Tiivistelmä
Fonecta Oy markkinoi 020202-numeropalvelua linja-autokatoksissa ja metron sisäänkäynneissä olevissa kylteissä sekä televisiossa ja radiossa. Mainoksissa ei ilmoitettu palvelun hintatietoja. Menettely oli kuluttajansuojalain markkinointi- ja etämyyntisäännösten vastaista.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 7 §:t.
Kuluttajansuojalain 6 luvun 4, 7, 9, 12, 25 §:t
Perustelut
Fonecta Oy markkinoi 020202-numeropalvelua mm. linja-autokatoksissa ja metron sisäänkäynneissä olevissa kylteissä. Mainoksissa luki ”Vastauksia nopeasti. 020202.” Mainoksen alareunassa olevassa pikkuprintissä oli teksti: ”Hintatiedot: 020202.fi”.
Numeropalvelua markkinoitiin myös televisiossa ja radiossa. Mainoksissa ei ole ilmoitettu palvelun hintatietoja. Fonecta kertoi selvityksessään, että hintatietoa ei ole jätetty ilmoittamatta, vaan kuluttajat ohjattiin internetosoitteeseen, josta täydelliset hintatiedot oli maksutta saatavilla.
Etämyyntisäännökset
Markkinaoikeus on päätöksessään 2012:345 ottanut kantaa Eniro Sentraali Oy:n ylläpitämän numeropalvelun luonteeseen seuraavasti:
Etämyynnillä tarkoitetaan kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle elinkeinonharjoittajan järjestämän sellaisen etätarjontamenetelmän avulla, jossa sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä. Etätarjontamenetelmällä tarkoitetaan puolestaan pykälän 2 momentin mukaan markkinointi- tai myyntitapaa, joka on järjestetty niin, että sen pääasiallisena tavoitteena voidaan katsoa olevan sopimusten tekeminen etäviestimen avulla. Etäviestimellä tarkoitetaan pykälän 3 momentin mukaan muun ohella puhelinta.
Kuluttajansuojalain 6 luvussa tarkoitetulle etämyynnille on siten ominaista se, että tavaraa tai palvelua koskeva sopimus elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehdään elinkeinonharjoittajan järjestämän etätarjontamenetelmän avulla. Markkinaoikeus katsoo, että Eniro Sentraali Oy:n numeropalvelunsa toteuttamista varten ylläpitämä puhelinpalvelu on edellä mainittu etätarjontamenetelmä.
Kuluttajansuojalain 6 luvun säännöksiä on muutettu kuluttajan oikeuksista annetun direktiivin (2011/83/EU) täytäntöönpanon myötä 13.6.2014.
Kuluttajansuojalain 6 luvun 7 §:n mukaan etämyyntisopimuksella tarkoitetaan etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä tehtävää kulutushyödykesopimusta, joka tehdään ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä ja jonka tekemiseen käytetään vain yhtä tai useampaa etäviestintä. Pykälän 2 momentin mukaan etäviestimellä tarkoitetaan puhelinta, postia, televisiota, tietoverkkoa ja muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä.
Etämyyntisopimuksen määritelmä vastaa asiallisesti aikaisempaa säännöstä, vaikka siihen on direktiivin myötä tehty eräitä teknisiä muutoksia. Etäviestimen määritelmä vastaa myös aikaisempaa säännöstä (Säännöksen yksityiskohtaisen perustelut, HE 157/2013).
Edellä mainituin perustein on selvää, että Fonectan ylläpitämän 020202-numeropalvelun tarjoamisessa on kyse etämyynnistä, jolloin sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalain 6 luvun etämyyntisäännöksiä siitä riippumatta, markkinoidaanko palvelua ulkomainoskyltein, televisiossa tai radiossa.
Numeropalvelussa on kyse yhdellä kerralla suoritettavasta palvelusta, jota koskeva sopimus syntyy välittömästi kuluttajan soittaessa tarjottuun numeroon. Kuluttajansuojalain 6 luvun 4 §:n mukaan kyseisen palveluun ei sovelleta säännöksiä tietojen vahvistamisesta tai peruuttamisoikeudesta, mutta ennen sopimuksen tekemistä annettavien ennakkotietojen osalta poikkeuksia ei ole.
Ennen etämyyntisopimuksen tekemistä kuluttajalle on annettava etäviestimelle soveltuvalla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, hinnan määräytymisen perusteet.
Fonecta aloittaa numeropalveluun soitettaessa puhelusta laskuttamisen viiden sekunnin kuluttua puhelun aloittamisesta, joten käytännössä sopimuksen voidaan katsoa syntyvän kyseisellä ajankohdalla. Palvelun hintatieto on annettava kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, joten tieto on annettava ennen kuin laskutus aloitetaan. Käytännössä hintatieto on siis annettava joko puhelinnauhoitteella numeropalveluun soitettaessa tai aina, kun palvelua markkinoidaan mediasta riippumatta. Riittävää ei ole, että hintatiedon osalta viitataan verkkosivuille, koska sopimusta ei tehdä internetin välityksellä vaan suoraan puhelinnumeroon soittamalla. Kuluttajan ei näin ollen ole pakko käydä verkkosivuilla ennen kuin sopimus syntyy eikä siihen välttämättä ole mahdollisuuttakaan.
Edellä mainituin perustein 020202-numeropalvelun tarjoaminen siten, että kuluttajalle ei ole annettu palvelun hintatietoa selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ennen sopimuksen tekemistä oli kuluttajansuojalain 6 luvun 9 ja 12 §:n 1 momentin vastaista menettelyä.
Markkinoinnissa annettavat olennaiset tiedot
Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.
Mainituilla säännöksillä on saatettu kansallisesti voimaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan 1–3 kohta. Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 § vastaa siten direktiivin harhaanjohtavia mainitsematta jättämisiä koskevia mainittuja säännöskohtia.
Direktiivin 7 artiklan 5 kohdan mukaan yhteisön lainsäädännössä vahvistettuja kaupallista viestintää, mainonta tai markkinointi mukaan luettuna, koskevia tiedotusvaatimuksia pidetään olennaisina. Kohdassa viitataan direktiivin liitteessä II olevaan luetteloon tällaisista vaatimuksista. Liitteessä on mainittu etäsopimusdirektiivin 97/7/EY 4 artikla. Tästä seuraa, että tietoa palvelun hinnasta etämyynnissä on pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna olennaisena tietona.
Markkinaoikeus on Eniro Sentraali Oy:tä koskevassa päätöksessään 201:345 siteerannut edellä mainittuja lainsäännöksiä ja todennut, että olennaisen tiedon antamatta jättäminen on lähtökohtaisesti omiaan vaikuttamaan kuluttajan kykyyn tehdä perusteltu ostopäätös. Näin on erityisesti silloin, kun kysymyksessä on hyödykkeen hintaa koskeva tieto.
020202- numeropalveluun soittaminen maksaa arkisin ma-pe klo 8–18: 2,34 €/puhelu + 0,68 € / 10 sekuntia ja muina aikoina: 2,92 €/puhelu + 0,89 € / 10 sekuntia. Kahden minuutin ylittävältä ajalta ei peritä maksua. Näin ollen puhelu maksaa arkisin klo 8-18 halvimmillaan 3,02 € ja kalleimmillaan 10,50 € ja muina aikoina halvimmallaan 3,81 € ja kalleimmillaan 13,60 €.
Numeropalveluiden markkinoinnissa on tyypillistä, että palvelun yhteystieto (020202) on markkinoinnin pääviesti ja palvelunumeron jatkuvalla toistamisella numeron halutaan jäävän kuluttajien mieleen. Kuluttajan ostopäätöksen kannalta olennaista on kuitenkin palvelusta perittävä hinta.
Numeropalveluun soittaminen on suhteellisen kallista varsinkin, kun numeropalveluita tarjotaan myös vastikkeetta internetissä.
Riittävää ei ole, että hintatiedon osalta viitataan verkkosivuille, koska sopimusta ei tehdä internetin välityksellä vaan suoraan puhelinnumeroon soittamalla. Kuluttajan ei näin ollen ole pakko käydä verkkosivuilla ennen kuin sopimus syntyy eikä siihen välttämättä ole mahdollisuuttakaan.
Mainoskylttiin, televisioon tai radioon ei myöskään liity sellaista rajoitetta, joka estäisi hintatiedon ilmoittamisen numeropalvelua markkinoitaessa. Korkein oikeus on matkapuhelinliittymän televisiomarkkinointia koskevassa tuomiossaan 2011:65 todennut seuraavaa:
Arvioidessaan TeliaSoneran markkinointia voimassa olevan kuluttajansuojalain perusteella Korkein oikeus toteaa, että mainoksessa on edellä todetuin tavoin ilmoitettu määräaikainen hintaetu ja alhainen kuukausimaksu näkyvästi, mutta liittymän käytöstä aiheutuvat merkittävimmät käyttökustannukset pienellä, vähän aikaa näkyvillä olleella tekstillä. Tästä johtuen veloitukseton hintaetu ja alhainen kuukausimaksu ovat painottuneet liittymän merkittävimpiin käyttökustannuksiin nähden niin, että kuluttajalle on voinut syntyä harhaanjohtava kuva liittymästä aiheutuvista todellisista kustannuksista. Mainoksesta ei siten ole saanut hinnan osalta sellaista olennaista tietoa, jonka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tekemiseksi. Television tila- ja aikarajoitteista huolimatta näiden keskeisten kustannusten ilmoittamiselle selvästi havaittavalla tavalla ei voida katsoa olleen tässä tapauksessa estettä. Näin ollen markkinoinnissa on kuluttajansuojalain 2 luvun 7 ja 8 §:ssä tarkoitetuin tavoin jäänyt antamatta olennaisia tietoja. Sanotun luvun 3 §:n 2 momentin mukaan muun muassa 7 ja 8 §:n vastainen menettely on sopimatonta.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että hintatieto ilmoitetaan selkeästi ja ymmärrettävästi. Tämä tarkoittaa hintatiedon luettavuutta, ymmärrettävyyttä ja riittävää aikaa tiedon omaksumista varten.
Hintatiedon ilmoittamisvelvollisuutta ei voida toteuttaa siten, että se täytetään muodollisesti esittämällä hinta televisiomainoksessa ruudun alareunassa tai ulkomainoksessa pienellä kirjasinkoolla ns. pikkuprinttinä. Markkinaoikeus on ratkaisussa MA0:225/12 todennut, että arvioitaessa mainoksen sisältämän tekstin luettavuutta, arvioinnin perustana tulee käyttää etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseistä mainosta. Markkinaoikeus ja korkein oikeus ovat useassa ratkaisussaan pitäneet sopimattomana sitä, että kuluttajan kannalta olennaisia tietoja on annettu markkinoinnissa pikkuprintillä.
Edellä mainituin perustein 020202-numeropalvelun markkinointi mainoskylteissä sekä televisio- ja radiomainoksissa ilman palvelun hintatiedon ilmoittamista oli kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n vastaista markkinointia.