Hyvä perintätapa kuluttajaperinnässä

Sisällysluettelo

1. Yleistä
   1.1 Linjauksen ja valvonnan lähtökohtia
   1.2 Perintälain soveltaminen ja lain pakottavuus
   1.3 Mikä on kuluttajasaatava?
   1.4 Velallisella on oikeus saada tietoja velkatilanteestaan
2. Yleiset periaatteet velkojan tai toimeksisaajan perinnässä
   2.1 Perinnän aloittaminen
   2.2 Perintää ei saa viivyttää
   2.3 Perintään ei saa yhdistää myynninedistämistä
   2.4 Perinnässä ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa
   2.5 Perinnässä ei saa vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa
   2.6 Velalliselle merkitykselliset seikat
   2.7 Jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa
   2.8 Velallisen oikeus saada vapaaehtoinen perintä keskeytettyä
   2.9 Alaikäiseen kohdistuva perintä
   2.10 Maksumuistutusten sisältö, määrä ja aikarajat
   2.11 Vapaaehtoiset maksujärjestelyt ja hyvä perintätapa
3. Toimeksisaajan perinnän erityispiirteitä
   3.1 Ammattiperijällä erityinen huolellisuusvelvoite
   3.2 Maksuvaatimus
   3.2.1 Maksuvaatimuksen toimittamistapa
   3.2.2 Maksuvaatimuksen toimittaminen
   3.2.3 Maksuvaatimuksen sisältö
   3.3 Velallisella maksusuoja
   3.4 Arvonlisävero kuluttajaperinnässä
   3.5 Ulkomailla syntyneen saatavan perintä
4. Julkisyhteisön erityisrooli
   4.1 Julkisoikeudelliset saatavat
5. Perintäkulut
   5.1 Velalliselle ei saa aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia
   5.2 Perintäkulujen enimmäismäärät
   5.3 Velallisen kokonaiskuluvastuu
6. Suoritusten kohdentaminen perinnässä
   6.1 Perinnässä kertyneiden varojen kohdentaminen
   6.2 Kuluttajan tekemä liikasuoritus
7. Lain valvonta ja pakkokeinot
8. Virheellisen menettelyn ja vahingon korvaaminen

 

1. Yleistä

1.1 Linjauksen ja valvonnan lähtökohtia

Kuluttaja-asiamies valvoo perintää, kun kyse on kuluttajasaatavien perinnästä (laki saatavien perinnästä (jäljempänä perintäL) 12 §). Valvonta koskee kaikkea kuluttajasaatavien perintää, suorittipa sitä velkojana oleva yritys tai julkisyhteisö tai toimeksisaaja velkojan lukuun.

Kuluttaja-asiamiehen valvontatehtävät ulottuvat perintälaissa säädettyä laajemmalle ja kuluttaja-asiamiehen tulee ottaa huomioon myös muut kuluttajan asemaan vaikuttavat näkökohdat ja muu lainsäädäntö. Perinnässä tulee perintälain säännösten lisäksi huomioida muun muassa kuluttajansuojalain (jäljempänä KSL) 2 luvun sopimatonta menettelyä asiakassuhteessa koskevat säännökset ja sopimusehtojen laadinnassa KSL 3 luvun kohtuuttomia sopimusehtoja koskevat säännökset sekä kuluttajaluottojen osalta KSL 7 luvun 13 §:ssä säädetyt luotonantajan velvollisuudet kuluttajaa kohtaan maksuviivästystilanteessa.

Kuluttajien ja yritysten välisten sopimusten ehtojen pitää olla kohtuulliset. Samoin julkisyhteisöjen toimilta kansalaisia kohtaan voidaan odottaa kohtuullisuutta. Tämä vaatimus on olemassa myös sopimusrikkomustilanteessa. Velallinen vastaa maksuviivästyksestään, mutta seuraukset eivät saa olla kohtuuttomia. Kuluttajavelallisten kollektiivinen suojeleminen perinnässä on tarpeellista, koska velallinen on perinnän kohteena ja vastaa perinnässä velkojalle aiheutuneista kuluista, mutta velkoja valitsee esimerkiksi perintätoimiston.

Hyvästä perintätavasta säädetään perintälain 4 §:ssä. Pykälän sisältämä yleislauseke on tarkoitettu kattamaan kaikki sopimattoman painostuksen muodot ja epäasianmukaiset menettelytavat (HE 199/1996 vp, s. 11). Hyvä perintätapa on joustava ja avoin normi, joka täydentää muuta perintää koskevaa sääntelyä. Hyvän perintätavan kautta voidaan puuttua asiattomaan toimintaan sitä mukaa kuin uusia menettelytapoja otetaan käyttöön sekä huomioida soveltamiskäytännössä yhteiskunnassa vallitsevien arvostusten muuttuminen ilman, että perussääntelyä tarvitsee muuttaa (HE 199/1996 vp, s. 7).

Tähän linjaukseen on koottu asiat, jotka ovat keskeisiä kuluttaja-asiamiehelle kuuluvan kuluttajasaatavia koskevan perinnän valvonnassa. Linjaus sisältää kuluttaja-asiamiehen tulkintakannanottoja hyvän perintätavan asettamista vaatimuksista kuluttajasaatavien perinnässä. Lisäksi linjaus antaa elinkeinonharjoittajille ja julkisyhteisöille konkreettisia neuvoja ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Perintälain soveltamisesta, mukaan lukien hyvän perintätavan tulkinnasta kuluttajaperinnässä päättää viime kädessä tuomioistuin.

Kuluttaja-asiamiehen kannanotot ja linjaukset näkyvät tekstissä sisennettyinä kursiivilla ja merkittynä (KA).

Perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain perusteella Etelä-Suomen aluehallintovirasto ylläpitää rekisteriä perintätoiminnan harjoittajista, jotka harjoittavat perintää toisen lukuun tai omien saatavien perintää silloin, kun saatavat on otettu vastaan yksinomaan perintätarkoituksessa. Myös Etelä-Suomen aluehallintovirasto on valvontatoiminnassaan linjannut perinnässä noudatettavaan hyvään perintätapaan liittyviä kysymyksiä. Linjauksessa referoidut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöslyhennelmät löytyvät aluehallintoviraston sivuilta. Myös eduskunnan oikeusasiamies on antanut perintään liittyviä ratkaisuja viranomaistoiminnassa ja julkisten tehtävien hoidossa.

Linjauksessa esiin nostetuissa tuomioistuinratkaisuissa ja muiden viranomaisten päätöksissä esitetyt kannanotot vastaavat kuluttaja-asiamiehen käsitystä hyvän perintätavan asettamista vaatimuksista.

1.2 Perintälain soveltaminen ja lain pakottavuus

Erääntyneen saatavan perintää säännellään saatavien perinnästä annetulla lailla. Laissa perinnällä tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti maksamaan erääntynyt velkojan saatava (perintäL 1 §).

Sopimusehtojen laadinnassa on otettava huomioon perintälain säännökset esimerkiksi maksumuistutusten kustannuksista. Kuluttajasaatavien viivästysseuraamuksista säädetään myös muun muassa KSL 7 luvun kuluttajaluottosäännöksissä, sähkömarkkina- ja sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa sekä korkolaissa. Niissä todetaan, millaisia seurauksia ja missä aikataulussa kuluttajavelalliseen voidaan kohdistaa, jos saatava maksetaan myöhässä tai sitä ei makseta lainkaan. Perintälain säännöksiä sovelletaan näiden ohella soveltuvin osin.

Saatavaa voi periä velkoja tai toimeksisaaja, esimerkiksi perintätoimisto.

Perintälaki on pakottavaa velallisen hyväksi. Velallista ei voi asettaa lain säännöksiin verrattuna huonompaan asemaan edes hänen suostumuksellaan (perintäL 2 §).

Kuluttajasaatavaa koskevia perintälain tämän lain säännöksiä noudatetaan myös perittäessä yksityishenkilöltä julkisoikeudellisen oikeushenkilön saatavaa tai julkisen tehtävän hoitamiseen liittyvää saatavaa. (perintäL 3 §:n 3 mom.).

Perintälakia ei sovelleta

• saatavan velkomiseen tuomioistuimessa
• ulosottoviranomaisen toimintaan
• jos muussa laissa säädetään toisin (perintäL 1 §). Julkisen vallan käytöstä syntyneiden maksujen perimisestä on omia säännöksiä, esimerkiksi ajokorttimaksuista ja verojen ja sakkojen perimisestä.

Jos oikeudenkäynnin rinnalla tapahtuu vapaaehtoista perintää tai ulosottokelpoista saatavaa perii muu kuin ulosottoviranomainen, sovelletaan tähän osaan perinnästä perintälakia (HE 199/1996 vp, s. 10).

1.3 Mikä on kuluttajasaatava?

Linjauksessa käytetyt käsitteet kuluttaja, elinkeinonharjoittaja ja kulutushyödyke perustuvat kuluttajasuojalakiin:

• Kuluttaja on luonnollinen henkilö, joka on hankkinut kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin ammattinsa harjoittamista varten.
• Kulutushyödyke on tavara, palvelu tai etuus, jota markkinoidaan kuluttajille tai hankitaan olennaisessa määrässä yksityistalouteen (perintäL 3 §).

Kuluttajasaatavia koskevia säännöksiä sovelletaan

• elinkeinonharjoittajien saataviin, jotka perustuvat kulutushyödykkeen luovuttamiseen tai luoton myöntämiseen kuluttajalle
• luottoon, jonka joku muu kuin elinkeinonharjoittaja on myöntänyt kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä, jos elinkeinonharjoittaja on välittänyt luoton kuluttajalle
• julkisoikeudellisen oikeushenkilön saataviin tai julkisen tehtävän hoitamiseen liittyviin saataviin silloin, kun velallinen on yksityishenkilö (perintäL 3 §).

Tyypillisiä kuluttajasaatavia ovat

• lehtien tai muiden tuotteiden tilauksiin liittyvät maksut
• tavaroiden osamaksuvelat
• luottokortti- tai pankkilainavelat
• vakuutusmaksut
• puhelinmaksut.

Jos kuluttajasaatavasta on vastuussa muukin kuin sopimuksen tehnyt kuluttaja, kysymyksessä on kuluttajasaatava, jos maksuvelvollinen on kuluttajan asemassa. Esimerkiksi takaajana olevalta yksityishenkilöltä vaadittu maksu on kuluttajasaatava, jos päävelkasuhde luokitellaan sellaiseksi (HE 199/1996 vp, s. 11).

Vuokranantajana toimivan yksityishenkilön vuokrasaatava ei pääsääntöisesti ole kuluttajasaatava. Asunto-osakeyhtiön perimä vastike osakkeenomistajalta ei myöskään ole kuluttajasaatava. Perintälaki kuitenkin edellyttää, että myös näissä tapauksissa noudatetaan hyvää perintätapaa (perintäL 1 §). Vuokrataloyhtiöiden, myös kuntien vuokrataloyhtiöiden, saatavat yksityisiltä vuokralaisilta ovat kuluttajasaatavia.

1.4 Velallisella on oikeus saada tietoja velkatilanteestaan

Velallisella on pyynnöstä oikeus saada velkojalta

• ajantasainen tieto velkojensa kokonaismäärästä ja perusteista
• erittely maksamattomista veloista ja niiden lyhennyksistä
• selvitys velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä (perintäL 4 a §)
• tiedot velkojensa mahdollisesta vanhentumisesta ja vanhentumisen katkaisemisesta (HE 21/2004 vp, s. 8).

Saatavan siirto velkojalta toiselle voi heikentää velallisen mahdollisuuksia varmistua vaatimusten oikeellisuudesta ja muista perintään liittyvistä, velkasuhteen osapuolten asemaan vaikuttavista seikoista. Velallisen oikeusturva edellyttää, että velkoja antaa velallisen pyytäessä selvityksen siitä, mille velkojalle velalliselta perittävät kustannukset ovat alun perin aiheutuneet ja mikä velkoja on milloinkin katkaissut vanhentumisen. (KA)

Tiedot ovat velalliselle maksuttomia. Velka- ja lyhennyserittelyn sekä korko- ja kuluselvityksen laatimisesta voi kuitenkin vaatia velalliselta kohtuullisen korvauksen, jos velallinen pyytää sellaisen useammin kuin kerran vuodessa. (perintäL 4 a §)

Kun saatavaa perii velkojan lukuun esimerkiksi perintätoimisto, tiedonantovelvollisuus koskee myös perintätoimistoa. Velalliseen nähden velkojaa edustaa nimenomaan perintätoimisto, ja perintätoimistolla on käytännössä usein parhaat tiedot velallisen velkatilanteesta. Velallisella on näin ollen perustellusti oikeus tietojen saamiseen velkojan ohella myös toimeksiannon vastaanottaneelta perintätoimistolta. Perintätoimiston tiedonantovelvollisuus rajoittuu vain velkoihin, jotka on annettu sen perittäviksi. (KA)

Hyvä perintätapa edellyttää, ettei perinnässä anneta totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista (perintäL 4 §). Velallisen tarve saada tietoja liittyy tavallisesti tilanteisiin, joissa velka tai jokin velallisen useammista veloista on jo perintävaiheessa. Tiedonsaantioikeutta ei kuitenkaan ole rajoitettu perintätilanteisiin, vaan oikeus on yleisempi. (perintäL 1 §, HE 21/2004 vp, s. 7).

Näin ollen velallisen tiedonsaantioikeus ei rajoitu vain vapaaehtoisessa perinnässä oleviin velkoihin. (KA)

Velallisen tiedustellessa velkojensa kokonaismäärää perintätoimistolta, perintätoimistolla ei ole velvollisuutta selvittää toimeksiantajaltaan, onko tällä velalliselta saatavia, joita ei ole annettu perintätoimiston perittäviksi. Perintätoimiston tulee ohjata velallinen tiedustelemaan tätä itse suoraan velkojalta. (KA)

Velallisen tulee saada vaikeuksitta tiedot kaikista veloistaan riippumatta laskutuksen tai perinnän vaiheesta. Velallisen oikeus saada tietoja tuomioistuimelta tai ulosottoviranomaiselta ei rajoita velallisen oikeutta saada tietoja velkojalta tai perintätoimistolta. Esimerkiksi se seikka, että velasta on annettu tuomioistuimessa tuomio tai yksipuolinen tuomio, ei poista velallisen oikeutta saada perintäL 4 a §:ssä tarkoitetut tiedot perintätoimistolta silloin, kun se toimii velkojan asiamiehenä ulosottoasiassa. Velan määrää voidaan ohjata tiedustelemaan sieltä missä velka on perittävänä ja missä on ajantasainen tieto velan määrästä (velkoja, perintätoimisto tai ulosotto). (KA)

Velallisen tiedonsaantioikeus kattaa velan perustetta koskevat tiedot. Jos velkasuhde perustuu asiakirjaan, kuten velkakirjaan, velallisella on oikeus saada asiakirjasta tietoja ja alkuperäinen asiakirja nähtäväkseen ja tarkastettavaksi. Tarvittaessa velalliselle on myös annettava jäljennös siitä (LaVM 14/2004 vp). Velalliselle on myös annettava tiedot velkojen mahdollisesta vanhentumisesta sekä vanhentumisen katkaisemisesta (HE 21/2004 vp, s. 8).

Velan perusteena voi olla esimerkiksi velkakirja, tilaussopimus tai puhelintallenne. Velallisella on esimerkiksi oikeus pyynnöstä saada puhelintilausta koskeva tallenne kuunneltavakseen. 1.1.2023 jälkeen puhelinmyynnissä on tietyin poikkeuksin edellytyksenä pätevän sopimuksen syntymiselle, että kuluttaja puhelinkeskustelun jälkeen pysyvällä tavalla hyväksyy elinkeinonharjoittajan pysyvällä tavalla toimittaman tarjouksen (ks. Kuluttajansuojalaki 6 luku 2 § ja 12 a §).  Jos saatavan perustetta koskevaa dokumentaatiota ei ole olemassa, tämä on kerrottava velalliselle ja annettava velalliselle muu selvitys saatavan perusteesta. (KA)

Lasku ei ole saatavan perusteena oleva asiakirja. Näin ollen, velallisen pyytäessä todentamaan velan perusteena olevan asiakirjan, tiedonantovelvollisuutta ei voi täyttää toimittamalla velalliselle laskukopion. (KA)

Velalliselle on pyydettäessä annettava tieto siitä, milloin ja mihin osoitteeseen lasku ja perintäkirjeet on lähetetty. (KA)

Velalliselle tulee pyynnöstä antaa korko- ja kuluselvitys. Tämän tiedonantovelvollisuuden täyttäminen edellyttää selvitystä velkapääomalle kertyneiden korkojen ja kulujen määräytymisestä. Korkoselvityksessä on mainittava korkoprosentti, korkoaika ja se pääoman määrä, jolle korkoa tai viivästyskorkoa on kertynyt. (HE 21/2004 vp, s. 7-8).

