Kuluttajaluoton korko, sovellettava laki

Tiivistelmä

Kuluttaja-asiamies avusti kuluttajaa korkeimmassa oikeudessa asiassa, jossa Itä-Suomen hovioikeus oli hylännyt kuluttajan 2000 €:n suuruisen pikaluoton luottokustannuksia koskeneen kohtuullistamisvaatimuksen.

Ensisijaisena valituslupaperusteena kuluttaja-asiamies esitti, että kuluttajan yleisen luottokustannuksia koskevan kohtuullistamisvaatimuksen esittäminen pitäisi olla riittävää ja kohtuuttoman suuria luottokustannuksia olisi tullut näin ollen arvioida jo pelkästään niiden määrällisen kohtuuttomuuden perusteella kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n perusteella. Hovioikeus ei soveltanut päätöksessään kuluttajansuojalakia, vaan on perustanut päätöksen sopimusehtodirektiivin (93/13/ETY) perusteella sopimusehtojen selkeyteen ja hakijan käytössä olleeseen peruuttamismahdollisuuteen.

Kuluttaja-asiamies vaati korkeinta oikeutta ensisijaisesti kohtuullistamaan alun perin 2000 €:n suuruisen lainan luottokustannuksia (nimelliskorko 107,37 %, todellinen vuosikorko 179,6 %) ottaen huomioon kuluttajan tekemät suoritukset yht. 1043,85 € ja hylkäämään 4finance Oy:n pääomavaatimuksen 956,05 € ylittävältä osin ja toissijaisesti asian palauttamista hovioikeuteen kohtuullistamisvaatimuksen asianmukaista käsittelyä varten. Korkein oikeus myönsi asiassa valitusluvan 18.4.2018. KKO:n käsittelyn aikana 4finance Oy luopui hovioikeuden päätöksen kohteena olleista korkovaatimuksista. 4finance Oy:n luopumiseen perustuen korkein oikeus kumosi 6.8.2018 antamallaan tuomiolla hovioikeuden tuomion ja asia jäi näin ollen käräjäoikeuden tuomion varaan, jolla käräjäoikeus oli hylännyt 636,73 €:n suuruisen korkovaatimuksen ja velvoittanut kuluttajaa maksamaan pelkästään 4financen vaatima pääoma 1843,13 euroa.

Kuluttaja-asiamies on pyrkinyt saamaan tuomioistuimista ratkaisukäytäntöä luottokustannusten kohtuullisuuteen kuluttajansuojalain korkokaton ulkopuolelle jäävien luottojen osalta joissa nimelliskorot korot ovat yleisesti yli 100 prosenttia ja erilaiset kulut huomioivat todelliset vuosikorot jopa satoja prosentteja . Näissä kuluttaja-asiamiehen ajamissa tapauksissa vastapuolina ovat olleet miltei kaikki Suomen suurimmat pikaluottoja tarjoavat yritykset. Kaikissa näissä tapauksissa pikaluottoyritykset ovat luopuneet vaatimuksistaan kuluttajaa kohtaan kuluttaja-asiamiehen riitauttamilta osin. Kaikki asiat ovat näin ollen päättyneet muodollisesti sovintoon ja luottokustannusten kohtuullista tasoa koskevaa ratkaisukäytäntöä ei ole tästä syystä tuomioistuimista saatu.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen 2015:60 jälkeen hovioikeudet ovat antaneet useita ratkaisuja, joissa ne ovat arvioineet viran puolesta sopimusehtojen selkeyttä ja kohtuullisuutta tilanteissa, joissa vastaaja on pysynyt passiivisena (mm. Rovaniemen hovioikeus 28.6.2017/271, S 16/281, Itä-Suomen hovioikeus 20.6.2017/348, S 17/186). Nyt kyseessä oleva tuomio Itä-Suomen hovioikeudesta poikkeaa edellä mainituista ratkaisuista, koska siinä ei ole ollut kyse sopimusehtojen arvioimisesta tuomioistuimen toimesta viran puolesta, vaan tapauksessa hakija on hovioikeudelle antamassaan vastineessa vedonnut siihen, että yhtiön korkovaatimus on hänen näkemyksensä mukaan kohtuuton ja hovioikeus on käsitellyt tämän vaatimuksen.