Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies sekä kuluttajaneuvonta vastaanottivat kuluttajilta runsaasti yhteydenottoja koskien Finnpark Oy:n (jäljempänä Finnpark) Moovy-sovellusta. Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota erityisesti palvelumaksun suuruuden ilmoittamiseen, kuluttajien valinnanvapauteen, tiedonantovelvoitteeseen sekä oikeuspaikkasopimukseen. Kuluttaja-asiamies katsoi Finnparkin menettelyn olleen kuluttajansuojalain vastaista, ja Finnpark sitoutui menettelemään kuluttaja-asiamiehen edellyttämällä tavalla.
Sovelletut säännökset
KSL 2 luvun 1 §, 3 §:n 1 ja 2 momentti ja 7 §:n 1 ja 2 momentti
KSL 6 luvun 1 §, 2 §:n 1 momentin 9 kohta, 7 §, 9 §:n 1 momentin 6 kohta ja 12 §:n 1, 2 ja 4 momentti
KSL 12 luvun 1 d §:n 2 momentti
Maksupalvelulain 38 §:n 1 momentti, 63 §:n 1 momentti ja 72 §:n 1 momentti
Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §, 5 § ja 19 §:n 1 momentti
Kuluttajariitalautakunnasta annetun lain 14 §:n 2 momentin 6 kohta
Perustelut
Etämyyntisäännösten soveltamisesta
Kuluttajansuojalain 6 luvun 7 §:n mukaan etämyyntisopimuksella tarkoitetaan etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä tehtävää kulutushyödykesopimusta, joka tehdään ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä ja jonka tekemiseen käytetään vain yhtä tai useampaa etäviestintä. Etäviestimellä tarkoitetaan puhelinta, postia, televisiota, tietoverkkoa ja muuta välinettä, jota voidaan käyttää sopimuksen tekemiseen ilman, että osapuolet ovat yhtä aikaa läsnä. Kuluttajansuojalain 6 luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan etämyyntisäännöksiä ei sovelleta jakeluautomaatin avulla tai automatisoidussa liiketilassa tehtävään sopimukseen.
Finnparkin mukaan sen ja kuluttajan välille syntyy sopimus, kun asiakas rekisteröityy onnistuneesti Moovy-palvelun käyttäjäksi ja hyväksyy sen ehdot. Pysäköintiä koskeva sopimus syntyy puolestaan aina silloin, kun asiakas ajaa pysäköintilaitokseen tai aloittaa pysäköinnin katupysäköinnissä tai avoalueella. Sopimus Moovy-palvelun käyttämisestä tehdään sovelluksella, jota kuluttaja pääsee käyttämään asentamalla sen mobiilipäätelaitteelleen. Täten sopimus tehdään etäviestimellä osapuolten olematta yhtä aikaa läsnä. Sopimuksenteko ei ole riippuvaista siitä, onko kuluttaja sovelluksen käyttöönottohetkellä pysäköintikohteessa tai automatisoidussa liiketilassa, joten Moovy-palveluun sovelletaan kuluttajansuojalain 6 luvun etämyyntisäännöksiä.
Palvelumaksu
Moovy-pysäköintipalvelun yleisissä kuluttajasopimusehdoissa palvelumaksujen kerrottiin koostuvan palvelumaksuista ja pysäköintikohtaisista pysäköintimaksuista. Näitä maksuja koskeva tarkempi koskeva palveluhinnasto oli saatavissa Moovyn verkkosivuilla, joilla tieto palvelun hinnasta löytyi valintaelementin takaa, joka kuluttajain täytyi erikseen avata nähdäkseen tarkemmat hintatiedot.
Kuluttajansuojalain 6 luvun 9 §:n 6 kohdan mukaan kuluttajalle on ennen sopimuksen tekemistä annettava tieto kulutushyödykkeen kokonaishinnasta veroineen, tai hinnan määräytymisen perusteet, jos hyödykkeen luonteen vuoksi täsmällistä hintaa ei kohtuudella voida määrittää etukäteen. Kuluttajansuojalain 6 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan nämä tiedot on annettava kuluttajan saatavilla etäviestimelle soveltuvalla tavalla selkeästi ja ymmärrettävästi.
Edellä mainituilla säännöksillä on pantu täytäntöön kuluttajaoikeusdirektiivin 6 artikla ja 8 ariklan 1 kohta. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (C-536/20 (Tiketa) 24.2.2022) 6 artiklan 1ja ja 5 kohtaa ja 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittu siten, etteivät kyseiset määräykset estä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä ainoastaan osana palvelusuoritusten yleisiä ehtoja, joihin kuluttaja on antanut aktiivisen suostumuksensa. Tällöin tietojen saattamiselta kuluttajan tiedoksi edellytetään kuitenkin selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Lisäksi kuluttajalle tulee toimittaa tilausvahvistus pysyvällä tavalla kuluttajansuojalain 6 luvun 13 §:n 2 momentin mukaisesti.
Finnparkin mukaan kuluttajalta vaaditaan sopimusehtojen hyväksymistä heti ensin sovelluksen asentamisen jatkamiseksi ja käyttämiseksi. Kuluttajan ei kuitenkaan ole tarvinnut avata sopimusehtoja sovelluksen käyttöönoton yhteydessä. Koska kuluttajan tulisi siis mobiilipäätelaitteellaan poistua sovelluksesta ja avata erillinen verkkoselain hintatiedot etsiäkseen, katsoi kuluttaja-asiamies, ettei hintatietoja ollut annettu etäviestimelle soveltuvalla tavalla.
Kuluttaja-asiamies katsoi myös, ettei tietoja ollut annettu selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, koska Moovy-palvelun käyttäjäehdoissa ei ollut annettu yksiselitteistä viittausta tietojen sijaintiin, minkä lisäksi kyseinen sijainti oli vaikeasti kuluttajien löydettävissä. Hintatieto on siten kuluttajan päätöksenteon kannalta keskeinen ehto, että siihen viittaaminen vakioehdoissa ilman varsinaista hintatietoa tai tietoa hintatiedon sijainnista ei ole riittävää. Täten kuluttaja-asiamies katsoi Finnparkin menettelyn olleen kuluttajansuojalain 6 luvun 9 ja 12 §:n vastaista.
Veloituksen käynnistyminen ja kuluttajien valinnanvapaus
Kuluttajien ilmoituksista kävi ilmi, että Finnpark oli velottanut kuluttajilta tahattomasti syntyneitä pysäköintimaksuja esimerkiksi tilanteissa, joissa kuluttajien oli tarkoitus maksaa pysäköinnistä toisella maksutavalla, kuten automaatilla, mutta veloitus on kameratunnistuksen johdosta alkanut automaattisesti pysäköintihalliin ajaessa. Kuluttajilta oli lisäksi veloitettu pysäköintimaksuja sellaisilta ajoneuvoilta, jotka he olivat aikaisemmin liittäneet sovellukseen, mutta eivät pysäköinnin aikana olleet heidän kuljetuksessaan.
Rekisterikilven automaattitunnistus oli ollut Moovyn sovelluksessa oletusvalintana, eikä kuluttajalta ole edellytetty jokaisen pysäköintitapahtuman kohdalla erillistä hyväksymistä. Myöskään maksutapahtumien hyväksyminen ei ole edellyttänyt aktiivisia toimenpiteitä, mikä on ollut omiaan vaikuttamaan kuluttajien ilmoittamiin tahattomiin veloituksiin. Sen sijaan kuluttajalta edellytettiin sovelluksessa aktiivisia toimenpiteitä, kuten ajoneuvon rekisteritunnuksen poistamista sovelluksesta tai kameratunnistustoiminnon asettamista pois päältä, kun tämä ei halunnut käyttää Moovya pysäköinnin maksamiseen.
Kuluttajien aidon valinnanvapauden turvaamiseksi elinkeinonharjoittajan on varmistettava, etteivät maksulliset tilaukset käynnisty liian matalalla kynnyksellä esimerkiksi kuluttajan palvelun käyttöön liittyvän erehdyksen seurauksena. Kuluttaja-asiamies huomautti, että kuluttajansuojalain säännösten tulkinnassa on otettava huomioon kuluttajien todellinen käyttäytyminen. Tässä tapauksessa kuluttajien ei voitu olettaa syvällisesti ymmärtävän sovelluksen toimintaperiaatteita. Täten kuluttajia tulisi aktiivisesti informoida niistä keinoista, joilla tahattomat veloitukset voidaan välttää, sekä sovelluksen olennaisista toimintaperiaatteista ja niiden sisältämistä riskeistä kuluttajille.
Palvelun käytöstä annetut tiedot
Kuluttajat olivat kohdanneet ongelmia Moovy-palvelun käytön lopettamisen ja hallinnoinnin kanssa. Kuluttajilta oli esimerkiksi veloitettu pysäköintimaksuja aikaisemmin sovellukseen liitetystä ajoneuvosta, joka ei pysäköinnin aikana ollut enää kuluttajan omistuksessa, minkä lisäksi osalta kuluttajista oli peritty sovelluksen poistamisen jälkeen tahattomasti pysäköintimaksuja heidän ajaessaan sovellukseen liitetyllä ajoneuvolla pysäköintihalliin, jossa Moovyn kameratunnistus on ollut käytössä. Jotkin kuluttajat eivät ole olleet tietoisia siitä, onko kuluttajan mahdollista poistaa sovelluksesta itse maksukortti- ja ajoneuvotietoja tai miten kuluttaja voi poistaa kyseiset tiedot.
Finnparkin mukaan Moovyn kuluttajasopimusehtojen mukaisesti on asiakkaan vastuulla ilmoittaa välittömästi puhelinnumeron muuttumisesta sekä poistaa sellainen ajoneuvo sovelluksesta, johon hänellä ei ole enää hallintaoikeutta. Asiakkaan on puolestaan mahdollista lopettaa sovelluksen käyttö irtisanomisilmoituksella sovelluksessa tai kirjallisena Moovyn asiakaspalveluun. Finnparkin selvityksestä ei käynyt ilmi, miten ja missä yhteydessä kuluttajia on ohjeistettu näiden toimintojen ja niihin liittyvien riskien suhteen. Kuluttaja-asiamiehellä ei ollut tiedossa tilanteita, joissa kuluttaja olisi epäonnistunut tietojen poistamisessa ohjeistuksen mukaisesti, joten kyse on nimenomaisesti siitä, miten Finnpark on antanut tietoa palvelun käytöstä ja sitä koskevista ehdoista ja ohjeista.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt.
Edellä kuvatulla tavalla tietojen puuttuminen on ollut omiaan johtamaan siihen, että kuluttajat eivät ole osanneet lopettaa Moovyn käyttöä ja päässeet irti Moovya koskevasta sopimuksesta. Puutteet tietojen hallinnoinnissa ovat voineet johtaa siihen, että palvelusta aiheutuu kuluttajalle veloituksia vielä sen jälkeen, kun tämä on pyrkinyt lopettamaan palvelun käytön. Näin ollen kuluttaja-asiamies katsoi, että kyseessä on palvelun käyttöä koskeva olennainen tieto.
Kuluttaja-asiamies katsoi Finnparkin menettelyn palvelun käytöstä annettujen tietojen suhteen täten olleen kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n vastaista. Kuluttaja-asiamies totesi kyseisen menettelyn olleen täten kuluttajan kannalta myös kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimatonta.
Oikeuspaikkasopimus
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota myös Moovyn kuluttajasopimusehtojen oikeuspaikkaa koskevaan ehtoon, jonka mukaan, asiakas voi saattaa riita-asian Kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi toimittamalla riita-asiaa koskevan kirjallisen ratkaisupyynnön Kuluttajariitalautakunnalle, jos osapuolet eivät pääse sopimukseen. Vaihtoehtoisesti erimielisyydet voidaan ratkaista Moovyn kotipaikan mukaan määräytyvässä yleisessä alioikeudessa ensimmäisenä oikeusasteena.
Kuluttajansuojalain 12 luvun 1 d §:n 2 momentin mukaan toimivaltaisesta tuomioistuimesta ja oikeuspaikkasopimuksesta säädetään oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 10 luvussa. Luvun 5 §:n mukaan kuluttajan elinkeinonharjoittajaa vastaan esittämä kuluttajansuojalainsäädäntöön perustuva vaatimus voidaan tutkia myös käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä kuluttajalla on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Luvun 19 §:n mukaan kuluttajan oikeutta saattaa asia luvun osoittaman tuomioistuimen tutkittavaksi ei voida rajoittaa oikeuspaikkasopimuksin, paitsi jos sopimus on tehty riidan syntymisen jälkeen. Oikeuskäytännössä oikeuspaikkasopimus on katsottu kohtuuttomaksi ja jätetty huomiotta kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n nojalla siltä osin kuin se veloittaa kuluttajaa osallistumaan oikeudenkäyntiin kaukana kotipaikkakunnaltaan (Rovaniemen HO 20.8.2009 733).
Täten kuluttaja-asiamies totesi, että vakioehdoilla ei voida rajoittaa kuluttajan oikeutta saattaa asia oman asuinpaikkansa tuomioistuimen tutkittavaksi tai velvoittaa kuluttajaa osallistumaan oikeudenkäyntiin kaukana asuinpaikkakunnaltaan.