Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies puuttui Santander Consumer Finance Oy:n (jäljempänä ”SCF”) menettelyyn yrityksen tarjotessa kuluttajaluottoja. Kuluttaja-asiamies kiinnitti SCF:n huomiota muun muassa tilinhoito- ja perustamismaksuihin, sekä luoton ja muiden luottokustannusten määrään. Kuluttaja-asiamies edellytti, ettei SCF vastaisessa toiminnassaan tarjoa kuluttajaluottoja, joista perittävien muiden luottokustannusten määrä ylittää laissa säädetyn enimmäismäärän. SCF:n tulee ottaa muina luottokustannuksina huomioon luoton perustamismaksulle perittävä korko, tilinhoitomaksu ja paperilaskutuksesta perittävä maksu. Perustamismaksua ei tule sisällyttää luoton määrään. Lisäksi kuluttaja-asiamies edellytti, että SCF ei veloita kuluttajalta luottosuhteeseen liittyvästä tavanomaisesta asiakaspalvelusta erillistä maksua. SCF sitoutui noudattamaan kuluttaja-asiamiehen asettamia vaatimuksia kokonaisuudessaan.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §, 9 §,
Kuluttajansuojalain 7 luvun 1 §, 5 §, 6 §, 13 §, 17 a §
Saatavien perinnästä annetun lain 10 §, 10 a §
Kuluttajaluottoja koskevan lainsäädännön mukaiset käsitteet ja niiden merkitys lain soveltamisessa
Luoton ja nostetun luoton määrä
Luoton määrän käsite vastaa kulutusluottodirektiivin 3 artiklan mukaista kokonaismäärän käsitettä, jolla tarkoitetaan luottorajaa tai luottosopimuksen mukaisesti käyttöön annettavaa kokonaismäärää.
Luoton määrä ei saa sisältää mitään niistä summista, jotka kuuluvat kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin. Näitä ovat muun muassa summat, joilla on tarkoitus täyttää asianomaisen luoton perusteella sovitut sitoumukset, kuten esimerkiksi hallinnolliset kulut, korot ja palkkiot (C-377/14, 85–86 kohta). Luoton määrä ei toisin sanoen voi sisältää luottokustannuksia.
Luoton määrän käsite on merkityksellinen muun muassa todellisen vuosikoron laskennassa, luoton markkinoinnissa, ennakkotietojen antamisessa ja hintasääntelyn noudattamisessa.
Myös nostetun luoton määrällä tarkoitetaan ainoastaan sitä rahamäärää, joka tosiasiassa maksetaan kuluttajalle ja joka ei sisällä luottokustannuksia. Hallituksen esityksen mukaan nostetun luoton määrän käsite liittyy tiiviisti luoton korkoon muun muassa siten, että tätä koskevan hintasääntelyn soveltamisala määräytyy sen mukaan, peritäänkö korkoa nostetun luoton määrälle vai muulle summalle (HE 230/2018 vp, s. 30).
Luottokustannukset
Luottokustannuksilla tarkoitetaan luotonantajan tiedossa olevien, kuluttaja-luottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevien korkojen, kulujen ja muiden maksujen yhteismäärää. Luottokustannuksiin luetaan myös luottosopimukseen liittyvien lisäpalveluiden kustannukset, jos lisäpalvelua koskevan sopimuksen tekeminen on edellytyksenä luoton saamiseksi markkinoiduin ehdoin.
Luottokustannusten käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella (C 686/19, 39 kohta). Käsitteen määritelmä on erityisen laaja, mikä vastaa kulutusluottodirektiivin päämäärää eli laajaa, korkeatasoista ja yhtäläistä kuluttajansuojaa. (C 127/15, 27 ja 35 kohta). Komission tulkinta-asiakirjan mukaan luoton kokonaiskustannuksiin on laskettava kaikki ne luotonantajan tiedossa olevat kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava saadakseen tai käyttääkseen luottoa. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi luoton valmistelusta aiheutuvat kulut, hallinnolliset kulut ja postituskulut. (Guidelines on the application of Directive 2008/48/EC (Consumer Credit Directive) in relation to costs and the Annual Percentage Rate of charge, SWD(2012) 128 final, 8.5.2012).
