Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota kuluttajaluottojen vertailupalvelu Sortter Oy:n markkinointiin koskien yrityksen ”parhaan koron takuuta”. Korko on luoton hintatieto, jota on mahdollista vertailla muiden korkojen kanssa. Parhaan koron katsottiin voivan viittaavan ainoastaan tarjottavan luoton koron edullisimmuuteen. Näin ollen kuluttaja-asiamies katsoi, että Sortterin esittämässä markkinointiväitteessä oli kyse näyttöä edellyttävästä tosiasiaväitteestä, jota yrityksen ei tässä tapauksessa ollut mahdollista näyttää toteen, koska se pyysi lainatarjouksia ainoastaan rajatulta joukolta luotonantajia. Sortter sitoutui muuttamaan markkinointiaan kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 § ja 6 §
Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n 1 momentti ja 2 momentin 1 kohta
Perustelut
Sortter markkinoi näkyvästi tv:ssä ja verkkosivuillaan välittämilleen lainoille tarjoamaansa ”parhaan koron takuuta”. Sortterin mukaan yritys sitoutui takuulla hyvittämään kuluttajalle Sortterin palvelun kautta nostaman lainan ja kuluttajan muualta edullisemmin löytämän lainan lainakustannusten erotuksen parhaan koron takuun ehtojen täyttyessä. Sortter katsoi, että sanan ”paras” käyttämistä voitiin pitää markkinoinnillisena kehumisena, eikä yritys katsonut väittäneensä, että heidän tarjoamansa palvelun kautta kuluttaja olisi saanut lainaa markkinoiden edullisimmalla tai alhaisimmalla korolla. Sortterin verkkosivuilla käytettiin parhaan koron takuun lisäksi myös muita edullisimmuutta kuvaavia väitteitä.
Edullisimmuusväite
Sellaiset markkinointiväitteet, jotka ovat merkitykseltään niin yleisiä, ettei niistä edellytetä näyttöä, ovat kaupallista kehumista. Kaupallisella kehumisella viitataan liioitteleviin väitteisiin sekä väitteisiin, joita ei ole tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti sekä mikäli myös kuluttajan henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat hänen odotuksiinsa. Näyttöä edellyttävällä tosiasiaväitteellä tarkoitetaan sen sijaan väitettä, joka koskee mitattavia vaikutuksia, jotka voidaan osoittaa oikeiksi tai vääriksi.
Markkinointiväitteiden arvioinnissa huomioon tulee ottaa markkinoitava hyödyke. Sortterin tapauksessa kyse oli luotonvertailupalvelusta ja luoton korkoa koskevien tietojen totuudenmukaisuudella on erityistä merkitystä kuluttajan tehdessä päätöstä luotonottamisesta ja arvioidessaan luoton vaikutuksia omalle taloudelleen. Korko on luoton hintatieto, jonka suuruus voidaan mitata ja sen suuruutta verrata muihin korkoihin. Kuluttaja-asiamies katsoi, että keskivertokuluttajan näkökulmasta paras korko tarkoittaa matalinta korkoprosenttia, jolla kuluttaja maksaa luotosta vähiten korkokuluja. Paras korko ei voi viitata kuluttajan näkökulmasta muuhun seikkaan kuin koron määrään ja sen edullisimmuuteen. Näin ollen parhaan koron takuusta syntyi kuluttajalle vaikutelma siitä, että Sortter tarjosi kuluttajalle markkinoiden alhaisimman koron tai mikäli kuluttaja sai muualta luottotarjouksen alhaisemmalla korolla, Sortter laskisi tarjouksensa tämän tasolle. Kuluttaja sai siten parhaan koron takuusta vaikutelman, että Sortterin kautta kuluttaja saisi luoton markkinoiden alhaisimmalla korolla.
Parhaan koron takuussa oli siten kyse tosiasiaväitteestä, jonka käyttäminen edellyttää riittävää näyttöä.
Parhaan koron takuun käyttäminen markkinoinnissa
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan sopimattomana markkinointina pidetään erityisesti harhaanjohtavien tietojen antamista, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee sellaisen ostopäätöksen tai muun sellaisen kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja.
Harhaanjohtava tieto vaikuttaa kuluttajien päätöksentekoon, kun sillä on vaikutusta kuluttajien kaupallisiin ratkaisuihin, joihin kuuluvat paitsi ratkaisu palvelun hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä myös esimerkiksi päätös vierailla tietyllä verkkosivustolla. Sortterin markkinoinnissaan käyttämä markkinointiväite ”parhaan koron takuu” saattoi vaikuttaa kuluttajan päätökseen vierailla yrityksen verkkosivuilla sekä kilpailuttaa luottohakemuksensa yrityksen tarjoamassa luottojen vertailupalvelussa.