Velalliselle on annettava hänen pyynnöstään selvitys siitä, mihin toimenpiteisiin ja kulueriin perintäkuluvaatimus perustuu. Listaus perintäkuluihin yleisesti vaikuttavista tekijöitä ei ole tällainen selvitys, vaan velalliselle on annettava selvitys niistä toimenpiteistä, joita kyseisen saatavan perinnässä on tosiasiassa tehty. (KA)

Velalliselle on annettava tämän pyynnöstä selvitys siitä, mille velkojalle velalliselta perittävät kustannukset ovat alun perin aiheutuneet. Asianmukaisen toimenpide-erittelyn avulla velallisen on mahdollista tehdä arvio siitä, ovatko häneltä vaaditut perintäkulut lain mukaisia. Hyvän perintätavan vastaista on esimerkiksi vastata velallisen tietopyyntöön perintäkulujen muodostumisesta lähettämällä tälle saldotodistus, josta käy ilmi ainoastaan perintäkulujen kokonaissumma. (KA)

Velalliselle ei saa perinnässä aiheuttaa kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa (perintäL 4 §).

Velallisen selvittäessä velkatilannettaan ja harkitessa korjaavia toimia tilanteeseensa on olennaista, että tietojen antamisessa ei viivytellä. Hyvän perintätavan noudattaminen edellyttää, että velalliselle annetaan tämän pyytämät tiedot viipymättä ottaen huomioon pyynnön sisältö ja laajuus. Tiedot on toimitettava kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. (KA)

Jos velallisen tieto- tai asiakirjapyyntö liittyy tilanteeseen, jossa velallinen on ilmaissut saatavan perusteesta olevan epäselvyyttä esimerkiksi niin, ettei velallinen tiedä, mistä saatavasta perinnässä on kyse, perintää ei tule jatkaa ennen kuin velalliselle on annettu tämän pyytämät tiedot. (KA)

Jos velallinen kiistää saatavan perusteen tai maksuvelvollisuutensa, sovelletaan lisäksi  perintäL 4 b §:ää  (ks. kappale 2.7).

Perinnässä tulee ottaa huomioon myös Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus. Kun rekisterinpitäjä käsittelee henkilötietoja, sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet rekisteröityjen tietosuojaoikeuksien toteuttamiseksi. Rekisterinpitäjän on muun muassa toimitettava rekisteröidylle pyynnöstä jäljennös käsiteltävistä henkilötiedoista. Lue aiheesta tarkemmin tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilta.

2. Yleiset periaatteet velkojan tai toimeksisaajan perinnässä

2.1 Perinnän aloittaminen

Perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä (perintäL 4 §:n 1 mom.). Vanhentunutta tai muusta syystä lakannutta saatavaa ei saa periä (perintäL 4 §:n 3 mom.). Kun velan pääoma vanhenee, myös velkaan liittyvät korot ja muut liitännäiskustannukset vanhenevat (laki velan vanhentumisesta 12 §).

Lain esitöissä liitännäiskustannukset erotetaan itsenäisistä velvoitteista, joiden vanhentuminen ei katkea sillä, että jonkin muun samasta perussuhteesta johtuvan velvoitteen vanhentuminen katkaistaan (HE 187/2002 vp, s. 63). Korkein oikeus on viivästyskorkoa koskevassa ratkaisukäytännössään todennut, ettei velvollisuus korvata perintäkulut ole päävelasta riippumaton itsenäinen velvoite (ks. KKO 2012:19). Lisäksi korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut kuluttajariitalautakunnan käsittelystä aiheutuneiden kulujen olevan liitännäiskuluja, joiden osalta erillistä toimenpidettä vanhentumisen katkaisemiseksi ei vaadita (ks. KKO 2012:75).

Perintäkulut ovat päävelan liitännäiskuluja. Velalliselta ei siten voida vaatia perintäkulujen suorittamista, jos päävelka on vanhentunut. (KA)

Kun perintätoimiin ryhdytään, velkojan on varmistuttava siitä, että perintätoimille on olemassa peruste ja perinnässä velalliselle ei koidu kohtuuttomia seuraamuksia.

• Velallinen vastaa maksuviivästyksestään, mutta seurausten pitää olla kohtuullisia suhteessa viivästyksen laatuun.
• Velkojan ei tule hyötyä velallisen viivästyksestä.

Maksuvaikeustilanteissa osapuolten tulee ensisijaisesti pyrkiä hoitamaan asia sopimalla ja mahdollisimman pienin haitoin. Yleensä tämä tarkoittaa uudesta maksupäivästä sopimista tai kokonaan uuden maksuaikataulun tekemistä. (KA)

Jos uudesta maksuajasta on sovittu, velalliselle ei saa lähettää alkuperäiseen maksuaikatauluun perustuvia maksukehotuksia.

Jos saatava on vanhentunut, muusta syystä lakannut tai se on perusteeton, sitä ei saa periä. Pelkkä lasku, maksukehotus tai perintäkirje ei voi olla saatavan perusteena. Saatavan pitää pohjautua aiempaan velkasuhteeseen, velvoitteeseen tai sopimukseen, joka on yksilöitävä perinnässä.

Velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta siitä, kun velka erääntyy tai kun velkoja voi esittää velalliselle maksuvaatimuksen. Yleinen vanhentumisaika voidaan katkaista.

Yleistä vanhentumisaikaa sovelletaan, jos muualla lainsäädännössä ei säädetä toisin. Useissa erityislaeissa on omia vanhentumissäännöksiä, ja näiden lakien säännökset määräaikojen laskemisesta, vanhentumisen katkaisemisesta ja vanhentumisen oikeusvaikutuksista poikkeavat yleisistä vanhentumissäännöksistä. Tavallisimpia ne ovat julkisoikeudellisten saatavien kohdalla. Vanhentumisen ohella velka voi lakata yksityishenkilön velkajärjestelyssä vahvistetun maksuohjelman seurauksena. Säännökset velkojen lopullisesta vanhentumisesta koskevat yksityishenkilöiden rahavelkoja. Lisätietoa velan vanhentumisesta KKV:n verkkosivulla Velan vanhentuminen.

2.2 Perintää ei saa viivyttää

Velalliselle ei saa perinnässä aiheuttaa kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja tai tarpeetonta haittaa (perintäL 4 §:n 2 mom. 2 kohta).

Lähtökohtana perinnässä tulee olla sen oikea-aikaisuus. Perintää ei saa viivyttää tarpeettomasti. Hyvän perintätavan vastaista on ilman perusteltua syytä aloittaa perintä vasta pitkän ajan kuluttua eräpäivästä, jos velallinen tällöin joutuu tekemään esimerkiksi velan olemassa oloa, perustetta, määrää, maksua tai vanhentumista koskevia selvityksiä, jotka eivät olisi olleet tarpeen velan ollessa tuore.  Jos velalle kertyy viivästyskorkoa eräpäivästä lukien, velalliselle voi tällöin aiheutua myös tarpeettomasti viivästyskorkoja. (KA)

Perintää ei myöskään tule aiheettomasti ja itsetarkoituksellisesti pitkittää. Vaikka saatavien vapaaehtoinen perintä on yleensä sekä velkojan että velallisen edun mukaista, oikeudelliseen perintään siirtäminen ja luottotietojen menettäminen voivat eräissä tapauksissa olla sekä velallisen että luotonantajien etu, sillä ne katkaisevat velkakierteen. (LaVM 14/2012 vp).

2.3 Perintään ei saa yhdistää myynninedistämistä

Markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. Sopimatonta menettelyä ei saa käyttää myöskään asiakassuhteessa (KSL 2 luku 1 §)

Velalliselle ei saa perinnän yhteydessä tarjota uutta hyödykettä ostettavaksi tai uutta sopimusta tehtäväksi. Tällaista menettelyä voidaan pitää velalliseen kohdistuvana epäasiallisena painostuskeinona, jossa käytetään hyväksi kuluttajan velallisasemaa ja jolla lisätään velallisen ylivelkaantumisriskiä. (KA)

Kuluttajavirasto 99/40/2196: Kuluttaja-asiamies kehotti perintätoimistoa luopumaan menettelystä, jossa velalliselle tarjottiin lehden uutta määräaikaista tilausta erääntyneen tilauslaskun perinnän yhteydessä. Uuden tilauksen tekemällä velallinen olisi vapautunut erääntyneen tilauslaskun perintäkuluista. Perintätoimisto luopui menettelystä.

2.4 Perinnässä ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa

Perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle tarpeetonta haittaa (perintäL 4 §:n 2 mom.:n 2 kohta). Tarpeetonta haittaa velalliselle voi aiheutua esimerkiksi puhelinperinnästä häiritsevänä ajankohtana (HE 199/1996 vp, s. 12).

Velalliseen henkilökohtaisesti kohdistuvaa perintää ei pidä tehdä ainakaan sunnuntaina tai juhlapyhinä, eikä arkisin klo 20.00–07.00. (KA ja ks. HE 199/1996 vp 4 §:n perustelut)

Tarpeettoman haitan aiheuttamisena velalliselle voidaan pitää myös yhteydenottotapojen rajoittamista esimerkiksi siten, että yhteydenotto on mahdollista vain tietyllä hyvin rajatulla tavalla. Asiakaspalvelun monikanavainen saatavuus on turvattava myös perinnässä huomioiden eri asiakasryhmien tarpeet ja mahdolliset rajoitteet.  Puhelin on monelle velalliselle käytännössä ainoa mahdollinen yhteydenottotapa perintäasian hoitoon. Näin ollen perinnässä on turvattava puhelinpalvelun saatavuus. Yhteydenotosta ei velalliselle saa myöskään koitua ylimääräisiä yhteydenottotavan normaalin hinnan ylittäviä maksuja. (KA)

Elinkeinonharjoittaja tai perintätoimisto ei saa käyttää puhelinasioinnissa palvelua, jonka käyttämisestä kuluttajalta peritään hänen liittymäsopimuksensa mukaisen hinnan ylittäviä kuluja. (ks. KSL 2 luvun 14 § (1211/2013 ja 1212/2020, voimaan 31.12.2023 )

2.5 Perinnässä ei saa vaarantaa velallisen yksityisyyden suojaa

Yksityisyyttä loukkaavaa on perintä huomiota herättävällä tavalla, esimerkiksi käyttämällä kirjekuoria, joihin on näkyvästi painettu kirjeen sisältävän maksumuistutuksen. Asiallista ei ole, että velallisen maksuhäiriöstä ilmoitetaan tai edes uhataan ilmoittaa ulkopuoliselle, kuten velallisen työnantajalle, omaisille tai muille velallisen lähipiiriin kuuluville henkilöille (perintäL 4 §:n 2 mom. 3 kohta  ja  HE 199/1996 vp, s. 12).

Velallisen yksityisyyttä on aina kunnioitettava. Perintätoiminnassa on aina varmistuttava siitä, ettei perintä tule sivullisten tietoon riippumatta siitä, millä keinoin saatavaa peritään tai kuka sitä perii. Yksityiskohtiin on tämän vuoksi syytä kiinnittää huomiota. Perinnässä käytettävän viestinnän tulee olla asiallista. (KA)

Puhelinperinnän käyttämistä ei sinänsä voida pitää sopimattomana, kunhan yksityisyyden suojaa ei rikota eikä aiheuteta velalliselle kohtuutonta haittaa. (KA)

Jos perintäkäynti velallisen kotona on jostain poikkeuksellisesta ja erityisestä syystä välttämätöntä, säännökset kotirauhan rikkomisesta ja yksityisyyden suojasta pitää ottaa erityisesti huomioon. Selvää on, että velkojan tai toimeksisaajan edustajan pitää käyttäytyä asiallisesti. Velallista tai esimerkiksi hänen perheenjäseniään kohtaan ei saa käyttää uhkaavaa kieltä tai käyttäytyä muuten uhkaavasti. (KA)

Perinnän on oltava hienotunteista eikä maksuun saa painostaa keinoilla, jotka hankaloittavat kohtuuttomasti velallisen tilannetta tai ovat loukkaavia. Mittapuuna keinojen hyväksyttävyyden arvioinnissa on pidettävä yhteiskunnassamme yleisesti vallitsevia arvoja. (KA)

Kuluttajasaatavan perimiseksi ei saa missään tilanteessa käyttää trattaa (perintäL 7 §).

2.6 Velalliselle merkitykselliset seikat

Perinnässä ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista (perintäL 4 §:n 2 mom. 1 kohta).

• Jos perinnässä kerrotaan maksun laiminlyönnin seuraamuksista, tietojen on oltava oikeita.
  • Jos perinnässä kerrotaan velalliselle maksuhäiriömerkinnän ja luottotietojen menetyksen uhasta, velalliselle on annettava totuudenmukaiset tiedot siitä, missä vaiheessa maksuhäiriömerkintä luottotietorekisteriin on mahdollinen. Säännöksen vastaista on siten esimerkiksi uhata velallista maksuhäiriömerkinnällä, jos merkinnän tekemiseen ei ole luottotietolaissa säädettyä perustetta. Maksuhäiriömerkinnöistä säädetään luottotietolaissa. (ks. myös HE 199/1996 vp, s. 12 ja HE 57/2012 vp 4 §:n perustelut. s. 29).
  • Esimerkiksi mahdollisista oikeudellisen perinnän kuluista tulee kertoa totuudenmukaisesti. Hyvän perintätavan vastaista on väittää, että maksun laiminlyönti määräpäivään mennessä tulee johtamaan maksuhäiriömerkintään, jollei sille ole perustetta. (KA)
• Jos velkoja siirtää saatavan toimeksisaajan perittäväksi, toimenpidettä ei voida kutsua ulosotoksi.
• Velallisen kannalta merkityksellinen seikka on myös viivästyskorkoa koskeva tieto.

KKV/ 804/ 14.08.01.05/ 2021: Perintäyhtiö oli vaatinut velalliselta viivästyskorkoa tälle lähettämillään maksuvaatimuksilla. Yhtiön antamasta selvityksestä ei käynyt ilmi, että velan eräpäivä olisi ollut velallista sitovasti ennalta määrätty. Viivästyskoron vaatiminen kuluttajalta oli siis edellyttänyt korkolain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen toimittamista velalliselle. Koska näitä tietoja ei ollut toimitettu, velallisella ei ollut velvollisuutta suorittaa viivästyskorkoa. Kuluttaja-asiamies katsoi, että velvollisuus suorittaa viivästyskorkoa on velallisen kannalta merkityksellinen seikka ja perintäyhtiö oli viivästyskorkoa vaatiessaan antanut siitä totuudenvastaisia tietoja.

• Velallisella tulee olla tieto velan perijästä ja perinnän vaiheesta.

Hyvän perintätavan vastaista on se, että perintätoimisto luovuttaa ulkopuolisen käytettäväksi nimellään tai toiminimellään varustettuja maksuvaatimus-, lasku- tai kirjelomakkeita tai muuta perintää varten laadittua materiaalia. Velalliselle ei saa syntyä harhaanjohtavaa kuvaa siitä, kenen hoidettavana perintäasia tosiasiassa on. (HE 199/1996 vp, s. 12)

Harhaanjohtavaa ja kiellettyä on esimerkiksi se, että velkoja saatavan eräännyttyä ryhtyy käyttämään yhteydenotoissaan velalliseen sellaista aputoiminimeä, jonka käytön perusteella velallinen voi ymmärtää saatavan siirtyneen toimeksisaajan perittäväksi (HE 57/2012 vp 4 §:n perustelut, s. 29).

Velalliselle on aina perinnässä selvitettävä, onko kyse velkojan omasta vai toimeksiannon perusteella tapahtuvasta perinnästä. Velallisen on myös saatava tieto siitä, missä vaiheessa perintä on. Velalliselle on siis ilmoitettava, onko kysymys esimerkiksi velkojan lähettämästä maksumuistutuksesta vai perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan lähettämästä tuomioistuinkäsittelyä edeltävästä määrämuotoisesta maksuvaatimuksesta.

Jos perintätoimiston hoidettavaksi on annettu velkojan luotonhallinnan palvelut, velalliselle ei saa syntyä epäselvyyttä siitä, onko kysymyksessä velkojan lasku, maksumuistutus vai perintätoimiston maksuvaatimus. (KA)

Velkojanvaihdos- tai saatavan siirtotapauksissa siirron saaneesta tahosta tulee velallisen uusi velkoja. Velalliselle pitää ilmoittaa velkojan vaihtumisesta. (KA) (ks. myös KSL 7 luku 25 §)

Kaikissa velalliseen kohdistuvissa perintätoimenpiteissä välineestä riippumatta, pitää esiintyä selkeästi ainakin seuraavat olennaiset tiedot:

• kuka saatavaa perii ja tämän yhteystiedot
• mitä saatavaa perintä koskee
• saatavan velkoja ja mahdollinen alkuperäinen velkoja. (KA)

2.7 Jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa

Jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa, perintälaissa tarkoitettua vapaaehtoista perintää ei saa jatkaa (perintäL 4 b §:n 1 mom.). Perintää saa velallisen kiistämisestä huolimatta kuitenkin jatkaa, jos velallinen ei esitä kiistämiselle perustetta tai vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta maksuvelvollisuuteen (perintäL 4 b §:n 2 mom.).

• Jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa esittämättä kiistämiselle perustetta, hyvään perintätapaan kuuluu, että kiistämisen perustetta tiedustellaan velalliselta.
• Jos velallinen esittää kiistämisensä perusteen niin epäselvästi tai ylimalkaisesti, että kiistämisen aiheellisuutta on sen perusteella mahdotonta arvioida, hyvään perintätapaan kuuluu, että velallista pyydetään täsmentämään kiistämisen perustetta.
• Jos velallinen vetoaa ainoastaan sellaiseen perusteeseen, jolla selvästi ei ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen, hyvään perintätapaan kuuluu, että velalliselle perintää jatkettaessa ilmoitetaan, miksi hänen esittämänsä peruste on asiaan vaikuttamaton. (HE 57/2012 vp, s. 31)

Velallisen tulee esittää kiistämiselleen sellainen yksilöity peruste, jolla on tai voi olla vaikutusta hänen maksuvelvollisuuteensa. Jos velallinen esimerkiksi ainoastaan toteaa saatavan olevan riitainen, tulee velallista pyytää täsmentämään riitautuksen perustetta. Perusteella, jolla ei selvästi ole vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen, viitataan väitteisiin, jotka eivät koske velallisen velvollisuutta maksaa saatava; velallinen voi esimerkiksi todeta itse hukanneensa tuotteen eikä siksi halua maksaa saatavaa. (KA)

Velallisen esittämille kiistämisen perusteille ei voida asettaa kovin korkeita vaatimuksia. Tämä koskee erityisesti sellaisia seikkoja, joiden osalta velkoja on näyttövelvollinen. Näin on esimerkiksi silloin, kun velallinen väittää, että sopimus tai muu peruste, johon saatavan väitetään perustuvan, ei ole syntynyt. Lisäksi velallinen voi riitauttaa saatavan, jos häneltä vaadittu velan määrä taikka hänen saamansa tuote tai palvelu ei vastaa sitä, mitä on sovittu, tai jos velka on vanhentunut (ks. HE 57/2012 vp, s. 30-31, ks. myös edellä luku 1.4).

KKV/ 804/ 14.08.01.05/ 2021: Velallinen oli kiistänyt maksuvelvollisuutensa sillä perusteella, ettei hän ollut tehnyt saatavan perusteeksi väitettyä tilausta. Perintäyhtiö oli vastauksena tähän toimittanut velalliselle kopiot velallisen tiedoista toimeksiantajan asiakasrekisterissä sekä asiakkaalle lähetetyistä laskuista ja ilmoittanut samalla perinnän jatkuvan normaalisti. Kuluttaja-asiamies totesi, ettei perintäyhtiö voinut esittämällä näyttöä tehokkaasti torjua velallisen kiistämistä. Kuluttaja-asiamies katsoi perintäyhtiön perintälain vastaisesti jatkaneen vapaaehtoista perintää, vaikka velallinen oli kiistänyt maksuvelvollisuutensa asianmukaisella perusteella.

Velallisen ei tarvitse esittää näyttöä kiistämisen perusteen paikkansapitävyydestä, eikä velalliselta voi tätä vaatia. Velalliselta ei voi myöskään edellyttää erityisiä toimenpiteitä kiistämisen tueksi. Velallinen saattaa esimerkiksi kiistää maksuvelvollisuutensa sillä perusteella, että joku muu on tilannut hänen nimissään tuotteen tai joku muu on luvatta käyttänyt velallisen verkkopankkitunnuksia saatavan perusteena olevan sopimuksen tekemiseen. Tällä saattaa olla vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen, joten kyse on tehokkaasta kiistämisestä. Velallista ei voi tällaisessa tilanteessa edellyttää tekemään rikosilmoitusta, toimittamaan kopiota tutkintailmoituksesta tai esittämään näyttöä verkkopankkitunnusten luvattomasta käytöstä. (KA)

Jos velallinen esittää maksuväitteen, mutta suoritusta ei löydy perintätoimistolta tai velkojalta, velalliselta tulee pyytää täsmentäviä tietoja esimerkiksi suorituksen ajankohdasta ja vastaanottajasta. Jos suoritus on tehty pidemmän aikaa sitten, ei velallisella välttämättä ole esittää tarkentavia tietoja suorituksesta. Mikäli velallisen maksusuoritusta ei tarkentavien tietojenkaan avulla löydy, mutta velallinen edelleen vetoaa maksaneensa saatavan, tulee saatavaa käsitellä riitaisena. (KA)

Hyvä perintätapa edellyttää, että velalliselle annetaan vastaus ilman aiheetonta viivästystä. (KA)

Riippumatta siitä, onko kyse maksuvelvollisuuden kiistämisestä vai tiedustelusta velkasuhteeseen liittyen, hyvä perintätapa edellyttää, että epäselvien saatavien tilanne selvitetään ennen seuraaviin toimenpiteisiin ryhtymistä. Tämä on molempien osapuolien etujen mukaista. (KA)

Velallinen saattaa erehtyä esimerkiksi vanhentumislainsäädännön sisällöstä ja kiistää velan vanhentumisen perusteella tilanteessa, jossa velan erääntymisestä ei ole kulunut sellaista aikaa, että velka ylipäätään voisi olla vanhentunut. Velallinen saattaa perustaa kiistämisensä myös esimerkiksi siihen, että hän on suorittanut saatavan. Asiaa selvitettäessä voi kuitenkin käydä ilmi, että velallinen on tehnyt suorituksen väärälle taholle tai erehtynyt siitä, mitä velkojan velkaa tai kestosopimuksen erää maksu on koskenut.

Jos kiistäminen perustuu velallisen erehdykseen, tämä tulee selvittää velalliselle. Tällöin velalliselle tulee myös antaa mahdollisuus vetäytyä kiistämisestä ja esittää selvitys kiistämisen jatkamisen seurauksista. Kun velalliselle kerrotaan kiistämisen seurauksista, tiedot eivät saa olla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia. Hyvän perintätavan vastaista on siten esimerkiksi painostaa kuluttajaa vetäytymään maksuvelvollisuutensa kiistämisestä väittämällä, että kiistäminen tulee varmasti johtamaan velalliselta perittäviin merkittäviin oikeudellisen perinnän kuluihin. (KA)

Suoraan ulosottokelpoisen julkisoikeudellisen saatavan (esimerkiksi terveyskeskusmaksun) osalta pelkkä perusteltu kiistäminen ei riitä, vaan perinnän keskeyttäminen edellyttää verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:n mukaisen perustevalituksen tekemistä tai että velallinen on käyttänyt muuta siihen rinnastettavaa oikeussuojakeinoa (perintäL 4 b §:n 3 mom.).

Hyvään perintätapaan kuuluu, että maksuvelvollisuutensa suoraan ulosottokelpoisen saatavan osalta kiistävä velallinen ohjataan tekemään perustevalitus tai käyttämään muuta vastaavaa oikeussuojakeinoa, jos sellainen on kyseisen saatavan osalta käytettävissä (HE 57/2012 vp, s. 31)

Riippuen velallisen reklamaation sisällöstä, velallista tulee tarvittaessa ohjata myös pyytämään huojennusta tai maksuvapautusta, jos sellainen on kyseisen saatavan osalta käytettävissä (KA, ks. myös luku 4.1.)

Velallisen kiistettyä maksuvelvollisuutensa velkojan on mahdollista saattaa riitainen velan peruste tuomioistuimen ratkaistavaksi tai siirtää suoraan ulosottokelpoinen saatava ulosottoperintään (ks. HE 57/2012 vp 4 b §:n perustelut, s. 30).

Jos velallinen on kiistänyt saatavan perusteella, jolla voi olla vaikutusta velallisen maksuvelvollisuuteen, ei velkojan tule laittaa velkomusvaadetta vireille tuomioistuimeen riidattomana ja selvänä summaarisena velkomusasiana. (ks. Oikeudenkäymiskaari 5 luku 3 §  ja HE 143/2010 vp, s. 4)

Kun riitautettua perintäasiaa käsitellään tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai muussa ratkaisuelimessä, tulee perintä aina keskeyttää riitautetun määrän osalta (HE 57/2012 vp 4 b §:n perustelut, s. 31).

Velalliselta saa vaatia toimeksisaajan suorittamasta perinnästä aiheutuneina kuluina enintään rahamäärän, jonka velkoja on sen ja toimeksisaajan välisen sopimuksen perusteella suorittanut tai velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle (perintäL 10 §). Jos velallinen riitauttaa toimeksisaajan suorittamaan perintään perustuvien perintäkulujen oikeellisuuden, velkojalla on näyttövelvollisuus siitä, että se tosiasiassa on suorittanut tai on velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina (HE 57/2012 vp, s. 36).

Velkojan on kyettävä selkeästi näyttämään, mitä se on jo suorittanut tai mitä se on velvollinen suorittamaan korvauksena perinnästä toimeksisaajalle. Siten esimerkiksi tilanteessa, jossa velallinen on riitauttanut perintäkulut sillä perusteella, ettei ole saanut velkojalta näyttöä tälle perinnästä aiheutuneista kuluista, vapaaehtoista perintää ei voida jatkaa antamalla pelkkä sanallinen selvitys kulujen maksuvelvollisuudesta, kun velallinen on nimenomaisesti vaatinut näyttöä. (KA)

2.8 Velallisen oikeus saada vapaaehtoinen perintä keskeytettyä

Joskus on ilmeistä, että vapaaehtoinen perintä ei johda tulokseen, vaan se vain aiheettomasti lisää velallisen maksettavaksi tulevia perintäkuluja. Tällaisissa tilanteissa velallisen voi olla perusteltua käyttää oikeuttaan pyytää perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään. Oikeus koskee kuluttajasaatavaa, joka on kokonaan erääntynyt. (perintäL 4 c §).

Pyynnön esittämisen jälkeen perintäkuluja voidaan vaatia vain velkojan oikeuden säilyttämisen, velkojan vanhentumisen katkaisemisen tai maksuhäiriötiedon ilmoittamisen kannalta tarpeellisen perintäkirjeen lähettämisen kustannuksista (perintäL 4 c §:n 3 mom.)

Velalliselle on ilmoitettava tästä mahdollisuudesta viimeistään ammattimaista perintää harjoittavan lähettämässä maksuvaatimuksessa (perintäL 5 a §).

2.9 Alaikäiseen kohdistuva perintä

Alaikäiseen kohdistuvan perinnän tulee olla poikkeuksellista ja aina hyvin perusteltua. Alaikäisen eli alle 18-vuotiaan oikeustoimikelpoisuutta on rajoitettu. Alaikäinen voi itse tehdä vain sopimuksia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä (laki holhoustoimesta 24 §). Tämän lisäksi alaikäisellä on oikeus määrätä omista työansioistaan ja huoltajan hänen käyttöönsä antamista varoista (laki holhoustoimesta 25 §).

Alaikäisellä ei ole oikeutta velkasopimuksen tekemiseen, vaikka velka olisi tarkoitus maksaa alaikäisen omilla tulevilla työansioilla. Edunvalvojan nimenomaisella suostumuksellakaan alaikäinen ei voi tehdä muita velkasitoumuksia kuin ottaa valtion takaamaa opintolainaa (laki holhoustoimesta 34 §). Muuhun lainanottoon alaikäisen nimissä tarvitaan holhousviranomaisen lupa. Ilman tällaista lupaa tehty toimi ei sido alaikäistä, eikä siihen liittyvää perintääkään voida kohdistaa häneen.

Pääsääntöisesti alaikäinen voi siis tehdä itse vain käteiskauppoja ja laskulla ostamisen pätevyyttä tulee arvioida suhteuttaen sopimuksen merkitys ja laatu alaikäisen ikään ja kehitystasoon. Elinkeinonharjoittaja kantaa riskin alaikäisen kanssa tehdyn sopimuksen pätemättömyydestä.

Alaikäiseltä itseltään voidaan periä esimerkiksi saatavia, jotka perustuvat sopimuksiin, joiden tekemisestä alaikäisen kanssa elinkeinonharjoittaja ei voi lain mukaan kieltäytyä.  Tavallisin esimerkki on pakollisen liikennevakuutuksen myöntäminen moottoriajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitylle omistajalle ja haltijalle. Myös omaisuuden omistukseen tai vuokra-asunnon hallintaan perustuvia saatavia sekä vero- ja vahingonkorvaussaatavia voidaan periä alaikäisiltä.

Kirjastosaatavien osalta kirjastojen käytäntönä on, että alaikäinen alle 15-vuotias saa kirjastokortin huoltajan kirjallisella suostumuksella ja alaikäisen lainaamasta aineistosta vastaa huoltaja. Sen sijaan 15-17-vuotias kirjastokortin haltija vastaa kortillaan lainatuista aineistoista itse.

Holhouslainsäädännön lähtökohtana on valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan. Laissa on selkeä pyrkimys suojella alaikäistä mahdollisimman pitkälle velkaantumiselta niin, että täysi-ikäisyyden alkaessa hänen olisi mahdollista aloittaa omavastuinen elämä ilman maksuhäiriömerkintöjä. (KA)

Jo sopimuskäytännössä pitäisi lähtökohtana olla se, että huoltajan suostumusta vaativissa sopimuksissa maksuvelvolliseksi sovitaan suostumuksen antava huoltaja eikä palvelua käyttävä alaikäinen. Silloinkin, kun saatavan perintä perustuu alaikäistä itseään suoraan sitovaan perusteeseen, alaikäisen suojelun periaate tulisi ottaa perinnässä huomioon. Yksinomaan alaikäiseen kohdistuvan perinnän tulisi olla poikkeuksellista. (KA)

Hyvä perintätapa edellyttää, että alaikäiseen kohdistetaan perintää vain oikeudellisesti perustelluissa tilanteissa, minkä vuoksi velallisen ikä tulee selvittää. Velvollisuus velallisen iän ja alaikäiseen kohdistettujen perintätoimenpiteiden oikeellisuuden varmistamisesta koskee myös toimeksisaajaa. (KA)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto; 6770/2013, 30.5.2014;

Aluehallintovirastolle toimitetun ilmoituksen mukaan perintäyhtiö oli kohdistanut perintätoimenpiteitä 9-vuotiaaseen henkilöön. Perintäyhtiön esittämät vaatimukset olivat perustuneet kaupungin kirjastosta lainattujen kirjojen myöhästymismaksuihin. Aluehallintovirasto katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella näytetyksi, että perintäyhtiö ei ollut ennen perintään ryhtymistä riittävästi varmistunut siitä, että perintätoimenpiteiden kohdistaminen 9-vuotiaaseen henkilöön oli tämän ikä huomioon ottaen oikeudellisesti perusteltua. Jättämällä selvittämättä tällaisen saatavaa koskevan perusasian perintäyhtiö oli laiminlyönyt sille kuuluvan erityisen huolellisuusvelvollisuuden. Perintäyhtiö oli siten menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti.

Oikeustoimi, jonka tekemiseen alaikäisellä ei ollut oikeutta, ei sido häntä, ellei hänen huoltajansa tai muu edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan. Alaikäisen tultua täysi-ikäiseksi hän joutuu maksamaan alaikäisenä ilman tarvittavaa lupaa tai suostumusta tehdyn velan vain siinä tapauksessa, että hän hyväksyy sen (laki holhoustoimesta 26 §).

Hyvä perintätapa edellyttää, että perinnän yhteydessä velalliselle selvitetään hänen oikeutensa, jos perintä aloitetaan alaikäisen tultua täysi-ikäiseksi saatavasta, johon hänellä ei ole ollut alaikäisenä kelpoisuutta. (KA)

2.10 Maksumuistutusten sisältö, määrä ja aikarajat

Perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa (perintäL 4 §:n 2 mom. 2 kohta). Velallista on muistutettava erääntyneestä saatavasta ennen maksuvaatimuksen antamista tai lähettämistä (perintäL 5 §:n 1 mom.).

Maksumuistutus on yleensä velkojan toimittama huomautuslasku tai muu ilmoitus siitä, että erääntynyt lasku tai muu saatava on yhä maksamatta. Maksumuistutuksen voi velkojan puolesta tehdä myös toimeksisaaja.

Maksumuistutuksesta ei ole kyse silloin, kun erääntyneestä ja maksamattomasta saatavasta on vain lisätty tieto esimerkiksi seuraavaan kuukausilaskuun eikä velalliselle ole lähetetty erillistä muistutusta. Silloin perintäkuluja ei voi veloittaa. (KA)

Velkojan muistutus on usein kirjallinen, mutta se voidaan tehdä myös muulla tavalla kuten puhelimitse, sähköisesti tai perintäkäynnillä. Kuluttajalle maksullinen maksumuistutus voidaan lähettää sähköisesti, esimerkiksi sähköpostilla tai tekstiviestillä, jos velallisen ja velkojan välillä on sovittu, että sopimussuhteeseen liittyvät tiedot toimitetaan tällä tavalla (HE 57/2012 vp, s. 34).

Kuluttajalle maksullinen maksumuistutus voidaan lähettää myös sähköisesti, esimerkiksi sähköpostilla, mikäli kyseistä sähköistä tapaa on käytetty velkojan ja velallisen kesken laskutuksessa tai maksumuistutuksen sähköisestä lähettämisestä on nimenomaisesti sovittu. (KA)

Kuluttaja-asiamies on linjannut laskun maksamistapoihin liittyen: ”Kuluttajan kanssa on selkeästi sovittava käytettävästä laskutustavasta ja kuluttajan vaihtoehdoista laskun maksamisessa. Esimerkiksi kuluttajan sähköpostiosoitteen välittyminen kaupanteon yhteydessä ei riitä perusteeksi lähettää hänelle lasku sähköpostilla, vaan tällaisesta laskutustavasta pitää nimenomaisesti sopia. Sähköisiä laskuja tarjotessa on muistettava, että tällaisten laskujen vastaanottamiseen ja säilyttämiseen on markkinoilla tarjolla eri palveluvaihtoehtoja. Sähköinen vaihtoehto ei kuluttajaa välttämättä kiinnosta, ellei laskua saa samaan osoitteeseen kuin mihin tulevat hänen muut sähköiset laskunsa” . (kuluttaja-asiamiehen linjaus Maksaminen ja laskutus luku 4.6.)