Luoton korko ja muut luottokustannukset
Luoton korolla tarkoitetaan korkoa, joka ilmoitetaan nostetun luoton määrään vuositasolla sovellettuna kiinteänä tai vaihtuvana prosenttilukuna.
Hallituksen esityksen mukaan silloin kun luottokustannus ei ole luoton korkoa, se on muu luottokustannus Tällaisia kustannuksia ovat luotonantajan tiedossa olevat, kuluttajaluottosuhteen johdosta kuluttajan maksettavaksi tulevat kulut ja muut maksut sekä sellainen korko, jota peritään muulle summalle kuin nostetun luoton määrälle, kuten luottokustannuksille (HE 230/2018 vp, s. 30).
Luoton korko ja muut luottokustannukset on erotettava toisistaan. Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n mukaan esimerkiksi luottojen markkinoinnissa ja luottosopimuksessa luoton korko ja muut Luottokustannukset on ilmoitettava erikseen. Kuluttajansuojalain 17 a §:n mukaan myös kuluttajaluottojen hintasääntelyssä on kaksi toisistaan erillistä ainesosaa: niin kutsutut korkokatto (1. mom.) ja kulukatto (2–3 mom.) Korkokatto rajoittaa nostetun luoton määrälle perittävän koron määrää ja kulukatto muiden luottokustannusten määrää. Kulukattoa sovellettaessa sen mukainen, 0,01 %:n päiväkohtainen määrä lasketaan luoton määrästä.
Hyvä luotonantotapa kuluttajaluottojen markkinoinnissa
Kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n mukaan luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti. Erityisesti edellytetään, että luotonantaja ei markkinoi luottoa siten, että markkinointi on omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä harkita luoton ottamista huolellisesti.
Hyvä luotonantotapa täydentää kuluttajansuojalain säännöksiä markkinoinnista ja menettelystä asiakassuhteissa. Hyvää luotonantotapaa koskeva säännös korostaa luotontarjoajien velvollisuutta toimia avoimesti ja rehellisesti sekä ottaa kuluttajan etu ja taloudellinen turvallisuus riittävässä määrin huomioon (HE 24/2010 vp, s. 33).
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan sopimattomana markkinointina pidetään erityisesti harhaanjohtavien tietojen antamista, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee sellaisen ostopäätöksen tai muun sellaisen kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Näitä ovat erityisesti tiedot, jotka koskevat kulutushyödykkeen keskeisiä ominaisuuksia taikka hintaa tai sen määräytymisperusteita.
Santander Consumer Finance Oy:n menettely
Tilinhoito- ja perustamismaksu
Santander lainaa koskevien yleisten lainaehtojen mukaan lainanhakija on velvollinen maksamaan kuukausittain tilinhoitomaksuna 8 euroa tai 6 euroa silloin, kun siitä on sovittu lainanhakijan lainasopimuksessa. Lisäksi yleisten sopimusehtojen mukaan SCF perii lainasuhteen avauksesta lainanhakijalta 49 euron perustamismaksun silloin, kun siitä on sovittu lainanhakijan lainasopimuksessa. Lisäksi SCF peri korkoa 49 euron suuruiselle perustamismaksulle.
Kuluttaja-asiamiehen mukaan sekä tilinhoito- että perustamismaksu ovat sellaisia kuluja, jotka tulevat kuluttajan maksettavaksi kuluttajaluottosuhteen johdosta. Niiden periminen perustuu yksinomaan luottosopimukseen, eikä kuluille ole luottosuhteen ulkopuolista perustetta. Tilinhoito- ja perustamismaksu ovat siis luottokustannuksia.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n mukaan luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot”- eli SECCI-lomaketta käyttäen esimerkiksi tiedot tarjottavasta luotosta, luottokustannuksista ja luoton takaisinmaksusta. Tilinhoito- ja perustamismaksu tulee siis ilmoittaa SECCI-lomakkeen luoton kustannuksia koskevassa kohdassa.
