Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota kahteen Väre Oy:n (jälj. Väre) mainokseen, joissa markkinoitiin määräaikaista sähkösopimusta. Väreen printtimainoksessa ei kerrottu kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla tietoa sähkösopimuksen hinnan määräytymisen perusteista. Lisäksi kuluttaja-asiamies piti Väreen verkkosivujen mainoksessa esitettyä hintatietoa harhaanjohtavana, koska sähkösopimuksen edullisuudesta sai virheellisen käsityksen. Väre sitoutui muuttamaan markkinointiaan kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §, 7 § ja 8 §
Perustelut
Tiedonantovelvollisuus tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä ja olennaisten tietojen antamatta jättäminen
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Väreen määräaikaista sähkösopimusta koskeneeseen printtimainokseen, jossa mainittiin vain yksi sähkösopimuksen hinnan osa, ”Kuukausimaksut 0 euroa 6kk”. Tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan elinkeinonharjoittajan on kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n mukaan kerrottava kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen vuoksi kohtuudella voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet. Koska mainoksessa ilmoitettiin kulutushyödykkeen ominaispiirteet sekä yksittäinen hintatieto, oli markkinoinnissa kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n mukaisesta hintamarkkinoinnista.
Printtimainosta arvioitiin lisäksi myös kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n nojalla olennaisten tietojen, eli tässä tapauksessa keskeisten hintatietojen, antamatta jättämisen kannalta. Pykälän nojalla on kiellettyä jättää antamasta markkinoinnissa sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän ratkaisun tekemiseksi ja joiden puuttuminen olisi omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys, oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.
Olennaiset tiedot tulee kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan antaa kuluttajan päätöksenteon kannalta oikeaan aikaan. Lainkohdassa ei puhuta pelkän ostopäätöksen tekemisestä, vaan myös muusta kulutushyödykkeeseen liittyvästä päätöksestä. Ostopäätöksenkin käsite on laaja, ”tarkoittaen paitsi päätöstä siitä, ostaako kuluttaja hyödykkeen vai ei, myös millä hinnalla ja muilla ehdoilla hän ostaa hyödykkeen” (HE 32/2008 vp). Myös Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että käsitteen soveltamisalaan ei kuulu yksinomaan ratkaisu tuotteen hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä vaan myös siihen suoraan liittyvä ratkaisu eli astuminen sisään kauppaan (C-281/12 Trento Sviluppo and Centrale Adriatica). Markkinoinnissa annettujen tietojen tulee siis olla siinä määrin kattavia, että kuluttaja ei tule tietoiseksi olennaisista seikoista vasta esimerkiksi siinä vaiheessa, kun lehti- tms. mainoksen nähtyään hakeutuu yrityksen verkkokauppaan.
Markkinoinnissa annettavia tietoja koskevien vaatimusten tarkoituksena on, että kuluttaja voi tehdä kulutushyödykkeeseen liittyviä päätöksiä oikeilla ja riittävillä tiedoilla. Sopimuksen hinta on keskeinen kuluttajan valintaan ja siten perustellun ostopäätöksen tekemiseen vaikuttava tieto. Lisäksi on huomioitava, että etenkin sähkösopimuksen hinnan määräytymisperusteet voivat jo lähtökohtaisesti olla kuluttajille vaikea hahmottaa ja sähkösopimuksen ollessa välttämättömyyshyödyke kuluttajan on erityisen tärkeä saada hintatiedot riittävällä tavalla.
Vaikka sähkösopimuksen kokonaishintaa ei usein ole mahdollista ilmoittaa hyödykkeen luonteen vuoksi, ei Väre voinut jättää mainitsematta hinnan määräytymisen perusteita, eli energian hintaa ja hintaan vaikuttavaa kulutusvaikutusta yksilöityä sähkösopimusta markkinoidessaan. Kuluttaja-asiamies kiinnitti Väreen huomiota myös siihen, että printtimainoksessa mainitsematta jätetyissä hintatiedoissa oli lisäksi kyse sähkösopimuksen hinnanmuodostuksessa kuukausimaksua merkittävämmistä kuluista. Nämä hintatiedot saadakseen kuluttajan oli mentävä Väreen verkkosivuille tai soitettava Väreen asiakaspalveluun, eli tietojen saaminen edellytti kuluttajalta kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemistä kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä mainitulla tavalla. Väre ei voinut perustella tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä sillä, että kuluttaja pystyi löytämään yksityiskohtaiset tiedot sopimuksen hinnan määräytymisen perusteista Väreen verkkosivuilta tai asiakaspalvelusta, koska olennaiset hintatiedot tulee antaa markkinoinnissa oikea-aikaisesti ennen kuin kulutushyödykkeeseen liittyviä päätöksiä.