Velkoja tai toimeksisaaja ei voi perintävaiheessa yksipuolisesti vaihtaa yhteydenpitotapaa, ellei ole ilmeistä, ettei velallista enää tavoiteta sovittua tapaa noudattamalla. Velallisen perinnän aikana tekemiin yhteydenottoihin voidaan luonnollisesti vastata velallisen ilmoittamilla yhteystiedoilla ja yhteydenottotavalla. (KA)

Perintälain 10 b §:ssä säädetään siitä, milloin uuden maksullisen perintäkirjeen voi aikaisintaan toimittaa (perintäL 10 b §).

• Maksumuistutuksen, josta peritään velalliselta kuluja, voi perintälain mukaan lähettää 2 x 14 päivän säännön mukaan: vähintään 14 päivää ennen eräpäivää pitää ensin lähettää normaali lasku. Maksullisen muistutuksen voi lähettää aikaisintaan 14 päivän kuluttua eräpäivästä.
• Jos on sovittu siitä, ettei erillistä laskua lähetetä, maksumuistutuksesta voi periä kuluja, jos se lähetetään aikaisintaan 14 päivän kuluttua sovitusta eräpäivästä.
• Uudesta maksumuistutuksesta voi periä kuluja vain, jos edellisen maksumuistutuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää.

Perinnässä tulee aina noudattaa hyvää perintätapaa ja vaatimusta siitä, ettei perinnässä saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja tai tarpeetonta haittaa. Perintätoimissa tulee siten ottaa huomioon, että velalliselle jää riittävä maksuaika tai aika huomautusten tekemiselle (ks. LaVM 2/2022 vp, s. 5).

Velallinen on velvollinen suorittamaan perinnästä velkojalle aiheutuvat kulut, mutta velallinen ei voi vaikuttaa perintäkirjeiden jakeluun tai siihen, mitä velkoja tai perintäyhtiö ja jakelukumppani ovat siitä sopineet. Siten on tärkeää, että kuluttajalle jää aina riittävä aika reagoida eli korjata maksunsa laiminlyönti, tehdä saatavaa koskevia selvityksiä ja esittää saatavaa koskevia huomautuksia. Velalliselle on varattava riittävä, vähintään kymmenen päivän aika maksun suorittamista tai huomautusten esittämistä varten. Ajan varaaminen tarkoittaa, että velalliselle jää vähintään tämä kymmenen päivän reagoimisaika perintäkirjeen saapumisesta – ei siis kirjeen päiväyksestä. Määräpäivän asettamisessa on siis huomioitava esimerkiksi jakeluyhtiön kanssa sovittu kirjeen toimittamiseen kuluva enimmäisaika ja kirjeen lähettämisen ja vastaanottamisen väliin jäävä mahdollinen viikonloppu ja pyhäpäivät. (KA ks. myös HE 199/1996 vp 4 §:n yksityiskohtaiset perustelut, s. 12).

Vaikka velkojan velkomuskanne voidaan käsitellä tuomioistuimessa ilman edeltäviä vapaaehtoisen perinnän menettelyitä, hyvä perintätapa edellyttää, että velkoja on toimittanut velalliselle erääntyneestä saatavasta vähintään yhden maksumuistutuksen ennen ankarampiin toimenpiteisiin siirtymistä, kuten palvelun keskeyttämistä, luoton eräännyttämistä tai asian viemistä oikeuteen (KA) (ks. myös HE 199/1996 vp. s. 7).

Jos ammattimainen perijä perii saatavaa, velalliselle on ennen oikeudellista perintää annettava tai lähetettävä perintälain mukainen maksuvaatimus (perintäL 5 §:n 1 mom., ks. luku 3.2.).

Perintälaissa ei ole määräyksiä velkojan lähettämän maksumuistutuksen sisällöstä. Jotta yhteydenottoa velalliseen voidaan pitää maksumuistutuksena, velalliselle tulee antaa riittävät tiedot velkojasta ja saatavasta, jotta hän voi niiden perusteella tunnistaa perittävän saatavan ja joko suorittaa sen tai tarvittaessa esittää huomautuksia sen määrästä ja perusteesta (HE 57/2012 vp, s. 34).

Hyvä perintätapa edellyttää siten, että velalliselle lähetettävässä maksullisessa maksumuistutuksessa annetaan maksamista ja saatavan oikeellisuuden tarkistamista varten riittävät tiedot, kuten:

• velkojan nimi ja yhteystiedot
  • Jos velkojasta käytetään eri nimeä kuin saatavan perusteena olevassa sopimuksessa tai muussa toimessa, maksumuistutuksessa on ilmoitettava myös velkojasta alun perin käytetty nimi. Siirrettyä saatavaa perittäessä maksumuistutuksessa on ilmoitettava myös alkuperäisen velkojan nimi.
  • Jos toimeksisaaja lähettää velkojan puolesta maksumuistutuksen, maksumuistutuksessa on tällöin ilmoitettava kuka saatavaa perii ja tämän yhteystiedot.
    
• saatavan peruste, laskun yksilöintitiedot ja laskun kokonaissumma
• maksuosoite ja määräpäivä
• tieto siitä, kenelle mahdolliset huomautukset saatavasta pitää esittää ja missä ajassa. (KA)
  • Esimerkiksi kuntien ja julkisyhteisöjen saatavia koskevista erityisistä valitusajoista ja mahdollisuudesta vapautua tai saada huojennusta esim. sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista. (ks. luku 4.1.)
  • Lisäksi velallisen maksuvaikeuksien syvenemisen estämiseksi olisi toivottavaa, että velallista informoitaisiin myös siitä, mitä tapahtuu, jos saatavaa ei makseta. Mikäli maksumuistutuksessa kerrotaan maksun laiminlyönnin seuraamuksista, tietojen on oltava oikeita. (KA)

2.11 Vapaaehtoiset maksujärjestelyt ja hyvä perintätapa

Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin (perintäL 4 §).  Tämä koskee sekä velkojia että toimeksisaajia.

Velkojalla tai toimeksisaajalla ei ole velvollisuutta suostua ehdotettuihin maksujärjestelyihin, mutta toisaalta myöskään järjestelmällistä kieltäytymistä erilaisista vapaaehtoisista järjestelyistä ei voida pitää asianmukaisena (HE 57/2012 vp, s. 28).

Kuluttajaluottojen osalta luotonantajalla ei ole oikeutta eräännyttää luottoa, jos kysymys on maksun viivästymisestä ja viivästyminen johtuu kuluttajan sosiaalisesta suoritusesteestä, kuten sairaudesta, työttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta hänestä riippumattomasta seikasta, paitsi jos tämä viivästyksen kesto ja muut olosuhteet huomioon ottaen olisi luotonantajalle ilmeisen kohtuutonta (KSL 7 luvun 34 §). Eräännyttämisen edellytyksistä säädetään KSL 7 luvun 33 §:ssä. Sosiaalisen suoritusesteen tilanteissa velkojan tulee ensisijaisesti pyrkiä maksujärjestelyin ratkaisemaan tilanne velallisen kanssa (KSL 7 luvun 13 §:n 5 kohta).

Velkojan tulee aina tapauskohtaisesti

• harkita voidaanko maksujärjestelyä pitää olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisena
• pyrkiä mahdollisuuksien mukaan sovinnolliseen ratkaisuun.

Lisäksi velkojan suopea suhtautuminen erilaisiin maksujärjestelyihin on erityisen tärkeää silloin, kun kyse on velasta, jonka vakuutena on velallisen asunto  (HE 57/2012 vp, s. 29).

Maksujärjestelyt voidaan käytännössä jakaa yksittäistä velkaa koskeviin maksuajan pidennyksiin tai maksusuunnitelmiin ja velallisen kaikki velat ja taloudellisen kokonaistilanteen huomioiviin vapaaehtoisiin velkasovintoihin. Perintälaki edellyttää, että velkoja ja toimeksisaaja suhtautuvat vastuullisesti kaikkiin maksujärjestelyihin.

Lähtökohtana kaikissa järjestelyissä on oltava, että järjestely on saatujen tietojen perusteella realistinen suhteessa velallisen ennakoitavissa olevaan maksukykyyn. Maksukyvyn arviointi tulee tehdä kuluttajan tuloja ja muita taloudellisia olosuhteita koskevien riittävien tietojen perusteella sekä ottaen huomioon järjestelyn taloudellinen merkitys.

Maksukyvyn arvioinnissa voidaan suuntaa antavasti ottaa huomioon, mitä kuluttajansuojalain 7 luvun 14 §:ssä säädetään luotonantajan velvollisuudesta arvioida kuluttajan luottokelpoisuus (HE 57/2012 vp, s. 29).

Velallista on hyvä rohkaista ottamaan yhteyttä velka-asian sopimiseksi.  Järjestelyn taloudellinen merkitys on kuitenkin huomioitava niin, ettei maksujärjestelyn sopiminen muodostu velalliselle ja velkojalle tai toimeksisaajalle liian vaikeaksi. Vaikka velallisella olisi muitakin yhteydenottotapoja käytössään, puhelin on monelle velalliselle ainoa mahdollinen asianhoitotapa. Esimerkiksi yksittäistä velallisen taloudelliseen tilanteeseen nähden vähäistä laskusaatavaa koskeva maksuajan pidennys tai maksusuunnitelma tulee lähtökohtaisesti olla mahdollista tehdä velallisen puhelimessa ilmoittamien ja häneltä kysyttyjen tietojen perusteella. (KA)

Velkojan tai toimeksisaajan tulee antaa kuluttajalle tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen ja syvenemisen estämiseksi ja maksukyvyttömyystilanteen hoitamiseksi (HE 57/2012 vp 4 §:n perustelut, s. 29 ja KSL 7 luvun 13 §).

Jos perinnässä huomataan, että velallinen tarvitsee apua kokonaistilanteensa selvittämisessä ja mahdollisten maksujärjestelyjen sopimisessa, velalliselle tulee kertoa auttavista tahoista (esimerkiksi talous- ja velkaneuvonnasta), joiden puoleen voi kääntyä. (KA)

Ammattimaisen perijän, jonka tulee tuntea velkasuhteisiin ja ylivelkaantumisen hoitamiseen liittyvä lainsäädäntö ja järjestelmät, neuvontavelvollisuus on korostetumpi kuin esimerkiksi pienyrittäjän, jolta vastaavaa asiantuntemusta ei voida edellyttää. (KA)

3. Toimeksisaajan perinnän erityispiirteitä

3.1 Ammattiperijällä erityinen huolellisuusvelvoite

Ammattimaisen perijän, esimerkiksi perintätoimiston, on erityisesti otettava toiminnassaan huomioon velallisen oikeudet huolimatta siitä, että toimeksiantajana on velkoja (ks. HE 199/1996 vp, s. 11). Toimeksisaajalta edellytetään perinnässä erityistä huolellisuutta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 12620/2017,28.9.2018: Perintäyhtiö oli lähettänyt velalliselle maksuvaatimukset 4.5.2016 ja 23.5.2016 toimeksisaajalta saamaansa osoitteeseen. Osoite oli velallisen edellinen osoite. Perintäyhtiö sai tietoonsa velallisen uuden osoitteen 7.7.2016. Perintäyhtiö lähetti velallisen uuteen osoitteeseen uuden maksuvaatimuksen sekä samana päivänä laittoi vireille haastehakemuksen käräjäoikeudessa. Ottaen huomioon, että perintäyhtiö oli ennen kanteen vireille tuloa saanut tietää sen aiemmin lähettämien maksuvaatimusten lähteneen virheelliseen osoitteeseen, perintäyhtiön olisi tässä vaiheessa tullut varmistua siitä, että velallinen on vastaanottanut maksuvaatimukset lähettämällä uuden maksuvaatimuksen oikeaan osoitteeseen ennen kanteen vireille laittamista tai muita yhteystietoja käyttämällä varmistua, että velallinen on ollut tietoinen maksamattomista saatavista ja niistä lähetetyistä maksuvaatimuksista. Kun perintäyhtiö ei ollut näin menetellyt, se oli toiminut asiassa lain ja hyvän perintätavan vastaisesti.

Ammattimaisen perijän erityiseen huolellisuusvelvoitteeseen sisältyy muun ohella sellaisista toimeksiantoa koskevista perusasioista varmistuminen, joiden selvittäminen voi tapahtua kohtuullisen vaivattomasti. Toimeksisaajan on syytä esimerkiksi varmistaa ennen maksuvaatimuksen lähettämistä, että velkoja on muistuttanut velallista velan erääntymisestä.

Lainvastaisia tai selvästi perusteettomia saatavia ei tule ottaa perittäväksi. Toimeksisaajan on kieltäydyttävä vanhentuneen saatavan perimisestä ja myös esimerkiksi korkolaissa säädettyä korkeamman viivästyskoron vaatimisesta. Hyvään perintätapaan ei kuitenkaan ole katsottu kuuluvan, että perintätoiminnan harjoittajalla olisi yleinen velvollisuus ryhtyä selvittämään saatavan oikeellisuutta. Jos toimeksisaajan perittäväksi annetaan niin vanha saatava, että se sovellettavan vanhentumissäännöksen perusteella olisi vanhentunut, ennen perintätoimiin ryhtymistä toimeksisaajan on varmistuttava siitä, että vanhentuminen on katkaistu. (HE 57/2012 vp, s. 30)

Vaikka toimeksisaajalla on lähtökohtaisesti oikeus luottaa saatavan perusteen oikeellisuuteen, on toimeksisaajan kuitenkin varmistuttava siitä, ettei se ota perittäväkseen lainvastaisia tai selvästi perusteettomia saatavia. Perintätoiminnan harjoittajan tulee esimerkiksi torjua saatavan perintä siltä osin, kuin toimeksianto sisältää kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n hintasääntelyn ylittäviä luottokustannuksia. Hyvään perintätapaan kuuluu saatavan oikeellisuuden tarkistaminen ja luopuminen perusteettomien saatavien perinnästä myös tilanteissa, joissa toimeksisaajalla on syytä epäillä saatavan perustetta ja oikeellisuutta esimerkiksi saatavakantaa koskevien tuomioistuinratkaisujen, kuluttajien reklamaatioiden määrän tai viranomaisten havaintojen perusteella. (KA)

Itä-Suomen hovioikeus 28.6.2018, dnro S 17/941: Luoton todellinen vuosikorko ylitti kuluttajansuojalain (207/2013) 7 luvun 17 a §:n korkokattosääntelyn, kun sen laskemisessa otettiin huomioon nostopalkkio. Perintäyhtiö oli menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti, kun se oli perinyt korkokattosääntelyn ylittäviä luottokustannuksia, joita oli pidettävä lainvastaisina ja selvästi perusteettomina. 

Korkein hallinto-oikeus; 1084/2/14: Perintäyhtiö oli ottanut perittäväksi uudestaan saatavan, jota oli jo maksettu ja josta oli perintätoimistolle jo aikaisemmin reklamoitu. Perintäyhtiö vetosi menetelleensä huolellisesti sopiessaan toimeksiantajan kanssa siitä, ettei tämä anna perintäyhtiön perittäväksi oikeudellisesti perusteettomia saatavia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei toimeksiantosopimus vapauta perintäyhtiötä laissa säädetystä velvollisuudesta noudattaa hyvää perintätapaa ja toimia lainmukaisesti.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 9747/2017;13.6.2018: Perintäyhtiö oli perinyt sellaisen toimeksiantajan saatavia, jonka toimeksiannoista 1558 kappaletta perintäyhtiö oli lopettanut velallisten riitautusten johdosta ja 1048 kappaletta toimeksiantaja oli peruuttanut velallisten riitautusten johdosta. Yhdenkään saatavan osalta ei ollut siirrytty oikeudelliseen perintään. Euroopan kuluttajakeskus oli tiedottanut runsaista valituksista koskien toimeksiantajan saatavia. Yhteydenottojen perusteella kuluttajille useissa Euroopan maissa oli lähetetty laskuja tuotteista, joita he eivät olleet tilanneet. Perintäyhtiö katsoi, että kyse oli yksittäisistä kuluttajasaatavista eikä toimeksiantajan saatavia voitu kategorisesti pitää selvästi perusteettomina. Aluehallintovirasto katsoi, että lukuisat reklamaatiot ja epäselvyydet saatavien perusteissa sekä kuluttajaviranomaisen huomiot antoivat perintätoimistolle perusteen epäillä kyseisen toimeksiantajan samankaltaisten saatavien perusteiden oikeellisuutta.

Perintätoimiston tuli ammattiperijän erityisen huolellisuusvelvoitteen mukaisesti selvittää saatavan perusteen oikeellisuus ennen perintätoimiin ryhtymistä. Aluehallintovirasto totesi, että perintätoimisto voi varmistua saatavan perusteen oikeellisuudesta esimerkiksi pyytämällä toimeksiantajalta saatavan tilausta koskevan sopimuksen nähtäväkseen tai puhelunauhoitteen kuunneltavakseen. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö oli menetellyt lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, kun se ei ollut selvittänyt toimeksiantajan saatavan perusteen oikeellisuutta ennen perintään ryhtymistä, vaikka perintäyhtiön tiedossa oli ollut toimeksiantajan samankaltaisten saatavien perusteisiin liittyvät epäselvyydet.

3.2 Maksuvaatimus

3.2.1 Maksuvaatimuksen toimittamistapa

Perintälain mukaan ammattimaisen perijän on kuluttajasaatavaa periessään annettava tai lähetettävä velalliselle kirjallinen maksuvaatimus. Sen saa kuitenkin toimittaa velalliselle myös muulla pysyvällä tavalla, jos velallinen on erikseen kirjallisesti tai sähköisesti antanut suostumuksensa siihen, että maksuvaatimuksia saadaan toimittaa kyseisellä tavalla (perintäL 5 §:n 2 mom.). Muulla pysyvällä tavalla tarkoitetaan maksuvaatimuksen toimittamista sähköisesti siten, että velallinen voi tallentaa ja toisintaa sen muuttumattomana (ks. perintäL 3 a §). Tällaisia toimittamistapoja ovat esimerkiksi pankin e-lasku, sähköposti ja sähköinen postilaatikko.

Suostumus voidaan antaa perintätoimistolle tai velkojalle, jos suostumuksen antamisen yhteydessä yksilöidään maksuvaatimuksia toimittava taho. Annettu suostumus voi käsittää vain yhden perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan tahon. Suostumuksen voimassaolo ei myöskään jatku, jos saatavaa perivä taho vaihtuu. (HE 241/2021 vp, s. 51-52)

Suostumus tulee antaa erillisenä, eikä esimerkiksi osana muita sopimusehtoja. Suostumusta ei voida myöskään käyttää oletusvalintana. Suostumuksen on oltava vapaaehtoinen, velallista ei saa painostaa siirtymään sähköisen tavan käyttämiseen tai tietyn sähköisen toimittamistavan valitsemiseen. Velalliselle ei saa antaa mielikuvaa, että kirjeposti ei olisi käytettävissä tai että vain tietty sähköinen toimittamistapa olisi käytettävissä, jos käytössä on tosiasiallisesti useampi sähköinen tapa. (HE 241/2021 vp, s. 51)

Suostumus saa olla voimassa enintään 12 kuukautta ja velallisella on oikeus milloin tahansa peruuttaa antamansa suostumus. Voimassaoloaika lasketaan siitä hetkestä, kun velallinen antoi suostumuksen perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavalle tai velkojalle. Kun suostumuksen määräaika on päättynyt, suostumuksen jatkuminen edellyttää uutta suostumusta. Kuluttajan antamaa suostumusta ei voida uusia esimerkiksi sillä perusteella, ettei kuluttaja ole erikseen reagoinut tai vastustanut sähköisen toimittamisen jatkamista ja suostumuksen uusimista. (LaVM 2/2022 vp)

Suostumuksesta on käytävä vähintään seuraavat tiedot ilmi:

• käytettävä pysyvä tapa maksuvaatimusten toimittamiseen
• maksuvaatimuksia lähettävä taho
• mitä saatavaa tai saatavia suostumus koskee
• suostumuksen antopäivämäärä ja voimassaoloaika.

Todistustaakka suostumuksen olemassaolosta ja sen laajuudesta on sillä, joka on toimittanut maksuvaatimuksen muulla pysyvällä tavalla (HE 241/2021 vp, s. 52).

Tiettyä yksittäistä saatavaa koskevat maksuvaatimukset voidaan toimittaa muulla pysyvällä tavalla, jos velallinen on saatavan erääntymisen jälkeen nimenomaisesti hyväksynyt saatavaa koskevien tiedonantojen toimittamisen tällä tavalla. (perintäL 5 §:n 3 mom.)

Toimitettaessa maksuvaatimus velalliselle muulla pysyvällä tavalla perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan on riittävällä huolellisuudella varmistettava, että maksuvaatimus on tosiasiassa saavuttanut velallisen. (perintäL 5 §:n 4 mom.)

Riittävää huolellisuutta arvioidaan suhteessa käytettyyn toimittamistapaan ja maksuvaatimuksen toimittamisessa tulee käyttää sellaisia teknisiä menetelmiä ja välitystapoja, että sen voidaan todeta saatetun tosiasiassa velallisen saataville. Esimerkiksi jos maksuvaatimus toimitetaan;

• sähköpostilla, kuluttajalta voidaan pyytää erillistä vahvistusta maksuvaatimuksen vastaanottamisesta
• sähköisesti kuluttajan henkilökohtaiseen ja perintätoimiston ylläpitämään asiakaskansioon, kuluttajan tulee saada toiseen kanavaan ilmoitus siitä, että maksuvaatimus on lähetetty asiakaskansioon. Pelkästään se, että maksuvaatimus asetetaan kuluttajan saataville tämän asiakaskansioon ei siis riitä (ks. riittävästä huolellisuudesta tarkemmin HE 241/2021 vp 5 §:n 4 momentin perustelu, s. 53).

Riitatilanteessa kyse on tapauskohtaisesta arvioinnista. Jollei maksuvaatimuksen saapumista tosiasiallisesti velallisen saataville ole varmistettu tai suostumusta ei ole esimerkiksi pyydetty laissa säädetyllä tavalla, menettelyä arvioidaan perintälain 4 §:n ja 6 §:n nojalla. (HE 241/2021 vp, s. 53)

Edunvalvojalla tai edunvalvontavaltuutetulla on pyynnöstä oikeus saada maksuvaatimukset kirjallisesti tai sähköisesti. Tästä ei voi periä erillistä kustannusta. (perintäL 5 §:n 5 mom.)

3.2.2 Maksuvaatimuksen toimittaminen

Maksuvaatimusta ei saa antaa tai lähettää ennen kuin velallista on saatavan erääntymisen jälkeen muistutettu saatavasta ja maksumuistutuksen esittämisestä tai lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää (perintäL 5 §).

Perinnässä tulee aina noudattaa hyvää perintätapaa ja vaatimusta siitä, ettei perinnässä saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Perintätoimissa tulee siten ottaa huomioon, että velalliselle jää riittävä maksuaika tai aika huomautusten tekemiselle. (ks. LaVM 2/2022 vp)

Velallinen on velvollinen suorittamaan perinnästä velkojalle aiheutuvat kulut, mutta velallinen ei voi vaikuttaa perintäyhtiön valintaan, perintäkirjeiden jakeluun tai siihen, mitä perintäyhtiö ja jakelukumppani ovat siitä sopineet. Siten on tärkeää, että kuluttajalle jää aina riittävä aika reagoida eli korjata maksunsa laiminlyönti, tehdä saatavaa koskevia selvityksiä ja esittää saatavaa koskevia huomautuksia. Velalliselle on varattava riittävä, vähintään kymmenen päivän aika maksun suorittamista tai huomautusten esittämistä varten. Ajan varaaminen tarkoittaa, että velalliselle jää vähintään tämä kymmenen päivän reagoimisaika perintäkirjeen saapumisesta – ei siis kirjeen päiväyksestä. Määräpäivän asettamisessa on siis huomioitava esimerkiksi jakeluyhtiön kanssa sovittu kirjeen toimittamiseen kuluva enimmäisaika ja kirjeen lähettämisen ja vastaanottamisen väliin jäävä mahdollinen viikonloppu ja pyhäpäivät. (KA)(ks. luku 2.10)

Ammattimainen perijä ei yleensä saa vaatia kuluttajasaatavasta maksua tuomioistuimessa ennen kuin lainmukainen maksuvaatimus on annettu tai lähetetty ja siinä mainitut saatavan maksamiselle ja huomautusten esittämiselle asetetut määräajat ovat päättyneet. Jos maksuvaatimus on toimitettu velalliselle muulla pysyvällä tavalla, saatavasta ei saa vaatia maksua tuomioistuimessa ennen kuin perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava on riittävällä huolellisuudella varmistanut, että maksuvaatimus on tosiasiassa saavuttanut velallisen. (perintäL 6 §:n 1 mom.)

Ilman maksuvaatimuksen antamista tai lähettämistä saa ammattimainen perijä vaatia maksua tuomioistuimessa vain, jos

• tuomioistuinkäsittelyn siirtyminen saattaa aiheuttaa velkojalle oikeudenmenetyksen tai käsittelyn aloittamiseen viivytyksettä on muu painava syy (esim. velallinen ilmeisen selvästi yrittää vältellä saatavan maksamista), tai
• velallinen on kiistänyt maksuvelvollisuutensa tai pyytänyt perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään (perintäL 6 §:n 2 mom.).

Jos laissa edellytettyä asianmukaista maksuvaatimusta ei ole annettu, velallinen ei ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja, ellei kyse ole perintää ammattimaisesti harjoittavan vähäisestä laiminlyönnistä (ks. perintäL 10 §).

3.2.3 Maksuvaatimuksen sisältö

Maksuvaatimuksella varmistetaan se, että velallinen saa riittävästi tietoa saatavan oikeellisuuden selvittämiseksi ja oman oikeusasemansa arvioimiseksi (HE 199/1996 vp, s. 13).

Maksuvaatimuksessa on mainittava ainakin:

• Velkojan nimi ja osoite (perintäL 5 a §:n 1 mom. 1 kohta).
  • Jos velkojasta käytetään perintävaiheessa eri nimeä kuin saatavan perusteena olevassa sopimuksessa tai muussa toimessa, maksuvaatimuksessa on ilmoitettava myös velkojasta alun perin käytetty nimi. Tällaisissa tilanteissa maksuvaatimuksesta tulee siis ilmetä sekä velkojan nyt käyttämä nimi että se nimi, jota velkojasta on alun perin käytetty. Samoin siirrettyä saatavaa perittäessä on ilmoitettava myös alkuperäisen velkojan nimi (perintäL 5 a §:n 3 mom., HE 57/2012 vp, s. 35)
• Saatavan peruste (perintäL 5 a §:n 1 mom. 2 kohta).
  • Tieto tulee esittää sellaisessa muodossa, että velallinen kykenee sen perusteella yksilöimään saatavan. (HE 57/2012 vp s. 34)
  • Yksilöinti edellyttää, että on mainittava velkasuhde, velvoite tai sopimus, josta saatava on syntynyt (HE 199/1996 vp. s. 13). Lisäksi esimerkiksi terveyskeskusmaksua perittäessä maksuvaatimuksesta tulee ilmetä ajankohta, jolloin maksun perusteena olevaa hoitoa on annettu (HE 57/2012 vp. s. 34)
• Tiedot saatavasta niin, että eriteltyinä ovat saatavan pääoma, korko, viivästyskorko ja perintäkulut. Lisäksi on esitettävä näiden erien yhteenlaskettu summa. Jos korkojen laskentaperusteita ei mainita, velalliselle on kuitenkin ilmoitettava, että hänellä on oikeus pyynnöstä saada selvitys korkojen määräytymisestä (perintäL 5 a §:n 1 mom. 3 kohta ja 4 mom.).
  • Velalliselle on annettava tämän pyynnöstä selvitys siitä, mihin toimenpiteisiin ja kulueriin perintäkuluvaatimus perustuu. Molempien osapuolten etujen mukaista kuitenkin on, että maksuvaatimus sisältää jo riittävät tiedot. Maksuvaatimuksessa olisi siten suositeltavaa eritellä myös perintäkulujen määrä toimenpiteittäin yksilöitynä. (KA)
  • Yleisenä lähtökohtana on se, että koroista ilmoitetaan maksuvaatimuksessa korkoprosentti, korkoaika ja se pääoman määrä, jolle korkoa tai viivästyskorkoa on kertynyt. Myös euromäärät on ilmoitettava. (KA)
• Kenelle, miten ja milloin saatava on maksettava (perintäL 5 a §:n 1 mom. 5 kohta)
  • Maksuvaatimuksessa on ilmoitettava päivämäärämuotoisena se määräpäivä, jona maksu on viimeistään suoritettava. Hyvän perintätavan vastaista on siis esimerkiksi ilmoittaa määräpäivän olevan heti tai tietyn ajan kuluttua maksuvaatimuksen päiväyksestä.(KA)
  • Lasku voi tulla helposti maksetuksi useampaan kertaan, jos samasta velasta on vastuussa useampi henkilö ja jokaiselle yhteisvastuulliselle velalliselle lähetetään erillinen maksuvaatimus. Hyvän perintätapa edellyttää, että tällaisessa tilanteessa maksuvaatimuksissa ilmoitetaan, että maksuvaatimus on lähetetty kaikille yhteisvastuullisille velallisille. (KA)
• Velallisen mahdollisuus tehdä huomautuksia saatavan määrästä ja perusteesta sekä missä ajassa huomautukset on esitettävä (perintäL 5 a §:n 1 mom. 6 kohta)
  • Julkisyhteisöjen suoraan ulosottokelpoisten saatavien perinnässä maksuvaatimuksessa on ilmoitettava perinnässä käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ja mahdollisuus hakea maksulykkäystä (perintäL 5 a §:n 1 mom. 6 kohta)
  • Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua koskevassa maksuvaatimuksessa toimeksisaajan on viimeistään, jollei hyvinvointialue ole jo aiemmin ilmoittanut, ilmoitettava myös oikeudesta vapautua tai saada huojennusta julkisyhteisön määräämään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuun tai muuhun maksuun. (KA ks. laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 11 § ja luku 4.1)
    
• Kenelle huomautukset on esitettävä (perintäL 5 a §:n 1 mom. 7 kohta)
  • Jos perittävänä on julkisyhteisön saatava, on erikseen ilmoitettava sen julkisyhteisön perintää hoitavan yksikön tai henkilön yhteystiedot, jolle velallinen voi tehdä saatavaa ja perintää koskevat huomautuksensa (ks. perintäL 5 a § 1 mom. 7 kohta).
  • Velallisen on saatava tieto siitä, että saatava on siirtynyt alkuperäiseltä velkojalta toimeksisaajan perittäväksi ja että asiointi tapahtuu jatkossa toimeksisaajan kanssa. (KA)
  • Vaatimuksessa on mainittava sen asiakaspalveluyksikön tai -henkilön yhteystiedot, jolle velallinen voi huomautukset tehdä. Velallisen tulee saada vaivatta yhteys asiakaspalveluun. (KA)
• Jos vaaditut perintäkulut ovat perintälain enimmäismääriä suuremmat, velalliselle on esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava kulujen olevan muutoin sovellettavia enimmäismääriä suuremmat (perintäL 10 a §:n 3 mom.).
• Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti velallisen kanssa sovittaviin maksujärjestelyihin ja annettava kuluttajalle maksuviivästystilanteissa tietoa ja neuvoja maksuvaikeuksien syntymisen tai syvenemisen estämiseksi (perintäL 4 § ja KSL 7 luvun 13 §).
  • Näin ollen maksujärjestelyn mahdollisuudesta on suositeltavaa kertoa maksuvaatimuksessa. (KA)
• Maksuvaatimuksessa on mainittava kuluttajavelallisen oikeudesta pyytää perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään, sekä selostettava, miten keskeytystä on pyydettävä ja mitkä ovat pyynnön oikeusvaikutukset (perintäL 5 a §:n 2 mom.)

3.3 Velallisella maksusuoja

Velallisen toimeksisaajalle maksama maksu on pätevä myös velkojaa kohtaan. Velallisen ja toimeksisaajan välinen sopimus maksuajasta, maksutavasta tai muusta saatavan maksamiseen liittyvästä järjestelystä sitoo myös velkojaa (perintäL 8 §:n 1 mom.). Velallisella on oikeus luottaa siihen, että toimeksisaaja toimii toimivaltansa rajoissa tehdessään toimeksiantoon liittyviä sopimuksia.

Maksu on pätevä, vaikka velallinen maksaisi saatavan velkojalle sen jälkeen, kun asia on siirtynyt toimeksisaajalle. Velalliselta voidaan kuitenkin vaatia velkojalle toimeksisaajan toimenpiteistä jo aiheutuneet perintäkulut. Velkojan on viipymättä ilmoitettava saamastaan suorituksesta toimeksisaajalle tarpeettomien perintäkulujen välttämiseksi. (KA)

Tarpeettomia kuluja ovat sellaisista perintätoimista aiheutuneet kulut, jotka ovat johtuneet siitä, että velkoja on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa toimeksisaajalle viipymättä saamastaan suorituksesta. Velalliselta ei voida periä tällaisista perintätoimista aiheutuneita kuluja. (KA)

Velallisen puutteellisin tai virheellisin maksutiedoin tekemällä suorituksella ei ole vaikutusta maksun oikea-aikaisuuteen eikä sitovuuteen velkojaan nähden. Hyvään perintätapaan kuuluu, että perintäyhtiö selvittää ja kohdistaa sille tulleet suoritukset oikeaan saatavaan ilman aiheetonta viivytystä. Näin ollen esimerkiksi viivästyskorkoa saa vaatia velalliselta eräpäivästä vain maksupäivään saakka. Velallisen tekemä suoritus voi olla kohdennettavissa muilla maksusta näkyvillä tiedoilla, kuten maksun määrä-, velkoja- tai maksun viitetiedoilla. (KA)

3.4 Arvonlisävero kuluttajaperinnässä

Toimeksisaaja ei saa periä toimeksiannosta maksettavaa arvonlisäveroa velalliselta silloin, kun on kysymys kuluttajasaatavan perinnästä ja velkoja on oikeutettu vähentämään tai saamaan palautuksena perintätoimeksiannon palkkioon sisältyvän arvonlisävero-osuuden omassa verotuksessaan. Jos perintäpalveluista maksettu arvonlisävero ei jää lopullisesti elinkeinonharjoittajan tai julkisyhteisön kuluksi, sitä ei voi periä kuluttajavelalliselta osana perintäkuluja (ks. MT 2001/005).  Perintäkulujen enimmäismäärät sisältävät arvonlisäveron niissä tapauksissa, joissa vero voidaan periä kuluttajavelalliselta (HE 21/2004 vp. s. 10).