Koska Sortterin markkinointi koski luottoja, yrityksen mainontaa arvioitaessa oli otettava huomioon lisäksi kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitettu hyvä luotonantotapa. Kyse on luotonantajien ja luotonvälittäjien toimintaa koskevasta yleislausekkeesta, jonka mukaan luotonannossa on meneteltävä vastuullisesti.
Oikeuskäytännössä hintatakuun ja edullisimmuusväitteiden yhdistävää markkinointia on arvioitu muun muassa ratkaisuissa MT:1999:17 ja KKO:2017:83. Markkinaoikeus on kuvannut tällaista kiellettyä hintatakuumenettelyä sellaisena, jossa markkinoinnissa käytetään toteennäyttämättömästi edullisimmuutta kuvaavia ilmaisuja, ja tällaisten ilmaisujen yhteydessä esitetään lupaus hyvittää kuluttajalle hinnanerotus, mikäli kuluttaja löytää saman tuotteen halvemmalla muusta liikkeestä (MT:1999:17).
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2017:83 edellyttänyt, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus ennalta varmistua hintojensa edullisimmuutta koskevan väitteen paikkansa pitävyydestä. Ratkaisun mukaan, mikäli yritys ei pysty näyttämään esittämäänsä väitettä toteen, kysymys on kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetuista harhaanjohtavista tiedoista.
Hintatakuu antaa kuluttajalle mielikuvan siitä, että yritys on luotettavasti selvittänyt hintojen edullisimmuuden kuluttajan puolesta. Näin hintatakuu kannustaa jättämään laajemman hintavertailun tekemättä. Katteettomat hintatakuut aiheuttavat siten kuluttajille taloudellisia menetyksiä.
Kuluttaja-asiamies katsoi lisäksi, että hyvän luotonantotavan perusteella luotonantoa tai luotonvälitystä harjoittavalta yritykseltä voidaan edellyttää korostunutta huolellisuutta markkinoinnissaan luotonantoon liittyvän velkaantumisriskin takia.
Kuluttaja-asiamies on aiemmassa ratkaisussaan (KKV/920/14.08.01.05/2018) katsonut, että koska luotonvälitysyritys pyysi luottotarjouksia ainoastaan rajatulta joukolta luotonantajia, yritys ei voinut taata, että palvelun kautta saadut luottotarjoukset olisivat hinnaltaan edullisempia tai edullisimpia verrattuna siihen, että kuluttaja kilpailuttaisi hakemansa luoton esimerkiksi toisella palveluntarjoajalla tai sellaisilla luotonantajilla, jotka eivät olleet yrityksen yhteistyökumppaneita. Näin ollen yrityksen esittämät edullisimmuusväitteet eivät olleet perusteltuja.
Sortter kertoi sivustollaan, että kilpailuttamalla lainatarjoukset Sortterin kautta kuluttaja saisi yhdellä hakemuksella jopa kymmeniä lainatarjouksia. Sivuston mukaan Sortterin yhteistyökumppanina toimi kuitenkin 20 pankkia ja luotonantajaa. Parhaan koron takuun ehtojen mukaisesti parhaan koron takuu koskee ainoastaan Sortterin yhteistyökumppaneiden mahdollisesti edullisempia luottoja. Näin ollen Sortter pyysi luottotarjouksia vain rajatulta joukolta luotonantajia, eikä se voinut taata sitä, että palvelun kautta saadut luottotarjoukset olisivat edullisempia kuin jonkin muun kuin Sortterin yhteistyökumppanien kautta saatu luottotarjous. Sortterin tarjoama parhaan koron takuu ei siten ollut perusteltu, eikä tällaista väitettä ole lainmukaista käyttää. Lisäksi Sortterin käyttämä väite siitä, että kuluttaja saisi ”jopa kymmeniä” lainatarjouksia, antoi kuluttajalle vaikutelman useammasta kuin 20 pankista ja luotonantajasta ja oli myös harhaanjohtava.
Sortter sitoutui kuluttaja-asiamiehen vaatimuksiin
Kuluttaja-asiamies katsoi, että koska Sortter käytti markkinoinnissaan edullisimmuusväitteen sisältävää hintatakuumenettelyä, jonka edullisimmuusväitettä ei ollut tässä yhteydessä mahdollista näyttää toteen, Sortterin markkinointi oli kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 6 §:n mukaisesti sopimatonta ja harhaanjohtavaa sekä 7 luvun 13 §:n mukaisesti hyvän luotonantotavan vastaista. Kuluttaja-asiamies edellytti Sortterin sitoutuvan siihen, ettei se vastaisessa toiminnassaan käytä palveluidensa markkinoinnissa edullisimmuusväitettä sisältävää parhaan koron takuuta tai muuta vastaavaa hintatakuumenettelyä taikka muita edullisimmuusväitteitä, jollei se voi näyttää väitteitään toteen. Sortter sitoutui muuttamaan markkinointiaan kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla.