Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies selvitti julkisten saatavien perintää ja sitä, miten kunnan kuluvastuu suhteessa velalliselta vaadittaviin kuluihin on sopimuksissa määritelty, tarkastelemalla perintätoimisto Lindorff Oy:n hoitamaa eräiden suomalaisten kaupunkien perintää. Arvion kohteena oli toimeksiantosopimuksen ehto, jossa velalliselta vaaditaan vapaaehtoisesta perinnästä perintäkuluja, mutta velkoja eli tässä tapauksessa kaupunki korvaa perintätoimistolle perinnästä aiheutuneen kulun vasta jos velalliselta saadaan perittyä suorituksia. Lindorffin ja kaupunkien perintätoimeksiantosopimuksen ehto ei ollut perintälain vastainen. Velkojan velvollisuuden suorittaa perintäpalkkio tulee kuitenkin olla voimassa niin kauan kuin kyseistä perintäkulua vaaditaan velalliselta. Kuluttaja-asiamies muistutti kaikkia Suomen perintätoimistoja siitä, että toimeksiantosopimukset pitää saattaa perintälain 10 §:n mukaisiksi.
Sovelletut säännökset
Laki saatavien perinnästä 10 §, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kaupallisten sopimusten maksuehdoista, laiksi saatavien perinnästä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (57/2012).
Perustelut
Perintälain lähtökohtana on, että velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat määrältään kohtuulliset perintäkulut. Perintälain vuoden 2013 muutoksien keskeisenä tarkoituksena on ollut vähentää velallisille perinnästä aiheutuvia kustannuksia. Keinoina tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ollut perintäkulujen määrän tarkistus ja velalliselle lähetettävien maksuvaatimusten määrän rajoittaminen ja maksusuunnitelmista perittävien kulujen tarkempi säätely.
Lainmuutoksen tavoitteena on myös ollut päästä aiemmasta käytännöstä, jossa perintätoimistot velkoivat ulosottokelpoisten saatavien perintäpalkkioita itsenäisinä omina saatavinaan. Tällöin perintäkulut usein erkaantuivat varsinaisesta päävelasta ja velallisten perintäkulut ja ulosottomaksut kertautuivat ja kasvoivat kohtuuttomasti.
Lisäksi tavoitteena on ollut estää mahdollisuus kerryttää velkojalle perusteetonta etua perinnästä. Esimerkiksi jos perintäyhtiö vaatisi perinnästään velkojan perintäkuluina lähetetystä maksuvaatimuksesta 14 euroa, ja tosiasiassa velkoja suorittaa perintäyhtiölle palkkiota vain 10 euroa, olisi velkojalle tuloutetusta 14 eurosta 4 euroa perusteetonta etua.
Velkoja maksaa perintäkulut perintätoimistolle tietyin ehdoin
Kuluttaja-asiamies tarkasteli perintätoimisto Lindorff Oy:n hoitamaa eräiden suomalaisten kaupunkien perintää. Lindorffin ja kaupunkien sopimuksista jäi kuluttaja-asiamiehen arvioitavaksi kysymys siitä, onko lainmuutoksen jälkeen perinnässä sallittua menettely, jossa velalliselta vaaditaan vapaaehtoisesta perinnästä perintäkuluja, mutta velkoja eli tässä tapauksessa kaupunki korvaa perintätoimistolle perinnästä aiheutuneen kulun vasta jos velalliselta saadaan perittyä suorituksia.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että Lindorffin ja kaupunkien perintätoimeksiantosopimuksen ehto, jonka mukaan velkojan maksuvelvollisuus toimeksisaajaa kohtaan aktualisoituu vasta, kun velalliseen kohdistuneet perintätoimet ovat johtaneet tulokseen, ei ole perintälain 10 §:n vastainen. Velkojan velvollisuuden suorittaa perintäpalkkio tulee kuitenkin olla voimassa niin kauan kuin kyseistä perintäkulua vaaditaan velalliselta.
Kuluttaja-asiamies painotti, että lainmuutoksen tarkoitus on ollut selkeyttää velallisen kuluvastuun perusteita ja velkojan on kyettävä viimekädessä näyttämään että velalliselta ei vaadita perintäkuluina enempää kuin velkoja on velvollinen maksamaan perinnästä toimeksisaajalle. Velkojan on kyettävä aina selkeästi näyttämään, mitä se on maksanut tai mitä se on velvollinen suorittamaan korvauksena perinnästä toimeksisaajalle.
Kuluttaja-asiamies lähetti Lindorff-päätöksen tiedoksi ja kannanottona perintälain 10 §:n muutoksesta ja velkojan velvollisuudesta korvata perinnästä aiheutuneita kuluja kaikille Suomen perintäluparekisterin mukaisille perintäluvan haltijoille.