Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Oomi Oy:n (jälj. Oomi) määräaikaisiin sähkönmyyntisopimuksiin tarjoaman Vaihtoturva-lisäpalvelun sopimusehtoihin. Vaihtoturvassa kuluttaja maksaa sähköstään lisähintaa, jotta hänellä olisi mahdollisuus vaihtaa määräaikainen sähkönmyyntisopimuksensa toiseen Oomin tarjoamaan määräaikaiseen sähkösopimukseen sähkön hinnan laskiessa. Kuluttaja-asiamies piti Oomin Vaihtoturva-lisäpalvelun sopimusehtoja kuluttajansuojalain vastaisesti kohtuuttomina. Lisäpalvelun sopimukseen liittyvät sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät olleet kuluttajan kannalta tasapainossa, koska sopimus asetti kuluttajalle automaattisen ja ehdottoman maksuvelvollisuuden, vaikka siinä ei vastavuoroisesti määritelty mitään mekanismia sille, milloin Oomille aktivoituu konkreettinen velvoite kuluttajan sopimukseen nähden halvemman määräaikaisen sopimuksen tarjoamiseen. Vaihtoturvan sopimusehdot sisälsivät myös useita muita sellaisia tekijöitä, joiden yhteisvaikutuksesta kuluttaja-asiamies katsoi sopimuksen suosivan elinkeinonharjoittajaa kuluttajan kannalta kohtuuttomalla tavalla. Oomi Oy sitoutui asiassa kuluttaja-asiamiehen esittämiin toimenpiteisiin.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 3 luvun § 1
Perustelut
Halvemman määräaikaisen sopimuksen tarjoamiseen liittyvän elinkeinonharjoittajan velvoitteen aktivoituminen Vaihtoturva-lisäpalvelussa
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tulkintaan vaikuttavat myös kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY (ns. sopimusehtodirektiivi) säännökset. Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan sopimusehtojen kohtuuttoman luonteen arviointi ei saa koskea sopimuksen pääkohteen määrittelyä, jos ehdot on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi. Kuluttaja-asiamies katsoi, että Vaihtoturva -lisäpalvelun sopimusehdot eivät olleet direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla selkeät ja ymmärrettävät, mikä mahdollisti myös direktiivin perusteella tapahtuvan sopimusehtojen arvioinnin.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ään perustuva kohtuuttomuusarvio on kokonaisharkintaa. Oomin Vaihtoturva-lisäpalvelussa sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet eivät olleet kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n edellyttämällä tavalla tasapainossa ensinnäkin siitä syystä, että kuluttaja oli sopimuksen perusteella automaattisesti velvollinen maksamaan vastiketta koko sopimuskauden ajan, mutta sopimusehdoista ei sellaisenaan seurannut, että Oomille itselleen olisi missään olosuhteissa muodostunut vastavuoroista sopimukseen perustuvaa aitoa velvoitetta omaan suoritukseensa.
Vaihtoturvan sopimusehdoissa ei määritelty mitään Oomista riippumatonta mekanismia sille, milloin, millä perusteella ja minkä sisältöisenä yritykselle muodostui sellainen velvollisuus vaihtoehtoisen sopimuksen tarjoamiseen, jonka laiminlyönti johtaisi sopimusrikkomukseen kuluttajaa kohtaan. Vaihtoturva-sopimuksen perusteella Oomilla ei siis ollut vaihto-option tarjoamiseen liittyvää aitoa velvoitetta, sillä vaihtoehtoisten sopimusten tarjoaminen jäi sopimusehtojen sisällön perusteella viimekädessä aina riippuvaiseksi yrityksen omasta liiketaloudellisesta motiivista. Kuluttaja-asiamies katsoi, että jos elinkeinonharjoittajan suoritusvelvollisuuden aktivoitumiseen liittyvät mekanismit ovat yrityksen omassa kontrollipiirissä, tai jos niitä ei ole muutoinkaan määritelty sopimuksella yksiselitteisesti, ja kuluttajalta tästä huolimatta edellytetään ehdotonta vastikkeen maksua, sopimus suosii elinkeinonharjoittajaa kuluttajan kannalta kohtuuttomalla tavalla.
Kuluttaja-asiamies kiinnitti kohtuuttomuusarvionsa kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n ohella direktiivin 93/13/ETY liitteen ohjeellisen luettelon kohtaan c), jonka mukaan kohtuuttomana voidaan pitää ehtoja, joiden tarkoituksena tai sisältönä on sopimuksen tekeminen kuluttajaa sitovaksi, jos elinkeinonharjoittajan sopimussuoritusta koskee edellytys, jonka toteuttaminen riippuu yksinomaan tämän omasta tahdosta. Direktiivin liitteeseen vedotessaan kuluttaja-asiamies korosti kuitenkin, että kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n soveltaminen on kokonaisharkintaa, ja että Vaihtoturva-lisäpalvelun sopimusehtoihin liittyvä epätasapaino korostui entisestään sopijapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien laajemman kokonaisarvioinnin seurauksena.
Vaihtoturva-lisäpalvelun sopimusehtojen kohtuuttomuuden laajempi kokonaisarvio
Palvelun sopimusehdot rajoittivat myös sitä, millaisin reunaehdoin kuluttajalla oli ylipäätään oikeus käyttää palvelua. Kuluttajalla oli oikeus käyttää vaihto-optiota kerran sopimuskauden aikana. Lisäksi Vaihtoturvan sopimusehdot rajoittivat vaihto-option käyttöä siten, että vaikka vaihtoehtoisia ja kuluttajan sopimukseen verrattuna halvempia sopimuksia olisi ollut saatavilla, ei kuluttajalla ollut oikeutta vaihtaa sopimustaan, mikäli sopimuskautta ei ollut kulunut vähintään 12 kuukautta. Tämä tarkoitti sitä, että 24 kuukauden määräaikaisen sopimuskauden aikana kuluttajalla oli mahdollisuus käyttää vaihto-optiota ensinnäkin edellyttäen, että Oomi oli itse päättänyt tarjota halvempaa vaihtoehtoista sopimusta, mutta edellyttäen lisäksi, että yritys oli päättänyt tarjota tällaista sopimusta aikana, jolloin kuluttajan sopimuskautta oli kulunut vähintään vuoden.