3.5 Ulkomailla syntyneen saatavan perintä

Suomessa rekisteröity perintätoiminnan harjoittaja voi ottaa vastaan toimeksiannon ulkomailla syntyneen saatavan perinnästä.

Ulkomaisen saatavan vapaaehtoisessa perinnässä on hyvän perintätavan lisäksi otettava huomioon myös saataviin liittyvät erityispiirteet. Erityisesti on selvitettävä saatavan peruste, joka perustuu usein velalliselle vieraaseen ulkomaiseen lainsäädäntöön. Myös kielivaikeudet ja matka-aikataulut ovat voineet estää tai rajoittaa velallisen reagointimahdollisuuksia paikan päällä. Siksi on tärkeää, että velalliselle selvitetään perinnässä hänen oikeusasemansa ja käytettävissä olevat oikeussuojakeinot.(KA)

4. Julkisyhteisön erityisrooli

Kun julkisyhteisö perii saatavaansa kansalaiselta, perinnässä on

• toimittava asiallisesti ja tahdikkaasti; ja
• otettava huomioon vähintään samat vaatimukset kuin elinkeinonharjoittajan perinnässään. Kuluttaja-asiamies valvoo myös julkisyhteisöjen perintää yksityishenkilöiltä ennen ulosottovaihetta.

Perittäessä julkisoikeudellisia saatavia on otettava huomioon, että perinnässä hoidetaan julkista tehtävää, jossa on noudatettava myös hallintolain mukaisia hyvän hallintotavan vaatimuksia.

Eduskunnan oikeusasiamies 30.9.1999, dnro 1681/4/97.  Antaessaan perinnän toimeksisaajalle julkisyhteisön on otettava huomioon, että perintää ammattimaisesti harjoittavat yksityiset perintätoimistot eivät toimi virkavastuulla. Julkisyhteisön on valvottava riittävästi toimeksisaajan perintämenettelyä.

Velalliselle tarpeettomien kulujen aiheuttamisen näkökulmasta on keskeistä, että julkisyhteisöt harkitsevat velalliselle aiheutuvaa kokonaisrasitusta ennen kuin lisäävät velallisen maksettavaksi tulevia kuluja (ks. perintäL 4 §). Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä siltä osin kuin sen periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Lisäksi hyvinvointialue voi päättää jättää perimättä tai alentaa muitakin kuin maksukyvyn mukaan määräytyviä maksuja (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 11 § , ks. luku 4.1.).

Julkisyhteisöjen saatavat ovat yleensä suoraan ulosottokelpoisia ja myös näiden saatavien perintäkulut ovat suoraan ulosottokelpoisia riippumatta siitä, johtuvatko ne velkojan perintätoimista vai perintätoimeksiannon hoitamisesta. Perintälain 10 §:n mukaan velallinen voi olla vastuussa perintäkulujen korvaamisesta vain velkojalle; toimeksisaaja ei voi siis vaatia perintäkuluja itsenäisesti. Suoraan ulosottokelpoisia saatavia perittäessä velkoja on vastuussa myös perintäkulujen oikeellisuudesta (HE 57/2012 vp, s. 40.). Velkoja, jonka saatavalle on säädetty suora ulosottokelpoisuus, kantaa itse vastuun myös muun muassa siitä, että saatavaa peritään oikeamääräisenä ulosotossa, ja huolehtii siitä, ettei vanhentunutta saatavaa peritä (HE 83/2006 vp, s. 87).

Julkisyhteisön palveluita käyttävät myös alaikäiset. Pääsäännön mukaan alaikäisen ei pitäisi voida velkaantua alaikäisyytensä aikana. Huoltajan pitäisi sitoutua maksuvelvolliseksi hänen suostumustaan edellyttävissä oikeustoimissa. Terveyskeskuskäynneistä sekä erilaisista sosiaalihuollon palveluista laskuttamisen pitäisi jo huoltovelvollisuuden perusteella kohdistua ensisijaisesti alaikäisen huoltajaan. Alaikäisellä pitää kuitenkin olla mahdollisuus saada näitä palveluja myös huoltajansa tietämättä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, 7 ja 9 §  ja ks. luku 2.9: alaikäiseen kohdistuva perintä).

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 18.6.2009, dnro 1090/2007. Kyse oli kunnan sairaankuljetusmaksun omavastuuosuuden perimisestä. Ratkaisun mukaan alle 10-vuotiaan lapsen kohdalla, kun lapsi ei itse kykene päättämään hoidostaan, velkojan tulee selvittää lapsen huoltaja sekä kohdistaa maksuunpano ja perintätoimet pääsääntöisesti häneen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies 19.2.2019, dnro 89/2018. Kyse oli 17-vuotiaan lapsen peruuttamattomasta poliklinikka-ajasta perittävästä maksusta. Ratkaisussa on todettu, että lapsen edun vuoksi tulee lasta suojella ylivelkaantumiselta siten, että maksuunpanon aiheellisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Tämä merkitsee sitä, että yli 15-vuotiaan lapsen tahdon selvittämiseksi lasku ensi vaiheessa lähetetään hänelle. Mikäli lapsi nimenomaisesti ilmaisee tahtonsa olevan, että laskua ei lähetetä huoltajalle, on maksuunpano yli 15-vuotiaalle lapselle lähtökohtaisesti perusteltu ainakin, jos hän on alkujaan itsenäisesti pyrkinyt hoitoon. Mikäli lapsi ei reagoi laskuun, ei estettä maksun laskutukselle ja perinnälle huoltajalta lapsen elantomenona ole, mikäli tapauksen olosuhteet puoltavat arviota.

4.1 Julkisoikeudelliset saatavat

Perintälain soveltamisen kannalta on olemassa neljänlaisia julkisyhteisön saatavia:

• Saatavia, joihin perintälakia ei sovelleta lainkaan. Näistä tyypillisiä ovat verot, sakot ja valtion viranomaisten suoritteista perittävät maksut.
• Saatavia, joihin perintälakia sovelletaan, mutta joita ei saa siirtää toimeksisaajan perittäväksi (ks. perintäL 9 §). Näitä ovat esimerkiksi pysäköintivirhemaksut ja julkisen liikenteen tarkastusmaksut.
• Saatavia, joihin perintälakia sovelletaan ja jotka saadaan siirtää toimeksisaajan perittäväksi. Tyypillisiä tällaisia saatavia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut, vanhustenhuollon maksut, päivähoitomaksut ja eräät oppilaitosmaksut.
• Saatava on luonteeltaan yksityisoikeudellinen.

Julkisyhteisöjen saatavat ovat asianomaisen lain tai asetuksen nojalla yleensä suoraan ulosottokelpoisia. Kuitenkaan esimerkiksi kuntien omistamien vuokrataloyhtiöiden vuokrasaatavat eivät ole suoraan ulosottokelpoisia. Nämä saatavat ovat luonteeltaan yksityisoikeudellisia. Jos näiden saatavien vapaaehtoinen perintä – oma tai toimeksisaajan – ei onnistu, maksua on vaadittava velkomuskanteella tuomioistuimessa täytäntöönpanokelpoisen tuomion saamiseksi.

Vakuutusyhtiöillä, jotka ovat yksityisiä liikeyrityksiä, on joissakin tapauksissa lakiin perustuva oikeus periä saatavaansa suoraan ulosottoteitse.

Jos perintäpalveluista maksettu arvonlisävero ei jää lopullisesti julkisyhteisön kuluksi, sitä ei voi periä velalliselta osana perintäkuluja. Kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismäärät sisältävät arvonlisäveron niissä tapauksissa, joissa vero voidaan periä velalliselta.

Ammattimainen perijä on velvollinen antamaan tai lähettämään velalliselle kirjallisen tai muulla pysyvällä tavalla toimitetun maksuvaatimuksen. Suoraan ulosottokelpoisten saatavien perinnässä sekä velkojan että toimeksisaajan pitää antaa velalliselle tietoa mahdollisuudesta hakea maksulykkäystä ja antaa tietoa käytössä olevista oikeussuojakeinoista.

Kuluttajan on mahdollista tehdä perustevalitus, jos velallinen katsoo, että saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti (Laki verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 9 §) . Lisäksi kuluttajalla on oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin tai muihin maksuihin alennusta tai vapautua kokonaan maksusta siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Hyvinvointialueen on annettava tieto oikeudesta ennen ensimmäistä palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä. Jos tiedon antaminen ei ole mahdollista ennen palvelutapahtumaa tai sen yhteydessä, sen voi antaa myöhemmin, kuitenkin viimeistään maksua perittäessä. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 11 §)

Toimeksisaajan on varmistettava, onko velalliselle annettu tieto oikeudesta saada maksu alennettua tai että se voidaan jättää kokonaan perimättä ennen perintätoimenpiteitä. Jollei näin ole tapahtunut, on tieto tästä oikeudesta annettava perinnän yhteydessä. (KA)

Lisäksi on ilmoitettava sen julkisyhteisön perintää hoitavan yksikön tai henkilön yhteystiedot, jolle velallinen voi tehdä saatavaa tai perintää koskevat huomautuksensa. (ks. perintäL 5 a §:n 1 mom. 6–7 kohta)

5. Perintäkulut

Velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Korvausvelvollisuus voi perustua sekä velkojan omista perintätoimista aiheutuviin kuluihin että kuluihin, joita velkojalle aiheutuu sen johdosta, että velkojan on suoritettava toimeksisaajalle korvausta perinnän suorittamisesta (perintäL 10 §:n 1 mom.). Kuluttajasaatavien perinnässä sallituista perintäkulujen enimmäismääristä on säädetty perintälain 10 a §:ssä.

Perintäkulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon

• saatavan suuruus
• suoritettu työmäärä
• perintätehtävän tarkoituksenmukainen suoritustapa
• muut seikat

Kohtuuttomien tai tarpeettomien kulujen aiheuttaminen velalliselle on nimenomaisesti kielletty hyvää perintätapaa koskevassa perintälain 4 §:ssä. Näitä yleissäännöksiä on sovellettava kaikessa kuluttajiin kohdistuvassa perinnässä riippumatta siitä, kuka saatavaa perii tai minkälaista saatavaa perintä koskee.

Perintälain esitöissä on todettu, että perintäkulujen yleinen kohtuullisuusvaatimus ja kohtuullisuuden arviointiperusteet koskevat myös niiden perintätoimien kuluja, joiden enimmäismääristä on säädetty erikseen. Tarkoituksena ei esitöiden mukaan ole, että enimmäismäärä voitaisiin periä ilman muuta velalliselta vaan vaadittujen perintäkulujen on kussakin tapauksessa oltava 10 §:ssä säädetyllä tavalla perusteltuja ja kohtuullisia. Nimenomaisesti on korostettu, ettei laissa säädettyjä kuluttajasaatavien perintäkuluja koskevia euromääriä ole tarkoitettu perintäkulujen vakiokorvaukseksi vaan ainoastaan enimmäismääriksi. (HE 21/2004 vp, s. 10 ja HE 57/2012 vp, s. 18)

Kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa saatavan suuruus ja suoritettu työmäärä. Kohtuullisuuden arvioinnissa on kyse kokonaisarvioinnista, jossa kaikki asiaan vaikuttavat seikat on otettava huomioon (HE 199/1996 vp, s. 15). Saatavan suuruuden huomioon ottaminen ei merkitse sitä, että perintäkulut olisi määrättävä kaavamaisena osuutena saatavasta (HE 21/2004 vp, s. 6). Perintälain esitöissä perintäkulujen enimmäismääristä säädettäessä saatavan suuruuden huomioimistarvetta on perusteltu nimenomaan sillä, että perintäkulut ovat varsinkin pienissä ja keskisuurissa veloissa saattaneet käytännössä nousta kohtuuttoman suuriksi ja ylittää varsinaisen velan määrän (LaVM 14/2012 vp).

Mikäli kulut ovat kuluttajan mielestä kohtuuttomat tai perusteettomat, kuluttaja voi esittää kulujen perustetta tai määrää koskevan riitautuksen velkojalle ja saattaa perintäkulua koskevan riitautuksen esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi.

Velallinen ei ole velvollinen korvaamaan perintäkuluja,

• jos velkoja tai toimeksisaaja on menetellyt hyvän perintätavan vastaisesti tai,
• jos velkoja tai toimeksisaaja on jatkanut perintää maksuvelvollisuuden kiistämisen jälkeen (ks. tarkemmin kohta 2.7 Jos velallinen esittää huomautuksia velasta) tai,
• jos velkoja tai toimeksisaaja on jatkanut perintää sen jälkeen, kun velallinen on pyytänyt perinnän keskeyttämistä ja asian siirtämistä oikeudelliseen perintään (ks. tarkemmin kohta 2.8 Velallisen oikeus saada perintä keskeytettyä) tai,
• jos ammattimainen perijä ei ole antanut velalliselle lainmukaista maksuvaatimusta (ks. tarkemmin kohta 3.2 Maksuvaatimus),
• jos velkoja tai toimeksisaaja on käyttänyt trattaa kuluttajasaatavan perimisessä (ks. perintäL 7 §),
• paitsi jos velkojan tai toimeksisaajan menettelyn moitittavuutta tai laiminlyöntiä voidaan pitää vähäisenä (perintäL 10 §:n 3 mom.).

Velallinen on vastuussa perintäkulujen korvaamisesta vain pääsaatavan velkojalle. Perintätoimistolla tai muulla toimeksisaajalla ei siis ole omissa nimissään oikeutta vaatia velalliselta korvausta perintäkuluista. Näin on riippumatta siitä, onko saatava suoraan ulosottokelpoinen vai ei.

Helsingin hallinto-oikeus 26.8.2021 (H4007/2021): Hallinto-oikeus katsoi, että jälkiperinnässä eri velkojien vastuulla olevien, toimeksiantajalle korvattavien perintäkulujen yhteismäärää ei voida esittää velalliseen nähden siten, että perintäkulujen toimeksiantajana mainitaan perintätoimisto ja että eri velkojien ja velkojen osuudet kuluista eivät ole velallisen nähtävillä ja tiedossa. Perintätoimiston on myös jälkiperinnässä kyettävä yksilöimään eri velkojien vastuulle kohdentuvien perintäkulujen määrä siitä huolimatta, että sillä ei olisi enää viiden vuoden jälkeen velvollisuutta säilyttää asiakirjoja. Mikäli perintätoimisto ei menettele edellä mainitulla tavalla, se ei voi varmistua siitä, että sen jälkiperinnässä perimiin yhteisiin perintäkuluihin ei sisälly esimerkiksi lakanneen tai riitautetun saatavan perintäkuluja.

Perintäkulujen tulee olla velkojan todellisia kustannuksia (perintäL 10 §).

Todellisilla kustannuksilla tarkoitetaan vain eräpäivän jälkeen perintätoimista syntyviä kustannuksia (KA).

Velalliselta saa vaatia toimeksisaajan suorittamasta perinnästä aiheutuneina kuluina enintään sitä rahamäärää, jonka velkoja on sen ja toimeksisaajan välisen sopimuksen perusteella suorittanut tai velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle. Lain mukaista ei siten ole menettely, jossa velalliselta vaaditaan perimistoimiston suorittamien toimenpiteiden perusteella korvausta perintäkuluista esimerkiksi 50 euroa, vaikka velkoja ei sen ja perimistoimiston välisen sopimuksen mukaan ole velvollinen suorittamaan perimistoimistolle tätä määrää. Jos velallinen riitauttaa toimeksisaajan suorittamaan perintään perustuvien perintäkulujen oikeellisuuden, velkojalla on näyttövelvollisuus siitä, että se tosiasiassa on suorittanut tai on velvollinen suorittamaan toimeksisaajalle sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina. (HE 57/2012 vp, s. 36)

Lain mukaista ei ole näin ollen menettely, jossa toimeksisaaja tuottaa perintäpalvelua, josta velalliselta vaaditaan kuluja, joita se ei veloita toimeksiantajalta.  Lain mukainen ei ole myöskään menettely, jossa velalliselta vaadittavat perintäkulut näennäisesti vastaavat velkojalta vaadittavia perintäkuluja, mutta tosiasiassa velallisilta perittävillä perintäkuluilla katetaan myös muita perintäyhtiöiden tarjoamia palveluja (kuten reskontra- ja laskunvälityspalveluja). (KA)

Velkojalla on lähtökohtaisesti oikeus siirtää rahamääräinen saamisoikeutensa vapaasti kolmannelle.  Velkojan saamisoikeuden siirtämistä rajoittaa kuitenkin se, ettei perintäkulujen ja pääsaatavan perintää voida eriyttää toisistaan eli velkoja ei voi esimerkiksi siirtää yksin perintäkulusaatavaa uudelle velkojalle, kun pääsaatavaa on yhä maksamatta. Velkojan tulee myös osoittaa, että se on suorittanut tai velvollinen suorittamaan perintätoimistolle vähintään sen rahamäärän, jota velalliselta vaaditaan perintäkuluina. Kun alkuperäinen velkoja siirtää saatavan uudelle velkojalle, ennen saatavan siirtoa aiheutuneiden perintäkulujen perinnän jatkaminen velalliselta edellyttää, että alkuperäinen velkoja on suorittanut niitä vastaavan summan perintätoimistolle tai uusi velkoja on ottanut alkuperäisen velkojan perintätoimistolle olevan perintäkuluvelan vastattavakseen ja näin suorittanut tai velvollinen suorittamaan velalliselta vaadittuja kuluja vastaavan summan perintätoimistolle. (KA)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV/3018/2014; 26.6.2015: Kuluttaja-asiamies katsoi, että ehto, jonka mukaan velkojan maksuvelvollisuus toimeksisaajaa kohtaan aktualisoituu vasta, kun velalliseen kohdistuneet perintätoimet ovat johtaneet tulokseen, ei ole perintälain 10 §:n vastainen. Velkojan maksuvelvollisuus suorittaa perintäpalkkio tulee kuitenkin olla voimassa niin kauan kuin kyseistä perintäkulua vaaditaan velalliselta.

Kuluttaja-asiamies painotti, että lainmuutoksen tarkoitus on ollut selkeyttää velallisen kuluvastuun perusteita ja velkojan on kyettävä viime kädessä näyttämään, että velalliselta ei vaadita perintäkuluina enempää kuin velkoja on velvollinen maksamaan perinnästä toimeksisaajalle. Velkojan on kyettävä aina selkeästi näyttämään, mitä se on jo suorittanut tai mitä se on velvollinen suorittamaan korvauksena perinnästä toimeksisaajalle.

5.1 Velalliselle ei saa aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia

Hyvän perintätavan vastaista on aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa (perintäL 4 §:n 2 mom. 2 kohta).

Maksumuistutus-, maksuvaatimus- tai maksusuunnitelmakulu sisältävät korvauksen kaikesta niihin liittyvästä työstä. Näin ollen perintälain vastaista on vaatia velalliselta erillisenä perintäkuluna  korvausta tavanomaisesta toimeksiannon toteuttamisen edellyttämästä selvittelytyöstä tai esimerkiksi velan siirtämisestä velkojalta perintätoimistolle tai perintätoimistossa aktiiviperinnästä jälkiperintään. (KA)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 11969/2016, 24.11.2017: Perintätoimisto oli perustellut 5 euron kuluvaatimusta sillä, että kirjeellä on ilmoitettu velalliselle saatavan siirtymisestä perintäyhtiön jälkiperintäyksikön hoidettavaksi ja tämän johdosta muuttuneista yhteystiedoista. Saatavan perinnän siirtäminen perintäyhtiön organisaatiossa yksiköstä toiseen ei ole peruste vaatia velalliselta perintäkuluja ilmoituksesta, joka koskee tätä siirtoa. Kyse on perintäyhtiön sisäisistä järjestelyistä, joista ilmoittamisesta velalliselle ei voida vaatia kuluja.

Velkojan tai toimeksisaajan on asianmukaisesti toimiakseen huolehdittava siitä, että velallinen voi käyttää tehokkaasti lakisääteisiä oikeuksiaan myös saatavan ollessa perinnässä. Yksi velallisen merkittävistä perintälakiin liittyvistä oikeuksista on oikeus saada tietoa velkatilanteestaan ja oikeus kiistää maksuvelvollisuutensa. Hyvän perintätavan vastaista ovat menettelyt, jotka heikentävät tai vaikeuttavat velallisen lakiin perustuvien oikeuksien käyttämistä. Näin ollen esimerkiksi kuluttajien tavanomaisesta reklamaatioiden käsittelystä ei saa periä erillistä kustannusta. (KA)

Jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa, perintälaissa tarkoitettua vapaaehtoista perintää ei saa jatkaa. Perinnässä tulee varmistua myös siitä, ettei velalliselle missään tapauksessa voi lähteä seuraavaa perintäkirjettä velasta, jonka tämä on kiistänyt. Tällaisista perintätoimista aiheutuneet kulut ovat siten perusteettomia, eikä niitä saa velalliselta periä. Riippumatta siitä, onko kyse maksuvelvollisuuden kiistämisestä vai tiedustelusta velkasuhteeseen liittyen, hyvä perintätapa edellyttää, että epäselvien saatavien tilanne selvitetään ennen seuraaviin toimenpiteisiin ryhtymistä. Tämä on molempien osapuolien etujen mukaista. (KA)

Samaan sopimukseen perustuvia tai muuten samasta perusteesta johtuvia saatavia on käsiteltävä tarpeettomien kulujen välttämiseksi perinnässä yhdessä, ja vaikka saatava olisi erääntynyt useassa erässä, maksamattomat erät on koottava niin pitkälle kuin mahdollista samaan maksuvaatimukseen. (HE 57/2012 vp, s. 39)

Myös saman velkojan eri perusteesta johtuvia saatavia tulee pyrkiä mahdollisuuksien mukaan yhdistämään tarpeettomien kulujen aiheuttamisen estämiseksi (ks. HE 241/2021 vp, s. 6).

Helsingin hovioikeus 6.9.2012/2357: A:lta perityillä kuudella eri saatavalla oli sama velkoja. Saatavat olivat perustuneet samanlaisiin perusteisiin. Ne olivat erääntyneet kahtena peräkkäisenä päivänä, mistä voitiin päätellä, että ne olivat vastaavasti syntyneet samanaikaisesti tai lähes samanaikaisesti. Ottaen lisäksi huomioon, että maksuvaatimukset oli jokaisen kuuden saatavan osalta lähetetty samoina päivinä, hovioikeus katsoi, että saatavien yhdistäminen kirjeperinnässä olisi ollut mahdollista helposti toteuttaa. Yhdistämistä olisi myös voitu kohtuudella edellyttää ainakin niiden saatavien osalta, joiden eräpäivä on oli sama. Yhtiön katsottiin aiheuttaneen A:lle saatavien perinnästä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tarpeettomia kuluja siltä osin kuin samana ajankohtana erääntyneiden saatavien perintää ei oltu yhdistetty.

Vaikka saatavien perintää ei olisi perustellusti yhdistetty samalle maksuvaatimukselle, mutta saatavien perintään liittyviä toimenpiteitä hoidetaan, tosiasiassa eri saatavien osalta yhteisesti siten, että se on omiaan vähentämään perintätoimenpiteistä aiheutuvan työn ja kulujen määrää, tulee tämä huomioida velalliselta vaadittujen perintäkulujen määrissä. (KA)

Etelä-Suomen aluehallintovirasto 11730/2019, 2.4.2020: Perintäyhtiöllä oli perittävänä saman velkojan kahdeksan saatavaa samalta velalliselta. Saatavat eivät liittyneet samaan sopimukseen tai niin sanottuun kestovelkasuhteeseen, mutta niillä oli kuitenkin samankaltainen peruste. Saatavat olivat erääntyneet kahden vuoden ajanjaksolla, joten ne eivät olleet syntyneet samanaikaisesti tai edes lähes samanaikaisesti. Aluehallintovirasto katsoi, että kyseisessä asiassa perintäyhtiön ei voida edellyttää yhdistäneen saatavia niiden tullessa perintään.

Velalliselle oli kyseisistä saman velkojan saatavista lähetetty vuosia myöhemmin samana päivänä kustakin erillinen maksumuistutus. Jokaisesta maksumuistutuksesta oli vaadittu erillisiä perintäkuluja. Aluehallintovirasto katsoi, että kun kyseessä oli saman velkojan saatavat, samalta velalliselta, samankaltaisin perustein on tämä ollut omiaan vähentämään perintäyhtiön tarpeellista työtä kyseisten perintätoimenpiteiden yhteydessä. Aluehallintovirasto katsoi, että perintäyhtiö on aiheuttanut velalliselle tarpeettomia ja kohtuuttomia kuluja, kun se on vaatinut kahdeksalle saman velkojan saatavalle erillisiä perintäkuluja kustakin kirjeestä, vaikka perintäkirjeet on laadittu samaan aikaan.

Velalliselle aiheutettuja tarpeettomia kuluja ovat myös kulut, jotka syntyvät siitä, että velalliselle on lähetetty useita maksumuistutuksia lyhyin väliajoin (HE 199/1996 vp, s. 12).

Tarpeettomien kulujen aiheuttamista on myös se, että velallisille lähetetään samana päivänä hänen pyytämänsä saldovahvistuksen kanssa samaa velkaa koskeva erillinen perintäkirje tai velallisen pyytäessä ajantasaista tietoa velkatilanteestaan, ilmoitetaan velkasaldot hänelle uusilla maksullisilla perintäkirjeillä. (KA)

Velallinen ei ole myöskään velvollinen maksamaan kuluja, jotka aiheutuvat velallisen vapaaehtoiseen suoritukseen tähtäävistä perintätoimista, joihin ryhdytään asian ollessa vireillä tuomioistuimessa. (HE 57/2012 vp, s. 31)

Perinnässä on suhtauduttava vastuullisesti maksujärjestelyihin. Tarpeettomien kulujen aiheuttamisena voidaan pitää sitä, että velalliselta peritään kuluja maksusuunnitelman tekemisestä, jos velkoja tai toimeksisaaja tekee maksusuunnitelman varmistumatta riittävien tietojen perusteella siitä, että velallinen todennäköisesti kykenee maksamaan saatavan maksusuunnitelman mukaisesti. (HE 57/2012 vp, s. 29)

Näin voi olla tilanne tyypillisesti esimerkiksi silloin, kun velallisella ei ole mahdollisuutta maksaa suunnitelman mukaisia eriä maksukyvyn riittäessä vain hoidossa olevien tai ulosotossa olevien muiden velkojen maksamiseen, joista velkojan tai toimeksisaajan olisi tullut olla tietoinen. (KA)

Kuluttajansuojalaissa (ks. KSL 5 luvun 24 § 3 mom., 8 luvun 25 §:n 3 mom. ja 9 luvun 25 §:n 4 mom.) on määrätty, että maksu katsotaan tapahtuneeksi sinä päivänä, jona pankki tai posti on hyväksynyt ostajan asianmukaisen maksutoimeksiannon.

Tämä periaate määräpäivänä suoritetun maksun oikea-aikaisuudesta on vakiintunut kuluttajaoikeudessa, ja kuluttajat ovat omaksuneet sen säännöksi. Periaate ilmentää nykyaikaista maksamiskäytäntöä, jossa velkoja ja velallinen eivät käytännössä kohtaa.

Perinnässä noudatettavat toimintatavat ja aikarajat on siis suunniteltava niin, ettei velalliselle missään tapauksessa voi lähteä seuraavaa perintäkirjettä velasta, jonka tämä on suorittanut viimeistään määräpäivänä.

Tarpeettomia kuluja ovat siis kulut, jotka ovat aiheutuneet perintätoimista, jotka on tehty varmistumatta siitä, onko velallinen maksanut saatavan viimeistään laskun tai perintäkirjeen määräpäivänä. Velalliselta ei voida periä tällaisista perintätoimista aiheutuneita kuluja.

Joskus velallinen maksaa saatavan laskussa tai perintäkirjeessä asetetun määräpäivän jälkeen mutta samoihin aikoihin, kun velkoja lähettää maksumuistutuksen tai perintää suorittava toimeksisaaja lähettää maksuvaatimuksen. Velallisen korvausvelvollisuus perintätoimista riippuu näissä tilanteissa siitä, onko velkoja tai toimeksisaaja ehtinyt tehdä velallisen kuluvastuun piiriin kuuluvia perintätoimia ennen kuin se on saanut tiedon velallisen suorituksesta. Velkojan ja toimeksisaajan on järjestettävä toimintansa niin, että ne saavat ja tarkistavat tiedon myös määräpäivän jälkeen tehdyistä suorituksista viipymättä. 

Riittävä maksuaika ja suoritusten oikea-aikainen käsittely sekä kohdentaminen on kaikkien osapuolten etujen mukaista. Perinnän sykleissä tulisi ottaa huomioon myös velallisen etu. Näin voidaan mahdollisesti vähentää myös liikasuorituksia ja tarpeetonta selvittelytyötä. (KA)

5.2 Perintäkulujen enimmäismäärät

Perintälain 10 §:n mukaan velallisen on korvattava perinnästä velkojalle aiheutuvat kohtuulliset kulut. Kohtuullisuussvaatimuksen lisäksi tavanomaisista perintätoimista vaadittaville kuluille on kuluttajasaatavien osalta säädetty euromääräiset enimmäismäärät. Kohtuulliset perintäkulut eivät tarkoita sitä, että ne olisivat kaavamaisesti samat kuin lain asettamat enimmäismäärät (Ks. kulujen kohtuullisuudesta edellä kohta 5.).

Velalliselta saa vaatia todelliset perintäkulut, jos perinnästä on sen edellyttämän tavanomaista suuremman työmäärän vuoksi aiheutunut muita kuin laissa mainittuja tai siinä säädetyt enimmäismäärät ylittäviä kuluja. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava kulujen määrän olevan muutoin sovellettavia enimmäismääriä suurempi. Enimmäismääriä ei kuitenkaan saa ylittää, jos perittävänä on suoraan ulosottokelpoinen saatava. (perintäL 10 a §).

Kulujen periminen edellyttää, että perintälain mukaisia perintätoimien aikarajoja on noudatettu. Velkojan lähettämästä maksumuistutuksesta saadaan vaatia perintäkuluja, mikäli velasta on vähintään 14 päivää ennen sen erääntymistä lähetetty velalliselle lasku tai muu erääntymisilmoitus ja erääntymisestä on kulunut vähintään 14 päivää. Tai jos saatava on sopimuksen mukaan maksettava tiettynä päivänä ilman erillistä ilmoitusta, velalliselta saa vaatia perintäkuluja vain, jos eräpäivästä on ennen maksumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää (perintäL 10 b §:n 1 mom.).

Uudesta maksumuistutuksesta tai ammattimaisen perijän lähettämästä maksuvaatimuksesta saadaan vaatia perintäkuluja vain, jos edellisen maksumuistutuksen tai -vaatimuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää (perintäL 10 b §:n 2 mom.).

Kuluttajasaatavaa perittäessä velalliselta voidaan perintätoimista vaatia enintään seuraavat määrät (perintäL 10 a §).

• kirjallisesta tai muulla pysyvällä tavalla toimitetusta maksumuistutuksesta 5 euroa.

Muulla tavoin toimitetusta maksumuistutuksesta saa vaatia sen esittämisestä aiheutuvat todelliset kulut. Kulut voidaan periä käytetystä muistuttamistavasta keskimäärin aiheutuvien todellisten kustannusten mukaisina. (perintäL 10 a §:n 2 mom.)

Ammattimaisen perijän ensimmäisestä maksuvaatimuksesta perintäkuluina saa vaatia velalliselta enintään:

• 14 €, jos velan pääoma on enintään 100 € tai jos velka on suoraan ulosottokelpoinen (esimerkiksi julkisyhteisön terveyskeskusmaksu)
• 24 €, jos velan pääoma on yli 100 € ja enintään 1000 €
• 50 €, jos velan pääoma on yli 1000 €

Saatavan pääomaan ei lueta luoton käsittelykuluja tai muita luottokustannuksia (HE 57/2012 vp. s. 36)

Toisesta maksuvaatimuksesta saa vaatia enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kulujen enimmäismäärästä.

Maksuvaatimuksesta saa veloittaa enintään 5 €, jos saatavaa perii velkojan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluva perintätoiminnan harjoittaja. (ks. määritelmästä perintätoiminnan harjoittajien rekisteröinnistä annetun lain (411/2018) 2 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdat)

Velkoja tai toimeksisaaja voi veloittaa velallisen pyynnöstä tehdystä erääntyneen velan maksuajan pidennyksestä, esimerkiksi siirrettäessä maksumuistutuksessa ilmoitettua eräpäivää, enintään 5 €, jos maksuaikaa pidennetään vähintään 14 päivällä.

Velkojan tai toimeksisaajan yhdessä velallisen kanssa laatimasta koko erääntyneen jäännösvelan käsittävästä kirjallisesta tai sähköisesti tallennettavassa muodossa tehdystä maksusuunnitelmasta voidaan vaatia perintäkuluina enintään:

• 20 €, jos saatavan pääoma on enintään 100 € tai maksusuunnitelma käsittää enintään 4 maksuerää tai velka on suoraan ulosottokelpoinen.
• 30 €, jos saatavan pääoma on yli 100 €, mutta enintään 1000 € ja maksusuunnitelma käsittää enemmän kuin 4 erää.
• 50 €, jos velan pääoma on yli 1000 € ja maksusuunnitelma käsittää enemmän kuin neljä maksuerää.

Laissa säädetyissä enimmäiskuluissa on otettu huomioon maksuerien lukumäärä. Näin kannustetaan osapuolia neuvottelemaan pidempiä ja velallisen maksukyvyn kannalta realistisempia maksusuunnitelmia. Enimmäiskulu on tarkoitettu kattamaan kaikki kulut maksusuunnitelmaan liittyvistä toimista, kuten

• luottotietojen tarkistamisesta
• maksusuunnitelman ehtojen selvittämisestä velalliselle
• kirjallisen tai sähköisen maksusuunnitelman vahvistamisesta velalliselle
• lyhennyskirjeiden lähettämisestä velalliselle sekä
• suunnitelman toteutumisen seurannasta ja suoritusten tilittämisestä velkojalle. (ks. HE 57/2012 vp, s. 38)

Maksusuunnitelman enimmäiskulu kattaa laajalti sen laadintaan, hallinnointiin ja valvontaan liittyviä työvaiheita ja toimenpiteitä, joten näihin liittyvät normaalit toimenpiteet eivät ole erityinen aihe periä perintälain 10 a §:n enimmäismäärän ylittäviä kuluja. Maksusuunnitelmasta ei voi siten periä enimmäismäärän ylittäviä kuluja sillä perusteella, että maksusuunnitelma on pitkäkestoinen ja sisältää monta maksuerää. (KA)

Enimmäiskulu on tarkoitettu kattamaan myös suunnitelman tavanomaiset ja vähäiset muutokset, kuten jonkin maksuerän maksamisen lykkäämisen tai kokonaismaksuajan pidentämisen. Jos maksusuunnitelmaa muutetaan olennaisesti, toimenpide voidaan rinnastaa uuden maksusuunnitelman tekemiseen, josta voidaan veloittaa erikseen. (ks. HE 57/2012 vp 10 a §:n yksityiskohtaiset perustelut, s. 38)

Saman kuluttajasaatavan perinnässä perintäkuluja saa vaatia yleensä enintään kahdesta maksuvaatimuksesta ja enintään kahdesta maksusuunnitelmasta. Useammasta kuin kahdesta maksuvaatimuksesta tai maksusuunnitelmasta saa kuluja vaatia vain, jos lähettämiseen on ollut erityistä aihetta eikä toteutettuja perintätoimia voida pitää suhteettomina ottaen erityisesti huomioon saatavan pääoma. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely perintätoimista ja ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi toteutettuihin perintätoimiin on ollut erityinen aihe (perintäL 10 c §).

Ilmaisulla ”sama saatava” tarkoitetaan samaan sopimukseen perustuvia tai muuten samasta perusteesta johtuvia saatavia. Näin on yleensä silloinkin, kun saatava on erääntynyt useassa erässä. Jos esimerkiksi samaan kestosopimukseen kuten vuokrasopimukseen perustuvia maksuja on maksamatta usealta peräkkäiseltä kuukaudelta, kyse on perinnässä ”samasta” saatavasta. Asiaa voidaan kuitenkin arvioida toisin, jos kyseiseen sopimussuhteeseen perustuvat saatavat on välillä maksettu kokonaan pois ja perintä myöhemmin käynnistyy kokonaan uudelleen. (ks. HE 57/2012 vp 10 c §:n yksityiskohtaiset perustelut, s. 38)

Markkinaoikeus 290/2019: Markkinaoikeus kielsi perintäyhtiötä samaan tilaussopimukseen perustuvien, perättäisiin maksamattomiin tavaralähetyksiin kohdistuvien saatavaerien perinnässä vaatimasta perintäkuluja useammasta kuin yhdestä maksuvaatimuksesta lähetystä kohden ja vaatimasta kuluttajavelalliselta ensimmäistä maksuvaatimusta seuraavista maksuvaatimuksista perintäkuluja enemmän kuin puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kuluista. (MAO:290/2019)

Jos velka on suoraan ulosottokelpoinen tai velan pääoma on alle 100 €, voidaan kuitenkin tehdä vain yksi maksullinen maksusuunnitelma (perintäL 10 c §).

Erityinen syy useamman kuin kahden maksuvaatimuksen lähettämiselle voi olla esimerkiksi se, että:

• saatava on erääntynyt useassa erässä ja eriä ei ole voitu koota samaan maksuvaatimukseen.
• velallinen on tahallaan vaikeuttanut perintää antamalla totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja.
• samassa velassa on useampia osallisia, joille kullekin on lähetettävä oma maksuvaatimus.
• velallinen ei ole noudattanut tekemäänsä maksusuunnitelmaa ja velalliselle on aiheellista ilmoittaa suunnitelman raukeamisesta ja asian siirtymisestä oikeudelliseen perintään. Edellytyksenä on, että maksusuunnitelma on alun perin ollut realistinen ammattimaisen perijän tiedossa olleeseen velallisen ennakoitavissa olevaan maksukykyyn ja kokonaisvelkatilanteeseen nähden.
• maksuvaatimuksen lähettäminen on tarpeen velkojan oikeuden säilyttämiseksi esim. vanhentumisen katkaisemiseksi (ks. HE 57/2012 vp 10 c §:n yksityiskohtaiset perustelut, s. 39).

Perintäkulujen enimmäismääriin sisältyy myös arvonlisävero-osuus silloin, kun se voidaan periä kuluttajavelalliselta (ks. HE 21/2004 vp, s. 10  ja  MT 2001/005).

5.3 Velallisen kokonaiskuluvastuu

Saman kuluttajasaatavan vapaaehtoisesta perinnästä velalliselta saa vaatia perintäkuluina yhteensä enintään (perintäL 10 d §):

• 60 €, jos saatavan pääoma on enintään 100 €
• 120 €, jos saatavan pääoma on yli 100 €, mutta enintään 1000 €
• 210 €, jos saatavan pääoma on yli 1000 €
• 51 €, jos kyse on suoraan ulosottokelpoisesta saatavasta.

Perinnällä tarkoitetaan perintälaissa kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on saada velallinen vapaaehtoisesti suorittamaan erääntynyt velkojan saatava. Toimenpiteet voivat olla velkojan itsensä suorittamia tai velkojan toimeksiantoon perustuvia perintätoimenpiteitä (perintäL1 §,  HE 199/1996 vp, s. 10).  Näin ollen velallisen kokonaiskuluvastuuseen luetaan myös esimerkiksi maksumuistutuskulut ja mahdolliset maksusuunnitelman tekemisestä aiheutuneet kulut.

Perintäkulujen enimmäismäärät ovat ehdottomia suoraan ulosottokelpoisten saatavien osalta. Muiden saatavien osalta velalliselta saa vaatia määrät ylittävät todelliset perintäkulut, jos perinnän suorittaminen on ollut poikkeuksellisen vaikeaa, eikä toteutettuja perintätoimia voida pitää suhteettomina ottaen huomioon erityisesti saatavan pääoma. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely vaadituista perintäkuluista ja niiden perusteista sekä ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi kulut ylittävät muutoin sovellettavan kokonaiskuluvastuun enimmäismäärän. (perintäL 10 d §:n 2 mom.)

6. Suoritusten kohdentaminen perinnässä

6.1 Perinnässä kertyneiden varojen kohdentaminen

Perinnässä kertyneet varat saa kohdentaa ensin korolle ja vasta sen jälkeen pääomalle. Kuluttajasaatavaa perittäessä kertyneitä varoja saa kohdentaa perintäkuluille ja niiden korolle vasta saatavan ja sen korkojen tultua suoritetuiksi. (perintäL 11 a §)

Säännöksen soveltamiseen ei vaikuta se, että saatava erääntyy useassa erässä. Jos esimerkiksi vakuutuksenottajalta on jäänyt maksamatta jonkin aikaisemman vakuutusmaksuerän perinnästä aiheutuneet kulut ja hän myöhemmin uuden vakuutusmaksuerän erääntyessä suorittaa sen pääoman, hänen suorituksensa on luettava uuden vakuutusmaksuerän eikä perintäkulujen suoritukseksi.

Jos saatava erääntyy useassa erässä, kohdentamisjärjestys koskee vain sitä osaa saatavasta, joka on varojen kertymisajankohtana erääntynyt. Velallisen suorituksen saa siten kohdentaa perintäkuluille sen estämättä, että velan pääomasta on suorittamatta sellainen osuus, joka ei ole vielä erääntynyt (HE 57/2012 vp, s. 41).

Useassa erässä erääntyvien saatavien (esim. vuokra, sähkö, puhelin) kohdalla varoja voidaan kohdentaa perintäkuluille vasta sen jälkeen, kun kaikki jo erääntyneet ja juuri erääntymässä olevat erät ovat tulleet suoritetuksi. Jos siis edellisten erien osalta on jäänyt maksamatta perintäkuluja ja kuluttajan tarkoituksena on maksaa seuraavaa erääntyvää erää, suoritus on kohdistettava ensin uuteen erääntyvään maksuerään ja vasta sen jälkeen perintäkuluihin. (KA)

6.2 Kuluttajan tekemä liikasuoritus

Perinnässä ei saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä (perintäL 4 §). Perintää ammattimaisesti harjoittavan on otettava toiminnassaan huomioon myös velallisen oikeudet (HE 199/1996 vp, s. 11).

Kuluttaja saattaa tehdä aiheettoman suorituksen tai maksaa muuten suuremman summan kuin oli tarkoitus.

Liikasuorituksen käyttäminen maksunsaajaksi osoitetun velkojan samasta perusteesta johtuvan velan maksuun voidaan tehdä ilman velallisen suostumusta, jos samasta perusteesta johtuvan saatavan uusi erä on erääntynyt ennen liikasuorituksen palauttamista. Samasta perusteesta johtuvan saatavan uuden maksuerän erääntymistä ei kuitenkaan voida jäädä odottamaan siinä tarkoituksessa, että liikasuoritus kohdistetaan uudelle avoimelle maksuerälle vasta myöhemmin sen eräännyttyä. (KA)

Aika ajoin on noussut esiin kysymys velallisen erehdyksessä maksamien liikasuoritusten kohdentamisesta velallisen muihin velkoihin. Velallisella on oikeus virheellisesti maksettujen liikasuoritusten palautukseen. Liikasuoritus tulee palauttaa velalliselle viipymättä.

Jos palautusta ei voida tehdä ilman yhteydenottoa velalliseen, toimeksisaajan tulee viipymättä olla yhteydessä velallisen suorituksen palauttamiseksi. Jos velallisella on muitakin velkoja perinnässä, toimeksisaaja voi tiedustella velalliselta, mitä tämä haluaa liikasuorituksen osalta tehtävän – haluaako tämä sen palautettavaksi vai kohdennettavaksi muihin perinnässä oleviin velkoihin. Myös tällaisessa tilanteessa yhteydenotto velalliseen tulee tehdä viipymättä. Lähtökohtana on, että toimeksisaaja voi jättää velallisen liikasuorituksen palauttamatta ja käyttää sen velallisen muihin perinnässä oleviin velkoihin vain velallisen nimenomaisella suostumuksella. Yhteydenotossa tulee huomioida se yhteydenpitotapa, jota velallisen kanssa on perinnässä käytetty. (KA)

Tilanteessa, jossa liikasuoritusta ei saada palautettua eikä velallisen nimenomaista tahtoa saada selvitettyä tai tilanteessa, jossa palautuskulut nousisivat kohtuuttomiksi suhteessa palautettavaan määrään, tulee liikasuoritus käyttää velallisen edun mukaisesti muihin perinnässä olevien velkojen maksuun. (KA)

Velallisen tekemät liikasuoritukset velkojan tai ammattimaisen perijän on palautettava tälle kustannuksetta, mikäli velallisen liikasuoritus on johtunut velkojan tai ammattimaisen perijän virheestä. Yritys voi periä palauttamisesta aiheutuvat kohtuulliset kulut, jos virhe johtuu puhtaasti velallisen huolimattomuudesta. (KA)

7.  Lain valvonta ja pakkokeinot

Kuluttaja-asiamies pyrkii ensisijaisesti neuvotteluratkaisuun, jos elinkeinonharjoittaja tai julkisyhteisö ei noudata perintälain säännöksiä. Tarvittaessa kuluttaja-asiamies ryhtyy asian edellyttämiin pakkotoimiin tai vie asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Velkojaa tai toimeksisaajaa, joka menettelee hyvän perintätavan vastaisesti tai toimeksisaajaa, joka ei noudata perintälakia velalliselle annettavasta kirjallisesta maksuvaatimuksesta, voidaan kieltää jatkamasta tällaista menettelyä tai uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kielto voidaan tarpeen vaatiessa kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön. Kieltoa, jonka kuluttaja-asiamies voi määrätä tai antaa väliaikaisena, on tehostettava uhkasakolla, ellei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Kuluttaja-asiamies voi määrätä kiellon ja asettaa sen tehosteeksi uhkasakon asiassa, joka ei ole lain soveltamisen kannalta tai muuten merkitykseltään huomattava. Kuluttaja-asiamiehen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Se, johon kielto kohdistuu, voi saattaa asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa siitä tiedon saatuaan. Muutoin päätös jää pysyväksi. Kiellon tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus. Kuluttaja-asiamies voi kiireellisessä asiassa antaa kiellon myös väliaikaisena (perintäL 14 §, Laki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta 10 §).

Lisäksi seuraavien säädösten rikkomisesta voidaan määrätä kuluttajansuojaviranomaisen eräistä toimivaltuuksista annetussa laissa säädetty seuraamusmaksu (ks. 15 §  ja perintäL 17 a §):

• Vanhentuneen tai muusta syystä lakanneen saatavan periminen (perintäL 4 § 3 mom)
• velallisen tiedonsaantioikeuden vastainen menettely (perintäL 4 a §)
• vapaaehtoisen perinnän jatkaminen velallisen kiistettyä asiallisin perustein maksuvelvollisuuden (perintäL 4 b §)
• vapaaehtoisen perinnän jatkaminen velallisen pyydettyä asianmukaisesti vapaaehtoisen perinnän keskeyttämistä (perintäL 4 c §
• muoto- tai toimitustapavaatimusten vastaisen tai ennenaikaisen maksuvaatimuksen lähettäminen velalliselle (perintäL 5 §)
• sisällöltään virheellisen maksuvaatimuksen lähettäminen velalliselle (perintäL 5 a §)
• saatavan velkominen tuomioistuimessa ennenaikaisesti (perintäL 6 §)
• tratan käyttäminen kuluttajasaatavan perinnässä (perintäL 7 § 2 mom.)
• perusteeton kuluttajasaatavia koskevien toimenpidekohtaisten perintäkulujen enimmäismäärien ylittäminen (perintäL 10 a §)
• maksullisten perintäkirjeiden lähettäminen liian usein (perintäL 10 b §)
• liian usean maksullisen maksuvaatimuksen lähettäminen velalliselle perusteettomasti tai liian usean maksullisen maksusuunnitelman tekeminen perusteettomasti
• perusteeton saatavakohtaisten enimmäiskulujen ylittäminen (perintäL 10 d §)
• varojen kohdentaminen saatavaan kohdentamisjärjestyksen vastaisesti (perintäL 11 a §)

Lisäksi mikäli rekisteröity perintätoiminnan harjoittaja toimii lain tai hyvän perintätavan vastaisesti, Etelä-Suomen aluehallintoviraston oman valvontatoiminnan keinovalikoimaan kuuluu lievimmästä ankarimpaan:

• huomion kiinnittäminen
• varoitus
• määräaikainen toimintakielto
• perintäyhtiön poistaminen perintätoiminnan harjoittajien rekisteristä.

Varoitukset ja sitä ankarammat seuraamukset merkitään Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään perintätoiminnan harjoittajien rekisteriin.

Hyvän perintätavan tahallinen tai törkeän huolimaton rikkominen on myös rikosoikeudellisesti säänneltyä (perintäL 17 §). Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo perintäL 4 §:n 2 momentin 1 kohdan (antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista) tai 11 §:n säännöksiä (ei ole pidetty asiakasvaroja erillään omista varoista), on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, perintärikkomuksesta sakkoon. (ks. myös HE 199/1996 vp, s. 18).

8. Virheellisen menettelyn ja vahingon korvaaminen

Perinnän toimeksisaaja sekä velkoja ovat vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut toimeksisaajan lain vastaisesta tai muutoin virheellisestä menettelystä (ks. perintäL 15 §).

Velkoja vastaa paitsi omasta myös toimeksisaajan virheellisestä menettelystä ja vahingonkärsijä voi valita, kummalta hän vaatii korvausta. Korvausvelvollisuuden syntyminen ei edellytä, että virhe on tahallinen tai tuottamuksellinen. Riittää, että menettely on ollut virheellistä ja siitä on aiheutunut taloudellisia kustannuksia perinnän kohteelle.

Korvattaviksi voivat tyypillisesti tulla puutteellisen, epäselvän tai perusteettoman maksuvaatimuksen selvittämisestä velalliselle aiheutuneet kulut esimerkiksi puhelimen käytöstä ja tositteiden hankkimisesta (HE 57/2012 vp, s. 41).

Toimeksisaaja voi myös joutua korvaamaan velkomisoikeudenkäynnistä velalliselle aiheutuneet kustannukset silloin, jos toimeksisaaja ei ole antanut velalliselle maksuvaatimusta. Kustannukset voi joutua korvaamaan myös silloin, jos toimeksisaaja on vaatinut saatavaa tuomioistuimessa ennen kuin maksuvaatimus on annettu ja siinä mainitut saatavan maksamista koskeva määräpäivä ja huomautusaika ovat päättyneet. (ks. HE 199/1996 s. 18)

Velallisen ohella muukin, esimerkiksi aiheettoman perinnän kohteeksi joutunut henkilö, voi vaatia korvausta vahingostaan.

Velkojalla, joka on joutunut maksamaan vahingonkorvausta toimeksisaajan virheellisen menettelyn vuoksi, on oikeus saada maksamansa korvaus takaisin toimeksisaajalta (perintäL 15 §:n 3 mom.).

Linjaus on laadittu 2/2014, tarkistettu 10/2023