Myös perustamismaksulle perittävä korko on sellaista korkoa, joka tulee kuluttajan maksettavaksi kuluttajaluottosuhteen johdosta, sillä sen periminen perustuu yksinomaan luottosopimukseen, eikä sille ole luottosuhteen ulkopuolista perustetta. Koska korkoa ei peritä nostetun luoton määrälle, perustamismaksulle perittävä korko ei ole luoton korkoa, vaan kyse on muusta korosta, joka tulee kuluttajan maksettavaksi kuluttajaluottosuhteen johdosta. Perustamismaksulle perittävä korko on siis muu luottokustannus, ja se tulee ilmoittaa SECCI-lomakkeen luoton kustannuksia koskevassa kohdassa sekä muussa markkinoinnissa muuna luottokustannuksena.
SCF ei ilmoittanut tilinhoito- tai perustamismaksua, taikka perustamismaksulle perittävää korkoa SECCI-lomakkeessa. Toisaalta SCF on ilmoittanut tilinhoitomaksun ja perustamismaksun luoton hintaa koskevissa esimerkeissä ja perustamismaksulle perittävästä korosta yleisissä lainaehdoissaan.
SCF:n markkinoinnissaan antamat tiedot tilinhoito- ja perustamismaksusta olivat ristiriitaisia, eikä kuluttaja ole voinut varmuudella tietää esimerkiksi sitä, onko tilinhoito- tai perustamismaksu, taikka perustamismaksulle perittävä korko huomioitu todellisen vuosikoron laskennassa luottokustannuksena. Näin ollen luottokustannukset, joiden tietojen edellytetään olevan läpinäkyviä ja selkeitä kuluttajien etujen turvaamiseksi, eivät ole olleet markkinoinnissa esillä yksiselitteisellä ja selkeällä tavalla.
Kuluttaja-asiamies katsoi SCF:n rikkoneen kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n mukaista tietojenantovelvollisuuttaan. Lisäksi SCF:n markkinointi on ollut kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n vastaista.
Paperilaskutuksesta perittävä maksu
SCF:n yleisten lainaehtojen mukaan SCF:lla on oikeus veloittaa lisämaksu paperilaskun lähetyksestä. Palveluhinnaston mukaan tämä maksu on 2,90 euroa kuukautta kohden. SCF:n antaman selvityksen mukaan kuluttajalla on luoton hakemisvaiheessa mahdollisuus valita muukin laskutustapa
Kuluttaja-asiamiehen mukaan luoton takaisinmaksueriä koskevien maksutietojen toimittaminen velalliselle on olennainen ja kiinteä osa luottosuhdetta. Paperilaskutusmaksun periminen perustuu yksinomaan luottosopimukseen, eikä sille ole luottosuhteen ulkopuolista perustetta. Komission tulkintaohjeen mukaan luottokustannuksia ovat muun muassa hallinnolliset kulut ja postituskulut (SWD(2012) 128 final, 8.5.2012, s. 15). Sen mukaan lisäpalveluilla tarkoitetaan luottosopimuksen lisäksi tarjottavia tai luottosopimusta täydentäviä palveluja, kuten esimerkiksi tilin avaus, vakuutus ja assistenttipalvelu. Hallituksen esityksessä laskutuspalkkiot on luettu luottokustannuksiksi (HE 88/1985 vp, s. 23). Kuluttajansuojalain 7 luvun 5 §:n mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön. Näin ollen luotonantaja ei voi sopimuksin poiketa lain mukaisesta luottokustannusten määritelmästä.
Kuluttaja-asiamiehen mukaan luoton takaisinmaksueriä koskeva laskutus ei ole sellainen luottosuhteen ulkopuolinen peruste, että se voitaisiin katsoa lisäpalveluksi. Se on päinvastoin kiinteä osa luottosuhdetta ja jää täysin merkityksettömäksi ilman luottoa.
Kuluttaja-asiamies katsoi SCF:n rikkoneen kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n mukaista tietojenantovelvollisuuttaan. Kuluttaja-asiamies kiinnitti yrityksen huomion paperilaskutuksesta perittävän maksun huomioimiseen luottokustannuksena myös todellisen vuosikoron laskennassa.
Luoton määrä
SECCI-lomakkeessa edellytetään luotonantajaa ilmoittamaan luoton kokonaismäärä, joka tarkoittaa luottosopimuksen mukaisesti kuluttajan käyttöön annettavaa rahamäärää.