Koska Väre pystyi verkkosivuillaan esittämään sähkösopimuksen hintaan liittyvät tiedot kuten kuukausimaksut, sähkön energian hinnan ja kulutusvaikutuksen tiiviisti yhdellä kertaa jo ennen kuluttajan tekemiä valintoja, kuluttaja-asiamies katsoi, että kyseisten hintatietojen antaminen tiiviissä muodossa ei olisi ollut mahdotonta myöskään lehtimainoksessa. Nämä samat hintatiedot olivat siten Väreen kohtuudella ilmoitettavissa. Väreellä ei siten ollut käytettyyn viestimeen liittyviä rajoitteita tai muitakaan kuluttajansuojalain mukaisia perusteita tai esteitä olla ilmoittamatta printtimainoksessa hinnan määräytymisen perusteita.
Väre oli printtimainoksessa jättänyt kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n vastaisella tavalla ilmoittamatta yksilöityä kulutushyödykettä koskevassa markkinoinnissa kulutushyödykkeen hinnan määräytymisen perusteet. Koska hintatiedot ovat myös kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaisia olennaisia tietoja, jotka Väre olisi voinut mainoksessa ilmoittaa, oli markkinointi myös tältä osin kuluttajansuojalain vastaista. Kyseisten tietojen puuttumisen katsottiin olevan omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei riittävin tiedoin olisi tehnyt. Kuluttaja-asiamies edellytti Väreen sitoutuvan siihen, ettei se markkinoi yksilöityä sähkösopimusta pelkästään yhdellä hinnan osatekijällä, silloin kun sähkösopimuksen hinta muodostuu useasta tekijästä, kertomatta hyödykkeen kaikkia hinnan määräytymisen perusteita.
Harhaanjohtavien hintatietojen antaminen markkinoinnissa
Kuluttaja-asiamies kiinnitti lisäksi huomiota Väreen verkkosivujen etusivulla toteutettuun mainokseen, joka koski määräaikaista sähkösopimusta. Mainoksessa todettiin, että ”24 kk Määräaikainen Välkky-sähkö nyt 7,84 snt/kWh”. Mainoksessa tai muualla etusivulla ei ilmoitettu muita tietoja hinnasta, mutta muualla verkkosivuilla kerrottiin, että mainitun määräaikaisen sähkösopimuksen hinta muodostui energian hinnan lisäksi myös 3,98 euron suuruisesta kuukausimaksusta, ja hintaan vaikutti myös kulutusvaikutus. Normaalikäytöllä kulutusvaikutus vaihteli Väreen mukaan -1,5 ja +1,5 snt/kWh välillä.
Mikäli olennaisia hintatietoja ei anneta kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaisesti mainoksen yhteydessä, voi markkinointi tällaisen esitystavan vuoksi muodostua harhaanjohtavaksi, jos tarjous voidaan käsittää väärin. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa antaa harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Edellä todetusti tällaisena päätöksenä voidaan pitää esimerkiksi sitä, tarttuuko kuluttaja mainostettuun tarjoukseen ja tämän perusteella etenee sopimuksen tekoon tai tekeekö kuuluttaja muun vastaavan kulutushyödykkeeseen suoraan liittyvän päätöksen. Pykälän mukaan harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti muun muassa kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja. Vaikka annettu tieto olisi sinänsä oikea, sen antaminen on kiellettyä, jos muodostuva kokonaiskuva on harhaanjohtava (HE 32/2008 vp, s. 24).
Hinta on kuluttajalle lähtökohtaisesti määräävä tekijä silloin, kun hänen on tehtävä kaupallinen ratkaisu ja siksi sitä on pidettävä tietona, jota kuluttaja tarvitsee voidakseen tehdä perustellun päätöksen. Hintatieto vaikuttaa muun muassa sen arvioimiseen, onko kuluttajalla varaa hankkia kyseinen hyödyke sekä siihen, onko tarjottu hinta kuluttajan mielestä perusteltu tai edullinen hyödykkeen sisältöön nähden vai kannattaako kuluttajan esimerkiksi vertailla vastaavien hyödykkeiden hintoja ennen sen hankkimista.
