Tiivistelmä
Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:H386/2022. Korkein oikeus myönsi Blue Finance Suomi Oy:lle asiassa valitusluvan. Korkeimman oikeuden päätös KKO:2024:58. Korkein oikeus ei muuttanut markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta, mutta linjasi laissa tarkoitettua luottokustannusten määritelmää.
Markkinaoikeus kielsi Blue Finance Suomi Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajille tarjotaan kuluttajaluottoja sellaisin ehdoin, että kuluttajien kanssa tehtävien luottosopimusten muiden luottokustannusten kuin luoton koron määrä ylittää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun enimmäismäärän, johon luetaan myös luotonantajan tiedossa olevat maksullisesta paperilaskutuksesta, luottohakemuksen käsittelyn nopeuttamisesta ja luottosopimuksen mukaan maksettavien rahavarojen asettamisesta kuluttajan saataville nopeutetusti aiheutuvat kustannukset.
Kuluttajaluottoja tarjoava Blue Finance Suomi Oy sopi kaikissa luottosuhteissa perittäväksi tilinhoitomaksua, jonka määrä vastasi kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n 2 ja 3 momentin mukaista muiden luottokustannusten kuin koron enimmäismäärää eli niin kutsuttua kulukattoa. Lisäksi se sopi kuluttajien kanssa paperilaskutuksesta, luottohakemuksen express-palvelusta, hetinostopalvelusta ja pikanostopalvelusta, joista kaikista perittiin erillinen maksu. Näistä maksuista pienin oli 4,90 euroa ja suurin 29 euroa.
Markkinaoikeus katsoi, että Blue Finance Suomen tarjoamien kuluttajaluottojen ehtoihin sisältyvistä express-palvelusta, pikanostopalvelusta ja hetinostopalvelusta luotonsaajalta perittävissä maksuissa on kysymys luoton saamiseen liittyvistä kustannuksista ja laskun vastaanottamisessa joko sähköpostitse tai paperilaskuna on luoton saamisen edellytys. Luoton saamiseen liittyvät maksut on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä nimenomaisesti katsottu luottokustannuksiksi. Lisäksi nyt kyseessä olevat kustannukset eivät kuuluneet lainsäädännössä määriteltyjen poikkeusten alaan ja kustannusten aiheutumisperusteet olivat luotonantajan tiedossa. Näin ollen Blue Finance Suomen kuluttajaluottojen ehtoihin sisältyvistä palveluista perittävissä maksuissa oli kyse kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n mukaisista luottokustannuksista. Tämän johdosta Blue Finance Suomen kuluttajaluottojen hinnoittelumalli ylitti laissa säädetyn kustannuskaton.
Korkeimman oikeuden mukaan merkitystä oli sillä, että järjestelyjen kohteena olevat palvelut olivat osa kuluttajaluottosuhteeseen perustuvaa sopimuskokonaisuutta, ja niistä suoritettavat maksut olivat luonteeltaan maksuja, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja kuluttajaluottosuhteen johdosta. Palveluista perittäviä maksuja oli pidettävä kuluttajansuojalaissa tarkoitettuina kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevina maksuina. Merkitystä ei ollut sillä, oliko maksun taustalla oleva palvelu vapaaehtoinen vai pakollinen.