SCF:n antaman selvityksen mukaan silloin kun kuluttajan kanssa on sovittu 49 euron perustamismaksun perimisestä, tämä määrä lisätään lainan pääoman kokonaismäärään. Selvityksen mukaan kuluttajan ei ole mahdollista nostaa tätä 49:ää euroa, mutta SCF ottaa sen huomioon osana luoton kokonaismäärää. SCF ei siis ole ilmoittanut SECCI-lomakkeessa siinä tarkoitettua luoton määrää vaan tätä suuremman, luottokustannuksia sisältävän summan. Kuluttaja ei tällaisessa tilanteessa saa yksiselitteistä ja todenmukaista tietoa luoton määrästä.
Kuluttaja-asiamies katsoi SCF:n rikkoneen kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n mukaista tietojenantovelvollisuuttaan ja sen markkinoinnin olleen kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n vastaista.
Muiden luottokustannusten määrä
Kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaan jos kuluttajan on sopimuksen mukaan maksettava muita luottokustannuksia kuin luoton korkoa, näiden muiden luottokustannusten määrä ei saa ylittää päivää kohden 0,01:tä prosenttia luottosopimuksen mukaisesta luoton määrästä tai luottorajasta luottosopimuksen voimassaoloajalta. Maksettavaksi tulevat kustannukset eivät kuitenkaan saa ylittää 150:tä euroa vuodessa.
SCF on tarjonnut kuluttajille muun muassa 2000 euron ja 6000 euron suuruisia kuluttajaluottoa, joista perittävät muut luottokustannukset ovat ylittäneet niille laissa määrätyn enimmäismäärän. Kuluttaja-asiamies katsoi, että SCF on rikkonut kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n mukaista hintasääntelyä.
Lainanhakijan pyynnöstä tehtävistä kirjallisista selvityksistä perittävä maksu
Kuluttaja-asiamies pyysi SCF:ltä selvitystä siitä, mitä ovat ne lainanhakijan pyynnöstä tehtävät kirjalliset selvitykset, joista SCF perii hinnastonsa mukaisen tuntiveloituksen.
Tällaisia toimenpiteitä voivat SCF:n mukaan olla aiempien maksutapahtumien selvittäminen ja listaaminen erittelyineen, menneeseen aikaan liittyvästä lainaa koskevasta selvityksestä tai todentamisesta taikka tilanteesta, jossa kuluttajalla on eriävä näkemys lainansa määrästä. SCF mukaan kyseessä ovat olleet selvitykset, joista on aiheutunut SCF:lle ylimääräistä manuaalista työtä ja kustannuksia.
Luotonantajan on luotonannossa meneteltävä vastuullisesti eli noudatettava hyvää luotonantotapaa. Luotonantajan on asianmukaisesti toimiakseen huolehdittava siitä, että kuluttaja voi asiakassuhteessaan käyttää tehokkaasti lakisääteisiä oikeuksiaan. Kuluttajalla on oikeus saada asiakaspalvelua myös sopimuksenteon jälkeen. Lisäksi kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:ssä on nimenomainen kielto käyttää aggressiivisia menettelyjä markkinoinnissa ja asiakassuhteessa.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että SCF:n antamat esimerkit ovat pääosin yleisluontoisia kuvauksia tavanomaisesta kuluttaja-luottosuhteeseen liittyvästä asiakaspalvelusta. Kuluttajien tiedusteluihin vastaaminen ja kuluttajaluottosuhteen perusasioihin, kuten luoton määrään, nostetun luoton määrään, luottokustannuksiin sekä maksusuorituksiin ja niiden kohdentumiseen saatavan eri osille, liittyvien selvitysten tekeminen on osa vastuullisen luotonantajan perustoimintaa. Lisäksi kuluttaja-asiamies katsoi, että 70 euron tuntiveloitus tällaisesta asiakaspalvelusta on omiaan heikentämään ja vaikeuttamaan kuluttajan mahdollisuuksia käyttää oikeuksiaan ja hoitaa vastuullisesti omaa talouttaan tietoisena kannaltaan merkityksellisistä seikoista.
SCF:n menettely kuluttajaluottosuhteessa oli kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n vastaista.