Väre oli verkkosivujensa etusivun mainoksessa jättänyt kokonaan mainitsematta markkinoituun sähkösopimukseen kuuluvat kiinteämääräiset kuukausimaksut ja kulutusvaikutuksen, jotka muodostivat vääjäämättömän osan sähkösopimuksen hintaa. Kyse oli sähkösopimukseen kuuluvista hintatiedoista, joita kuluttaja tarvitsee voidakseen tehdä kulutushyödykkeeseen liittyviä päätöksiä, ja jotka Väre pystyi ilmoittamaan markkinoinnissaan. Samalla Väre oli mainoksessa erityisesti korostanut sähkösopimuksen energian hintaa, kun se totesi, että sopimuksen hinta oli “nyt 7,84 snt/kWh”. Koska mainoksessa oli mainittu vain sopimuksen energiamaksua koskeva hinnanosa ja ilmaistu tämän energiamaksun määrä käyttämällä sanaa “nyt” sai mainosta tarkasteltaessa virheellisen käsityksen siitä, että sähkösopimuksessa olisi ollut kyse ns. kiinteähintaisesta määräaikaisesta sähkösopimuksesta, jossa kuluttajan maksettavaksi olisi tullut vain mainoksessa ilmoitettu energian hinta. Kokonaisuutena arvioiden mainoksen esitystapa aiheutti sen, että tarjous voitiin käsittää väärin ja kuluttaja saattoi näin ollen pitää tarjottua hintaa edullisempana kuin se todellisuudessa oli.
Mainostetun sähkösopimuksen tarkempia hintatietoja ei annettu mainoksen yhteydessä Väreen verkkosivujen etusivulla ennen kuin kuluttaja eteni verkkosivuilla tekemään sähkösopimuksen. Vaikka Väre siten antoi tarkemmat sopimukseen liittyvät hintatiedot muualla verkkosivuillaan, oli hintatiedot annettu kuluttajan päätöksenteon kannalta liian myöhään, sillä tarkempien tietojen saaminen edellytti, että kuluttaja eteni mainoksen kautta verkkosivuilla sopimuksentekoprosessiin eli teki kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen.
Koska hintatiedot ovat kuluttajan päätöksenteon kannalta olennaisia tietoja, voitiin Väreen katsoa laiminlyöneen myös kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukainen tiedonantovelvollisuutensa, koska hintatietoja ei edellä kuvatulla tavalla annettu kuluttajan päätöksenteon kannalta oikea-aikaisesti. Sähkösopimuksen hintatietojen antaminen mainoksessa ei olisi ollut mahdotonta, ja oikeat hintatiedot olivat kohtuudella ilmoitettavissa jo Väreen verkkosivun etusivun mainoksessa. Väreellä ei ollut käytettyyn viestimeen liittyviä rajoitteita tai muitakaan kuluttajansuojalain mukaisia perusteita olla ilmoittamatta edellä mainittuja kuluttajan ostopäätöksen kannalta olennaisia hintatietoja jo verkkosivujen etusivun mainoksen yhteydessä.
Väre oli antanut markkinoinnissaan harhaanjohtavia tietoja sähkösopimuksen hinnasta, kun se ei antanut kaikkia sähkösopimukseen vaikuttavia olennaisia hintatietoja, kuten tietoa kuukausimaksusta ja kulutusvaikutuksesta. Markkinointi oli omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt, joten Väreen markkinointi oli kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n ja 2 luvun 7 §:n vastaista. Kuluttaja-asiamies edellytti Väreen sitoutuvan siihen, että se ei anna harhaanjohtavaa tietoa sähkösopimuksen hinnasta ja hinnan muodostukseen vaikuttavista tekijöistä korostamalla vain yhtä sähkösopimuksen hinnan osaa, kuten energian hintaa jättäen samassa yhteydessä mainitsematta taikka esittämällä huomaamattomammalla tavalla muut sopimuksen perusteella tosiasiassa maksettavaksi tulevat hinnan osat, kuten kuukausimaksun tai kulutusvaikutuksen.
Kuluttaja-asiamies huomautti lisäksi, että hintatietojen antamatta jättämistä ja siitä aiheutuvaa harhaanjohtavan kokonaiskuvan luomista voidaan tässä asiassa pitää erityisen moitittavana, koska markkinoinnin kohteena oli välttämättömyyshyödyke, jonka hinnat ovat viime vuosien aikana vaihdelleet suuresti, ja jonka vuoksi kuluttajilla oli erityinen kiinnostus sähkön hintaa kohtaan.