Tiivistelmä
Eone Oy (jälj. Eone) tarjoaa kuluttajille luottojen vertailu- ja kilpailutuspalvelua Rahalaitos.fi -sivustolla, jonka välityksellä kuluttajat voivat hakea luottoa ja saada valitsemiensa kriteerien perusteella luottotarjouksia. Eone menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti käyttäessään markkinoinnissaan harhaanjohtavia väitteitä siitä, että kuluttaja saisi palvelun välityksellä hinnaltaan edullisempaa tai edullisinta luottoa. Harhaanjohtavia olivat myös väitteet, että kuluttajat säästäisivät luottojen yhdistämisellä konkreettisen prosenttiosuuden tai euromääräisen summan luottokustannuksissaan. Eone ei myöskään antanut kuluttajille palvelunsa luottotarjousten esittelysivulla kaikkia luottojen markkinoinnissa edellytettyjä tietoja kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla. Yritys sitoutui tekemään muutoksia palveluunsa ja markkinointiinsa.
Sovelletut säännökset:
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §, 3 §, 6 § ja 9 §
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §
Kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 6 kohta, 8 §, 13 §:n 1 momentti
Perustelut
Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltuminen luotonvälittäjiin
Kuluttajansuojalain 7 luku sisältää säännökset kuluttajaluotoista. Luvun säännökset ovat pakottavia ja koskevat luotonantajien lisäksi tietyiltä osin luotonvälittäjiä. Luotonvälittäjän käsite määritellään kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 6 kohdassa ja se on tarkoitettu lain esitöiden mukaan laajaksi (HE 24/2010 vp, s. 30). Säännöksen mukaan luotonvälittäjä on muu elinkeinonharjoittaja kuin luotonantaja, joka esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa.
Kuluttaja-asiamies katsoi luotonvälittäjän käsitteen sisältö ja sen laajuus huomioon ottaen, että Eone toimi luotonvälittäjänä sen avustaessa kuluttajia luottosopimusten tekemisessä pyytämällä luotonantajilta luottotarjouksia kuluttajan puolesta sekä sen esitellessä saatuja luottotarjouksia kuluttajille. Eonella oli siten luotonvälittäjänä velvollisuus noudattaa toiminnassaan kuluttajien suojaksi säädettyjä kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavia säännöksiä siltä osin kuin ne velvoittavat luotonvälittäjiä.
Markkinointiväitteet luottotarjousten hinnan edullisuudesta sekä luottojen yhdistämisestä syntyvistä säästöistä
Kuluttaja-asiamies oli kiinnittänyt huomiota Rahalaitos.fi -palvelun markkinoinnissa käyttämiin väitteisiin, joiden mukaan kuluttaja voisi saada palvelun kautta hinnaltaan aina edullisempaa tai jopa edullisinta luottoa sekä säästäisi huomattavasti luottojensa luottokustannuksissa yhdistäessään luottonsa palvelun välityksellä. Televisiomainoksessa Eone kuvasi kuluttajille syntyviä säätöjä tekstillä ”säästä jopa x prosenttia”. Mainoksessa käytetty prosenttiluku kasvoi mainoksen aikana aina yhdestä (1) prosentista viiteenkymmeneen (50) prosenttiin. Prosenttiluvun lisäksi Eone on käyttänyt mainoksissaan myös konkreettista ”säästösi x euroa vuodessa” -väitettä yhdessä palvelun kautta saatavien luottotarjousten edullisimmuusväitteen kanssa.