Kuluttaja-asiamies kiinnitti arvioinnissaan huomiota myös siihen, että Vaihtoturva-lisäpalvelun käyttö johti aina määräaikaisten sopimusten ketjuttamiseen. Sopijapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa arvioitaessa oli siis otettava huomioon se, että aina, kun kuluttaja käytti hänelle tarjottua vaihto-oikeutta, Oomi jatkoi kuluttajan maksuvelvollisuutta edelleen uudella määräaikaisella sopimuskaudella. Vaihtoturvan käyttö toisin sanoen rajoitti kuluttajan liikkuvuutta sähkömarkkinoilla, minkä seurauksena palvelun käyttö saattoi toimia osin myös kuluttajan Vaihtoturva -sopimuksen tekemiseen liittyvien intressien vastaisesti.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:ään perustuvassa kokonaisharkinnassa voidaan yhtenä tekijänä ottaa huomioon sopimusehtojen epäselvyys tai vaikeaselkoisuus. Kuluttaja-asiamies huomautti Oomille, että vaikka sopimusehdot olisivat sinänsä kieliopillisesti yksiselitteisiä, voi Vaihtoturvan kaltaisen palvelukonseptin monimutkaisuus yhdessä sähkömarkkinan nopeasti muuttuvien olosuhteisen kanssa johtaa siihen, että kuluttaja ei välttämättä sopimusta tehdessään tai palvelua käyttäessään täysin ymmärrä, mihin sitoutuu, tai milloin Vaihtoturvaa on aidosti kannattavaa käyttää.
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaan kohtuuttomuusarvioinnissa huomioidaan hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Kuluttaja-asiamies kiinnitti arviossaan huomiota myös sähkön luonteeseen välttämättömyyspalveluna ja siihen, että Vaihtoturva-sopimukseen saattoi liittyä merkittävä kuluttajan taloudelliseen turvallisuuteen kytkeytyvä intressi. Kulutuksen perusteella laskutettavan Vaihtoturva-lisäpalvelun hinta tulee kuluttajalle sitä kalliimmaksi, mitä enemmän sähköä kuluttaja käyttää, ja erityisesti kotinsa sähkölämmittäjille pelkät Vaihtoturva-lisäpalvelun kustannukset saattoivat kuluttaja-asiamiehen laskelmien mukaan nousta yli tuhanteen euroon sopimuskaudelta. Kuluttaja-asiamies kiinnitti näiltä osin huomiota siihen, että Vaihtoturvan sopimusehtojen mukaan kuluttajan oli aina maksettava vaihtoturvan maksut koko sopimuskaudelta, jos hän ei vaihto-option käyttötilanteessa tehnyt sopimusta uudesta Vaihtoturva -lisäpalvelusta.
Vaihto-optiot eivät ole kuluttajan kannalta kategorisesti kohtuuttomia
Sitoumuspyynnössään kuluttaja-asiamies huomautti Oomille, ettei se pidä vaihto-option tarjoamiseen perustuvia määräaikaisen sähkönmyyntisopimuksen lisäpalveluita kategorisesti kuluttajan kannalta kohtuuttomina. Kohtuutonta ei siis ole itsessään se, että kuluttaja maksaa vastiketta vaihto-optiosta, jonka luonteeseen kuuluu, ettei sopimusta voi vaihtaa aina halvempaan sopimukseen.
Kuluttaja-asiamiehen esittämien kuluttajansuojakysymysten huomioiminen ei siis tarkoittanut sitä, että Oomin tulisi sallia kuluttajan vaihtaa sopimustaan mihin tahansa tai milloin tahansa tavalla, joka tekisi tyhjäksi määräaikaisten sopimusten sitovuuden. Kuluttaja-asiamies edellytti kuitenkin Oomin sitoutuvan siihen, ettei se vastaisessa toiminnassaan käytä Vaihtoturva-sopimuksissa tai muissa vastaavissa määräaikaisen sähkösopimuksen vaihto-option tarjoamiseen perustuvissa palveluissa sopimusehtoja, jotka eivät riittävän yksiselitteisesti määrittele mekanismeja sille, milloin ja minkä sisältöisenä vaihtoehtoisen sopimuksen tarjoamiseen liittyvät elinkeinonharjoittajan velvollisuudet aktivoituvat. Lisäksi kuluttaja-asiamies edellytti, ettei Oomi käytä ehtoja, joiden sisällön perusteella sen vaihtoehtoisten sopimusten tarjoamiseen liittyvien velvollisuuksien aktivoituminen jää viime kädessä riippuvaiseksi yksinomaan sen omassa kontrollipiirissä olevista tekijöistä, jos sopimuksessa samanaikaisesti asetetaan kuluttajille sellainen vastikkeen suorittamisvelvollisuus, jonka aktivoituminen ei ole vastaavalla tavalla riippuvainen elinkeinonharjoittajan suoritusvelvollisuuden muodostumisen kanssa samoista tekijöistä.
Oomi sitoutui kuluttaja-asiamiehen edellyttämiin toimenpiteisiin.