Tiivistelmä
Klarna AB:n verkkokauppaostosten rahoittamiseksi tarjoamaa luottoa esitettiin verkkokauppojen maksutapavalikossa ilman, että samassa yhteydessä olisi annettu kuluttajansuojalain edellyttämiä tietoja luoton korosta, todellisesta vuosikorosta eikä luoton ja luottokustannusten yhteismäärästä. Klarna myös solmi luottosopimuksia lainvastaisesti niiden kuluttajien kanssa, jotka olivat ensin valinneet maksutavaksi laskun. Luottosopimusta ei tehty kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja nimenomaisesti hyväksyy sopimuksen. Lisäksi Klarna peri kuluttajilta maksuviivästyksestä 5 euron suuruista maksumuistutusta, mutta selvityksessä jäi avoimeksi oliko maksussa kyse viivästysseuraamuksesta vai perintäkulujen korvaamisesta.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalaki 7 luku 8 § ja 17 §
Korkolaki 2 §
Laki saatavien perinnästä 4 §, 10 a § ja 10 b §
Perustelut
Luoton markkinointi verkkokaupassa
Verkkokaupan maksutapavalikossa esitettiin Klarnan tarjoamaa luottoa koskevia tietoja. Samassa yhteydessä ei kuitenkaan annettu tietoja luoton korosta, todellisesta vuosikorosta eikä luoton ja luottokustannusten yhteismäärästä kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n edellyttämällä tavalla selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi. Näin ollen Klarnan luottotuotteiden markkinointi oli kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n vastaista ja kuluttaja-asiamies edellytti menettelyn korjaamista.
Luottosopimuksen syntyminen
Pääsääntöisesti Klarna solmi luottosopimukset kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n mukaisella tavalla sähköisesti. Kuitenkin sellaisten kuluttajien kanssa, jotka ensin olivat valinneet maksutavaksi laskun, Klarna solmi luottosopimuksen siten, että kuluttajalle varattiin mahdollisuus hakea oikeutta maksaa lasku erissä maksamalla laskussa ilmoitettua loppusummaa vähemmän, jolloin Klarna vahvisti luottohakemuksen lähettämällä kuluttajalle luottosopimuksen tai vaihtoehtoisesti ilmoitti hakemuksen hylkäämisestä erikseen.
Tältä osin Klarnan menettely ei täyttänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 17 §:n vaatimusta luottosopimuksen määrämuodosta. Mikäli luottosopimusta ei tehdä jo verkkokaupan tilausprosessin yhteydessä, on sopimus myöhemmin tehtävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja yksiselitteisesti hyväksyy hänelle esitetyn luottotarjouksen. Maksutavaksi laskun valinneelle kuluttajalle on mahdollista vielä laskun lähettämisen yhteydessä tarjota luottoa, mutta tällöin kuluttaja on esimerkiksi ohjattava sähköiseen palvelukanavaan sopimaan asiasta.
Kuluttaja-asiamies vaati Klarnaa korjaamaan luottosopimuksen tekemistä koskevaa prosessiaan siten, että luottosopimus syntyy aina kirjallisesti tai sähköisesti ja sopimuksen voimaantulo edellyttää kuluttajan nimenomaista hyväksyntää.
Maksuviivästystilanteessa kuluttajalta perityt seuraamusmaksut
Klarna oli kuluttajilta saatujen ilmoitusten mukaan perinyt maksuviivästyksen johdosta järjestelmällisesti 5 euron suuruista maksua. Asiassa saadun selvityksen perusteella jäi avoimeksi, missä vaiheessa maksumuistutusmaksu lisättiin kuluttajan velkasaldoon ja oliko maksussa tarkalleen ottaen kyse viivästysseuraamuksesta vai perintäkulujen korvaamisesta.
Arvioitaessa kuluttajalle maksuviivästyksestä aiheutuvia seurauksia on korvaus itse viivästyksestä ja korvaus saatavan perinnästä aiheutuvista kustannuksista erotettava toisistaan. Sekä viivästys- että perintäkuluja säännellään pakottavalla lainsäädännöllä, viivästyskuluja korkolailla ja perintäkuluja saatavien perinnästä annetulla lailla (perintälaki).
Viivästyskorkoseuraamus ei saa ylittää minkään yksittäisen kuluttajasaatavan osalta korkolain 4 §:n mukaan lasketun koron määrää. Mikäli taas maksu on korvausta kirjallisen maksumuistutuksen lähettämisestä aiheutuvista kuluista, tulee menettelyssä noudattaa perintälain säännöksiä kuluttajasaatavan perintäkulujen enimmäismääristä ja perinnän aikarajoista. Kirjallisesta maksumuistutuksesta saa kuluttajasaatavaa perittäessä vaatia enintään 5 euroa.
Maksumuistutusmaksun tulee perustua tosiasiallisiin perintätoimiin. Velkojan on ennen muistutuskirjeen lähettämistä varmistettava, ettei velallinen ole jo maksanut saatavaa. Lähtökohtana voidaan pitää, että maksutieto tulee velkojan saataville viimeistään maksua seuraavan arkipäivän kuluessa, jolloin ainakaan sitä seuraavana arkipäivänä ei enää voida tehdä kuluttajalta veloitettavia perintätoimia. Lisäksi alkuperäisen laskun erääntymisen ja maksullisen maksumuistutuskirjeen lähettämisen väliin on jäätävä 14 päivää. Uudesta maksumuistutuksesta voi periä kuluja vain, jos edellisen maksumuistutuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää.
Viivästysseuraamusten osalta kuluttaja-asiamies edellytti Klarnaa varmistamaan, ettei se missään maksuviivästystilanteessa peri kuluttajalta viivästyskorkona tai muuna viivästysmaksuna korkolain pakottavan sääntelyn vastaisia maksuja tai perintäkuluja, joihin ei ole ollut saatavien perinnästä annetun lain (perintälaki) 4 §:n, 10 a §:n ja 10 b §:n mukaista perustetta. Kuluttaja-asiamies pyysi vielä nimenomaisesti sitoumusta siitä, että maksumuistutusta ei lähetetä, jos sitä lähetettäessä kuluttaja on jo maksanut saatavan.