Koska Eonen markkinointi Rahalaitos.fi -sivustolla ja televisiossa koski luottoja, yrityksen mainonnan arvioinnissa otettiin huomioon myös kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitettu hyvä luotonantotapa. Kyse on kuluttajaluottoja koskevasta erityissäännöksestä, joka täydentää muun muassa kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointisäännöksiä. Hyvää luotonantotapaa koskeva säännös korostaa luotonvälittäjien velvollisuutta toimia avoimesti ja rehellisesti sekä ottaa kuluttajan etu ja taloudellinen turvallisuus riittävässä määrin huomioon. Velvollisuus ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin markkinoinnista luottosopimuksen tekemiseen ja mahdollisten ongelmien selvittämiseen. Hyvä luotonantotapa on joustava normi, jonka vuoksi sen sisältöä ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi määritellä yksityiskohtaisesti. Pykälän tulkinnassa voidaan kuitenkin hyödyntää kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksiä ja niiden tulkinnasta muodostunutta oikeuskäytäntöä, sillä kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n voidaan katsoa edellyttävän luottojen markkinoinnilta vähintään sitä, mitä markkinoinnilta edellytetään kuluttajansuojalain 2 luvussa. Toisin sanoen markkinointi, jota pidetään yleisten markkinointisäännösten vastaisena, on myös hyvän luotonantotavan vastaista.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan sopimattomana markkinointina pidetään erityisesti harhaanjohtavien tietojen antamista, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee sellaisen ostopäätöksen tai muun sellaisen kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti kulutushyödykkeen hintaa tai sen määräytymisen perusteita, erityistä hintaetua ja maksuehtoja. Arvioitaessa markkinoinnin harhaanjohtavuutta lähtökohtana on kuluttajalle syntyvä vaikutelma.
Kuluttaja-asiamies kiinnitti Eonen huomiota siihen, että Rahalaitos.fi -palvelun markkinoinnissa pääviesti oli ollut se, että kuluttajat saisivat hinnaltaan aina edullisempaa tai jopa edullisinta luottoa palvelun välityksellä. Kuluttajille oli siten annettu kuva siitä, että Eone olisi selvittänyt kilpailijoidensa tarjoamien luottojen olevan hinnaltaan kalliimpia.
Arvioitaessa Eonen suorittamaa markkinointia asiassa on keskeistä myös se, kuinka kattava yrityksen käyttämä vertailuaineisto on, jotta sen esittämät markkinointiväitteet olisivat perusteltuja. Yrityksen käyttämissä väittämissä ei ollut nimittäin kyse yleisluontoisesta kehumisesta vaan sellaisista tosiasiailmaisuista, jotka elinkeinonharjoittajan on pystyttävä näyttämään toteen. Markkinaoikeuden ja korkeimman oikeuden vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan käytettyjen edullisemmuusväitteiden ja niiden pohjana olevan vertailun on perustuttava riittävän laajaan vertailuaineistoon, jotta väitteet eivät olisi kuluttajien näkökulmasta harhaanjohtavia (ks. esim. MAO 250/18 ja KKO:2017:38).
Eonen verkkosivujen mukaan yritys pyysi kuluttajan palvelussa tekemän luottohakemuksen perusteella luottotarjouksia vain sen 22 yhteistyökumppanilta. Koska luottotarjouksia pyydettiin vain rajatulta joukolta luotonantajia, Eone ei voinut taata, että palvelun kautta saadut luottotarjoukset olisivat hinnaltaan edullisempia tai edullisimpia verrattuna siihen, että kuluttaja kilpailuttaisi itse hakemansa luoton esimerkiksi toisella palveluntarjoajalla tai sellaisilla luotonantajilla, jotka eivät ole Eonen yhteistyökumppaneita. Kuluttaja-asiamies katsoi, etteivät Eonen esittämät väitteet olleet siten perusteltuja.
Komission sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY tulkintaohjeessa on nostettu nimenomaisesti esiin myös harhaanjohtavina markkinointiväittäminä niin sanotut ”säästä jopa” -väitteet sellaisissa tilanteissa, joissa markkinoinnissa esitetty enimmäishyötyä korostava tarjous ei heijastele todellisuutta ja saa kuluttajan tekemään sellaisen kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muutoin olisi tehnyt. Kyse on harhaanjohtavasta markkinoinnista, jos elinkeinonharjoittaja ei pysty näyttämään toteen, että kuluttaja saavuttaa todennäköisesti luvatun enimmäishyödyn tavanomaisissa olosuhteissa.
