako GNP Energy ilmoittamaansa peruuttamisaikaa vastaisessa toiminnassaan.
Arvioon perustuva laskutus
Joissakin tapauksissa GNP Energy oli käyttänyt ennakkolaskutuksessaan selvästi ylisuurta kulutusarviota. Esimerkkitapauksessa kuluttajan kesä – heinäkuun sähkönkulutukseksi oli laskussa arvioitu yli 100 kWh/vrk kun toukokuun kulutus oli ollut vain runsaat 60 kWh/vrk ja kesäaikana kuluttajien sähkönkäyttö on myös yleensä vähäisempää.
Sähkömarkkinalain 69 a §:n mukaan
”Jos vähittäismyyjä tarjoaa kuluttajille ennakkomaksujärjestelmää, on järjestelmän heijastettava riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta.”
Säännöstä koskevien hallituksen esityksen (HE 20/2013) perustelujen mukaan ”Ennakkoon laskutettavien erien tulisi myös heijastaa riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta. Laskutustapaa, jolla kuluttajilta kerättäisiin rahaa ylisuuren kulutusarvion perusteella vähittäismyyjän liiketoiminnan rahoittamiseksi, ei voida pitää siten hyväksyttävänä”.
Yhtiö viittasi selvityksessään mm. talven poikkeukselliseen kylmyyteen minkä vuoksi GNP Energyn profiilit olivat viimeiseltä 12 kuukaudelta muuttuneet. Kuluttaja-asiamies piti kuitenkin epäselvänä, miten yhtiön mainitsema helmi – maaliskuun tavanomaista suurempi sähkönkäyttö voisi vaikuttaa siihen, mitä kuluttajalta kesäkuussa arviona laskutetaan.
Kuluttaja-asiamies totesi, että kuluttajan sähkönkäytössä saattaa tapahtua ennakoimattomia muutoksia ja arviolaskutuksen luonteeseen myös kuuluu, ettei arvio aina vastaa kuluttajan todellista sähkönkäyttöä vaan yksittäisiä poikkeamia ylös- tai alaspäin saattaa esiintyä. Ennakkomaksujärjestelmän tulee kuitenkin yleisesti tarkasteltuna ”heijastaa riittävästi kuluttajan arvioitua todennäköistä vuotuista sähkönkulutusta”.
Toimintatapaa, jossa kuluttajilta yleisesti laskutettaisiin ylisuuria arviolaskuja siten, ettei laskutus seuraa kuluttajan aiempaan sähkönkäyttöön perustuvaa arviota, ei sähkömarkkinalaissa siten sallita. Kuluttaja-asiamies ilmoitti seuraavansa jatkossa, tuleeko GNP Energyn osalta ilmi tapauksia, jotka viittaavat mahdolliseen ylisuureen arviolaskutukseen. Asiaa on tällöin mahdollista arvioida kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n vastaisena kohtuuttomana sopimusehtokäytäntönä.
Sopimusehtojen muuttamista koskeva ilmoittamistapa
GNP Energy oli toukokuussa 2018 veloittanut kuluttajalta sähköstä 3,69 snt/kWh ja kesäkuussa hinta oli noussut 6,82 senttiin/kWh. Kuluttajan mukaan hän ei ollut saanut yhtiöltä etukäteen ilmoitusta hinnankorotuksesta.
GNP Energyn selvityksen mukaan tuotetta oli vaihdettu kiinteähintaisesta markkinahintaiseen ja muutoksesta oli ilmoitettu kuluttajalle tälle lähetetyn edellisen laskun erittelyosan jälkeen olleella ilmoituksella.
Sopimusehtojen muuttamista koskevan sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin mukaan
”Jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän on lähetettävä sopijapuolelleen ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta hinnat tai muut sopimusehdot muuttuvat ja mikä on muutoksen peruste.”
Markkinaoikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, ettei sähkölaskun erittelyosan jälkeen oleva ilmoitus ole kuluttajan kannalta riittävän selvä. Päätöksen MAO 405/15 perustelujen mukaan
”17. Hinnanmuutosten osalta X Oy on esimerkiksi toistaiseksi voimassaolevan Perus-sopimuksen kohdalla …. muuttanut asiakkaalle sähkönmyyntisopimuksen vahvistuksessa ilmoitettua hintaa siten, että hinnanmuutos on ilmennyt ainoastaan asiakkaalle lähetettyjen laskujen erittelyosista. Tämä on merkinnyt sitä, ettei asiakas ole saanut X Oy:ltä sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin mukaista ilmoitusta hinnanmuutoksesta, sen perusteesta ja irtisanomisoikeudesta. Laskutuksen yhteydessä asiakkaalle ilmoitetun hinnanmuutoksen ilmoittamistavan ei ole aina muutoinkaan katsottava olleen kuluttajan kannalta riittävän selvä.”
GNP Energyn käyttämä hinnanmuutosten ilmoittamistapa oli ollut vastaavanlainen kuin, mitä em. markkinaoikeuden ratkaisu koski eli muutoksesta oli ilmoitettu vain sähkölaskun erittelyosan jälkeen olleella maininnalla. Tällainen ilmoittamistapa ei täytä selkeydeltään sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vaatimuksia ja yhtiön soveltamana sopimusehtokäytäntönä menettely oli ollut kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n säännöksen vastainen.
Kiinteähintaisen sopimuksen muuttaminen pörssihintaiseksi sopimukseksi
GNP Energyn tekemä em. hinnanmuutos, jossa hinta nousi 3,69 sentistä 6,82 senttiin/kWh, johtui yhtiön mukaan siitä, että tuotetta oli yhtiön toimesta vaihdettu kiinteähintaisesta markkinahintaiseen. Muutoksen perusteena oli ollut vanhentuneiden sopimus- ja hinnoittelujärjestelmien uudistaminen.
Sopimusehtojen muuttamista koskevan sähkömarkkinalain 93 §:n säännöksen mukaan
”Jakeluverkonhaltija saa muuttaa liittymissopimuksen ja sähköverkkosopimuksen sekä vähittäismyyjä sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja vain:
1) sopimuksessa yksilöidyllä perusteella edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö olennaisesti muutu; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa muuttaa tällä perusteella määräaikaista sähkönmyyntisopimusta;
2) jos muutos perustuu lainsäädännön muuttumiseen tai viranomaisen päätökseen, jota jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä; tai
3) jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen tai energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisen johdosta; vähittäismyyjä ei kuitenkaan saa näillä perusteilla muuttaa määräaikaista sopimusta.”
Kuluttaja-asiamies totesi, että kuluttajille tarjottavat sähkönmyyntisopimukset voidaan hinnanmuutosten ja niistä ilmoittamisen osalta jakaa kolmeen pääluokkaan:
1) toistaiseksi voimassa olevat sopimukset
2) määräaikaiset sopimukset
3) sähköenergian pörssihintaan perustuvat sopimukset
Nämä pääluokat muodostavat kukin oman itsenäisen sopimustyyppinsä, joissa sopimusmuutokset ovat sallittuja vain sopimustyyppien sisällä sähkömarkkinalain 93 §:ssä säädetyillä edellytyksillä, mutta myyjän yksipuolisella ilmoituksella ei sen sijaan voida muuttaa kuluttajan sopimustyyppiä kokonaan toiseksi. Sähköyhtiö ei voi siten muuttaa esimerkiksi kuluttajan toistaiseksi voimassa olevaa sähkönmyyntisopimusta määräaikaiseksi sopimukseksi tai pörssihintaiseksi sopimukseksi ilman kuluttajan nimenomaista hyväksyntää.
Se, ettei sähkönmyyjä voi yksipuolisesti muuttaa kuluttajan sähkönmyyntisopimusta sopimustyypistä toiseen, perustuu siihen, että sopimustyypeissä on olennaisia eroja kuluttajan kannalta ja kuluttaja tekee valintansa sopimustyyppien kesken riippuen siitä, mitä sopimuksen ominaisuutta hän kulloinkin erityisesti painottaa. Toistaiseksi voimassa oleva sähkönmyyntisopimus antaa kuluttajalle tiettyä hintavakautta, koska sopimuksen hinta on kiinteä ja hinnanmuutokset edellyttävät sähkömarkkinalain 93 §:n mukaista perustetta ja kuluttajalle annettavaa ennakkoilmoitusta. Suurin hintavakaus on määräaikaisissa sopimuksissa, joissa hintaa ei voi joitakin poikkeustilanteita lukuun ottamatta sopimusaikana muuttaa. Toisaalta määräaikaista sopimusta kuluttaja ei voi kesken sopimuskauden yleensä myöskään irtisanoa. Pörssihintaiset sopimukset muodostavat myös itsenäisen sopimustyyppinsä, jossa kuluttaja joutuu varautumaan toistuviin hinnanvaihteluihin eikä muutoksiin sovelleta myöskään sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin ilmoitusmenettelyä.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan
”Elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.”
Kuluttaja-asiamies katsoi, että GNP Energyn menettely, jossa yhtiö oli muuttanut yksipuolisella ilmoituksella kuluttajan kiinteähintaisen sopimuksen sähkön pörssihintaan perustuvaksi sopimukseksi, oli ollut sähkömarkkinalain 93 §:n säännöksen vastainen. Sähkönmyyjä ei voi muuttaa kuluttajan sähkönmyyntisopimusta siten, että sopimus muuttuu myyjän yksipuolisella ilmoituksella tyypiltään kokonaan toisenlaiseksi. Menettely oli ollut samalla myös KSL:n 3 luvun 1 §:n sopimusehtosäännöksen vastainen ja siten sopimusehtokäytäntönä kuluttajien kannalta kohtuuton.
GNP Energyn antama kirjallinen vahvistus
GNP Energy vahvisti, että yhtiö sähkönmyyntisopimusten puhelinmyynnissä
1) antaa kuluttajille KSL:n 6 luvun 9 §:n 9- ja 10-kohdissa tarkoitetut tiedot (tieto yhtiön käyttämästä laskutustavasta sekä peruuttamisoikeuden käyttämistä koskevat ehdot, määräajat ja menettelyt),
2) luopuu esittämästä sähkön hintaa koskevia edullisuusväitteitä silloin kun kuluttajalle tarjotaan vaihtuvahintaiseen pörssihintaan perustuvaa sähkösopimusta, jossa hinnan tulevaa kehitystä ei voida taata, ja
3) ei esitä muutoinkaan yhtiön tarjoaman sähkönmyyntisopimuksen hintaa koskevia edullisuusväittämiä, joissa verrataan tarjotun sopimuksen hintaa kuluttajan voimassaolevan sopimuksen hintaan, jollei väittämä perustu luotettavaan tietoon kuluttajalla olevan sopimuksen hinnasta.
Lisäksi GNP Energy vahvisti, että yhtiö sopimusmuutosten osalta
4) luopuu menettelystä, jossa yhtiö ilmoittaa hinnanmuutoksesta kuluttajille siten, että muutos käy ilmi ainoastaan kuluttajalle lähetettävän laskun erittelyosan loppuun sijoitetusta ilmoituksesta, ja
5) luopuu menettelystä, jossa yhtiö muuttaa yksipuolisella ilmoituksella kuluttajan kiinteähintaisen sähkönmyyntisopimuksen pörssihintaan perustuvaksi vaihtuvahintaiseksi sopimukseksi ilman kuluttajan nimenomaista hyväksyntää.