Eonen televisiomainoksessa käyttämä luottojen yhdistämiseen liittyvä konkreettinen säästöjen vaihteluväli (1-50 prosenttia) ja erityisesti siinä korostettu enimmäishyöty (50 prosenttia) loi kuluttajille totuutta vastaamattoman kuvan, sillä Eone ei pysty arvioimaan kuluttajan luottojen yhdistämisestä saavutettavaa hyötyä ilman tosiasiallista tietoa siitä, minkälaisia luottoja kuluttajalla on entuudestaan.
Edellä mainituilla perusteilla kuluttaja-asiamies katsoi Eonen menetelleen kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä säädetyn hyvän luotonantotavan vastaisesti sen annettua kuluttajille kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisesti harhaanjohtavaa tietoa palvelun kautta saatavien luottotarjousten edullisuudesta suhteessa muihin vastaaviin luottoihin sekä heille syntyvien säästöjen suuruudesta.
Luottotarjousten markkinoinnissa annetut tiedot
Kuluttaja-asiamies katsoi, että luottotarjousten esittely Rahalaitos.fi -palvelun ”Oma Rahalaitos” -näkymässä on Eonen sen yhteistyökumppaneiden lukuun suorittamaa luottojen markkinointia, johon sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n tiedonantovelvoitetta sekä niitä täydentävää kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ää. Eonen toimittaman selvityksen ja kuvakaappausten perusteella kuluttajalle esitellyt luottotarjoukset sisälsivät tietoja muun muassa luotonantajasta, luottoajasta, luoton määrästä sekä kuukausierien suuruudesta. Kyse oli luotosopimusten ehtoja koskevista tiedoista markkinoinnissa ja siksi Eonen oli annettava myös kaikki muut kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytetyt tiedot sekä tieto luottotyypistä kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n nojalla.
Kun arvioidaan sitä, onko luotonvälittäjä täyttänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa, kiinnitetään huomiota annettujen tietojen lisäksi niiden esitystapaan. Säännöksessä edellytetyt tiedot on aina annettava selkeällä ja näkyvällä tavalla sekä tiiviinä kokonaisuutena. Tiiviyttä koskevalla vaatimuksella on erityistä merkitystä verkkomainonnassa (HE 77/201 vp, s. 46). Vaaditut tiedot eivät saa olla esimerkiksi hajallaan eri puolilla verkkosivuja siten, ettei kuluttaja saa niitä vaivatta yhtenä kokonaisuutena. Kyseisiä tietoja ei saa antaa myöskään kokonaan tai osittain esimerkiksi linkin tai useampien linkitysten takana taikka siten, että kuluttajan tulee omalla aktiivisella toimenpiteellä klikata vakiotiedot esiin. Luottoa koskevassa mainonnassa oleva puute ei myöskään korjaannu sillä, että kuluttaja ohjataan luotontarjoajan verkkosivustolle lisätietojen hankkimiseksi.
Rahalaitos.fi -palvelun ”Oma Rahalaitos”-näkymässä kuluttajille ei annettu luottotarjousten esittelemisen yhteydessä selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti kaikkia kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytettyjä tietoja. Luoton korkoa ja todellista vuosikorkoa koskevat tiedot annettiin vastoin tiiviyden vaatimusta muista luottoa koskevista tiedoista erillään ”Tiedot”-linkin takana aukeavassa ”Lisätiedot” -ikkunassa, joka edellytti kuluttajan aktiivista klikkaamista. Lisäksi kuluttajalle jätettiin antamatta kokonaan luottotyyppiä koskeva tieto sekä tieto luoton ja luottokustannusten yhteismäärästä ”Oma Rahalaitos” -näkymässä.
Kuluttaja-asiamies katsoi Eonen menettelyn olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n ja 13 §:n vastaista sen laiminlyötyä tiedonantovelvollisuutensa luottotarjouksia esitelleessään.
Edellä mainitun lisäksi kuluttaja-asiamies kiinnitti Eonen huomiota sähköistä suoramarkkinointia ja sitä koskevan suostumuksen keräämistä koskeviin periaatteisiin ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Eone sitoutui tekemään muutoksia palveluunsa.